Hengissä vielä

Kyllä ei taas asiat menny suunnitelmien mukaan, huoh. Valittelin jo 2,5 viikkoa sitten että sain flunssan juuri siinä vaiheessa, kun vanhassa kämpässä pakkaushommat olisi pitänyt olla kuumimmillaan. No, mähän olen EDELLEEN kipeä! Tiedän että flunssa voi jatkua viikkoja ilman että se on mitenkään epänormaalia, mutta en muista mitään toista kertaa jolloin olisin flunssan vuoksi ollut _työkyvytön_ viikkokausia.

Olin aluksi sairaslomalla sellaisessa normiflunssassa neljä päivää (plus siihen väliin osunut viikonloppu, eli yhteensä 6 päivää sairastamista). Sitten palasin töihin, olo oli puolikuntoinen mutta kuitenkin sellainen että aattelin olevani tervehtymässä. Ehdin olla yhden päivän töissä, torstain, ja heti pe-aamuna heräsin kovaan kurkkukipuun sekä siihen, että ääntä ei tullut pihaustakaan. Menin silti töihin, mutta olo huononi niin radikaalisti että lähdin pois parin tunnin jälkeen. Seuraavana aamuna eli lauantaina oli muutto, ja heräsin muuttopäivään kuumeessa. Kurkku oli niin kipeä, että ITKIN kun yritin nieleskellä. Sain syötyä vasta sitten kun 800g Burana alkoi vaikuttaa ja silloinkin pystyin nielemään vain jugurttia. Laitoin hysteerisiä itsesääli- ja avunpyyntöviestejä parille lääkärikaverille, koska en tiennyt oisiko mun pitänyt lähteä päivystykseen angiinamahdollisuuden vuoksi vai voisinko kitua maanantaihin. Sain käskyn syödä särkylääkkeitä maksimiannoksella ja ohjeen lähteä päivystykseen jos tulee kova kuume. Täytyy sanoa että olo oli aika epätoivoinen siinä vaiheessa kun tiesi että muuttoporukka tulee hetkenä minä hyvänsä ja mä oon niin huonossa kunnossa että hyvä kun jaksoin pukea vaatteet päälle. En voinut tietenkään rehkiä yhtään, ja kaikki kommunikointi oli ihan onnetonta pihisevän ääneni kanssa. Iso kiitos siis muuttoporukalle avusta ja kärsivällisyydestä…

Muuton jälkeen oon käynyt lääkärillä kahdesti ja ollut sairaslomalla koko tän ajan. Olin lähes täysin ilman ääntä melkein viikon. Yskä oli niin hirvittävä, että nukuin keskimäärin 2-3 tuntia yössä ja senkin puoli-istuvassa asennossa sohvalla. Heti kun menin makuulle, sain yskänkohtauksen johon pelkäsin tukehtuvani. Ihan karseeta! Unenpuute ja se aivan infernaalinen kurkkukipu otti kyllä ihan tosissaan psyyken päälle. Edelleen mulla on kurkkukipua, nuhaa, yskää ja ääni painuksissa. Oon ollut niin hirvittävän kipeä, että päivät on menneet aikalailla sohvalla maatessa ja niinpä täällä huushollissa on edelleen tavaroita hujanhajan ja asiat kesken. Yllättävän hyvin silti asiat on lutviutuneet ja muuttolaatikot tyhjentyneet olosuhteista huolimatta. ONNEKSI olin myynyt melkein kaiken ylimääräisen kaman jo etukäteen ja tavaraa ei ihan loputtomasti ollut. Pitäis kyllä vielä ottaa vahinko takas jollain hermeettisellä Ikeareissulla, mutta saa nähdä milloin se onnistuu. Pitää alkaa jo varautua henkisesti. Töihin pitäisi päästä keskiviikkona, ahdistaa jo valmiiksi kaikki se työmäärä mikä siellä odottaa, rästihommat ja KAIKKI. Eih.

Kuvittelin että tässä vaiheessa olisin jo päässyt ihan kunnolla blogihommien pariin, mutta ei toivoakaan. Tänään tosin pystytin kuvauspisteeni, eli askeleen lähempänä ollaan. Valitettavasti kynnet on tuhannen päreinä ja työpöydän pintaa ei edes näy kaiken tavaran alta, mutta ehkäpä muutaman päivän sisään löydän esim kynsiviilan ja pääsen taas elämän syrjään kiinni. Siihen saakka pyydän teiltä kärsivällisyyttä. Ja teetä ja sympatiaa. :D

Translation: I managed to catch the worst flu in the world, to put it mildly. I’ve been sick for 2,5 weeks and still am. And oh I also moved in the midst of all this. I’m so tired! Anyway, I’ll get back to blogging full speed as soon as I can. 

Continue Reading

Sohvapöytä 1 – minä 0

Siitä onkin jo aikaa kun oon viimeksi telonut itseni, joten piti äkkiä keksiä jotakin kroppani päänmenoksi. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvaattekaan, nimittäin ihan omasta sohvapöydästä! Kyseessä on vasta ostamani Hay Tray -pöytä, jossa on kätevä metallikehikko runkona. Semmoseen metallirimaan kun nasevasti monottaa jalkansa, niin se rima sopii just eikä melkein varpaiden väliin ja pääsee taittamaan ne varpaat epäinhimilliseen ilmansuuntaan ja siirtämään törmäysenergian jalkapöytään.

Nii että nyt mulla on sitten murtuma siinä jalassa. :D Ei jumankauta, kyllä tää on hienoo. Syyllinen on sekä peilissä että ylläolevassa kuvassa.

Ois tietysti kutkuttavaa päästä kertomaan jotakin sankaritarinaa siitä kuinka pelastin vanhukset, lapset ja eläimet yhdellä kädellä metsäpalosta ja mursin samalla jalkani, mutta ei tällä kertaa. Ihan vaan olin tuomassa muistikorttia sohvalle läppärin luokse enkä ilmeisesti kyennyt hahmottamaan etäisyyksiä tai sitä, että sohvapöytä on mun kulkuväylällä. Sattu muuten niin maan helevetisti, että ei mitään järkeä. Silmämunat kellui kyynelnesteestä ja haukoin henkeä kuin manaatti lenkillä. Aivan kauheaa. Tietenkään mulla ei ollut mitään kylmägeelipussiakaan joten käärin jalkani kotimaisia mustikoita sisältäneeseen pussiin. Nehän onkin niin halpoja että mielellään tuhlaa yhden pussin varpaanvälien viilentämiseen.

Töhöilyni sattui lauantai-iltana enkä lauantain aikana kyennyt varaamaan painoa jalalle ihan yhtään, hypin yhdellä jalalla ympäri kämppää. Sunnuntaina jalka näytti tuolta kuin ylläolevassa kuvassa, mutta sittemmin tilanne on edennyt hieman värikkäämmäksi:

Maanantaina könkkäsin töihinkin kyllä, mutta varasin sitten lääkäriajan kun jomotus äityi koko ajan pahemmaksi. Kävin röntgenissä ja joo, murtumahan siellä TIETENKIN on, niin pikkuvarpaassa kuin jalkapöydänkin puolella. SPLENDID!

Luojan kiitos mun sisko sattuu olemaan täällä muutenkin, niin voin ottaa sen omaksi Tuhkimoksi ja kotihoitajaksi. Buah. Ja onpahan päivisin sitten seuraa, niin voidaan tuijottaa Netflixistä sarjoja hiljaisuuden vallitessa. Paljon parempaa kuin tehdä sitä yksin :D

Vähän kyllä semmonen homma kuumottaa että mun pitäisi olla lauantai Tallinnassa blogitapahtuman merkeissä eli silloin pitäis kyllä pystyä vähän jalalle jo varaamaan. Ja sairasloma loppuu perjantaina, eli VIRALLISESTI mun pitäis siis olla kunnossa lauantaina :D Argh. No, ehkä Sissi voi kantaa mua siellä ympäriinsä.

No mites teidän viikko on sujunut? :D

Psst p.s. jos hiustuotteet kiinnostelee, niin kirjoittelin Sugar High’n puolelle yhdestä hyvästä volyymimoussesta. Juttuun pääset tästä.

Translation: I bought a new coffee table and then smashed my foot on it. It’s broken. The foot I mean. The coffee table survived without a scratch. 

Continue Reading

Kosmetiikkakaaosta selättämässä, osa 2

Edellisessä epäjärjestystä käsitelleessä jutussa kirosin kaappien syviä ja hankalia hyllyjä, jotka ovat epäkäytännöllisiä sekä kosmetiikan että vaatteiden säilyttämiseen. Moni ehdottikin hyllyjen muuttamista vetolaatikoiksi, mutta budjetti ei venynyt elfan tyyppisten ratkaisujen hankintaan. Sitten sain kuitenkin kaverilta muuttotyhjennyksen yhteydessä Ikean Antonius-korihyllyjä neljä ”tornia” ja olin niin mielissäni että meinasin haljeta! Mitatkin täsmäsi mun kaappeihin. Yksi hyllykkö vie noin puolet kaapin korkeudesta, joten laskin että saan yhden kosmetiikkakaappiin, yhden siivouskaappiin ja kaksi päällekkäin vaatekaappiin.

Haettiin hyllyköt Sissin kanssa ja Sissi paukutti hyllyköt kumivasaran avulla palasiksi ja nippuun (ja osti siinä sivussa kaveriltani hermeettisen kokoisen taulun, mutta se on toinen tarina). Sitten vaan auto täyteen ja hyllyköt kotiin ja juhlimaan sitä kuinka oon strong and independent woman.

Kai tää ois jossain todellisuudessa voinut mennä niin, että olisin koonnut korihyllyt, laittanut ne kaappiin, täyttänyt laatikot kosmetiikalla ja esitellyt blogissa organisoitua kosmetiikkavarastoani. Mutta koska nyt puhutaan mun elämästä, niin reisillehän se meni.

Ensimmäinen ongelma tuli jo kokoamisvaiheessa. Metalliset rimat piti laittaa sivulaitojen väliin pitämään hyllykön kehikon koossa. Helppoa, ei ruuveja eikä mitään. Osa rimoista upposi paikoilleen kuin vanhaan ihmiseen mutta osa ei loksahtanut kohdilleen vaikka mitä perkelettä ois huutanut. Ensin meni maltti ja sitten rima. Sain siis halkaistua tuollaisen metalliväkäsen irtipoikki ja toki vielä niin, että puolet väkäsestä on riman sisällä. Pysyvästi.

Seuraavia rimoja en yrittänyt enää nitkuttaa tai työntää paikoilleen, vaan hakkasin ne vasaralla kohdilleen. Veikkaan että purkamista nää ei enää käsittelyni jälkeen kestä. Tosin suurempi huoli lienee se kuulovaurio, jonka itselleni (ja naapureille) aiheutin hakkaamalla metallikiskoja tavallisella vasaralla. Se kumivasara ois ollut ehkä ihan jees.

No mutta, yksi rikkinäinen ja yksi ehjä kehikko koottuna tyhjensin kaksi kaappia kehikoita varten. Tuli vaan pari muuttujaa. Joku saatanan neropatti on keksinyt, että kaapin viidestä hyllystä vain kaksi on irrotettavia ja muut kiinteitä. MIKSI!!! Arvatkaa vaan olinko tajunnut tätä ennenkuin tyhjensin koko helvetin kaapin. Siinä meni se mun ajatus a) kosmetiikkakaapista b) siististä vaatekaapista.

Infernaalinen vitutus alkoi hiipiä ohimoon, mutta pidin itseni rauhallisena ja muutin joustavasti suunnitelmaa: laitan korihyllykön kaappiin, jossa on vain vaatetanko.

Paitsi että EN NÄKÖJÄÄN LAITAKAAN.

Tässä kohtaa latelin ilmoille kaikki tietämäni kirosanat. Haluaisin ensinnäkin haastaa noiden kaappien suunnittelijan oikeuteen ja toisekseen heittää nuo korihyllyköt parvekkeelta, mutta ei ne varmaan mahtuis siitä parvekkeenkaan ovesta.

Ehkä ei ois ihan näin iso tatti otsassa, jos olisin huomannut hylly- ja saranaongelmat ENNEN kuin tyhjensin kaapit ja kasasin tilaa vievät korihyllyköt. Luovutin ja menin lattialle makaamaan ja miettimään elämän ihanuutta.

Tässä vaiheessa Riehakin katsoi järkeväksi tulla apuun ja tuli makaamaan mun päälle ja hönkimään naamalle. Kiitos.

Tää huone on nyt niin sekaisin ja täynnä, että en esimerkiksi pääse käsiksi mun työpöytään lainkaan. Kirjoitan nytkin tässä lattialla, puristuneena sivupöydän ja korihyllykön ja koiran väliin. Kello on miljoona, en ole syönyt, pyykit mätänee koneeseen ja korvissa soi. Tekis mieli heittää joku käsikranaatti olan yli tähän huoneeseen.

Mitäs sitä sitten keksis?

Translation: sometimes everything works out just the way you want. And sometimes it really, really doesn’t.

Continue Reading