Taivaallista Rallia

IT-tuki tässä johtoviidakosta moi! Voin sanoa heti tässä esipuheessa, että tämä ei ole kynsiaheinen postaus. Syy siihen selviää tästä. Sen sijaan kerron lahjasta, jonka Emma allekirjoittaneelle hommasi 30 ikävuoden täyttymisen kunniaksi. Kuten edellisestä postauksesta (ja tämän postauksen otsikosta) kävi ilmi, niin Emma järjesti mulle mahdollisuuden lähteä kokeilemaan rallia.

Homma lähti mun osalta käyntiin niin, että olin ostamassa lippuja Tuskaan (hyvän aikaa sitten) ja Emma oli vahvasti sitä mieltä, että kyseinen viikonloppu on kyllä jo varattu, mutta ei suostunut kertomaan syytä. Pienen tivaamisen jälkeen jäin siihen ymmärrykseen että tämä päivä on varattu sille, että menemme yhdessä syömään.

Tuskaviikonlopun lähestyessä alkoi sinne pääsy kuitenkin kiinnostamaan enemmän ja enemmän, varsinkin kun mun annettiin ymmärtää, että myöskään perjantaina ei ole soveliasta lähteä nauttimaan hevimusiikista – ”en haluu et oot darrassa”. Mitä tekemistä darralla ja festareiden jälkeisellä aamulla muka on keskenään? Aloin tässä vaiheessa jo epäillä, että jotain muutakin tapahtunee 28.6., joten kuten kuka tahansa lapsellinen 30-vuotias, aloin arvuutella millainen lahja mahtaisi olla kyseessä.

Arvasin autoilun samoin tein ja rallin hieman myöhemmin oikein, jolloin Emma murtui ja joutui paljastamaan salaisuuden, muutaman päivän ennen H-hetkeä. Heikkoa? Kenties, mutta äärimmäisen hyvin pidetty salaisuus. Itse olisin pystynyt pitämään tällaisen salaisuuden n. 15 minuuttia suunnitelman varmistumisen jälkeen. Joka tapauksessa, olin lahjasta jo etukäteen todella mielissäni, koska tällaista olen halunnut päästä kokeilemaan jo todella pitkään. Minulta on tähän mennessä puuttunut vain auto, rata ja varusteet.

Aloitin tietenkin tyylilleni uskollisesti valmistautumaan mahdollisiin haastaatteluihin (Huom! äänet päälle!).

Maalaismiljöö
Maalaismiljöö

Joka tapauksessa, päivä koitti vihdoinkin ja auton nokka suunnattiin kohti Loppia, jossa rata sijaitsi. Noin 100km ajon jälkeen marssiosastomme saapui kohteeseen Saukkolan EK, joka oli varsin viihtyisä maalaismiljöö. Paikasta tuli ensimmäisenä mieleen vanhat suomileffat sekä lehmät. Ei ollut lehmiä :(.

Ensimmäisenä paikalla hoidettiin muodollisuudet alta pois (nimi listaan, lappu kaulaan). Tämän jälkeen siirryttiin vaihtamaan päälle ajohaalaria ja sovittamaan kypärää. Pukeutumisen yhteydessä käytiin läpi hieman turvaohjeita (ratti oikeastikin lyö sormille, kun ajaa sopivaan uraan tai kuoppaan).

IMG_0399
Possujuna

Kun varusteet oli saatu puettua oli aika siirtyä kohti suorituspaikkaa, jossa moniväriset ralliohjukset (älkää antako ulkonäön hämätä!) jo odottivatkin. Autot ovat rehellisiä vanhan liiton Ford Sierroja, ulkonäöstä päätellen koottu useammankin eri vuoden malleista. Autot taitavat olla enemmänkin rallicross -autoja kuin rehellisiä ralliautoja, mutta sillä ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä.

Pelkistettyä kauneutta
Pelkistettyä kauneutta á la Ford

Kaikki ylimääräinen oli autoista riisuttu pois ja paikalla oli käytännössä enää turvakaaret, ratti, vaihdekeppi ja kuppipenkki kuljettajalle. Eli kaikki mitä tarvitaan hauskanpitoon :).

Alkulämpöä
Alkulämpöä
Alkulämmittelyä
Alkulämpöä

Kun ajamaan päästiin alkoi koitos ensin pienellä autoon ja rataan tutustumisella. Ensimmäinen ”erikoiskoe” ajettiin samaisella radalla jossa alkulämpökin, joten rata oli jo jossain määrin tuttu. Jo alkulämpöjen aikana totesin, että touhu on todella siistiä, ja aion järkätä firman sisäisen ralliskaban täällä vielä joskus. Hyvin nopeasti kävi myös selväksi, että jos auto ei kulje riittävästi, niin vika on ratin ja penkin välissä, ei autossa. Tästä esimerkkinä rallitirehtööri Jannen kommentti, kun joku harmitteli ettei saanut kolmosta millään silmään: ”KOLMOSTA?! Nää laitteet menee kakkosellaki satasta!”.

Valmiina skabaan!
.

Ajaessa huomasi myös hyvin nopeasti että autot ovat täysin tarkoituksenmukaisia. Niissä on riittävästi tehoa, jotta huolimattomalla ajolla auto lähtee samantien lapasesta, mutta kuitenkin sen verran vähän että kokematon rattimies saa pidettyä auton hanskassa. Takaveto mahdollistaa hauskanpidon, joka ei normaalissa liikenteessä ole kovin suotavaa.

Eka EK!
Eka EK!

Kun harjoittelu ja autoon tutustuminen saatiin alta pois, oli aika ajaa ensimmäistä kertaa kelloa vastaan. Aikojen perusteella miehet pistettiin käänteiseen lähtöjärjestykseen seuraavaa myllyä varten. Allekirjoittaneen sijoituksesta ei sen suurempaa mainintaa, mutta sanotaanko näin että rattimiehet erottautuivat joukosta varsin nopeasti :).

Metsä EK
Metsä-EK
Metsä EK
Metsä-EK

Toinen koitos olikin ”metsä-ek”, joka ajettiin nimensä mukaisesti hieman hankalammalla radalla metsässä. Radalla oli korkeuseroja, hieman ahtaampia ja vaikeampia mutkia. Tässä vaiheessa olin jo aivan myyty, ja aloin hiljaisesti harkitsemaan pleikkarin ratti & polkimet -yhdistelmän korvaamista rallicross-autolla.

Päällikkö itse (Janne Siikonen)
Rallipäällikkö itse (Janne Siikonen)
Metsä EK toiseen suuntaan
Metsä-EK toiseen suuntaan

Viimeiseksi ajettiin sama rata, mutta toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan ajaessa tuli välittömästi fiilis, että en ole käynyt täällä koskaan ennen, vaikka noin 15 minuuttia aiemmin olin ajanut samasta kohdasta useaan otteeseen.

Fiilis 3. EK:n aikana
Fiilis 3. EK:n aikana

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mielestäni todella onnistunut. Tunnelma oli kaikin puolin välitön, odotusajat olivat kohtuulliset ja sää oli hyvä. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli rehellinen pre-race ja jälkipelit, mutta nämä ovat enemmän kaveri- tai duuniporukoiden juttuja. Eli suosittelen tätä elämystä täysin! Vielä enemmän siitä saatte irti, mikäli tulette pelkästään omalla porukalla ajamaan, mutta näinkin touhu oli todella siistiä ja olisin koska tahansa valmis lähtemään uudestaan Sierran rattiin. Kenties lähdenkin?

Näistä skabattiin
Näistä skabattiin
Suuren maailman meininkiä
Suuren maailman meininkiä

Lopuksi tietenkin jaettiin palkintoja sekä ruiskutettiin kuohujuomaa – suuren maailman malliin. Pullot eivät olleet kokoa Magnum, enkä usko että sisältökään oli ’92 Domppaa, mutta hauskanpidon määrää se ei vähentänyt laisinkaan. Koska en ole puhunut sijoituksista mitään koko postauksen aikana, niin olette varmaan hoksanneet muutenkin, ettei mun sijoitus ollut luokkaa palkintokoroke :).

Tähän onkin hyvä lopetella, joten suurkiitokset Elämyslahjoille, 1st Time Racingille sekä tietenkin Emmalle (etenkin Emmalle)! Oli todella hauska päivä! Jos harkitsette hyvää lahjaa edes jossain määrin autoista pitävälle henkilölle, niin tämä on sellainen, jota todella kannattaa harkita!

P.S. Koska homma oli niin mukavaa, niin duunasin vielä lyhyen videon, josta näkee uskomattomia ja vähemmän uskomattomia ajosuorituksia. Lopussa on vielä dramaattinen viime hetken ohitus ennen ruutulipun heilahdusta. :) Osan videomatskusta saimme kaverinsa rallisuoritusta katsomassa olleelta Pekalta, kiitos hänelle – ja kiitos hänen kaverilleen Lasselle, joka järjesti kyseisen dramaattisen ohituksen valitsemalla kuolemaa halveksuvat ajolinjat.

Emma tässä heip, sanonpas minäkin omat kommenttini tänne loppuun. Tein pientä gallupia paikan päällä muiden osallistujien keskuudessa ja totesin, etten sittenkään ollut lahjani kanssa kovin omaperäinen – suurin osa kuskeista oli paikalla juuri 30-vuotissynttäreitään juhlistamassa :) Tapahtuma oli tosi lämminhenkinen ja mukava, eikä vähiten henkilökunnan leppoisuuden vuoksi.
Myönnän kyllä että mun mielikuva autoista ja niiden vauhdista oli ehkä aavistuksen epärealistinen, kuvittelin saavani upeita otoksia ilmassa olevista autoista ja tiukoista kurveista, mutta suurin osa kuvista näytti siltä kuin joku olisi parkkeerannut auton tien varteen :D Alun varovaisuuden jälkeen pojilla nousi itseluottamus kuitenkin sen verran (tarpeettomasti), että alkoi pölypilviä ja sivuluisujakin näkyä. Oon varma, että jokainen kaveri teki autossa salaa ”nöööö nöööö vruuummm” -ääniä. Kannustusjoukkojakin oli paikalla mukavasti ja valitsin itselleni seurueeksi pahaa-aavistamattoman Pekan ja hänen anonyymiksi jääneen ystävänsä, jotka kannustavaan tyyliin arvelivat kaverinsa ajon päätyvän keskeytykseen. Muutaman ajokiekan nähtyäni ilmoitinkin käyttäväni heitä tarvittaessa ihmiskilpenä, mikäli joku nimeltämainitsematon Lasse päättää tehdä kamikazesyöksyn radalta pellolle. (näin niitä ystäviä tehdään, osa 1)  Huoleni ei aivan turhaksi osoittautunut, mutta mun sijaan vaarassa oli lähinnä kasvillisuus….ja lippumies. Hyvä vaan että saatiin vähän draaman kaarta tapahtumaan! Joka ikinen äijä oli niin tuhinoissaan ennen ja jälkeen ajosuoritusten, että tuumin IT-tuen tuskin olleen ainoa tyytyväinen asiakas ja pikaiset haastattelut vahvistivat asian. Ikuisten pikkupoikien hymyt loisti kilpaa auringon kanssa :)
Kiitos minunkin puolestani Elämyslahjoille ja 1st Time Racingille mahtavasta iltapäivästä! Tapahtumasta on nyt kulunut viisi päivää, mutta puhe rallista ei tässä huushollissa ole loppunut – veikkaan siis että tapaamme toistekin :)
*Rallikokeilupaketti saatu Elämyslahjoilta. Bloggaaja tai The Rallikuski ei hyödy linkkien käytöstä.

Kurkkasitko jo nämä?

29 kommenttia

  1. Vaikuttaa et teil oli hauskaa!
    Mun vanhemmat asuu tuossa naapurissa, parin kilsan päässä ja olette olleet matkalla kohti ”Loppea”, EI ”Loppia” ;)
    Onnittelut 30-vuotiaalle!

    1. Funtsinki pitkää et miten se taipuu, mut kolikko pääty väärään asentoon.. Tietenki ”lopen perunaa” ois voinu antaa vihjeen, mut en tienny onko se vaan markkinointinimi vai ei :)

  2. Voi kun joku järkkäis mullekin tuommosen lahjan :D ja kyllä tuossa IT-tuessa taitaa olla pieni bloggarin alku, sujuvaa tekstiä :) ja tuo video oli kunnon loppuhuipennus fiilikseen pääsemiseksi (eikä musavalintakaan pielessä ollut) :)

    1. Tämä kynsilakkablogi on vaan aihepiirinä mulle vähän haasteellinen. Oon ollutkin aivan Hannu Salamana vierailevana kirjoittajana hieman erityyppisissä blogeissa :)

    1. Katarooma, et varmaan halua kuulla tätä, mutta meillä ajamiseen ei vaadita korttia! Haastapa se isäntä ja tuutte molemmat syksyllä koittaan sykettä. Päivän voittaja oli mittaillut, ja kertoi että peltopätkällä maksimisyke oli 144, ja metsäpätkällä 154. Onko autourheilu siis urheilua?

  3. Kiitos hvyistä kuvista ja erityisesti tuosta videosta. Vaikka noita tapahtumia on järkätty jo kymmeniä, ei oma porukka koskaan ehdi kuvaamaan tai ainakaan editoimaan mitään, joten otan oikeuden linkata tätä kun asiakkaat kyselee miltä homma näyttää.
    p.s. Youtubesta löytyy yhden asiakasporukan tekemä yhtä hyvällä tunnelmalla ladattu pätkä hakusanalla ”Kunnossapito virkistyspäivä”
    p.p.s Ei aina tarvi odottaa lahjaa, meille tulee kyllä asiakkaita jotka ostaa setin myös itelleen. vink vink

  4. Mahtavan lahjan kyllä Emma hommasi. Itse olisin todennäköisesti tehnyt itsekkäästi vielä niin, että olisin järjestänyt myös itselleni paikan yhteen Sierraan ja käynyt muutaman EK:n vetämässä (häviämässä). :D

  5. Kiitos tästä mahtavasta jutusta! Harmi, kun mieheni ehti jo täyttää päräyttää 30 vuotta just viime joulukuussa, mutta tämmöinen lahja pitää toteuttaa vielä, se on varma! Se ois aivan intona ja tukka putkella menossa :D

  6. Mun mies ei ole toistaiseksi näyttänyt mitään oireita autoilun suuntaan, ehkä se ehtii. Sillä onkin vielä 30-vuotispäivä edessä. =P Ja ainakin työkaverin mies oli tästä ihan yhtä tohkeissaan kuin It-tuki =)

    1. Tai sit se keksii jotakin muuta, kuten hoverboardit, laskuvarjohypyt ynnä muut :D Harkitsin muuten lentohommiakin elämyslahjaksi mutta näköjään ralli oli nappivalinta. Terkut työkaverin miehelle :D

  7. Ou jes, Emma on niin keeper. Mullahan on tasakymmeniä tulossa ensi keväänä ja olen kovaa ajamista reenaillutkin kotopuolen sorateillä vähän muinoin (alla oli silloin Mitsubishi Colt ja hyvin kulki). Pitäiskin ehkä miehelle vinkata, kun sen on aina niin vaikea keksiä lahjoja mulle.
    Kiitos IT-tuki, tämä oli mukavan sujuvaa luettavaa. Muulloinkin mielelläni luen vierailevan tähden kirjoituksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.