Repaleinen lokakuu

En haluaisi kitistä ja valittaa, mutta nyt on pakko vähän purkaa turhautumista, varsinkin kun asiat jotka turhauttaa mua heijastuu suoraan blogiin surkean päivitystahdin muodossa. Ei tässä mitään isoa ja järkyttävää ole tapahtunut, mutta semmosta pienten asioiden kasaantumista kyllä.

Kuten moni tietääkin, aloitin elokuussa uudessa työpaikassa. Olen viihtynyt siellä ihan mielettömän hyvin ja työ tuntuu oikeastaan enemmän voimavaralta kuin voimia vievältä asialta. Arvostan sitä seikkaa joka päivä todella paljon. Syyskuussa olin lomalla melkein pari viikkoa, minkä vuoksi töitä pääsi vähän kasaantumaan. Lomalta paluu oli muutenkin kohtuullisen stressaava, mutta ajattelin että saan nopsaa rästihommat tehtyä ja pääsen takaisin kärryille. Työpaikassa aloitti pari uutta työntekijää piakkoin mun loman jälkeen, ja halusin olla hommien tasalla siinä vaiheessa. No, ensin sairastui poikaystävä siihen jäätävään ruokamyrkytykseen ja kun aloitin työt loman jälkeen, olin jo valmiiksi univelkainen. Ja sitten minä sain sen hirveän vatsataudin joka vei aivan kaikki voimat – tietenkin samalla viikolla kun uudet työntekijät aloittivat. Sen sijaan että olisin päässyt rästihommista eroon ja kaikki työt hyvälle mallille, töitä kasaantuikin entisestään ja univelka kasvoi. En ole sitä lumipalloefektiä saanut pysäytettyä ja tuntuu että olen koko ajan pari askelta jäljessä. En stressaa työn tekemisestä, en vaikka töitä olisi paljon, mutta siitä stressaannun että en pääse niihin töihin käsiksi enkä saa hommia alulle. En ole vieläkään saanut työkalenteriani normaalille mallille vaikka loman loppumisesta on kuukausi.

Tilanne alkoi jo näyttää ajan hallinnan suhteen paremmalta, mutta nyt sitten tuli kuvioihin kierrepallo nimeltä Rieha. Instagramissa mua seuraavat tietävätkin varmaan jo että Rieha alkoi yhtäkkiä oireilla jalkaansa ja jalasta löytyikin aika häkellyttävän iso vamma. Rieha oli metsälenkillä lauantaina hetken aikaa ontunut jalkaansa, mutta alkanut pian astua normaalisti eikä jalassa näkynyt mitään vauriota. Sunnuntaina jalka oli normaali, mutta sunnuntai-iltana Rieha alkoi nuolla jalkaa paljon. Mitään vammaa siinä ei edelleenkään näkynyt. Maanantaina Rieha oli haluton kulkemaan portaita ja ykskaks huomasinkin, että jalka on veressä. Verta ja märkää tuli takajalan nilkan alueelta paljon, mutta en nähnyt mitään haavaa. Se oli tosi outoa.  Maanantai-iltana jalka oli vähän jo turvoksissa. Tiistaina turvotus oli sitten jo huomattavaa, jalka eritti märkää ja oli kuuma. Vietiin Rieha tiistaina eläinlääkäriin ja karvojen ajelu paljasti järkyttävän näyn. Isoimman anturan yläpuolella oli reikä, jalka oli tosi turvonnut ja iho mustelmaista ja ärtynyttä. Eläinlääkäri epäili vierasesinettä anturassa ja seuraavalle päivälle varattiin röntgen. Ekan lekurikäynnin jälkeen ohjeena oli putsata haavaa ja yöksi piti laittaa kauluri, jotta Rieha ei nuole jalkaa. No, Rieha meni siitä kaulurista johonkin ihme katatoniseen paniikkitilaan. Koira jäätyi paikalleen, läähätti ja kuolasi hysteerisesti, ei reagoinut puhutteluun tai oikeastaan mihinkään. Ajattelin, että kyllä se tottuu ja rauhoittuu, mutta siinä vaiheessa kun koira oli yöllä NELJÄ TUNTIA ulissut ja hyperventiloinut alakerrassa, oli pakko luovuttaa. Paljoa ei sinäkään yönä tarvinnut nukkua. Heti kun kauluri otettiin pois, Rieha syöksyi nukkumaan. Raukka oli ihan poikki, kuten me ihmisetkin.

Valvotun yön jälkeen työpäivä jäi taas vajaaksi, koska koiran kanssa piti lähteä röntgeniin. Hyvä uutinen on, että jalkaa ei tarvitse leikata koska vierasesinettä ei löytynyt, mutta huono uutinen on se että kyseessä on ontelohaava joka on pahamaineisen huono paranemaan. Hoitoprosessiin liittyy siteiden vaihtoa ja laittoa, putsausta, kuivatusta, hunajavoiteella tehtävä tulppa, antibioottikuuri, kipulääkkeet, pakkolepo ja muutaman vuorokauden jälkeen haavan pitää saada olla ilman siteitä, mutta se ei saa tietenkään likaantua eikä kastua. Mikäs sen helpompaa näin lokakuussa kun on satanut kuukauden putkeen eikä rapakeleille näy loppua. Ja tottakai koiraa pitäisi estää nuolemasta haavaa, mutta kun kauluri aiheuttaa paniikin, on vaihtoehdot aika vähissä. Puhallettava kauluri ei välttämättä estä jalan nuolemista. Ja töissäkin pitäisi päästä käymään. En edes jaksa aloittaa siitä, että kaikki tabletit pitää Riehalle syöttää väkisin, kun mitään se ei suosiolla syö. Tai siitä, että ab-kuuri aiheuttaa hyvin todennäköisesti ripulin.

Tässä samalla ollaan järjestelty häitä, joten tekemistä on riittänyt. Oli tekemiset sitten kivoja tai epämiellyttäviä, lopputulos on joka tapauksessa ollut se, että kun vapaata aikaa on ollut, en ole jaksanut työstää postauksia vaikka olisin halunnut. Niinpä olen blogin kanssakin koko ajan jäljessä: syksyn meikkiuutuudet, TBS:n joulutuotteet, iso kasa uutta ja vanhempaa ihonhoitoa, I Love Me -messujen ostoksia ja vaikka mitä muuta on esittelemättä. Ja kuvaamatta. Haluan järjestellä häitä ja haluan blogata, mutta tunnit ei tunnu riittävän.

Mielialaa ja jaksamista verottaa myös tuo loppumaton harmaus ja vesisade ja lisääntyvä pimeys, joka on jo selvästi vaikeuttanut aamuheräämisiä. Asunto on kuin pommin jäljiltä, koska kukaan ei jaksa siivota. Salilla käynti on jäänyt, lenkillä käynti on jäänyt, ja terveellinen ruokavalio on ottanut pahasti osumaa. Ei paljon nappaa lähteä hääpukuja sovittelemaan :D Tällä hetkellä mulla on sellanen olo, että odotan jotakin ihmettä tapahtuvaksi ja toivon että normaali energiatasoni palaisi kuin taikaiskusta ja saisin jonkinlaisen otteen arjestani. Nyt kaikki tuntuu kaoottiselta ja hallitsemattomalta, enkä pidä siitä tippaakaan. Alkusyksyn hullun hyvä draivi, Kreetan unelias lämpö ja virkistävät yöunet tuntuvat lähinnä kaukaiselta unelta.

Saakeli.

Continue Reading

Mitättömät asiat, jotka ärsyttää mua suunnattomasti

Disclaimer: luettelemani asiat ovat muiden todellisuudessa harmittomia eikä minulla ole mitään syytä ärsyyntyä niistä. Tiedostan sen. Se ei silti muuta mitään.

1. Formuloiden äänimaailma. Tarviiko tätä edes selittää?

2. Trampoliinit. Nuo nitisevät rumilukset ovat kyllä tämän vuosikymmenen leipäkone. Joka ikisellä pihalla sellainen on oltava, vaikka ne ovat rumia ku fan ja vievät ihan älyttömästi tilaa. Varma kevään merkki on se että joka pihalla näkyy murtuneen näköisiä miehiä taistelemassa trampoliinikehikoiden kanssa. Mä en oikein tiedä miksi tunnen tämmöstä pyhää vihaa trampoliineja kohtaan, koska eihän mun onneksi ole pakko sellaista hankkia, mutta asiaan SAATTAA vaikuttaa se että asun lapsiperheiden suosimalla alueella ja läheisen talon muksut tykkää mennä trampalle ja kiljua. Siis todella kiljua täyttä kurkkua ilman mitään järkeä koko sen ajan kun ovat trampalla, eli toukokuusta syyskuuhun. Kyseisen perheen tramppa vielä tietenkin nitisee ja natisee kuin vanha heteka, joten melusaaste on aika samalla levelillä formuloiden äänimaailman kanssa. Täällä pk-seudulla pientalojen pihat ovat pieniä ja neliöhinnat taivaissa, joten on vaikea kyllä käsittää miksi siitä sikahintaisesta 60 neliön takapihasta kukaan haluaisi uhrata valtaosan, tai käytännössä koko pihan, TRAMPOLIINILLE. Tässä meidänkin asuinalueella oikeesti varmaan 80 % pihoista on tramppa. Trampoliinittomien talouksien asukkailla on varmasti todella rentouttavaa loikoilla omalla terassilla kun molemmilla puolilla omaa pihaa pensasaidan takaa sinkoilee kiljuvat lapset :D Oon todella onnellinen että meidän lähimmillä naapureilla ei tramppaa ole, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys että sellanen tulee. Siinä vaiheessa rakennan kyllä jonkin 20-metrisen meluvallimuurin pihani ympäri :D ja ei, en ole lapsivihaaja. Olen tramppavihaaja and I was born with it.

3. Se kun pesen kasvojani ja vesi valuu paidan hihasta sisään ja rannekellon alle.

4. Curly Girl -hysteria. Tästä olen meinannut kirjoittaa jo oman postauksenkin, mutta koska musta tulisi silloin internetin epäsuosituin henkilö, päädyin piilottamaan CG-urputukseni tänne listan sekaan. Rakastan kiharoita ja olen aina halunnut kiharat hiukset itselleni, mutta nyt tuntuu että joillakin ihmisillä on mennyt uskonto ja hiustenhoito sekaisin keskenään ja KAIKKIALTA pursuava CG-hapatus on saanut mussa aikaan vastareaktion. Ensinnäkin: jos hiuksia ei ole koskaan hoitanut mitenkään, on melkein ihan sama mitä hoitoa niille tekee niin tulee huomaamaan kyllä positiivisen muutoksen. Jos kuivia hiuksia kosteuttaa, ne ovat paremmassa kunnossa. Ei CG-metodi ole tässä asiassa mikään Messias. Ei kai tämän pitäisi tulla uutisena kenellekään? Ymmärrän varsin hyvin että luonnonkiharaa tukkaa täytyy CG-metodin tyyppisin ohjein hoitaa jotta se pysyisi kunnossa, mutta sitä en ymmärrä että muut sekoavat tästä – varsinkin kun tuntuu että curly girlille pitää omistaa koko elämä. Jos noudattaisin orjallisesti metodin ohjeita, en varmaan voisi käydä kokopäivätöissä kun hiusten hoitoon menisi tuntikausia päivässä. Loput vuorokauden tunnit voisi sitten käyttää pellavansiemengeelin keittelyyn ja curly girl -facebookryhmässä mellastamiseen. Ja olen pahoillani, mutta suurin osa curly girl -metodilla aikaansaaduista hiuksista ei näytä todellakaan kovin hyvältä. Metodi on rajoittava, vaivalloinen, järjettömän aikaavievä eikä lopputulos useinkaan ole kummoinen. Plus se täyttää mun internetin stana. En ymmärrä.

5. Neilikat, jotka ostat nuppuvaiheessa ”jotta niistä olisi sitten pitkään iloa”, ja jotka ei sitten KOSKAAN AUKEA vaan elävät ja kuolevat nuppuina. Nytkin mulla on sellainen oksakasa tuossa maljakossa. KIUKKU.

6. Insta- ja blogijulkaisut, jotka on täynnä sellaista tyhjää pseudoviisautta ja merkityksettömiä elämänohjeita. ”Elämässä oppii kun antaa elämän opettaa ja kantaa sun ajatuksia joita opiskellaan elämän avainten avulla ja koetaan sisäisesti todella ne avaimet sydämessä” Siis inspiroituuko joku todella näistä? Ja jos inspiroituu niin mihin konkreettiseen se johtaa?

7. Pistaasipähkinät joiden kuori ei oo auki kunnolla.

8. Rintsikan olkaimen valuminen olkapäältä käsivarrelleaaaaaaa pelkkä tän kirjottaminen saa mut näkemään punaista!

9. Se kun hiukset on fabulous kotoa lähtiessä, ja sitten ulkona tuulee ja kaikkien muiden hiukset selviää siitä ongelmitta ja näyttää ihan samalta kuin ennen tuulenpuuskaa, mutta mun hiusten volyymista häviää tuuleen puolet ja jos hiukset oli sileät, ne on tuulen jälkeen pörröiset, ja jos ne oli kiharat, ne on tuulen jälkeen suorat. Tai no tuultakaan ei välttämättä tarvi, riittää että vaan menee ulos.

10. Se kun sivuotsatukasta irtoaa soiro, joka roikkuu keskellä naamaa nenän kohdalla, vaikka kaikki muut hiukset pysyy kasvojen sivulla niinku kunnon hiusten kuuluu.

Mikäs teitä tänään ärsyttää?

Continue Reading

Luonnollisempaa hiustenhoitoa

Mulla on ollut testattavana pari uutta luonnonmukaista kosmetiikkasarjaa. Molemmista on ollut testattavana hiustuotteita ja molemmat on sen verran kiinnostavia brändejä että halusin kirjoittaa näistä molemmista samassa jutussa. Kyseessä on Natura Siberica ja O’Right. (Tämä juttu meinasi muuten jäädä ihan lähtötelineisiin ja postauksen lopussa selitän miksi.)

O’right on taiwanilainen yritys, jolla on lukuisia sertifikaatteja liittyen tuotantoprosessien ekologisuuteen. Pakkaukset esimerkiksi valmistetaan täysin maatuvista ainesosista, kuten käytetyistä kahvinpuruista, hedelmä- ja vihannestärkkelyksestä, villiriisin kuoresta ja sokeriruokojätteestä. Yrityksen erikoisuutena on Tree in a Bottle -pakkaukset, joissa maatuvaan pakkaukseen on upotettu jonkin kasvin tai puun siemen ja kun pullo tyhjänä haudataan maahan, se maatuu ja suotuisissa olosuhteissa tilalle kasvaa puu. Aika vinkeä idea :) Pakkausten korkit ovat bambua ja painomusteenakin käytetään soijamustetta. Tuotteiden ainesosien luonnollisuusprosentti vaihtelee 63-98,8 % välillä, shampoot ovat yli 90-prosenttisesti luonnollisia ja eniten synteettisiä ainesosia on hiusnaamioissa.

En päässyt O’rightin Suomilanseeraukseen, mutta kävin QHairin pisteellä viime kauneusmessuilla ja siellä eräs QHairin henkilö (en valitettavasti muista hänen nimeään) valitsi mulle nämä kolme O’rightin tuotetta kokeiltavaksi. Mun hiukset on käsitellyt ja aika kuivat, ja siksi mulle valikoitui Bamboo-sarjan kosteuttavat shampoo ja hoitoaine, sekä Anti-Gravity Nature Gel -muotoilugeeli.

Anti-Gravity Nature Gel on erityisen hyvä luonnonkiharalle hiuslaadulle. Se tuo varsin paljon esiin jopa minun kuontalon kevyttä luonnonlainetta, vaikka en missään nimessä kiharahiuksinen ole. Jos kaipaat apua kiharoiden erotteluun ja pörröisyyden tainnuttamiseen, kokeile tätä. Mun hennolle hiuslaadulle geeli oli aika jytyä, ja käytön jälkeen mun oli pakko laittaa tukka kiinni koska se näytti aika omituiselta sellaisilla osalaineilla :D Hyvän pohjan tämä geeli kuitenkin kampauksille antaa, koska nostetta tulee runsaasti.

Bambusarjan shampoo ja hoitoaine tuoksuvat aivan ihanalle! Tuoksu on todella raikas ja miellyttävä. En osaa erotella mille tuotteet tuoksuvat, mutta hyvin kevyt ja virkistävä tuoksu joka tapauksessa on. Shampoo ja hoitoaine yhdessä tekevät hiuksista todella sileät ja hyväkuntoisen tuntuiset. Koska mulla on aika ohuet hiukset, vaikutus on vähän turhankin tehokas ja kaipaan hiuksiin jotakin tekstuuria, jotta ne eivät menisi ihan päätä myöten.

Natura Siberican tuotteet olen saanut oletkaunis.fi -verkkokaupalta. Natura Siberica on venäläinen kosmetiikkasarja, joka hyödyntää karun pohjoisen luonnon ainesosia tuotteissaan ja markkinoinnissaan. Sarjassa on tuotteita sekä ihon että hiusten hoitoon. Merkillä on useita sertifikaatteja, kuten Ecocert, Icea, Cosmos ja BDIH, mutta käsittääkseni näitä luonnonkosmetiikan sertifikaatteja on myönnetty vain osalle tuotteista. Sarjalla on siis sekä luonnonkosmetiikan tuotteita että synteettisiä ainesosia sisältäviä tuotteita valikoimissaan. Näistä minun tuotteistani shampoolla on luonnonkosmetiikan sertifikaatti, mutta hoitoaineella ei.

Natura Siberica Volumizing and Nourishing Shampoo antaa tosi paljon nostetta ja volyymia hiuksille ja pitää hiukset myös pidempään puhtaana kuin kosteuttavampi O’right Bamboo. Tuoksu on syötävän hyvä: shampoo tuoksuu anikselle eli lakumaiselle! Tuoksu ei ole ollenkaan karkkinen tai esanssinen vaan tosi napakka ja raikas. Rasvoittuvalle hiuspohjalle tämä shampoo voisi sopia hyvin, sillä mun päänahkaa jatkuva käyttö tuntuu vähän kuivattavan.

Oblepikha Siberica -linjaan kuuluu monia shampoita ja hoitoaineita. Tämä oma yksilöni on tuuheuttava hoitoaine. Se tekee hiuksista täyteläisen tuntuiset ja helposti selvitettävät, mutta jättää ne myös hieman pörröisiksi – sehän on usein se hinta jonka tuuheuttavista hiustuotteista joutuu maksamaan. Hoitoaine tuoksuu reilusti ja aidosti tyrnimarjalle, mikä on mun mielestä aika iso miinus – kiitos vaan mummilleni joka pakotti mut teininä juomaan aina aamuisin tyrnimehua ja se maistui ihan oksennukselle :D

Hiukseni siis kaipaavat sekä kosteutta että volyymia, joten olen käyttänyt O’rightin ja Natura Siberican tuotteita mix&match -tyylillä ja yhdistellyt kosteutus- ja volyymitehoja. Se on osoittautunut tosi toimivaksi kombinaatioksi! Olen napannut shampoon toisesta ja hoitoaineen toisesta sarjasta vähän fiiliksen ja hiusten kunnon mukaan, ja välillä käyttänyt ikäänkuin kosteutuskuurina pelkkää Bamboo-sarjaa.

Pakko muuten vielä sanoa, että tämä postaus meinasi jäädä kokonaan kirjoittamatta ihan siitä syystä, että mulla kärähti käpy heti kättelyssä tähän luonnonkosmetiikka – synteettinen kosmetiikka -jaottelun vaikeuteen. En ole erityisesti perehtynyt luonnonkosmetiikkaan vaikka sitä todella mielelläni käytänkin. En ole selvillä sertifikaateista, niiden perusteista, inceistä, eri brändien tuotantoprosesseista ja niin edelleen. Vaikka olen jokseenkin harjaantunut kosmetiikkaviidakossa samoilija, en siltikään saanut ilman mittavaa selvitystyötä selville että ovatko nämä merkit luonnonkosmetiikkaa vaiko eivät. Voin vain kuvitella kuinka vaikea tehtävä se olisi henkilölle, jolla ei ole yhtäläistä harrastuneisuutta asiaan kuin mulla on. Minä sentään pystyin laittamaan bloggaajakollegoille raivopäisen ”MITÄ NÄÄ SERTIFIKAATIT ON MILLÄ TERMEILLÄ NÄITÄ PITÄÄ KUTSUA AARGH” -viestipurkauksen ja silti mulla meni melkein tunti ennenkuin sain blogin tekstikenttään sanaakaan. Markkinointimateriaalijargonista ei todellakaan ole helppo poimia kaikkia faktoja, eikä aina ole ollenkaan selvää haluaako yritys vaikuttaa luonnolliselta vai onko se sitä oikeasti. Sertifikaatteja on n+1, osa niistä ottaa myös tuotantoprosessit huomioon, osa vain sen, osa sallii synteettisiäkin aineita, osa ei, osalle kelpaa jos tietty prosentti myynnissä olevista tuotteista on luonnollisia jjjjja niin edelleen. Pitäis varmaan ottaa puolen vuoden virkavapaa jos haluaisi päästä täysin selvyyteen kaikista luonnonkosmetiikkaan liittyvistä kommervenkeistä. Ja minä kun vain haluaisin löytää ja käyttää kivoja tuotteita.

Älkää ymmärtäkö väärin, oon oikeasti todella kiinnostunut luonnonkosmetiikasta ja käytän sitä paljon. Mun kiinnostus luonnonkosmetiikkaan ei vaan oo näkynyt blogissa kovin vahvasti, koska koen siitä kirjoittamisen niin vaikeaksi. Tuntuu myös että luonnonkosmetiikka on aihe jossa tavallista helpommin tulee sohaistua muurahaispesään ja alta aikayksikön saa jonkun fundamentalistin mellastamaan kommenttiboksiin milloin mistäkin. Yksikin väärä termi, niin joku nostaa metelin :D Ehkä liioittelen hieman, mutta jos olette ikinä seuranneet somessa yhtään luonnonkosmeen liittyvää keskustelua, tiedätte varmaankin mitä tarkoitan. Joskus tuntuu siltä, että luonnonkosmetiikasta kirjoittamiseen vaaditaan ihan next level -perehtyneisyyttä, kun taas synteettisestä kosmetiikasta saa kirjoittaa ihan puhtaalla mutulla eikä se harmita ketään. Toki olen oppimiskykyinen hahmo ja pystyisin omaksumaan massiiviset määrät tietoa sertifikaateista ja muusta asiaan liittyvästä niin halutessani, mutta rehellisesti sanottuna en ole kokenut sitä niin tärkeäksi että olisin sen vaivan nähnyt. Tietysti jokainen kirjoittamani juttu vaatii jotakin taustatyötä ja sen kautta tietoa omaksun tipoittain lisää, mutta yhden asian ihmiseksi tai ekosaarnaajaksi minusta ei ole. En erityisesti suosi luonnon- enkä synteettistä kosmetiikkaa, käytän vain niitä tuotteita mistä pidän ja pyrin esittelemään blogissa tuotteita mahdollisimman laajalla skaalalla. Siksikään mulle ei ole hirveän merkityksellistä se, onko tuotteen ainesosissa synteettisiä juttuja vai ei. Synteettinen ainesosa ei automaattisesti tarkoita terveyshaittaa tai muutakaan pahuutta, eikä luonnonkosmetiikka ole automaattisesti allergiavapaata, hyvää tai kaikille sopivaa. Jos jossain vaiheessa muutan asumaan vanhaan kansakouluun ja rupean värjäämään lampaanvillaa sipulinkuorilla, saatan olla eri mieltä. Siihen asti samoilen monipuolisessa purkkimeressä tyytyväisenä ja kannan sertifikaattitollon lippua ylväänä.

Ajatuksia?

(Tuotteet saatu. O’rightia myy QHair ja Natura Sibericaa mm. oletkaunis.fi sekä Stockmann. Stockan linkki on mainoslinkki.)

Continue Reading