Pienet KIKO-ostokset ja Lontoohöpinää

Tätä juttua aloittaessani huomaan, että en ole muistanut tehdä mitään matkareportaasia Lontoosta vaikka se oli alunperin aikomus. Toisaalta ei siellä mitään hullua draamaa ollutkaan (toisin kuin Tsekeissä), vaikka junien kanssa koettiin tälläkin kertaa sydämentykytyksiä. Nyt kyseessä ei ollut ihminen, vaan laukku joka jäi Bristoliin menevään junaan kun me ihmiset poistuimme lentokentän kohdalla. Mun äidin kuolemaa halveksuvia rynnistyksiä on kiittäminen siitä, että laukku saatiin junasta ulos juuri ennenkuin se lähti lentokentältä. Jäi pari sekuntia ihan tuhlattavaksikin. Mun Lontoosta Tsekkeihin lähtenyt sisko ois varmaan ollut tosi tyytyväinen jos oltais soitettu että ”hei muistatko ne sun kaikki talvivaatteet jotka annoit meille kuljetettavaksi Suomeen? Joo ne on nyt Bristolissa.” :D

Päätettiin siskojen ja äidin kanssa, että nyt ei tehdä mitään shoppailureissua vaan panostetaan enemmän muihin juttuihin. Nooh…yritys hyvä kymmenen. Primark-vaateliikkeeseen piti tehdä ”yksi tehoisku heti aikaisin aamulla” (mutta koska tehoiskun päivä sattui olemaan sunnuntai, oltiin paikalla ennen Primarkin aukeamista ja päädyttiin juomaan skumppaa viereiseen Pizza Hutiin klo 10:30 sunnuntaiaamuna, very classy). Käytiin Primarkissa laskujeni mukaan lopulta neljä kertaa. Hitto se kauppa on yks Bermudan kolmio! Mentiin sinne aina yhtä aikaa, ja ensimmäisen silmänräpäyksen kohdalla kadotettiin toisemme ja pari tuntia myöhemmin valvontakameroissa näkyi neljä suomalaista sherpaa kantamassa painonsa verran vaatteita.

Koska ostin hemmetisti vaatteita, oli pakko jättää kosmetiikkaostokset vähemmälle. Kikon liikkeestä en kuitenkaan tyhjin käsin onnistunut poistumaan.

Silloin kun vielä reissasin Ranskassa säännöllisesti, käytin paljonkin Kikon meikkejä ja erityisesti kynsilakkoja. Muutamaan otteeseen olen tilaillut niitä nettikaupasta kotiinkin, mutta tilausmahdollisuudesta huolimatta Kiko on profiloitunut mulle sellaiseksi paikaksi, jossa shoppaillaan vain ulkomaanreissuilla eikä niinkään netissä. Siinä on oma hohtonsa kun pääsee vain harvoin kurkkimaan uutuuksia paikan päälle. Kikon ihonhoitotuotteet ovat jääneet mulla vähän vieraammiksi, mutta mun äiti on käyttänyt niitä jo pitkään ja tykännyt tuotteista kovasti. Nyt liikkeessä oli uutuussarja Smart Skincare, johon testereitä hiplatessani ihastuin.

Smart Hydrashot Cream on tälle tuotteelle aika harhaanjohtava nimi, koska tämä kasvovoide ei oikeastaan ole voide, vaan enemmänkin jelly. Purkissa tutiseva, hyytelömäinen kasvovoide palautuu hetkessä alkuperäiseen muotoonsa käytön jälkeen. Vinkeä tapaus :) Voide sisältää hyaluronihappoa ja aloe veraa, kosteuttaa tehokkaasti, imeytyy nopeasti JA on aivan erinomainen pohja meikille! Tämän kanssa ei tarvitse primeriakaan. Tuoksu on ihanan raikas, sellainen sininen :)

Smart Hydra Shot Stick on ihana! Pikkuruinen kosteutuspuikko on helppo pakata mukaan reissuille ja kätevä käyttää. Puikkoa sipaistaan silmänympärysalueelle tai muille ekstrakosteutusta kaipaaville paikoille kasvoissa. Puikko kosteuttaa hyvin ja nopeasti, imeytymisaikaa ei tarvitse edes miettiä ja puikko tuntuu ihanan viilentävältä iholla. Harkitsen vakavasti varakappaletta. Pitää selvittää onko nämä pysyvää valikoimaa vai jotain limited edition -juttuja.

Smart Skincareen kuuluu myös hehkua ja hohdetta tuovia primereita neljässä eri ”sävyssä”. Sävy on aika liioiteltu sana, koska eivät nämä väriä kasvoille tuo, mutta valittavana oli kuitenkin pinkki, violetti, kultainen ja kirkas. Nappasin kokeiluun kultaisen, jossa oli näistä eniten hohdetta. Smart Radiance Creamia voi käyttää koko kasvoilla, mutta se on suunniteltu erityisesti niihin kohtiin joihin highlighteriakin laitetaan.

Sutiapplikaattori on hauska :) kämmenselällä tuote näyttää hurjan kultaiselta, mutta kasvoille levitettynä se oli ihan maltillinen kyllä. En kuitenkaan erityisesti tästä innostunut, koska meikkivoide peitti hohde-efektit melkein kokonaan. Pitää kokeilla vielä uudemman kerran ja ohuemman meikkivoiteen kera. Ruskettuneella, tasaisella iholla tää olis varmaan aivan ihana sellaisenaan!

Aika maltillista kosmetiikkaostostelua, sanoisin! Mikäli innostuitte, Kikoa saa tilattua koto-Suomeen Kikon omilta nettisivuilta.

Continue Reading

Ryhmä rämän matkakertomus

Heeeei pitkästä aikaa! Karkasin muutamaksi päiväksi ulkomaille ja lähtöä edeltänyt viikko oli niin hullua härdelliä, etten ehtinyt tehdä blogin eteen oikein mitään, en edes huikata että katoan näemmä noin viikoksi…no, internet näköjään pyörii ilman minuakin, niin shokeeraavaa kuin se onkin :D

Brnon rakennustyyliä

Mun sisko asustelee hetken aikaa Tsekeissä, joten mentiin toisen siskon ja hänen miehensä sekä mun poikaystävän kanssa moikkaamaan pikkusiskoa sinne. Tukikohtana oli Brno, Tsekkien toiseksi suurin kaupunki ja mulle aivan tuntematon kohde. Yleensä mä mehustelen tulevilla ulkomaanmatkoilla pitkään etukäteen, otan selvää kohteesta ja lasken päiviä lähtöön. Tällä kertaa homma meni vähän toisin, sillä töissä ja vapaa-ajalla oli vaan niin jumalattomasti tekemistä, hässäkkää ja kiirettä, etten ehtinyt odottaa matkaa oikeasti ollenkaan. Yritin vain selviytyä lähtöpäivään saakka. Pakkaaminen jäi viimeiseen iltaan (no okei, yöhön) enkä edes ehtinyt lakata kynsiä!! Siitä ymmärtänette kuinka tiukka tilanne oli :D

Meidän reittinä oli lentää Prahaan, mennä siellä bussilla rautatieasemalle ja sitten junalla Prahasta Brnohon. No tässähän oli jo kaikki katastrofin ainekset ja katastrofi siitä tulikin. Lento oli myöhässä, ja aika pian tajuttiin että ei varmaankaan tulla ehtimään siihen bussiin. Pakkohan se oli kuitenkin yrittää. Saatiin laukut hihnalta 11:57 ja bussin lähtöaika oli klo 12. Tsekit ei ole vielä sisäistäneet hyvien opasteiden merkitystä joten juostiin ympäri lentokentän pihaa ku Ellun kanat vailla mitään tietoa mistä bussi lähtee. Lopulta löytyi oikea bussi, joka onneksi oli sekin myöhässä – ja aivan ammuttu täyteen. Jonossa huohottaessamme hoksattiin, että jaa, sähköpostiin tullut lippu pitääkin vaihtaa paperilippuun jossain tiskillä. Selvä. Lisää päätöntä juoksemista ja sitten löytyi tiski…jossa ei ollut ketään töissä. Tässä vaiheessa ei juokseminen enää kauheasti napannut joten käveltiin lähimpään taksiin ja toivotettiin bussiliikenne helvettiin.

Brnon keskustan kirkko…
…ja luuhuone sen alla.

Juna löytyi lähinnä tuurilla. Opin, että juna-asemilla S ei suinkaan tarkoita etelää (as in south), vaan pohjoista. Onneksi tajuttiin se suurinpiirtein ajoissa. Junaa etsiessä hieman vielä kuumotti se, että meille varatusta huoneistohotellimajoituksesta ei ollut kuulunut pihaustakaan varauksen tekemisen jälkeen eikä sieltä vastattu sähköposteihinkaan, mutta luojan kiitos hotellin (tyly) omistaja soitti kun oltiin siellä rautatieasemalla ja saatiin varmistus majapaikasta (ois sen ehkä halunnut saada aiemmin kuin kaksi tuntia ennen saapumista majapaikkaan, mutta aivasssama). Junamatka kesti 2 tuntia ja junaan päästyäni aattelin, että nyt voin viimein huokaista ja aloittaa LOMAN.

NOH, Brno saavutettiin pian ja lähdettiin ulostautumaan junasta. Suomessahan on ihan hyvin aikaa poistua pitkän matkan junista, joten ei käynyt mielessäkään että Tsekeissä junista pitäisi poistua valonnopeudella. Hyppäsin ekana ulos junasta, ovi meni kiinni ja mun sisko alkoi sitä aukaista, mutta sepä ei enää auennutkaan ja samantien juna lähti liikkeelle. Tyrmistys oli aivan totaalinen, kun tajusin olevani yksin asemalaiturilla ja loput kolme matkaseuralaista ovat Wieniin saakka menevässä junassa. Seisoin monttu auki siinä asemalaiturilla muutaman todella pitkän sekunnin.

Brnon keskustaa

Aika pian tajusin myös, että mun rahat on poikaystävän laukussa JA olin seurueen ainoa tyyppi, jolla ei ollutkaan nettiä käytettävissä puhelimessa Suomen ulkopuolella. Ei rahaa, ei nettiä, ei hajuakaan missäpäin Brnota olen tai missä majapaikkamme sijaitsee. Mahtavaa. No, mun sisko oli luvannut tulla juna-asemalle vastaan joten aattelin että ei hätää, mä löydän siskoni pian ja sitten voidaan yhdessä miettiä miten saadaan loput jengistä takaisin Brohon ennenkuin juna ylittää Itävallan rajan. Yritin soittaa poikaystävälle ja siskolle, mutta puhelut ei menneet läpi. Tietenkään. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puheluita. Kävelin asemalle mutta siskoa ei näkynyt. Alkoi epäilyttää, koska koko asema oli ihan kuollut, siellä ei ollut mitään lippuautomaatteja, liikkeitä, henkilökuntaa, taksitolppaa tai muutakaan elämää. Pihalla oli minimaalinen parkkipaikka, joutomaata ja päihteidenkäyttäjiä. Ei ihan vaikuttanut siltä miltä piti. Sitten poikaystävä soitti ja kertoi, että MINÄ olin se joka jäin väärällä asemalla. Kuinka yllättävää. Juna oli jatkanut matkaansa ja pysähtynyt Brnon päärautatieasemalla, jossa myös mun sisko oli vastassa, ja minä jäin jossain lähiössä pois. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puhelinta ellei joku soittanut mulle, ei tietoa sijainnista ja väärä asema. Matkaseurue ei voinut tulla mua taksilla hakemaan, koska huoneistohotellissa oli oltava ihan kohta. TOSI LOMAFIILIS.

Wien

Sain puhelimessa sitten ohjeita kuten ”5 min päästä lähtee juna S678902 TUU SILLÄ”. Ihan hyvä yritys, mutta asemalla oli 6 raidetta, kaikki informaatio tsekiksi, ja yksi ainoa elektroninen näyttö jossa aikataulut oli. Ja se aikataulunäyttö oli ihan eri päässä asemaa kuin ne raiteet joille mun olisi pitänyt suoriutua. Junissa ei ollut mitään tunnuksia eikä niiden saapuminen raiteille täsmännyt MIHINKÄÄN aikatauluun. Niitä saatanan sinisiä purkkeja vaan tuli ja meni ja koska pysähdysaika on sen 10 sekuntia, ei paljoa ehtinyt selvittää että mihinköhän maahan tai kaupunkiin tämä kyseinen juna mahtaa suunnata. Juoksin raiteiden ja aikataulunäytön väliä sen verran monta kertaa, että turvakameroiden nauhoja katselevilla olisi varmaan ollut hauskaa. Mulla ei ollut. Ei myöskään hirveesti houkutellut sillai lotolla hypätä vaan johonkin junaan ilman tsekin kielitaitoa, lippua, rahaa, toimivaa puhelinta tai nettiä. Näin jo itseni virumassa jossain slovakialaisessa vankilassa liputta matkustamisen johdosta. Mulla alkoi parta kärytä jo aika pahoin siihen ”meet nyt vaan johonki junaan” -neuvomiseen ja siinä vaiheessa sisko onneksi tuli puhelimeen, kuuli ilmeisesti äänensävystä että nyt ei oikein motivoi ja ilmoitti samantien että selvä, hän tulee ratikalla hakemaan, menee noin 15 minuuttia. Meni 45, koska sisko meni väärään ratikkaan. :D

Wien

Täytyy sanoa, että kun yli kahden tunnin sekoilun jälkeen pääsin huoneistoomme ja mut talutettiin kattoterassille juomaan skumppaa, en usko että mikään olis voinut enää paremmalle maistua. Huhhuh. Vanhemmatkin kyseli kuulumisia siinä kohtaa ja siskon lakoninen ”ei varmaan tuu tylsää olemaan” -viesti oli kyllä täydellinen vastaus :D

Loppureissu oli, uskomatonta kyllä, huomattavasti rauhallisempi ja puhun varmaan koko porukan puolesta kun sanon että meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Brno on ihana, sympaattinen ja edullinen matkakohde, ja sieltä pääsee edullisesti lähiympäristöön ja naapurimaihin retkille. Me käytiin ex tempore -tyylillä esimerkiksi Wienissä, joka oli 1,5 tunnin bussimatkan päässä, ja reissun viimeinen päivä vietettiin Prahassa. Wien ja Praha oli kyllä molemmat sellaisia paikkoja, joihin ehdottomasti haluan päästä vielä uudestaan. Wien on kuin suoraan sadusta – mahtipontinen, häkellyttävän kaunis, siisti ja täynnä kulttuuria ja historiaa. Päiväretki oli pelkkä pintaraapaisu siinä palatsikaupungissa. Praha oli samaten ihan mielettömän kaunis, romanttinen ja kiinnostava, mutta sellaisella ”arkisemmalla” tavalla kuin Wien. Prahassa näki yllättävänkin paljon rosoisuutta, graffiteja ja sen sellaista, Wien oli enemmän sellainen pompöösi :) Säätkin helli meitä joka päivä, aurinko porotti koko ajan ja lämpötilat huitelivat 26-28 asteessa. AH.

Praha, John Lennon Wall

”Hieman” stressaavasta alusta huolimatta loma oli tosi virkistävä ja tuntui paljon pidemmältä kuin viisi päivää, koska tehtiin niin paljon kaikkea ja oltiin liikenteessä aamusta iltaan joka päivä. Koska kuitenkin mentiin ihan fiilispohjalla, ei päivissä ollut mitään suorittamisen makua. Kiitos vaan täydelliselle matkaseurueelle ja erityisesti Aino-siskolle, joka uskomattoman kärsivällisesti luotsasi tätä häröilevää laumaa ympäri Brnota. Erityisesti opastettu kierros nimeltä ”Brnon oudot patsaat” oli erinomaisen opettavainen! :D Nyt yritän saada arkihärdellistä taas niskalenkkiä ja päästä blogirytmiinkin jopa. Wish me luck.

Continue Reading

Kootut vinkit Teneriffalle

Edellinen Teneriffa-juttuni oli ikäänkuin rönsyilevä johdanto tähän vinkkipostaukseen. Costa Adejesta, meidän hotellista ja muusta sellaisesta löytyy juttua siis täältä. Nämä vinkit on vain mun omia havaintoja viikon reissulta, eli mikään kanariansaarikonkari en toki ole. Here goes:

Palvelu, hintataso ja tipit
Kanariansaarilla palvelu on pidättyväisen ystävällistä. Sellaista ylitsevuotavaa iloa ja lämpöä kohtasin vain pari kertaa, muutoin palvelu oli vähäeleistä. Ei missään nimessä töykeää kuitenkaan. Englannilla pärjää mainiosti, mutta kohtelias matkaaja toki opettelee edes perusfraasit kohdemaansa kielellä. Espanja on onneksi suomalaiselle helppo kieli lausua :) Hintataso Teneriffalla on hieman Suomea halvempaa, mutta ei missään nimessä sellaista hullunhalpaa. Hinnat myös vaihtelee melko paljon; Playa El Duquen uudella luksusalueella ravintoloiden hinnat ei eroa Suomen hinnoista mitenkään, mutta puolen kilometrin päässä Costa Adejen ja Fañaben alueella hinnat on jo selvästi edullisemmat. Américasin kiihkeimmillä turistialueilla hinnoissa on taas ilmaa, mutta sitten vaikkapa Los Gigantesissa on jo suorastaan halpaa. Alkoholi, erityisesti viini ja olut, on merkittävästi edullisempaa. 4-5 eurolla saa ravintolassa puoli pulloa viiniä (mikä monesti onkin se pienin tarjoiltava annos :D) ja halvimmillaan oluen saa eurolla tai parilla. Ravintolassa saa pihviannoksen keskimäärin 15 eurolla, salaatin 5-7 eurolla. Paikallisista supermarketeista ja viinakaupoista kannattaa ostaa paikallisia viinejä ja muuta alkoholia jos sitä kaipaa, sillä hinnat ovat niissä huomattavasti halvemmat kuin Teneriffan lentokentillä.  Tipit eivät kuulu hintaan, sopiva tipin määrä on palvelusta riippuen 8-10 prosenttia laskun loppusummasta.

Puerto de la Cruz

Ruoka
Jäin kovasti kaipaamaan laadukkaita tapaspaikkoja ja autenttisempaa ruokaa. Suosittelen Tripadvisorin ahkeraa käyttöä ravintoloita etsiessä. Rantakaduilla tuntui jokaisessa lafkassa olevan samanlainen mitäänsanomaton ruokalista (pastaa, pitsaa, pihvejä eri peruskastikkeilla ja kanaa samoilla kastikkeilla). Britit tykkäsi, itse en oikein vaikuttunut. Olisi pitänyt samoilla enemmän jossain kauempana suosituimmilta alueilta, mutta nälän yllättäessä helppous usein voitti. Kanarialaisittain tehdyt perunat on todella hyviä, sopivat alkuruuaksi tai välipalaksi. Kalaa on ihan kiitettävästi tarjolla, saarella kun ollaan.

Shoppailu
Urheiluvaatteet ja urheilumerkkien kengät (Nike, Adidas jne) ovat halvempia kuin Suomessa. Myös hajuvedet, korut ja kellot ovat edullisempia kuin kotomaassa ja tarjontaa niissä on valtavasti. Parfumerioita on kaikkialla, joten erityisesti hajuvesien ystävien kannattaa varata aikaa ja rahaa em. liikkeiden koluamiseen. Erityisesti alennusmyyntien aikaan kannattaa olla ostohousut jalassa – tammi-helmikuun vaihteessa mm. Superdryn vaatteita, merkkilenkkareita, selektiivistä kosmetiikkaa, hajuvesiä ja urheiluvaatteita myytiin 30-60 prosentin alennuksilla. Paras shoppailutarjonta on pääkaupungissa Santa Cruzissa, jonne pääsee etelärannikolta bussilla tai vuokraamalla auton ja posottamalla suoraa moottoritietä 80 kilometrin verran. Myös Playa de las Américasin alueella on oikein hyvät shoppailumahdollisuudet ja pienempiä ostoskeskittymiä on siellä täällä turistirannikoilla. Siam Mall -ostoskeskukseen pääsee etelärannikon turistialueilta ilmaisella bussilla, vink vink! Ammattimaiset shoppaajat suuntaavat tietty pääkaupunkiin Santa Cruziin.

Sää
Säätietoihin ei voi luottaa yhtään, ei edes saman päivän ennusteeseen. Todennäköisesti etelässä on kuitenkin aurinkoista ja lämmintä ympäri vuoden, illalla viilenee selkeästi. Talvikaudella pohjoisessa on sateista ja huomattavasti kylmempää kuin etelässä, ero voi olla helposti kymmenen astetta tai enemmän.

Liikkuminen
Älä jää mähöttämään pelkkään majapaikkaasi ympäröivään alueeseen! Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan saareen laajemmin. Me käveltiin varmaan kymmenen kilsaa päivässä :D kävellen pääsee lähikohteisiin aika kivuttomasti, sillä välimatkat on lyhyitä. Julkinen liikenne busseilla on selkeää ja toimivaa ja liput edullisia. Liput voi ostaa bussista. Me esimerkiksi vietettiin kiva päivä menemällä bussilla Los Christianosiin ja käveltiin sieltä ranta-alueita pitkin takaisin Costa Adejeen ja poikettiin kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin mitä välillä näkyi. Koko päivä siinä rattoisasti vierähti! Auton vuokraus on ehdoton juttu, jotta pääsee riekkumaan ympäri saarta miten lystää. Taksia en muuten käyttänyt kertaakaan koko reissulla! :o

El Teide
Teneriffan korkein tulivuori Teide on näkemisen arvoinen. Sinne tehdään ohjattuja retkiä ja julkinen bussikin kulkee, mutta me mentiin vuorelle omatoimisesti vuokratulla autolla ja sitä uskallan suositella. Kunnon vuoristoteitä kaipaaville suosittelen reittiä joka kulkee Vilaflorin vuoristokylän kautta, mutta jos matkapahoinvointiin on taipumusta, tarjolla on myös helpompi ja suorempi tie (tosin tiet voi olla poikki milloin vaan, kannattaa seurata tilannetta netistä Teiden sivuilta tai Google mapsista). Matkan varrella Vilafloriin on viinitiloja ja ravintoloita, joissa me ei tosin poikettu, mutta ne näytti tosi kivoilta. Autolla pääsee vajaan 3000m korkeuteen ja siitä ihan Teiden huipulle pääsee kaapelihisseillä, jotka on auki säävarauksella ja ovat tietysti maksullisia. Meidän vierailupäivänä hissit oli luojan kiitos kiinni, en olis varmaan uskaltanut mennä kyytiin :D Teide on keskellä kansallispuistoa ja vaellusreittejä löytyy reippailijoille. Näin heitä autoni ikkunasta. :D

Los Gigantes

Los Gigantes
Pieni ja mäkinen entinen kalastajakylä sijaitsee vuorenrinteiden tiukassa halauksessa. Kylässä on toki hotelleja ja ne perinteiset rantakadun putiikit, mutta kylässä asuu myös paikallisia enemmän kuin hotellialueilla yleensä. Tunnelmassa on jotain autenttista ja hidastempoista, turisteja on vähemmän kuin muualla ja koko kylä oli äärimmäisen sympaattinen ja kaunis. Ranta-alue on pieni mutta ihana. Löydettiin myös todella kiva lounaspaikka, pikkuruinen ravintola hieman keskustasta sivussa. Paikan nimi on Alfonso’s Bar ja suosittelen lämpimästi paikan kanarialaisia perunoita mojo-kastikkeella. NAM. Kokkikin laulaa loilotti koko ajan töitä tehdessään, eli ilmeisesti työntekijöilläkin oli siellä hyvä fiilis :D Los Gigantesiin pääsee bussilla, mutta suosittelen autoilua ihan vain jotta pääsee puikkelehtimaan komeilla vuoristoteillä. Rauhaa kaipaaville Los Gigantes on mainio tukikohta yöpymiseenkin.

Los Gigantesin kujilla

Los Christianos
Los Christianosin alue oli ainakin päivävisiitin perusteella jotenkin espanjalaisempi kuin muut etelärannikon pitäjät. Tapasravintoloita oli useita ja suurin osa ravintoloista tarjosi menu del diaa 10 eurolla, eli kolmen ruokalajin lounas kybällä. Sellaisia yritettiin Costa Adejestakin etsiä, mutta ei löytynyt. Tasca Entre Tapas -nimisestä ravintolasta saatiin Christianosissa tosi hyviä tapaksia!

Tasca Entre Tapas -ravintolan tapaslautanen Los Christianosissa

Fañabe ja Américas
Stereotyyppistä Teneriffaa etsiville sekä bilettäjille. Américasissa on hyvät shoppailumahdollisuudet. Itse en näihin majapaikkaani pystyttäisi koska nämä jos mitkä on karseita turistirysiä, ja hotelleissa alkaa ikä todellakin näkyä, ainakin ulospäin. Semmonen aikamatka 80-luvulle (tai johonkin brittiteinien tosi-tv -sarjaan). Tosin Américasia on ilmeisesti viime vuosina laajennettu, ainakin ne ostoskadut näytti uudemmilta kuin rantaa lähempänä olevat alueet.

Mitä olisin vielä halunnut tehdä?
Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin käynyt Teneriffan edustalla olevalla La Gomeran saarella, veneretkellä delfiinejä tai valaita bongaamassa ja olisin viettänyt enemmän aikaa myös saaren vehreällä pohjoispuolella. Kuuluisa eläintarha Loro Parque jäi näkemättä, koska olen katsonut Netflixin Blackfish -dokumentin enkä kyennyt päättämään, onko täysin moraalitonta ja selkärangatonta mennä mihinkään eläintarhaan enää ikinä. Joten emme menneet. Olisin myös kävellyt vielä enemmän etsimässä niitä THE ravintoloita. Ja olisin juonut vielä vähän useamman mojiton. Voisin hyvin mennä Teneriffalle vielä uudestaankin! Se ei ehkä ole maailman katu-uskottavin matkakohde (kuka on ikinä lähtenyt etsimään itseään Teneriffalle?), mutta onneksi tuollaisesta ei tarvitse kenenkään välittää. Ainakaan minun. Teneriffalle on helppo mennä, se on turvallinen, rento, tuttavallinen ja hallittavan kokoinen. Ei liikaa kaikkea, vaan juuri sopivasti monenlaista.

Kiitos Teneriffalle ihanasta viikosta ja hyvää matkaa kaikille sinne matkustaville!

Continue Reading