Literally

Muistatteko sellaisen ajan Internetin historiassa, kun Facebookia käyttivät vain aikuiset, siitäkin huolimatta, että Naamakirjan sisältö oli oudon lapsekasta käyttäjien keskimääräiseen ikään nähden? Aikuiset täyttivät tuhinoissaan visailuja kuten ”mihin Tylypahkan tupaan sijoittuisit”, ”mikä näistä seepran raidoista olisit” ja julkaisivat niitä profiilissaan. Ekstroverteimmat yksilöt julkaisivat ”millainen rakastaja olet”-kyselyitä seinällään muka humoristisesti, mutta kuitenkin deittisovelluksen vieressä. Sitten pelattiin niitä outoja vampyyri- ja zombiepelejä, jotka ei kyllä edes olleet pelejä vaan jotakin tarrojen vaihteluun rinnastettavissa olevaa nyhjäämistä. Keksikö muuten joku joskus jotakin käyttöä sille ”tökkää kaveria” -kuriositeetille? Ja miksi pystyin heittämään kaveriani virtuaalisella lampaalla? MIKSI?

.
.

Oma Facebookin käyttöni on siirtynyt yhä enenevissä määrin harrastuksiin liittyviin ryhmiin ja kuvien jakamiseen. Ryhmissä huomaa kyllä sen, että netti on tehnyt ihmisistä ihan käsittämättömän laiskoja. Jos on kouluaikoinaan joutunut ihan fyysisesti hilautumaan kirjastoon ja selaamaan oikeita kirjoja ihan kuulkaa manuaalisesti sivuja kääntämällä tietoa löytääkseen, osaa arvostaa Googlen kaltaista ihmettä. Ehkä sen(kin) vuoksi mua raivostuttaa netissä pyörivät patalaiskat kyselijät. Hyvänä esimerkkinä joulun aikaan noin kymmenen kertaa toistunut ”Mä haluaisin sen Ciatén kynsilakkakalenterin mistä sitä saa vää” -kysymys. No hmmmmm löytyisköhän tuollainen tieto Googlesta mahdollisesti? Kaiken huippu on se, että kun kysyjälle vastataan että vaikkapa Asosilta kalenteria voi ostaa, tulee seuraavana kommenttina ”voiko joku laittaa linkin?Herranjumala. EI VOI, ETSI ITSE. Oikeasti. Asian googlettaminen veisi vähemmän painalluksia näppiksellä kuin tuo kysely. Mistä nämä kyselijät olettavat tiedon niille vastaajille alunperin tulleen? Shamaaneilta? Itseasiassa minä yhden raivonpuuskan aikaan testasin asiaa: kirjoitin Googleen ”Ciaté nail polish calendar” ja _ensimmäinen_ hakutulos vei minut siihen halvimpaan ostopaikkaan.

.
.

Ihmisten tiedonhakutaidot on niin tolkuttoman onnettomalla tasolla, että joskus ihmettelen miten nämä arkipäivän sankarit selviävät hengissä maanantaista perjantaihin. Toistuvasti näkee yksinkertaisten kysymysten yhteydessä lauseen ”en löytäny Googlesta”, mikä tarkoittaa jompaa kumpaa näistä: 1) et edes yrittänyt etsiä ja yrität oikeuttaa laiskuutesi pienellä vilpillä 2) hakusanat on olleet tyyliä ”mistä voi ostaa sikasiistei kynsilakkoi joltai merkilt”. Tähänkin blogiin tullaan jatkuvasti niin aivottomilla hakusanoilla, että mun usko ihmiskuntaan on rapautunut täysin. Vakkareita on mm. ”jalka murtunu” ja ”käsi murtunu” (mitä infoa kuvittelet saavasi? Virtuaalikipsauksen? Mitä jos menisit lääkäriin? Ai niin, et tietenkään löydä lähimmän sairaalan osoitetta Googlesta) tai ”kynsilakka”/”geelikynnet” (Aavistuksen laajahko hakusana ehkä? Mitä tietoa tässä yritetään saada?) sekä jatkuvasti toistuva ”hieno kynsilakka” (oota, käyn hakkaamassa päätä seinään hetken). Ilmainen vinkki: Pelkästään meikäläisten äidinkielellä netissä on kaziljoona tuhatta miljoonaa sivustoa, joten jos haluaa tietää toisen maailmansodan viimeisen keskiviikon tapahtumat, ei sitä tietoa löydä googlettamalla ”maailma”.

MoYou Scholar 02
MoYou Scholar 02

Tein tämän postauksen kynnet oodina tiedonhaulle ja tiedon omaksumiselle. Voisimmeko tuntea hetken syvää kunnioitusta esi-isiämme kohtaan, jotka sisukkaasti kääntelivät kirjojen sivuja ja tuskistaan huolimatta myös lukivat niissä olleen tekstin, ehkä jopa kirjoittivat muistiinpanoja -istu ja pala- kynällä? Liikutun kohta.

Kynsillä on Color Clubin kermanvärinen syysuutuus, Poetic Hues, joka oli vähän epämiellyttävä lakattava. Pigmenttiä riittää vaikka muille jakaa, mutta paksu lakka ei oikein tasoitu itsestään ja tasaisen tuloksen saamiseksi jouduin tuhraamaan kolme kerrosta kynsille. Toisaalta Poetic Hues yllätti positiivisesti, sillä se toimii leimauksessa oikein hyvin, siitä esimerkkinä keskisormessa oleva leimaus.

OPI Holiday Glow
OPI Holiday Glow

Keskisormessa kimaltelee aivan hillittömän kaunis OPI:n Holiday Glow. Kullanvärisiä ja punaisia mikroglittereitä suklaanruskealla pohjalla, moitteeton koostumus ja peittävyys kahdella kerroksella. Loistava lakka, jolla alkaa olla jo ikää, HTF-statusta ja hintaa. Lakka ilmestyi samassa kokoelmassa Merry Midnightin kanssa ja on nyt lähes yhtä vaikeasti löydettävissä.

.
.

Kynsillä olevat leimat on kaikki MoYoun Scholar-kokoelman 02 -laatasta. Ihana laatta, täynnä kirja-aiheita ja tekstiprinttejä, jotka nekin nousivat moitteetta kynnelle vaikka muuta pelkäsin. Leimauslakkana Konadin helmiäismusta. Tekstikuvion päälle ei muuten enää päällyslakkaa kannata laittaa, kuvio on niin ohut että se leviää takuuvarmasti. Kokeilin :D

.
.

Lukikohan joku tänne saakka? Olisin voinut jauhaa tästä tiedonhakuaiheesta muutaman esseen verran, mutta ehkä lopetan ennenkuin puoli intternettiä on vihaisia mulle. Jos vaikka menis lukemaan kirjaa ja tuntemaan itsensä sivistyneeksi (mutta oikeasti ajattelen koko ajan Satuhäiden ja Maajussien uusimpia käänteitä).

Translation: MoYou Scholar Collection has my heart. Scholar-02 is probably my favorite stamping plate ever made and I can appreciate collection’s education theme. Color Club Poetic Hues was the perfect cream shade for this manicure but the formula wasn’t particularly good. Poetic Hues is very pigmented but it didn’t self-level so I ended up with three coats. However the polish is so pigmented that it works for stamping as well, as you can see on my middle finger. The polish on my middle finger is OPI Holiday Glow, gorgeous chocolate brown with golden and red microglitters. Formula was top notch. What a pity that it’s a HTF shade nowadays! 

Continue Reading

Rock That New Year

Ehdinpäs tehdä kynnet vuoden suurimman pakkojuhlan kunniaksi! Vuoden vaihtumisen juhlinta ei herätä täällä suuria intohimoja, sillä viimeinenkin biletysinnon kipinä sammui koirien myötä. Vähän samaan tapaan kuin vappu menetti merkityksensä opiskeluajan päätyttyä. Toinen koira arastelee raketteja, joten ollaan melkolailla kotiin sidottuja, mutta ei haittaa – eipähän tarvitse väkisin rehata pakkasessa/vesisateessa ja ampua euroja savuna ilmaan. Ja kyllä, tiedostan että kuulostan nyt katkeralta vanhalta änkyräeukolta…ehkä jos paikkakuntamme vatipäät ei alottais rakettiensa paukuttelua jo monta päivää ennen aattoa, suhtautuisin ko. juhlaan vähemmän nuivasti. Täällä on paukkunut tiheään jo lauantaista saakka. Ei voi kuin toivoa, että kyseiset heikkolahjaiset urpot ampuisivat rakettinsa esim. omaan naamaansa, saakeli. Raketteja pelkäävä koira antaa vähän uuden perspektiivin ilotulitteisiin.

.
.

Sinänsä vuoden vaihtuminen on nostalgiaa ja haaveita herättävä asia, ja kyllä me aina jotain pientä spesiaalia touhutaan vaikkei isoja bileitä järjestettäisikään. Pitkästä aikaa ollaan ihan ilman perheen ulkopuolista seuraa tänä vuonna, joten ohjelmassa on sama kaava kuin itsenäisyyspäivänä: syöpötellä possuna ja katsoa hyviä sarjoja maratonina. Terveellisiä elämäntapoja voi harkita sitten joskus helmikuussa. Tammikuussa ei, koska jokainen liikuntapaikka on ammuttu täyteen paniikissa laihdutukseen ruvenneita naishenkilöitä. Ite aattelin paisua huolella vielä yhden ylimääräisen kuukauden, että on sitten kunnolla työsarkaa helmikuussa…

.
.

Mutta ne kynnet! Teemana oli rokkihenkinen synkeä sekasotkulakkaus. Sanat ”synkeä” ja ”sekasotku” lisäsin teemaan jälkikäteen lopputuloksen nähtyäni. Etusormessa ja pikkurillissä pohjana on Barry M Matte-sarjan Espresso, joka ilman päällyslakkaa kuivuu mattapintaiseksi (uudesta Matte-kokoelmasta hyvät kuvat esim. täällä). Kuvissa 1-2 kerrosta kynnestä riippuen, pigmenttistä lakkaa siis. Leimasin päälle ilotulitustyyppistä sydänkuviota (BM-317) Color Clubin Cherubicilla, joka on todella voimakas hololakka ja toimii leimauksessa kuin junan vessa.

.
.
.
.

Keskisormessa kimaltelee OPI:n Metallic 4 Life, lakka jossa on hopeisia glittereitä mustassa jellypohjassa. Lakka on ilmestynyt Nicki Minaj -kokoelmassa ja alkaa olla jo vaikeasti saatavilla, joten Merkkilakkakirppikseltä tämän bongattuani ostin sen epäröimättä. Ebaysta sitä vielä halvalla löytyy, mutta virallisilta jälleenmyyjiltä vähemmän. M4L peittää juuri ja juuri kolmella kerroksella, joten kerrostin sen suosiolla Barry M:n päälle.

.
.

Nimettömään lakkasin OPI:n Emotionsin, mustan tekstuurin. Seassa on mustia glittereitä, peittävyys saavutetaan kahdella kerroksella. Ihana lakka, ja nimen ja lakan ulkonäön yhdistelmä aiheuttaa kuivaa naurahtelua. Tekstuurin päällä on mun lempparitähtileima Pueenin laatasta 44, sekin leimattu Cherubicilla, jonka holoisuus tosin kuoli täysin tekstuurin kohdattuaan. Oh well.

.
.

Blogin puolella vuosi 2013 on ollut hieno. WL on ollut pystyssä nyt 1,5 vuotta ja kehitystä on toivoakseni tapahtunut runsaasti. Mennyt vuosi on ollut pitkälti vielä harjoitteluaikaa, joten ehkä nyt 2014 on hyvällä tavalla rutinoituneempi ja vakaampi. En nyt tähän vuoden viimeiseen postaukseen pystynyt valikoimaan lempparilakkauksia tältä vuodelta, mutta ehtiihän sen tammikuussakin. Tuleeko teillä mieleen joitakin suosikkeja?

Kohti maailmanvalloitusta ja sen yli – bring it on 2014! Hyvää uutta vuotta te tärkeät!

Translation: Black Bling Skittlette is my way of welcoming 2014. OPI Emotions (black texture), Barry M Matte Espresso (index and pinkie, with top coat) and OPI Metallic 4 Life (silver glitter in a black jelly base) created the base for this skittlette and stamping with Color Club Cherubic took care of the rest. Happy New Year everybody, hope you have a good one!

Continue Reading

Carnival

Voivottelin aiemmin nuivaa suhtautumistani skittlelakkauksiin ja uhosin ainakin kommenttiboksin puolella yrittäväni joskus skittleä uudestaan hempeämmillä väreillä.

Ei tästä skittleä tullut, mutta ehkä skittlette. Oon lukenut varmaankin vähän liikaa ChitChatNailsia, koska haluaisin vain tehdä skittlettejä jatkuvasti (CCN:n kirjoittaja on niissä ihan ässä). Esteenä mulla on se, etten jotenkin vaan osaa – tai siis en keksi hyviä yhdistelmiä. Oon aivan liian juurtunut siihen, että neljä kynttä on identtisiä ja nimetön on aksenttikynsi. En päässyt kovin kauas siitä vieläkään, mutta ainakin yritin rikkoa kaavojani…

.
.

Lakkaus sujui aluksi kuin tanssi. Harmahtava vaaleanpunainen on Illamasquan Jan, kaksi kerrosta. Ruskea shimmerlakka on IsaDoran Macchiato, sitä myöskin kaksi kerrosta. Nimettömästä ja peukusta löytyy Lush Lacquerin Birthday Cake, jälleen kaksi kerrosta. Kaikki lakat oli tosi hyviä laadultaan, etenkin Macchiato vakuutti levittyvyydellään. Illamasquan kuution muotoinen korkki oli yhtä rasittava kuin aina, mutta onneksi Jan levittyi vaivatta. Birthday Caken oletin olevan karsea laadultaan, onhan se cremepohjainen glitterhärdelli ja kaiken lisäksi vielä valkoinen, mutta mitä vielä: kaksi kerrosta riitti peittävyyteen ja pinta on tasainen ja sileä.

.
.

Mutta nuo decalit. Voivvvvvvvvvvv…… kuinka suolesta voi olla? Olin hillonnut kyseisiä siirtokuvia pienen iäisyyden, koska ne ”on niin kivoja etten raaski käyttää”. Joo kylläpä kannatti. Tähän lakkaukseen käytin kuusi (6) kappaletta siirtokuvia, mutta silti niitä kului arkillinen (ARKILLINEN) eli kaksikymmentä (20!!) kappaletta. Kuvat irtosivat taustapahvista vaivatta, mutta siihen ilo loppuikin.

.
.

Vaikka kuinka kastelin kynttä ja tein sirkustemppuja, kuvat jäsähtivät itsepintaisesti tasan siihen kohtaan mihin ne ensimmäisenä laskeutuivat. Nanosekunnissa ne oli suorastaan imeytyneet lakkaan ja jouduin rapsuttamaan niitä irti, mikä johti tietysti kuvan rikkoutumiseen. Jos sainkin kuvan reunasta otteen ja vedin kuvaa irti kynneltä, alkoi käsittämätön, täysin epäluonnollinen venyminen ja vanuminen. Sain moninkertaistettua kuvien pituuden ilman että kuva repesi. Toki osa kuvista repesi ihan ilman yrittämistäkin sitten. Asettelun aikana fantasioin sadistisesti siirtokuvien polttamisesta, repimisestä ja syöttämisestä koirille. Itsesuggestio johti juuri siihen mihin nyt voi odottaakin eli perus lakkausraivopsykoosiin. Lisäksi arkin kuvista 1/3 oli niin tolkuttoman mallisia puikuloita, ettei niitä ollut mahdollista saada kynsille mitenkään päin järkevästi.

Erinomainen ostos kaiken kaikkiaan. Mä NIIIIIIN lähettäisin jotain vihapostia valmistajalle jos tietäisin mikä lafka se on tai muistaisin edes mistä nämä on ostettu. Saa.ke.li.

.
.

Olisin tykännyt tästä lakkauksesta paljon enemmän, jos en olis ehtinyt alkaa vihata maailmaa decalien asettelun aikana. Vähän sekavat nää omaan silmään on, mutta värit on sen verran hillityt ettei sekava vaikutelma korostunut liiemmälti.

Illamasqua Jan, IsaDora Macchiato, Lush Lacquer Birthday Cake
Illamasqua Jan, IsaDora Macchiato, Lush Lacquer Birthday Cake

Mitäs piditte mun ensimmäisestä skittletteyritelmästä? :)

Translation: I’ve been spending way too much time on ChitChatNails and now all I want to do is skittlettes. Too bad I’m not fluent in skittlettes in any way and have a hard time figuring out good combinations. This is a subtle one but I like the color scheme a lot. Illamasqua Jan, IsaDora Macchiato and Lush Lacquer Birthday Cake were all great in quality and covered perfectly with two coats. Water decals on the other hand were the worst I’ve ever encountered and I managed to waste 20 decals in order to get six of them on my nails. I was so furious I wanted to burn them all. But all is well that ends well :)

Continue Reading