Mitäpä kuuluu?

Tein taas ilmoittamattoman muutaman päivän mittaisen katoamistempun blogista, joten antakaa ny kun mää selitän. Ensinnäkin, oon elänyt ihan kädestä suuhun postausten kanssa, kun en oo yhtään ehtinyt etukäteisvalmistella mitään juttuaihioita enkä kuvata uutta matskuakaan hirveästi. Oon ollut Oulussa, töissä eletään kevään kiireisintä aikaa, sisko miehensä kera tuli kylään, sitten pinkaisin Tallinnaan ja sieltä palattuani heti seuraavana päivänä tuli toinen sisko miehensä kanssa vierailulle ja heidät saan pitää melkein viikon! Eli hässäkkää on, mutta semmosta ihanaa hässäkkää.

Mulla on ollut Rieha seuranani tässä valtaosan keväästä, joten yritän ottaa kaiken irti niistä päivistä kun Riepuli on toisessa kodissaan. Koiran kanssa sitä on kuitenkin tosi sidottu kotiin ainakin arkisin. Tallinnan reissuun tarjoutui mahis koiran ollessa poissa ja ootinkin sitä reissua ihan hulluna. Olin niin kade kaikille tutuille jotka ovat reissanneet vähän väliä jonnekin ja halusin itekin edes pienen irtioton.

Olin Tallinnassa L’Ermitage -hotellissa ja sen sijainti avasi ihan uudenlaisen Tallinnan mulle. Ihan keskustan liepeillä hotelli kyllä on, mutta THE suomalaispesäkkeen (eli Sokos Hotel Virun) ja L’Ermitagen väliin jää koko vanha kaupunki, mikä tarkoitti sitä että tuli sitten käyskenneltyä muuallakin kuin siinä Virukeskuksessa ja vanhan kaupungin pääaukiolla, jotka on ihan jo hintatasoltaankin suomalaisia. Keskustan laitamilta löytyi ravintoloita ja baareja, jotka oli sentään paikallista hintatasoa eli edullisia.

Viime vuosina Tallinnan reissut on rajoittuneet shoppailu- ja kauneusmessujuttuihin, ja tajusin etten ole varmaan lukion jälkeen edes käynyt vanhan kaupungin muureilla lyllertämässä. Nytpä kävin. Tallinna on jotenkin liian arkinen ja tuttu näin suomalaisen näkökulmasta, ja sitä ihan unohtaa että kyseessä on oikeasti aika nätti ja vähän rappioromanttinen kaupunki.

Pakko muuten suositella taas ravintola Mixiä. Oon puhunut siitä blogissa aiemminkin. Kävin nyt toista kertaa ko. ravintolassa ja voi elämä miten huippu kokemus se taas oli! Ravintola tarjoaa yllätysmenua, johon voi halutessaan yhdistää myös viinipaketin (totta helvetissä otin sen). Yllätysmenu koostuu ruokalajeista joita ruokalistassa ei ole ollenkaan, eikä juuri mitään illan ruokavaliosta saa tietää etukäteen. Allergiat toki kysyttiin, samoin esim. se että haluaako alkuruuaksi meren antimia ja pääruuaksi lihaa vai toisinpäin. Sitten vaan jännittämään mitä eteen tuodaan :D Otin yllätysmenun edelliselläkin kerralla ja tykkäsin ihan valtavasti, eikä tämäkään kerta ollut todellakaan pettymys! Ainoa haasteellinen ruokalaji oli mustekala-carpaccio höystettynä yrttijäätelöllä ja lentokalan mädillä, koska tieto siitä että söin mustekalaa oli mulle vähän liikaa ja koostumus oli kans aika raffi. Sen sijaan lentokalan mäti wasabilla maustettuna oli ihmeen hyvää, vaikka aluksi pelkäsin etten pysty edes maistamaan mitään epäilyttäviä mätiknölläreitä. Tuo yrttisen suolainen jäätelö oli ihan mielettömän hyvää juurikin carpaccioon yhdistettynä!

Loput ruokalajit olikin sitten yksinomaan herkullisia ja upeita, ja viinit sopi jokaiseen ruokaan just eikä melkein. En olis ikinä tilannut listalta niitä ruokalajeja mitä söin, mutta sehän se yllätysmenun pointti onkin. Sain uusia elämyksiä ja kokemuksia. Henkilökunta Mixissä on supermiellyttävää (viimeksihän halasin tarjoilijaa ruokailun päätteeksi, koska olin niin vaikuttunut..) ja miljöö kaunis, joten helppo 5/5 tälle. Hinnatkin on kohtuullisia, yllätysmenu maksaa 39 euroa ja siihen viinipaketti lisäksi taisi olla jotain 30 euron luokkaa (ehkä, en muista enää). Sitäpaitsi join Mixissä parasta valkoviiniä IKINÄ. Piti pyytää tarjoilijaa tuomaan pullo takas, että saisin ottaa kuvan :D viini tuoksui karviaismarjoille ja maistui kesälle. Mun ON SAATAVA tuota jostakin. Viron alkokaupoista en tuota löytänyt, mutta ostin sitten _lukuisia_ pulloja samoilla spekseillä siinä toivossa että joku niistä osuisi edes lähelle.

Kauheen alkoholivoittoisia muutenkin nää mun kuvat :D mutta hei nythän on melkein kesä ja Tallinnassa kesäsäät, joten pitihän sitä kesäisiä drinksujakin maistella.

Suosittelen lämpimästi myös Pööbel -nimistä ravintelia, löytyy L’ermitagea vastapäätä pienestä puutalosta. Siellä join niin hyvän drinkin, että vieläkin suu nappasee kun sitä muistelen. Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta drinkin nimi on Fast Grapefruit. Maistui verigreipille. Kertokaa multa terveisiä tilatessanne. Ei ne ihmiset mua tunne, mutta onhan terveisiä aina kiva saada.

Telliskiven alue on kans näkemisen arvoinen. Vanhalle teollisuusalueelle on putkahtanut hipster-henkinen alue pop-up -kauppoineen, kahviloineen ja kirpputoreineen. F-Hooneen burgerit on kuuluisia, mutta siellä en tällä kertaa käynyt, koska oon hamppari- ja pitsalakossa. Söin pitsaa tosin just eilen. Eli oon hampparilakossa. -.-

All in all, nyt on aika hyvä fiilis. Viime syksy oli niin hirvittävä, että tämä elämänilo on tosi tervetullutta vaihtelua :D ja tuo aurinko, voi että kuinka se voi pientä ihmistä piristää! Ei harmita edes Leijonien takkuileva peli.

Täällä siis kaikki hyvin, mites siellä? Mitä kuuluu?

Translation: My last few weeks in pictures :)

Continue Reading

Tallinnan kauneusmessut 2015

Tallinnan kauneusmessuista on vähän varkain tullut jo perinne (jos kiinnostaa, niin osa yksi täällä ja osa kaksi täällä). Ja hyvä perinne onkin. Joka vuosi on ollut tosi mukavaa, eikä erinomainen seura ole siihen ainakaan pienin syy. Edellisessä postauksessa avasinkin jo hieman pieniä stressitekijöitä mitä matkaan tänä vuonna liittyi, mutta vastoin kaikkia odotuksia laivaan siirtyminen sujui kuin elokuvissa. Ei ongelman häivääkään, eikä tullut edes kiire. Hotellin löytämisessä oli sikäli haasteita, että hotellille vievä katu oli suljettu ja korvaavan reitin löytyminen ei niin vain onnistunutkaan. Viikonlopun aikana tuli kyllä todettua, että Tallinnan päätieltä ei voi kääntyä. Mihinkään. Sitä voi vain ajaa rantaviivan myötäisesti molempiin suuntiin. Noh, muutama kuolemaa halveksuva ajolinja ja U-käännös ja päästiin hotellille aika kivuttomasti, joten ei draamaa siinäkään.

Yövyttiin tänä vuonna hotelli Bernissä, joka oli saanut hyvät arvostelut ja oli tosi edullinen, mutta mulle ja IT-tuelle sattui aavistuksen paska tuuri huoneen suhteen. Huone oli katutasossa sisäpihalle päin, ja sisäpihalla sattui sijaitsemaan myös Beer Garden -baari. Vanhan talon äänieristys on tietenkin pelkkä arkkitehtien vitsi ja aika nopeasti kävi selväksi, ettei siinä huoneessa tarvitse kuvitella nukkuvansa. Sisäpihalta kuului ihan kaikki ölinät huoneeseen (olisin varmaan voinut myös ikkunasta tilata itselleni oluen jos olisin halunnut) ja TIETENKIN viereiseen huoneeseen osui joku saksalaisten apinoiden seurue, jolla oli ihan helvetisti sekä viinaa että asiaa. Siellä ne sitten huusi puhelimeen ja toisilleen. Huoneitten välillä oli jostakin syystä (lukittu) väliovi, joka huononsi äänieristystä entisestään. Me sitten kuunneltiin vielä aamuviideltäkin kun Siegfried ja Jürgen kumppaneineen huutaa viinan yli ja juoksee päin seiniä. Tai siltä se ainakin kuulosti. Fantasioin väkivaltaisista hirmuteoista mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain hillittyä itseni. Aamulla kokosin kaiken sivistyneisyyteni ja kävin ystävällisesti ja rauhallisesti ehdottamassa respalle, että koska viereisessä huoneessa majoittuu lauma alkuihmisiä ja ikkunan alla halutaan ostaa ensin kaljaa ja sitten vokaaleja, lienee kohtuullista sijoittaa meidät seuraavaksi yöksi johonkin toiseen huoneeseen. Toiveeni toteutettiin mukisematta, mikä ilahdutti kovasti, varsinkin siinä vaiheessa kun huomasin että olin käynyt pätemässä respassa iso ruisleipäklöntti poskessani killuen. Tosi sivistynyt maailmankansalainen…

Ihmeen hyvin jaksoin kyllä hillua messuilla, vaikka takana oli ehkä kaksi tuntia katkonaista unenkuvatusta. Iskeydyttiin messuille heti kymmenen maissa ja se oli erinomainen peliliike, sillä lounaaseen saakka messuilla olisi voinut vaikka kärrynpyöriä heittää, niin paljon oli tilaa. Iltapäivän puolella tilanne muuttui radikaalisti ja siinä vaiheessa me oltiinkin jo valmiita lähtemään. Täydellinen ajoitus. Messutarjonta oli hyvin samantyyppistä kuin aiemminkin, mutta jotenkin tänä vuonna löysin enemmän ostettavaa kuin viimeksi. Virolainen luonnonkosmetiikka ilahdutti aivan erityisesti ja Signe Seebid -merkin käsintehdyt tuotteet ja maalaisromanttinen myyntipiste valloitti meidät kaikki. En voinut vastustaa aivan huumaavan tuoksuisia appelsiini- ja piparminttuvartalonkuorintoja, ja lienee mainitsemisen arvoista että myös meidän seurueen miesvahvistukset kehuivat autenttisia tuoksuja. Söpöt purnukat maksoivat messuilla 8,50 euroa kappale. Merkkiä myydään myös verkkokaupassa, josta tuotteita saa tilattua SmartPostilla Suomeenkin! Ihan mahtavaa!

.
.

Tuoksun uhri olin myös Treaclemoon -merkin Ginger-suihkugeelin kohdalla, sillä se tuoksui limelle ja inkiväärille ja kaikelle ihanalle. Ja maksoi vain neljä euroa. Ja on radioaktiivisen väristä.

.
.

Kynsitarvikkeita ostin aika vähän. China Glazet maksoivat 2-3,5 euroa kappaleelta ja Pop the Trunk sekä Home Sweet House Music tarttuivat mukaan. Hetken mielijohteesta ostin myös piiiiitkästä aikaa Seche Viten, kun päällyslakkoja niin älyttömästi kuluu ja Sechen hinta oli messuilla 5,75 euroa. TrendNailsin rakennekynsipisteeltä ostin kynsiliiman (joo mä TIEDÄN ettei mun kannattais käyttää sitä) ja kaksi geelisivellintä, joita tosin aion käyttää lakkausten siistimiseen. Yhteishinta näille kolmelle tuotteelle oli 3 euroa.

.
.

MILV-siirtokuviin törmättiin messukeskuksen takimmaisessa nurkassa ja oli kyllä hämmentävää, kuinka vähän messupaikkaan on halutessaan mahdollista panostaa. Nämä tyypit oli iskeneet valkoisille sermeille naulakot, nakanneet siirtokuvat niihin ja ottaneet mukaan jakkaran. Mitäpä sitä turhaan elostelemaan, kun vähemmälläkin pärjää. Tuli vähän sellainen olo että vallan nyt heidän tylsistymistään ostoksillamme häiritään, mutta enpä osannut kovin pahoillanikaan olla. Siirtokuvista sai paljousalennusta, joten menin one of each -periaatteella eteenpäin ja sain kasaan varsin kunnioitettavan läjän siirtokuvia.

.
.

Pro Kosmeetikan pisteeltä kahmaisin itselleni BeautyBlenderin Blotterazzin, eli puuteroinnin korvaavan sienen. Kissis onkin omastaan postannut täällä ja tuon postauksen ansiosta minäkin halusin oman. Messuilla sienistä sai pulittaa 17 euroa eli paljon, mutta silti vähemmän kuin Suomessa (22-23 euroa). Kaupan päälle sai sitäpaitsi BB:n saippuan, joka on hyvää tavaraa sivellintenkin pesuun. Ostin myös matkakokoisten hiustuotteiden paketin, jossa oli Tigin shampoo ja hoitoaine sekä Masterpiece -lakka. Matkakokoisista hiustuotteista mulla on krooninen pula, joten nämä tuli ihan tarpeeseen ja paketti maksoi vain 9 euroa.

.
.
.
.

Kaiken tämän ostostelun jälkeen menin vessaan ja tiputin puhelimeni vessanpönttöön. Että tsilleesti. Puhelin oli mulla poikkeuksellisesti housujen takataskussa enkä tietenkään muistanut sitä kun aloin laskea housuja alas. Kuului PLUMPS, sitten EIEIEIEIEIEIEI EIKÄ!!! ja sen jälkeen toinen PLUMPS, kun hyökkäsin puhelinparan perään. Voin kertoa, että iPhone solahtaa yllättävän syvälle virolaiseen viemäriin. Kerkesin muuten ajatella sitäkin, että tätä ei kyllä kukaan usko kun blogiin tästä reissusta kirjoitan :D

Puhelin pysyi päällä ja toimintakunnossa, tavallaan. En vain voinut soittaa enkä lähettää viestejä, enkä myöskään vastaanottaa niitä. Myönnän, että siinä vaiheessa vitutti kyllä niin ettei veri kiertänyt – pahoittelen sanavalintaani, mutta mikään muu sana ei sitä tunnetta paremmin kuvaa. Manasin sitäkin, että tottakai luurin piti lähteä uiskentelemaan vasta sitten, kun olin suurinpiirtein kaiken liikenevän rahan tunkenut virolaisten yrittäjien taskuihin :D Tunti tunnilta puhelin kuitenkin alkoi toimia vähän paremmin ja hotellin hiustenkuivaajalla kuivattelun jälkeen onnistui jo puhelutkin. Mun on todella vaikea uskoa että puhelin selviäisi näin vähällä sukelluksestaan, joten oon varmuuskopioinut kaiken ja odotan vain kauhulla koska luuri kuolla kupsahtaa pysyvästi. Mutta toivotaan parasta. Taidan kyllä alkaa jo säästää roposiani uuteen puhelimeen… No, toivuttuani koettelemuksesta pystyin taas käyttämään rahaa ja laivan tax freesta ostin Clarinsin Instant Smooth Perfecting Touch -meikinpohjustajan, joka on yks mun luottotuotteista ja tämä on kolmas purkki minkä korkkaan. Tarkoitus olis joskus vielä ihan postatakin tästä tuotteesta, joten säästän tarkemmat kuvailut siihen juttuun. Maissa primer maksaa suurinpiirtein 33 euroa, laivalla 23. Tää oli peräti suunniteltu ostos, sillä olin tsekannut hintatason jo aiemmin ja edellinen purkki alkaa olla jo lopussa.

.
.

Paula mainitsi mulle pari viikkoa sitten Moschinon I Love Love -tuoksusta ja kertoi, että se tuoksuu aika paljon The Body Shopin Virgin Mojitolta. Pullonsuulta nuuhkaistuna tuoksu ei ollut yhtään hyvä, mutta nyt laivalla Helena onneksi testasi tuoksua ranteeseensa minkä jälkeen me molemmat kiikutettiin pullot kassalle. Aivan täydellisen ihana tuoksu! Ensimmäisenä mieleen tosiaan tulee Virgin Mojito appelsiinilla höystettynä, mutta hetken kuluttua tulee esiin makeampi ja kukkaisempi tuoksu, joka on kuitenkin myös puhdas ja raikas…aah! Pullo on aivan kamalan ruma, joten en varmasti ikinä olisi tullut tarttuneeksi tähän ilman Paulan suositusta. Kiitos siis :)

.
.

Muuten, söin elämäni parhaan illallisen Tallinnassa, tarkemmin ottaen ravintola Mixissä. Pistäkää nimi ja osoite mieleen, sillä tähän ravintolaan ei sattumalta tule törmättyä – se sijaitsee My City Hotel -hotellin alakerrassa eikä ulkona ole isoja kylttejä jotka ravintolaan johdattaisivat. Miljöö on kuin kuninkailla, ylellinen, kaunis ja romanttinenkin, mutta henkilökunta työskentelee rennolla ja huumorintajuisella otteella. Läppä lentää, vaikka käsissä on dimangein koristellut valkoiset hansikkaat ja senpä vuoksi ei asiakkaankaan tarvitse stressata esimerkiksi pukeutumisesta tai yläluokkaisista pöytätavoista. Me kaikki päätettiin elää reunalla ja valittiin listalta neljän ruokalajin yllätysmenu viinipakettien kera. Menusta saa valita ainoastaan sen, onko se liha- vai kalamenu, mutta muuten kaikki pysyy salassa kunnes lautaset tuodaan pöytään. Loistava konsepti, joka takasi sen, että tulin syöneeksi ruokia jotka oli uskomattoman harkittuja ja hyviä, mutta joita tuskin olisin listalta osannut itselleni valita. Ruoka ja viinit oli niin hyviä, että melkein teki mieli onnenkyynel tirauttaa. Itkemisen sijaan tyydyin lähtiessä halaamaan tarjoilijaa. SUOSITTELEN. Sekä ylenpalttista halailua että kyseistä ravintolaa.

Toivottavasti tämä postaus viritti teidät messutunnelmiin, sillä parin päivän päässä odottaa I Love Me -messut ja Cesarsin omat ”messut” taas ovat lauantaina! Pyörin isoilla messuilla perjantaina ja Cesarsilla olen lauantain. Voin vaikka opastaa ihan kädestä pitäen leimauksessa tai muuten vaan jutustella hölmöjä. Liikkeessä on tottakai huikeita messutarjouksia ja mun lisäksi myös Zigi ja Sissi ovat paikalla :) ollaan Cesarsilla heti yhdeksältä aamulla, joten voitte vaikka käväistä ensin Cesarsilla ja jatkaa siitä messuille! Tämä selvä? :)

Translation: All I can say is that Tallinn Beauty Fare happened. Also, I dropped my phone into a toilet after buying all of these vanities.. So yeah. That’s karma for you right there :D

Continue Reading

Kohti Tallinnan kauneusmessuja, ohoi!

Tätä kirjoittaessani mulla on tunti aikaa lähtöön. Edessä on Tallinnan reissu huipputyyppien kera ja lauantaina iskeydytään jo kolmatta kertaa Tallinnan kauneusmessuille. JEE!

Ainoa mikä huolestuttaa on se, että Murmis, joka viime vuonna vastasi kaikesta logistiikasta Tallinnassa (eli tiesi miten, mihin, millä ja milloin) ei tällä kertaa ole mukana. Matkustusasiakirjat on mulla, ravintolan pöytävaraus on mulla, maksutositteet matkasta on mulla. Ei lupaa hyvää, eteenkään kun tänään yritin jo soittaa Tallinkin asiakaspalveluun puhelimen laskimella.

.
.

Yksi seurueen jäsenistä tulee toisesta kaupungista junalla ja virhemarginaali on aikataulun suhteen nolla. Tyyppi on pääkaupungissa puolta tuntia ennen kuin lähtöselvityksessä pitäisi olla – sikäli mikäli VR pystyy kulkemaan ajallaan, vaikka raiteilla on lehtiä/ei ole lehtiä/tuulee/ei tuule. Jää nähtäväksi. Jos juna on myöhässä, mun pitää ehkä keksiä miten saan pidäteltyä risteilijää satamassa. Veikkaan, että jostain kiinnitysköydestä kiinnipitäminen ei välttämättä auta.

.
.

Kynsillä on aihepiiriin sopivat MILV-siirtokuvat, jotka olen saanut Cesarsista. Ensimmäiset koko kynnen siirtokuvat, jotka oli oikeasti helppo laittaa ja jotka myöskin pysyivät kynsillä hyvin! Call me impressed. Näitä pitää hamstrata lisää, aloitin maltillisesti neljällä arkilla. Koko VALTAVA valikoima täällä.

Eikö oo mielettömän värikkäitä ja ihania?!

.
.

Enivei, takaisin lakkaukseen. Laitoin kuvat valkoisen lakan päälle ja siinä kauniit värit erottuukin kivasti.

.
.

Etusormessa on essencen Play With My Mint, tosi hyvälaatuinen mintunvärinen creme, kaksi kerrosta. Pikkurillissä on essien Suite Retreat, aivan ihana sinivioletti creme, kaksi kerrosta siinäkin ja mahdottoman hyvä laatu.

.
.

Mutta nyt mun aika mennä on! Jos me kaikki päästään yhtä aikaa oikeaan laivaan, ollaan jo voiton puolella. Toivottakaa onnea.

Translation: I’m off to Tallinn Beauty Fare! Wish me luck!

Continue Reading