Sohvapöytä 1 – minä 0

Siitä onkin jo aikaa kun oon viimeksi telonut itseni, joten piti äkkiä keksiä jotakin kroppani päänmenoksi. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvaattekaan, nimittäin ihan omasta sohvapöydästä! Kyseessä on vasta ostamani Hay Tray -pöytä, jossa on kätevä metallikehikko runkona. Semmoseen metallirimaan kun nasevasti monottaa jalkansa, niin se rima sopii just eikä melkein varpaiden väliin ja pääsee taittamaan ne varpaat epäinhimilliseen ilmansuuntaan ja siirtämään törmäysenergian jalkapöytään.

Nii että nyt mulla on sitten murtuma siinä jalassa. :D Ei jumankauta, kyllä tää on hienoo. Syyllinen on sekä peilissä että ylläolevassa kuvassa.

Ois tietysti kutkuttavaa päästä kertomaan jotakin sankaritarinaa siitä kuinka pelastin vanhukset, lapset ja eläimet yhdellä kädellä metsäpalosta ja mursin samalla jalkani, mutta ei tällä kertaa. Ihan vaan olin tuomassa muistikorttia sohvalle läppärin luokse enkä ilmeisesti kyennyt hahmottamaan etäisyyksiä tai sitä, että sohvapöytä on mun kulkuväylällä. Sattu muuten niin maan helevetisti, että ei mitään järkeä. Silmämunat kellui kyynelnesteestä ja haukoin henkeä kuin manaatti lenkillä. Aivan kauheaa. Tietenkään mulla ei ollut mitään kylmägeelipussiakaan joten käärin jalkani kotimaisia mustikoita sisältäneeseen pussiin. Nehän onkin niin halpoja että mielellään tuhlaa yhden pussin varpaanvälien viilentämiseen.

Töhöilyni sattui lauantai-iltana enkä lauantain aikana kyennyt varaamaan painoa jalalle ihan yhtään, hypin yhdellä jalalla ympäri kämppää. Sunnuntaina jalka näytti tuolta kuin ylläolevassa kuvassa, mutta sittemmin tilanne on edennyt hieman värikkäämmäksi:

Maanantaina könkkäsin töihinkin kyllä, mutta varasin sitten lääkäriajan kun jomotus äityi koko ajan pahemmaksi. Kävin röntgenissä ja joo, murtumahan siellä TIETENKIN on, niin pikkuvarpaassa kuin jalkapöydänkin puolella. SPLENDID!

Luojan kiitos mun sisko sattuu olemaan täällä muutenkin, niin voin ottaa sen omaksi Tuhkimoksi ja kotihoitajaksi. Buah. Ja onpahan päivisin sitten seuraa, niin voidaan tuijottaa Netflixistä sarjoja hiljaisuuden vallitessa. Paljon parempaa kuin tehdä sitä yksin :D

Vähän kyllä semmonen homma kuumottaa että mun pitäisi olla lauantai Tallinnassa blogitapahtuman merkeissä eli silloin pitäis kyllä pystyä vähän jalalle jo varaamaan. Ja sairasloma loppuu perjantaina, eli VIRALLISESTI mun pitäis siis olla kunnossa lauantaina :D Argh. No, ehkä Sissi voi kantaa mua siellä ympäriinsä.

No mites teidän viikko on sujunut? :D

Psst p.s. jos hiustuotteet kiinnostelee, niin kirjoittelin Sugar High’n puolelle yhdestä hyvästä volyymimoussesta. Juttuun pääset tästä.

Translation: I bought a new coffee table and then smashed my foot on it. It’s broken. The foot I mean. The coffee table survived without a scratch. 

Continue Reading

Kosmetiikkakaaosta selättämässä, osa 2

Edellisessä epäjärjestystä käsitelleessä jutussa kirosin kaappien syviä ja hankalia hyllyjä, jotka ovat epäkäytännöllisiä sekä kosmetiikan että vaatteiden säilyttämiseen. Moni ehdottikin hyllyjen muuttamista vetolaatikoiksi, mutta budjetti ei venynyt elfan tyyppisten ratkaisujen hankintaan. Sitten sain kuitenkin kaverilta muuttotyhjennyksen yhteydessä Ikean Antonius-korihyllyjä neljä ”tornia” ja olin niin mielissäni että meinasin haljeta! Mitatkin täsmäsi mun kaappeihin. Yksi hyllykkö vie noin puolet kaapin korkeudesta, joten laskin että saan yhden kosmetiikkakaappiin, yhden siivouskaappiin ja kaksi päällekkäin vaatekaappiin.

Haettiin hyllyköt Sissin kanssa ja Sissi paukutti hyllyköt kumivasaran avulla palasiksi ja nippuun (ja osti siinä sivussa kaveriltani hermeettisen kokoisen taulun, mutta se on toinen tarina). Sitten vaan auto täyteen ja hyllyköt kotiin ja juhlimaan sitä kuinka oon strong and independent woman.

Kai tää ois jossain todellisuudessa voinut mennä niin, että olisin koonnut korihyllyt, laittanut ne kaappiin, täyttänyt laatikot kosmetiikalla ja esitellyt blogissa organisoitua kosmetiikkavarastoani. Mutta koska nyt puhutaan mun elämästä, niin reisillehän se meni.

Ensimmäinen ongelma tuli jo kokoamisvaiheessa. Metalliset rimat piti laittaa sivulaitojen väliin pitämään hyllykön kehikon koossa. Helppoa, ei ruuveja eikä mitään. Osa rimoista upposi paikoilleen kuin vanhaan ihmiseen mutta osa ei loksahtanut kohdilleen vaikka mitä perkelettä ois huutanut. Ensin meni maltti ja sitten rima. Sain siis halkaistua tuollaisen metalliväkäsen irtipoikki ja toki vielä niin, että puolet väkäsestä on riman sisällä. Pysyvästi.

Seuraavia rimoja en yrittänyt enää nitkuttaa tai työntää paikoilleen, vaan hakkasin ne vasaralla kohdilleen. Veikkaan että purkamista nää ei enää käsittelyni jälkeen kestä. Tosin suurempi huoli lienee se kuulovaurio, jonka itselleni (ja naapureille) aiheutin hakkaamalla metallikiskoja tavallisella vasaralla. Se kumivasara ois ollut ehkä ihan jees.

No mutta, yksi rikkinäinen ja yksi ehjä kehikko koottuna tyhjensin kaksi kaappia kehikoita varten. Tuli vaan pari muuttujaa. Joku saatanan neropatti on keksinyt, että kaapin viidestä hyllystä vain kaksi on irrotettavia ja muut kiinteitä. MIKSI!!! Arvatkaa vaan olinko tajunnut tätä ennenkuin tyhjensin koko helvetin kaapin. Siinä meni se mun ajatus a) kosmetiikkakaapista b) siististä vaatekaapista.

Infernaalinen vitutus alkoi hiipiä ohimoon, mutta pidin itseni rauhallisena ja muutin joustavasti suunnitelmaa: laitan korihyllykön kaappiin, jossa on vain vaatetanko.

Paitsi että EN NÄKÖJÄÄN LAITAKAAN.

Tässä kohtaa latelin ilmoille kaikki tietämäni kirosanat. Haluaisin ensinnäkin haastaa noiden kaappien suunnittelijan oikeuteen ja toisekseen heittää nuo korihyllyköt parvekkeelta, mutta ei ne varmaan mahtuis siitä parvekkeenkaan ovesta.

Ehkä ei ois ihan näin iso tatti otsassa, jos olisin huomannut hylly- ja saranaongelmat ENNEN kuin tyhjensin kaapit ja kasasin tilaa vievät korihyllyköt. Luovutin ja menin lattialle makaamaan ja miettimään elämän ihanuutta.

Tässä vaiheessa Riehakin katsoi järkeväksi tulla apuun ja tuli makaamaan mun päälle ja hönkimään naamalle. Kiitos.

Tää huone on nyt niin sekaisin ja täynnä, että en esimerkiksi pääse käsiksi mun työpöytään lainkaan. Kirjoitan nytkin tässä lattialla, puristuneena sivupöydän ja korihyllykön ja koiran väliin. Kello on miljoona, en ole syönyt, pyykit mätänee koneeseen ja korvissa soi. Tekis mieli heittää joku käsikranaatti olan yli tähän huoneeseen.

Mitäs sitä sitten keksis?

Translation: sometimes everything works out just the way you want. And sometimes it really, really doesn’t.

Continue Reading

Ryppyangstiin Clarins Multi-Activea

Mulla on tullut nyt joku äkillinen ryppyyntymispaniikki. Ikäkriisin kourissa olen kärvistellyt jo vuosia, mutta olen silti ollut hyvilläni nuorekkaasta ihostani. No se on mennyttä näköjään. Silmäkulmat ja silmänaluset on yhtäkkiä samannäköiset kuin kuivuneen joen pohja, posket on matkalla ja niiden määränpää näyttää olevan varpaat, ja kulmakarvojen välissä on pitkittäiset Angry Birds -rypyt. MIKSI MINULLE KÄY NÄIN? Munhan piti olla ikuisesti babyface ja toki kuolematon myös.

clarins_multi_acting_voide

Ryppyvoiteet ei oo väräyttäneet mussa mitään viisareita, koska olen ajatellut että kyse on joka tapauksessa geeneistä sekä ihon kosteuden määrästä – ja toki myös väistämättömistä ihon muutoksista, jotka tapahtuvat kosmetiikasta huolimatta joka tapauksessa. Eli ryppyjä tulee sen verran kuin on tullakseen, joskin huolellisella kosteutuksella ja auringolta suojaamalla niiden tuloa voi hidastaa.

Helppohan se on ajatella noin niin kauan kun ryppyjä ei ole.

clarins_multi_acting_voide-3

Anti-aging -tuotteita olen käyttänyt jo iät ajat ihan vain niiden kosteutustehojen vuoksi, kuivaihoinen kun olen. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että nämä Clarinsin Multi-Active -voiteet valikoituivat kosmetiikkajemmoistani käyttöön tasan sen takia, että epätoivo heräsi ja toivoin ”targets fine lines” -kuvauksen olevan totta. Jospa sittenkin rypyt katoaisivat.

clarins_multi_acting_voide-7

Clarinsin Multi-Active -voiteissa on ylellinen tuntu. Painavat lasipurkit tuntuvat kädessä suorastaan lohdullisen jämäköiltä ja sekä päivä- että yövoiteen koostumus on samettisen pehmeä. Voiteet imeytyvät melko nopeasti eivätkä jätä ihoa huomattavan kiiltäväksi. Tuoksu on pehmeän puhdas. Clarins on kovasti mieltynyt tähän kyseiseen purkkimalliin, mikä on kyllä kaunis ja simppeli, mutta loppujen tuotteiden kaapiminen purkista on spaattelinkin kanssa työlästä.

clarins_multi_acting_voide-4

Sain voiteet maahantuojalta ja mun versiot on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Ajattelin ettei ne voi toimia mun aavikkonaamalla mitenkään, mutta kesällä kosteutustehot riittivät hyvin. Nyt ilmojen kuivuttua ja kylmettyä olen joutunut lisäämään voiteen sekaan tipan L’Occitanen sheakasvoöljyä.

clarins_multi_acting_voide-6

clarins_multi_acting_voide-5

Juonteet naamassa eivät ole kadonneet, mutta eivät pahentuneetkaan. Voiteet jättävät ihon napakan tuntuiseksi ja heleäksi, mikä jo sinällään toki antaa nuorekkaamman vaikutelman ihosta. En tietenkään osaa arvioida mikä tilanne nyt olisi mikäli olisin käyttänyt voiteena jotakin muuta. Kasvovoiteiden arviointi on minusta muutenkin varsin vaikeaa; tarpeita on yhtä monia kuin on ihmisiäkin ja koska ihoni ykkösongelma on lähinnä kuivuus, voin varmuudella arvioida oikeastaan vain sitä, onko voiteen kosteutustehot riittäviä vai ei. Näköjään olen nyt saanut seurakseni sitkeät juonteet, joten lienee aika hyväksyä se, että olen ryppyvoiteiden kohderyhmää.

(Tähän pari kirosanaa. Haluan nuoruuteni takaisin.)

clarins_multi_acting_voide-2

Mikä teidän suhde on ryppyvoiteisiin? Uskotteko vai onko humpuukia? Ja miten mä saan nuoruuteni takaisin, oisko ehdotuksia??

(Voiteet saatu maahantuojalta.)

Translation: I guess it’s time to accept that I fit the target group for anti-ageing products. Seems unfair considering I was supposed to be forever young. I’m not ready to accept this! >.<

Continue Reading