Meikkikuvien lyhyt oppimäärä

Otin viime viikonloppuna vähän pärstäkuvia itsestäni. Tarkoitus oli kuvata esimerkki mun tyypillisestä arkiaamun meikistä.

Meikkasin huolellisesti (paljon arkiaamua huolellisemmin) esimerkin perusmeikistä ja ryhdyin kuvauspuuhiin kattoikkunan suomassa runsaassa valossa. Koska mulla meni niin äärettömän putkeen tämä, ajattelin neuvoa vähän teitäkin kuvaushommissa.

Ensinnäkin, kun kuvaat kattoikkunan alla, saat tosi kätsysti ihan sikana valoa kuviin. Samalla voit todeta, että ylhäältä tuleva valo kadottaa kaiken värin kulmakarvoista, ja jättää jäljelle harmailta näyttävät karvat ja epätasaisia ruskeita väriviiruja sinne tänne. Aivan sama vaikka livenä peilistä näkyy millaiset instagramkulmakarvat tahansa, niin kuvissa ne on haaleat, epätasaiset ja värittömät. Jos sinulla on lemmikkejä tai esim. humalaisia ystäviä kotonasi, anna jonkun heistä meikata kulmakarvasi. Mitä väliä, kun kuvissa ne näyttää kuitenkin tältä:

.
.

Älä tee hiuksille mitään. Likaiset söheröhaituvat on kivan boheemit. Jos mahdollista, tarkenna kuva korvaan ja jätä naamaosa sumeaksi.

.
.

Totea, että naisviiksesi ovat sitä vahvuusluokkaa, että Movember on joka päivä ja sirkuksessa on duunipaikka tarjolla. Tuhoa kuvamateriaali ja harkitse poistuvasi Internetistä lopullisesti.

Tsemppaa ja muistuta itseäsi siitä, että me ollaan hei kaikki hyvii just sellasina ku me ollaan.

.
.

Erehdy katsomaan oikeasti hyvien bloggaajien meikkikuvia ja käy omat kuvat vertailun vuoksi läpi. Totea, että näytät kaikissa hevoselta. Jolla on viikset. Ja tukka huonosti. Ja tyhmät kulmakarvat. Ja tarkennus päin persettä. Ota mitta ja kaada se täyteen. Tartu sitten kuppiin ja heitä se nurin.

.
.

Ota vastaavia kuvia n+1 kappaletta. Syö suruun. Zoomaa sitten kaksoisleukaan. Mene lukemaan vinkkejä onnistuneeseen meikkikuvaan.

”Siristä silmiä hieman, jotta niiden muoto tulee paremmin esiin. Kohota kulmia, että luomet näkyvät etkä näytä väsyneeltä. Leuka eteen, huulet törrölleen, sensuelli katse”

Ai näinkö?

.
.

Just noin. Hyvä. That’s the money shot right there.

Sitte lopuksi laitetaan vielä käytetyt tuotteet. Koska siis nämä kuvat tekee kaikille tuotteille oikeutta.

.
.

Kiitos ja näkemiin.

Translation: If anyone needs advice on how to fail make-up shots miserably, just ask me. I’ll fill you in on the details. 

Continue Reading

Pilalla! Apua!

En jaksa etsiä kiertoilmaisuja tämänhetkiselle tunteelle, joten sanon suoraan. Nyt vituttaa niin ettei veri meinaa kiertää.

Katsokaapa mikä yllätys löytyi Muuramen työpöydän lipaston pinnasta:

.
.

Voi juma-vtun-lauta.

Olin pitänyt reilun vuorokauden kahta pinkkiä, keinonahkaista leimauslaattakansiota tuossa lipaston päällä. Yöllä sitten vähän siistin possuilupistettäni ja nostin kansiot pois, ja toinen niistä päätti jättää I was here -merkkinsä lipastoon. Kyseessä on TIETENKIN se ainoa Muuramen laatikosto joka ollaan ostettu uutena muutama vuosi sitten, eli se on mun laatikostoista ainoa moderni versio hidastimineen ja metallisine liukukiskoineen, ja luonnollisesti siksi myös ylivoimaisesti arvokkain.

.
.

Hinkkasin länttiä ihmesienellä, laimentamattomalla Tolulla ja jollain toisella puhdistusaineella. Millään ei ollut mitään vaikutusta, tietenkään, koska kyseessä on värjääntymä eikä poistettavissa oleva tahra. Ja TIETENKIN se saatanan läntti on tuossa etureunassa, eli sitä ei voi edes peittää millään.

Myönnän aivan avoimesti, että minä aikuinen ihminen vollotin lipastoni perään kuin pikkulapsi. Joo, tiedän että huonekalut on käyttöesineitä joille sattuu ja tapahtuu ja normaaliin käyttöön ne on tarkoitettu, mutta kun muistelee kuinka järkyttävän duunin näin sen eteen että sain Muurameni kerättyä ja harrastuspisteeni valmiiksi, tuo tahra tuntuu vaan VÄÄRÄLTÄ. Siinä se irvailee ja ilkkuu mulle, on jatkuvasti ja koko ajan näkyvissä ja pilannut sekä lipaston ulkonäön että jälleenmyyntiarvon kokonaan. Eikä mulla ole varaa ostaa uutta tilalle. Joku kahden pennin laattakansio turmelee lähemmäs tuhannen euron huonekalun. Se nyt vaan on väärin.

.
SYYLLINEN

Pöydän ja kansion pinnat oli molemmat kuivia kun niitä käytin, tuohon paikkaan ei paista aurinko eikä siinä ole kuuma, eli ei ole mitään muuta selittävää tekijää tuolle värjäytymälle kuin se, että kansion materiaali on täyttä paskaa. Olen ostanut kansion kimppatilauksena Messy Mansionista joskus tooooosi kauan sitten, eli ei ole kyse edes siitä että materiaali _uutena_ päästäisi väriä. Haluaisin saada yrityksen kommentin tähän asiaan ja mielellään myös ratkaisu- ja korvausehdotuksen, mutta koska en voi todistaa että olen tuon kansion juuri Messystä ostanut, heillä tuskin on mitään halukkuutta alkaa asiaa selvittää. Eli mun on todennäköisesti vain nieltävä se että I can’t have nice things.

Joten; oisko teillä kenelläkään mitään ideaa siitä miten värjäytymän saisi poistettua ilman että maalipinta menee pilalle? Arvostaisin apua ihan älyttömästi.

Translation: Be aware of these pink faux leather stamping plate holders. Mine just ruined my really expensive Muurame design wooden drawer. The pink case is a couple of years old so it’s not a question of color transferring when the case is new. The drawer was dry, the case was dry, and they weren’t exposed to heat or sunshine. The plate holder was on the table for a day or so. I tried everything I could think of to remove the stain but nothing helped. So this Messy Mansion 12,50 dollar case cost me a 870 dollar drawer. You can probably imagine what I’m feeling right now. If you have any tips on how to remove a stain like this, I’d really like to hear them. I will contact Messy Mansion as well and see what they suggest I do. 

Continue Reading

Draamaa ja La Vie en Rose

Mulla on nyt pieni henkilökohtainen draama tässä käynnissä. Meidän koira Rieha on nyt 9 kuukauden ikäinen ja näemmä nyt on uudestaan alkamassa se vaihe, kun vauhtia on enemmän kuin älyllistä kapasiteettia. Ilmeisesti murkkuikä kolkuttelee ovella. Hihnakäytös on ollut aika vaihtelevaa, mutta koirapuistolle päin vievä tie on ollut tasaisesti vaikea. Puistoonhan pitäis Riehan mielestä päästä ihan satasta ja mielellään ilman taluttajaa. Taluttaja taas kulkisi mielellään puistoon pitäen tiiviin katsekontaktin sivulla kauniisti tanssahtelevaan koiraansa. Siinä on ristiriita, joka toissapäivänä oli kaataa tämän hallituksen. Pitkän työpäivän jälkeen lähdin nälissäni (eli lähtökohtaisesti murhanhimoisena) ulkoiluttamaan energiaa pursuavaa koiraa, joka liikkui eteenpäin lähinnä tasajalkahypyin. Oli pimeää ja satoi vettä ja paleli ja väsytti ja vitutti. Paitsi koiraa, joka oli onnensa kukkuloilla tietenkin. Alkumatka menee aina kohtuullisesti, mutta kun tullaan kotitien päähän, Rieha kieltäytyy syömästä nameja (eli sitä ei voi palkita) ja sen aivoissa apinat hakkaa lautasia eikä mikään käsky mene siitä metakasta läpi. Siinä me sitten taivallettiin jotain 300 metrin matkaa puoli tuntia. Rieha sinkoaa hihnan päähän, minä pysähdyn ja odotan että Rieha palaa takaisin, tulee rinnalle ja ottaa katsekontaktin, ja sitten jatketaan matkaa sekunnin ajan kunnes Riehalla taas hihna loppuu kesken, ja taas pysähdyn ja odotan. Kuvio toistui sen verran monta kertaa että oli aika Päiväni murmelina -fiilis. Muutamaa metriä ennen koirapuiston porttia koiralla lopulta paloi sulake (mulla se oli kärähtänyt jo monta sataa metriä aiemmin tosin) ja se teki kuolemaa halveksuvan kamikazeloikan hihnan päähän, repäisi itsensä irti mun otteesta ja samalla repesi keskisormen kynsi puoliksi irti. I kid you not. Teki kuulkaa nannaa. Siinä vaiheessa oli aika Hulk-olo, mutta ei siinä muu auttanut kuin hakea koira takaisin ja aloittaa lähestyminen uudestaan. Ja kyllä, lopulta mentiin portille ilman ryntäilyä, mutta siinä vaiheessa mieliala oli synkkä ku suolampi ja kysyin puistossa olleelta rouvalta, paljollako hän ostaisi nätin urospennun. Vaihdossa tarjouduin ottamaan toisen hänen kauniisti käyttäytyvistä tollereistaan. Kauppoja ei syntynyt, mihin varmaan vaikutti sekin että keskustelun aikana Rieha ryntäili päättömästi pitkin puistoa ja tutki, voisiko mutalätäkön läpi kaivaa itsensä Kiinaan.

Nyt olisi tietenkin hienoa päästä kertomaan, kuinka sinnikkyyteni ansiosta tänään menimme kauniisti yhteistyössä ja nätisti kävellen koirapuistoon ja aurinkokin paistoi, mutta höpönpöppöjä. Sama sää, sama väsymys, sama nälkä ja sama sulakkeen palaminen molemmilla. Erona tosin se, että nyt ennakoin kamikazehypyn paremmin eikä Rieha saanut riuhtaistua itseään vapaaksi JA se ees-taas -jumppaaminen alkoi vasta noin 150 metriä ennen koirapuistoa! Tottiskentät, täältä tullaan ihan kohta…

.
.

Noh, tätä se koiran kasvatus joskus on ja luojan kiitos jokainen lenkki ei ole tuollainen, mutta joka tapauksessa kuvauskäden keskisormen kynsi on ja pysyy niin kamalan revenneenä, että siinä ei mikään paikkakaan kestä, mutta ei sitä voi leikatakaan, kun se on revennyt niin syvältä. Että näin. Uusia lakkauksia saatte siis tovin odottaa ja voi olla että seuraavat viikot on vähän enemmän muuhun kosmetiikkaan ja lifestyleen painottuvia :D onneksi varastossa on kuvia ja onhan mulla jemmassa vielä ne kysymyspostauksen kysymyksetkin, johon en ole vastannut. Jep, en ole unohtanut sitä!

Tällä kerralla tarjolla on kuitenkin juuri nyt kaupoissa oleva uutuuskokoelma, L’Oréal Paris La Vie en Rose, joka sisältää kolme huulipuna- ja kynsilakkaparia. Sävyt on nimetty Jennifer Lopezin, Naomi Wattsin ja Blake Livelyn mukaan.

.
.

Blake’s Delicate Rose -parissa huulipuna on herkullisen karkkipinkin sävyinen ja kynsilakka korallinen pinkki creme. L’Oréal Parisin kynsilakkoja en ole aiemmin koittanut ja yllätyin niiden siveltimestä, joka on liki identtinen Essien leveän siveltimen kanssa. Ehdoton plussa. Näin pitkille kynsille lakka tarvitsi kolme kerrosta peittääkseen täysin. Sävy on aivan ihana.

.
.
.
.

J’Lo’s Delicate Rose -parin puna on tumma magenta, joka huulilla onkin yllättävän kirkas, liki violetti sävy. Kynsilakka taas on tumma viininpunainen. Tämä lakka peitti kahdella kerroksella.

.
.
.
.

Naomi’s Delicate Rose -parin puna on roosa nude, ja kynsilakkaakin voi oikeastaan samalla sanaparilla kuvata. Lakka oli aika ohutta ja vaati kolme kerrosta peittääkseen.

.
.

Kaikki kolme huulipunaa jättää jälkeensä himmeän mattaisen jäljen, joka ei kuitenkaan ole niin ehdottoman kiilloton kuin joissain mattapunissa. Naomin huulipuna on mulle sopiva sävy, mutta kaksi muuta ovat liian kylmiä sävyjä istuakseen tähän naamaan. Mutta mullapa onkin kaksi siskoa, joille ne sopivat täydellisesti :)

.
.

Huulipunan ja kynsilakan sovittaminen toisiinsa on kiva idea ja itsehän olen juuri sellainen tyyppi, joka kiinnittää huomiota tällaisiin asioihin. Siis itsellänihän meikit ja lakat on aina eriparia tietenkin, mutta jos joku muu on hoksannut sovittaa ne yhteen, varmasti huomaan sen ja nostan kuvitteellista hattuani. La Vie en Rose -kokoelman kynsilakat eivät superharrastajalle tarjoa mitään maatamullistavaa, mutta punat ovatkin tämän kokonaisuuden Se Juttu. Nuo hylsytkin on minusta ihan valtavan kauniit.

Noh, olisko jollain rohkaisevia sanoja koirankoulutukseen ja/tai revenneen kynnen kasvatukseen? Anyone? :D

(Tuotteet saatu.)

Continue Reading