The Unlucky Trio

Mun flunssa on jo hienosti häviämässä, mutta nyt oon sitten onnistunut kipeyttämään selkäni. Ihme mummovaivoja mullaki nykyään on. Huomasin että polviakin vihloo kylmässä :D Jokohan pitäis alkaa varata paikkaa vanhainkodista? Selkäkivulle on sentään ehkä luontevana selityksenä se, että ostettiin vuosikausien harkinnan (ja asian lykkäämisen) jälkeen kunnon sänky, joka on täysin erilainen kuin vanha ja siihen joutuu nyt vähän totuttelemaan. Meillä oli aivan surkea sänky, opiskeluaikoina hankittu halvin mahdollinen jenkkisänky, jonka jouset olivat luopuneet toivosta jo aikoja sitten ja fiilis oli vähän kuin ois pomppulinnassa nukkunut. Nyt tilalla on moottoroitu Tempur-sänky, jonka hinnalla olis varmasti saanut esim. auton. Tietysti sitten oon leikkinyt kaukosäätimen ja sängyn eri asentojen kanssa kuin pikkulapsi jouluaamuna. Tempur-materiaali on ihan eri maailmasta kuin joustinpatjat, joten lihasten kipeytyminen oli ihan odotettavissakin. Joka tapauksessa selkä on sen verran juntturassa, ettei tää koneella istuminen ole nyt ihan ykkösenä mun toivelistalla.

.
.

Tän päivän lakkaus on sellainen, josta livenä kyllä tykkäsin, mutta jonka kuvat epäonnistui jotenkin ihan totaalisesti. Kaikki kuvat oli ihan keltaisia, alivalottuneita ja yleisesti kamalia. Räävin kasaan muutaman jotenkuten onnistuneen otoksen tätä postausta varten, mutta julkaisuvuoroaan nämä ovat odottaneet tosi kauan. Ei vaan oo huvittanut julkaista kuvia joista ei ite tykkää, mutta puristetaan tää nyt alta pois…

.
.

Etusormessa, peukalossa ja pikkurillissä on Cadillacquerin Blowfish, jonka sävy on jotakin mintunvihreän, harmaan ja siniharmaan välimaastosta. Kunnon epäväri. Lakassa on hyvä koostumus ja lisänä sinertävää shimmeriä. Lakkasin kaksi kerrosta ja kuvia katsellessa huomasin, että kolmaskin olisi ollut tarpeen.

.
.

Nimettömässä on Zoyan Vespa. Sen kanssa saikin sitten tapella ihan urakalla. Ensimmäisellä lakkauskerralla kynsiin ei muodostunut minkäänlaista tekstuuria eikä Vespa kuivunutkaan millään. Lopputulemana nimettömissä oli kaamea kasa tahmeaa lakkamössöä. Poistin lakat nimettömistä, ravistelin pulloa apinan raivolla ja yritin uudestaan. Tekstuuria sain aikaan, mutta peittävyyttä en. Kuvissa lakkaa on NELJÄ kerrosta ja kynsiraja paistaa silti iloisesti läpi. Upeeta. Viidettä en suostunut laittamaan. Livenä läpikuultavuus ei näkynyt yhtä selvästi onneksi kuin näissä kuvissa. Onko mun Vespa jotenkin pilalla vai onko kellään teistä samanlaista kokemusta ko. lakasta?

.
.

Keskisormeen lakkasin Zoyan Jacquelinen, vaaleankeltaisen cremen, joka käyttäytyi ihan siedettävästi tällaiseksi sävyksi. Vähän se kyllä raidoittui, mutta ei ollut mikään mahdoton. Kuvissa kolme kerrosta. Päälle lisäsin vielä monivärisen eläinkuosidecalin, joka tietenkin oli liian pieni.

.
.

Nyt kun tätä tekstiä kirjoitan niin alan tajuta ettei tässä mennyt oikein mikään putkeen. En ees tykkää koko lakkauksesta enää. Meen syömään purkillisen ärrinmurrinkeksejä.

Translation: Cadillacquer Blowfish, Zoya Jacqueline and Zoya Vespa make a good trio – at least in theory. After four coats Vespa still wasn’t opaque, the water decal on my ring finger was too small, I should’ve added a third coat of Blowfish but didn’t and nearly all of my pics were just craptastic. No wonder this manicure has been lying around in my archives for weeks :D Blowfish is super pretty though and I really liked the formula too. Silver lining I guess! Thanks for visiting and have a great week :)

Continue Reading

Tuskaa ja berliininmunkkeja

Mulla oli kyllä koettelemusten päivä perjantaina. Kuten olen aiemminkin kertonut, harrastan sulkapalloa ja jokin aika sitten viikoittainen treenien määrä nousi kahdesta tunnista 4,5 tuntiin viikossa. Venyttelyn määrä pysyi samassa kuin aikaisemminkin eli nollassa. Tuloksena olikin sitten yllättäen penikkatauti säärissä ja tolkuttomat lihasjumit kaikkialla. Mulla on muutenkin selkä- ja hartiavaivoja ihan riittämiin, mutta viime viikot oon ollut normaaliakin enemmän jumissa. Käyn hierojalla säännöllisesti mutta jalkojen hieromista olen vähän vältellyt, koska se on ihan kamalaa. Ensinnäkin se sattuu, ja toisekseen en oikein voi rentoutua kun mietin vaan että hierojanäkeemunselluliitithierojanäkeemunselluliitit….:D

Enivei, sain saarnan sekä mun hierojalta että parilta kaveriltani, kun kerroin penikkataudin ilmaantumisesta ja kieltämättä kipukin oli treeneissä jo sitä luokkaa, että taivuin varaamaan ajan jalkojen hierontaan. Jalkojen lihaksiston jumiasteesta kertonee jotain se, että koskettuaan mun pohkeeseen hierojan spontaani kommentti oli ”….ei hel…”. Olin kuvitellut että mulla on ihan hullun timmit pohkeet mutta ne olikin kovat lähinnä sen takia, että ovat niin jumissa. Reisissä oli sama juttu. Haaveet kaatuu.

Pahlish Ghost Lights
Pahlish Ghost Lights

Vinkki tiedustelupalveluille: nohtakaa peukaloruuvit ja vesikidutukset, kyllä se lihaskalvojen irrottaminen sääriluusta on takuulla tehokkain keino saada ihminen murtumaan ja tunnustamaan mitä tahansa. Tsiisus kuinka kipeää se kävi. Olin jo etukäteen päättänyt, että kunhan hieronnasta selviän, saan ostaa itselleni palkinnoksi berliininmunkin, mutta ei se ihan hirveästi itse tilanteessa lohduttanut. Siinä oli spa-musiikit ja eteerinen rentoutus aika kaukana, kun dialogi hierojan kanssa oli tällaista: ”No niin ja nyt pure vähän hammasta, tämä todennäköisesti sattuu vähän.” ”AAAAAAAA AI S*******A P******E MITÄ SÄ OIKEIN TEET MULLE NO NIIN TÄHÄN SITÄ KUOLEE APUA” ”…mä en ole kyllä vielä oikeastaan edes aloittanut.” ”MITÄ?! AI!!! EN VOI USKOA ETTÄ MAKSAN TÄSTÄ SIIS SUN PITÄIS MAKSAA MULLE!!!!!!!!!! (lisää kiroilua)” ”saattaa tulla vähän mustelmia nyt mutta ens kerralla on sitten helpompaa.” ”MILLÄ ENS KERRALLA EN TUU ENÄÄ KOSKAAN TÄNNE!” ”ootkos sitä Vain elämää -sarjaa seurannut?” ”NO OON TIETENKI HALUAN EPIDURAALIN” ”no niin siirrytäänpäs tänne reiden puolelle…miten nämäkin voi olla näin jumissa!” ”OSTAN KAKS BERLIININMUNKKIA, VARMANA OSTAN JA SYÖN NE JO KAUPASSA”

Harvoin sitä joutuu pyytämään anteeksi kun hierojalta lähtee, mutta tulipa sekin koettua. Kaikin puolin nöyrryttävä kokemus. Jotenkin veikkaan, että hieroja oli melkoisen helpottunut kun kerroin, etten ainakaan kahteen viikkoon ehdi tulla uudestaan.

.
.

Hierojan jälkeen nieleskelin kärsimyksen kyyneliä ja aivan uhrina raahustin läheiseen kauppaan, söin maistiaisia jokaisesta löytämästäni purkista, ostin berliininmunkkeja, tuoreita sämpylöitä (no kun sain maistiaiset ja ne oli hyviä), sikahintaisia muroja ja suklaapirtelöä (miten niin tunnesyöjä?) . Linkutin kotiin vain huomatakseni, että koirien mielestä tilaamani käyntikortit oli huonoin idea ihmiskunnan historiassa ja ne oli päättäneet silputa koko paketin ympäri olohuonetta (Instagramissa mua seuraavat ovatkin jo nähneet kuvamateriaalia). Ei vissiin layout miellyttänyt. Käyntikorttien kotelosta en löytänyt pienintäkään palasta, mutta koska toinen koira paskoi seuraavana päivänä lähinnä mustaa pahvia, mulla on omat epäilykseni kotelon kohtalosta. Kauheen kivaa oli sekin, että iso läjä kortteja oli jätetty silppuamatta, mutta _jokaista_ oli kuitenkin pitänyt suussa käyttää. Epäilen, että ovat leikkineet konduktööriä. ”no niin ja tarkastetaan matkaliput!” *rousk*

Lienee itsestäänselvää, että kun olin saanut silpun siivottua ja aloin purkaa ostoksiani kaappeihin, huomasin nojanneeni junassa reppu selässä johonkin ja berliininmunkit oli ihan lytyssä. Saakeli.

.
.

Kynsillä on kaksi kerrosta Pahlishin mintunvihreää Ghost Lightsia, jossa on ihastuttavaa shimmerhippua joukossa. Koostumus oli erikoinen, lakka kuivui jotenkin liian nopeasti mutta kuin ihmeen kaupalla levittyi silti nätisti ja lopputulos on tasainen. Oon nyt vähän kunnostautunut decalien käytössä, mutta tällä kertaa lisäsin decalit liian äkkiä. Päällyslakka ei ollut sataprosenttisen kuivaa ja niinpä siirtokuvat jäsähtivät kiinni tasan siihen mihin ne laskin. Yllättäen kohdistaminen ei onnistunut oikein missään kynnessä ja decalit jäi ikäänkuin ilmaan, vaikka niiden oli tarkoitus tulla aivan kynnen kärkeen. ”Korjasin” tilanteen lisäämällä pilkkutikulla ja mustalla lakalla hiton rumia pisteitä sinne tänne. Kylläpä kannatti.

.
.

Seuraava viikonloppu alkaa toivottavasti vähän paremmin, sillä ollaan huippuporukalla lähdössä Tallinnaan viikonlopuksi. Tiedossa on Tallinnan kauneusmessut, ostohysteriaa, hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa :) Saa nähdä saisinko jopa ajastettua jonkun postauksen viikonlopuksikin!

Translation: I’ve been suffering from leg pains (I believe the correct term here is shin splint) because I’ve been training too much and stretching too little. Actually I haven’t been stretching at all, to be honest :D I went to a masseuse on Friday and MY GOD that hurt like hell. I’m telling you, forget waterboarding and other conventional torture methods – if you want the truth out of someone, massaging the excessively tight calf muscles is the way to go :D Not often do I have to apologize to the masseuse after the session but this time I had to. I screamed and cursed like someone was trying to rip my head off :D I think I should pay him extra. Ahem.

Anyway, the polish in today’s post is Pahlish Ghost Lights. It’s a gorgeous mint green polish with super cute shimmer flakies in it. The formula was a bit unusual, it dried very quickly but still leveled itself out fairly well and was opaque with two coats. I added black water decals and some black dots which in retrospect were a bad decision and look totally out of place. Ghost Lights is fortunately so pretty that I hope you can overlook the bad nail art :)

Thanks for visiting :)

Continue Reading

Slice of Life

Cadillacquerin Slice of Life on lojunut mulla käyttämättömien lakkojen laatikossa vaikka kuinka kauan, ja nyt kun lakkasin sillä, en voi käsittää miksen tarttunut siihen aiemmin. Sehän on aivan mahdottoman upea.

Cadillacquer Slice of Life
Cadillacquer Slice of Life

Punaiset lakat jatkaa voittokulkuaan mun lakkakokoelmassa, ihastun niihin aina vaan, vaikka yleensä punaiset lakat leimataan kokoelmien tylsimmiksi. En käsitä miksi. No okei, OPI ja Essie esimerkiksi on ehkä vähän yliarvioineet punaisten cremejen tarpeen koska lykkäävät niitä jokaiseen kokoelmaan useita, mutta silti! Punainen on niin mahdottoman yltiönaisellinen kynsilakan väri ja sopii kaikille kynsien pituudesta ja vuodenajasta riippumatta. Tykkääntykkääntykkään! Erityisen ihastuttavaa on, jos punaiseen lakkaan on lykätty vähän jotain ekstraa, kuten tässä tapauksessa.

.
.

Slice of Life on Cadillacquerin Dexter-kokoelmasta. Se on vadelmanpunainen jelly, peittää kolmella ohuella kerroksella ja koostumus on Cadillacquerille ominaiseen tapaan aivan loistava. Lakassa on mukana pientä hitulaa, joka tuikkii sinisenä, pinkkinä, punaisena ja violettina. *swoon*

.
.
.
.

Koristelin lakan simppeleillä mustilla rusettidecaleilla, jotka olen saanut Mi Nailsilta. Musta ja punainen toimii aina!

.
.

Onneksi hommasin Slice of Lifen aikoinaan, sillä sen tuotanto on nyt lopetettu. Mi Nailsilla sitä näemmä vielä on ja on muuten alennuksessakin, kuten kaikki muutkin Cadillacquerit. Lakoista saa 20 prossaa alennusta vielä 5.10. saakka ja osa on jo loppuunmyyty, joten elekää enää aikailko :) Kuten aina, linkit on vaan teitä varten enkä hyödy niiden klikkailuista tai ostoksista, eikä mua ole nyt edes pyydetty mitään mainostamaan, mutta tarjoushaukkana minä aina mesoan kun jossain on ale :D

Translation: Cadillacquer Slice of Life has been lying around in my untrieds for a while now and now that I’ve used it, I cannot understand why I haven’t reached for it before. It’s amazing! Slice of Life is a squishy raspberry red jelly with blue/pink/purple flakes…totally swoon-worthy (and also discontinued, so get yours while you can)! I used three thin coats for full opacity and the formula was crazy good as with all the Cadillacquers I’ve used. I added black water decals and I really like this simple but bold mani!

Thanks for visiting :)

Continue Reading