Kynnet leimauskilpailuun

Mainitsinkin jo marraskuun puolella CesarsShopin järjestämästä leimauskilpailusta Facebookissa, johon suunnittelin osallistuvani. Aikaa ja suunnitelmia oli vaikka kuinka, mutta kuinka ollakaan, värkkäsin kynsiä superväsyneenä pari tuntia ennen viimeistä mahdollista osallistumisaikaa :D Ajanhallinta 5/5.

Keskisormen kynnen tein viiteen kertaan uudestaan. Joko kaksivärinen leimaus ei onnistunut, tai levisi, tai ei tarttunut, tai unohdin odottaa pohjalakan kuivumista ja leimasin märkää kynttä, tai törkkäsin kynnen pöydän reunaan…vastoinkäymisiä riitti ja jokaisen jälkeen rima romahti alemmas. Nimettömän leimaukseen sain sentään onnistumaan tuollaisen ikäänkuin marmoroidun väripinnan heti kolmannella yrityksellä, mutta se kihahti tietty hattuun ja niinpä unohdin päällyslakan pikkurillin kynnestä.

Kyllä meillä oli niin mukavaa. ”:)” Kuuletteko mun hampaiden kiristelyn sinne saakka? :D

Lakkauskilpailun teema oli tosi vaikea, sillä kynsille piti saada tämän vuoden kohokohta omassa elämässä. Kohokohdan valinta tosin oli oikeastaan aika helppo: parasta tässä vuodessa on ollut uusi oma koti ja ihminen jonka kanssa voin aamukahvini jakaa. Taloleimoja ei laatoista löytynyt joten tulkintani on aika abstrakti, mutta sanotaan sitä vaikka luovuudeksi :D

Pohjasävynä lakkauksessa on OPI Icelandin (kuka yllättyi?) Icelanded a Bottle of OPI. Leimakuviot löytyvät MoYou Londonin laatoista Festive 20 ja CookBook 04 ja leimauslakkoina käytin Dashican valkoista ja mustaa.

Kilpailussa on mukana paljon lakkauksia ja ne ovat nähtävillä CesarsShopin Facebooksivulla. Kilpailuäänestysjulkaisu on tehty päivämäärällä 2.12. eli jonkin verran joudutte rullaamaan fb-sivua alaspäin, sillä en saa linkitettyä suoraan kisajulkaisuun. Lakkaukset ovat kuvina julkaisun kommenteissa ja äänestys tapahtuu tykkäämällä kuvasta. Äänestys päättyy jo maanantaina 11.12. eli jos ette ole vielä ääntänne omalle suosikille antaneet, käykää tekemässä se nyt :)

(OPI-lakka saatu.)

Translation: Yes, I’m still stuck on OPI Iceland Collection….and love coffee. :D 

Continue Reading

Järkeä menettämässä

Mä oon tänään miettinyt, että voikohan sään takia seota. Siis puhtaasti ja totaalisesti menettää järkensä. Alan taipua siihen että kyllä voi, ja alan olla lähellä sitä murtumispistettä. Pääkaupunkiseutu on kesällä ihana ja täynnä mahdollisuuksia, mutta yli puolet vuodesta tää alue on yks helvetinkolo, jossa on yksinomaan paskaa säätä. Täällä on satanu valehtelematta nyt melkein kolme kuukautta putkeen. KOLME KUUKAUTTA MÄ SANON

Pk-seudulla on ollut kunnon talvi viimeksi joskus vuonna 2010 about. Loput vuosista on ollut mustaa, paskaa, loskaa, paskaa, sohjoa, vettä, vettä, vettä, vettä, paskaa. Ei sää varmaan ihan näin paljoa menisi tunteisiin jos mulla ei olisi isoa koiraa, joka vaatii paljon liikuntaa ja saa sitä liian vähän, koska mä en kykene parempaan. En kertakaikkiaan löydä itsestäni sitä voimaa joka saisi mut rämpimään pilkkopimeässä ja loppumattomassa vesisateessa joka päivä töitten jälkeen kahta tuntia. EI PYSTY. Ja sitten koen syyllisyyttä aina niinä päivinä kun lenkit jää liian lyhyiksi. Salla kirjoittikin tästä sääasiasta eilen ja olen samaa mieltä: jos rakastaa syksyä, tuskin omistaa koiraa.

Muttakun nyt ei ole enää syksy. Ei olisi pitänyt olla enää pitkään aikaan. Kohta ollaan joulukuussa, ja täällä on reilusti plussaa koko ajan ja lunta on nähty vain parina päivänä. Tätä kaikista karseinta keliä, jota pohjoisessa joutuu sietämään yleensä vaan joitakin viikkoja, on jatkunut täällä jo kuukausia ja tulee jatkumaankin varmaan sinne huhtikuulle saakka.

Asiaa pahentaa sekin, että mulla ei edes ole kunnon ulkoilukamppeita tällä hetkellä. Mutta vaikka olisikin, olisin ihan yhtälailla naama mutterilla koska ei ne vaatteet sitä säätä ja valon vähyyttä miksikään muuta – ja se kurainen koira sotkee kämppää joka tapauksessa ihan hulluna vaikka mä itse olisin päästä varpaisiin goretexillä vuorattu. Jos mä oon ihan rehellinen niin siitä on jo aika kauan aikaa, kun koiran omistaminen olisi viimeksi tuntunut piristävältä ja voimauttavalta asialta. Näillä säillä se on lähinnä lisärasite, josta tuun vaan huonolle tuulelle. Puhun lähinnä siitä ulkoilutuksesta siis, onhan tuo otus näin sisätiloissa oikein söpö. Oikeassa talvessa ulkoilutus on PALJON kivempaa ja helpompaa, eikä sitä sotkuakaan tule kotiin niin paljoa. Toki kovat pakkaset on sitten eri tavalla hankalia, mutta aika harvoin sellaisia ihan järkyttäviä paukkupakkasia on. Tuntuu että ihan mikä tahansa olis parempi kuin tämä nykyinen säätrendi. (….toisaalta muistutan itseäni liki päivittäin siitäkin, että olen todella onnekas kun mun suurimpia kestohuolia on sää. Silloin on asiat varmaan varsin hyvin.)

Kysyn vaan että miten tätä jaksaa ensi kevääseen taas? Ja nyt jos joku tulee tunnelmoimaan kuinka ihanaa syksyllä on kun voi kääriytyä vilttiin ja katsella kynttilöitä, niin mä heitän teitä märällä koiralla :DD

Kynsillä on muuten OPI Icelandin Krona-logical Order (tietty) ja neulekuvio on leimattu MoYou Londonin Fashionista 02 -laatasta (tietty) Dashican beigellä. Oon jumittunut todella rankasti tähän Islantikokoelmaan ja neulekuvioihin…

Peeäs: hyödynsittekö Black Friday -tarjouksia? Mä hyödynsin. Arvaatteko mitä ostin? Jep, vedenpitävät kengät. MITÄS MUUTAKAAN.

Translation: I’m stuck. OPI Iceland Collection polishes are the only ones I use anymore! What’s happening to me?!

Continue Reading

Neulekynnet ja tuomio Speed Setterille

Kun lakkailin OPI:n Iceland-kokoelmalla, sormet oikein syyhysi päästä tekemään kivoja koristeltuja lakkauksia, tarkemmin ottaen talvisia neulekuviokynsiä. Ryhdyin tuumasta toimeen heti viikonloppuna ja samalla ajattelin testata uudemman kerran essien uutta Speed Setter -päällyslakkaa leimauspuuhissa, kun ensimmäinen kokeilu jäi vähän epävarmaksi.

Ensimmäisenä tartuin tummaan luumunviolettiin Suzi & the Arctic Foxiin, koska ihastelin sitä kovasti jo swatchausvaiheessa. Valinta oli kyllä aika vaikea, koska kokoelmassa on niin monta hykerryttävän pehmeää talvisävyä. Mä en oikeasti usko että käytän mitään muita lakkoja enää ennen ensi kevättä :D Laataksi valikoitui se ainoa neulekuviolaatta jonka omistan, eli MoYou Londonin Fashionista 03. Cesarsista löytyy sama laatta isommille (tai siis normaaleille) kynsille tarkoitettuna versiona.

Leimasin neuloskuvion kynsille Dashican vaaleanvioletilla leimauslakalla. Mun leimaustatsi on kyllä hukassa, koska onnistuin jyräämään kuviot epätarkoiksi melkein joka kynnellä. Kiukutti, mutta leimakuvioiden epätarkkuus unohtui nopeasti kun laitoin leimauksen päälle kerroksen Speed Setteriä…..

…joka sitten iloisesti levitti leimat melkein joka kynnestä. Katsokaa vaikka etusormen ja pikkurillin leimoja. PERHANA. Keskisormen lakkasin suurinpiirtein levitoiden ja suti hädintuskin kosketti kynttä, ja siinä leviämisvaurioita ei juuri olekaan. Muut kynnet onkin sitten toinen tarina.

En oikein ymmärrä tätä, koska ekassa kokeilussa levisi vain ne leimat, joissa oli alun alkaenkin liikaa leimauslakkaa ja kuvio jäi märäksi. Tottakai sellainen leviää. Nyt sitten levisi kaikki.

Viimeksi sanoin, että uskallan varovasti suositella Speed Setteriä leimojenkin päälle, mutta nyt joudun ottamaan sanani takaisin. Speed Setter on tosi hyvä ja nopeasti kuivuva päällyslakka, mutta ei siitä leimojen päälle ole, tai ainakin on aika tuurissaan että onko lopputulos sitten onnistunut vai ei. Suosittelen edelleen leimojen päälle Seche VIVEä, siitä en pitkäaikaisessakaan käytössä ole löytänyt kertakaikkiaan mitään vikoja ja siihen luotan kuin kallioon. Tai kuin HK Girliin.

Toivottavasti kovin moni ei ehtinyt hankkia Speed Setteriä yksinomaan leimauksia varten mun ekan arvion perusteella. Plääh, miksi on niin vaikeaa tehdä leimauksille sopivaa päällyslakkaa?! KYSYN VAAN.

(OPI-lakka ja Speed Setter saatu. Postaus ei sisällä mainoslinkkejä.)

Translation: I swear I’ll do no other manicures except ones featuring OPI Iceland polishes until next Spring. Also, essie Speed Setter ain’t no good with stamped designs, goddammit. 

Continue Reading