Tuskaa ja berliininmunkkeja

Mulla oli kyllä koettelemusten päivä perjantaina. Kuten olen aiemminkin kertonut, harrastan sulkapalloa ja jokin aika sitten viikoittainen treenien määrä nousi kahdesta tunnista 4,5 tuntiin viikossa. Venyttelyn määrä pysyi samassa kuin aikaisemminkin eli nollassa. Tuloksena olikin sitten yllättäen penikkatauti säärissä ja tolkuttomat lihasjumit kaikkialla. Mulla on muutenkin selkä- ja hartiavaivoja ihan riittämiin, mutta viime viikot oon ollut normaaliakin enemmän jumissa. Käyn hierojalla säännöllisesti mutta jalkojen hieromista olen vähän vältellyt, koska se on ihan kamalaa. Ensinnäkin se sattuu, ja toisekseen en oikein voi rentoutua kun mietin vaan että hierojanäkeemunselluliitithierojanäkeemunselluliitit….:D

Enivei, sain saarnan sekä mun hierojalta että parilta kaveriltani, kun kerroin penikkataudin ilmaantumisesta ja kieltämättä kipukin oli treeneissä jo sitä luokkaa, että taivuin varaamaan ajan jalkojen hierontaan. Jalkojen lihaksiston jumiasteesta kertonee jotain se, että koskettuaan mun pohkeeseen hierojan spontaani kommentti oli ”….ei hel…”. Olin kuvitellut että mulla on ihan hullun timmit pohkeet mutta ne olikin kovat lähinnä sen takia, että ovat niin jumissa. Reisissä oli sama juttu. Haaveet kaatuu.

Pahlish Ghost Lights
Pahlish Ghost Lights

Vinkki tiedustelupalveluille: nohtakaa peukaloruuvit ja vesikidutukset, kyllä se lihaskalvojen irrottaminen sääriluusta on takuulla tehokkain keino saada ihminen murtumaan ja tunnustamaan mitä tahansa. Tsiisus kuinka kipeää se kävi. Olin jo etukäteen päättänyt, että kunhan hieronnasta selviän, saan ostaa itselleni palkinnoksi berliininmunkin, mutta ei se ihan hirveästi itse tilanteessa lohduttanut. Siinä oli spa-musiikit ja eteerinen rentoutus aika kaukana, kun dialogi hierojan kanssa oli tällaista: ”No niin ja nyt pure vähän hammasta, tämä todennäköisesti sattuu vähän.” ”AAAAAAAA AI S*******A P******E MITÄ SÄ OIKEIN TEET MULLE NO NIIN TÄHÄN SITÄ KUOLEE APUA” ”…mä en ole kyllä vielä oikeastaan edes aloittanut.” ”MITÄ?! AI!!! EN VOI USKOA ETTÄ MAKSAN TÄSTÄ SIIS SUN PITÄIS MAKSAA MULLE!!!!!!!!!! (lisää kiroilua)” ”saattaa tulla vähän mustelmia nyt mutta ens kerralla on sitten helpompaa.” ”MILLÄ ENS KERRALLA EN TUU ENÄÄ KOSKAAN TÄNNE!” ”ootkos sitä Vain elämää -sarjaa seurannut?” ”NO OON TIETENKI HALUAN EPIDURAALIN” ”no niin siirrytäänpäs tänne reiden puolelle…miten nämäkin voi olla näin jumissa!” ”OSTAN KAKS BERLIININMUNKKIA, VARMANA OSTAN JA SYÖN NE JO KAUPASSA”

Harvoin sitä joutuu pyytämään anteeksi kun hierojalta lähtee, mutta tulipa sekin koettua. Kaikin puolin nöyrryttävä kokemus. Jotenkin veikkaan, että hieroja oli melkoisen helpottunut kun kerroin, etten ainakaan kahteen viikkoon ehdi tulla uudestaan.

.
.

Hierojan jälkeen nieleskelin kärsimyksen kyyneliä ja aivan uhrina raahustin läheiseen kauppaan, söin maistiaisia jokaisesta löytämästäni purkista, ostin berliininmunkkeja, tuoreita sämpylöitä (no kun sain maistiaiset ja ne oli hyviä), sikahintaisia muroja ja suklaapirtelöä (miten niin tunnesyöjä?) . Linkutin kotiin vain huomatakseni, että koirien mielestä tilaamani käyntikortit oli huonoin idea ihmiskunnan historiassa ja ne oli päättäneet silputa koko paketin ympäri olohuonetta (Instagramissa mua seuraavat ovatkin jo nähneet kuvamateriaalia). Ei vissiin layout miellyttänyt. Käyntikorttien kotelosta en löytänyt pienintäkään palasta, mutta koska toinen koira paskoi seuraavana päivänä lähinnä mustaa pahvia, mulla on omat epäilykseni kotelon kohtalosta. Kauheen kivaa oli sekin, että iso läjä kortteja oli jätetty silppuamatta, mutta _jokaista_ oli kuitenkin pitänyt suussa käyttää. Epäilen, että ovat leikkineet konduktööriä. ”no niin ja tarkastetaan matkaliput!” *rousk*

Lienee itsestäänselvää, että kun olin saanut silpun siivottua ja aloin purkaa ostoksiani kaappeihin, huomasin nojanneeni junassa reppu selässä johonkin ja berliininmunkit oli ihan lytyssä. Saakeli.

.
.

Kynsillä on kaksi kerrosta Pahlishin mintunvihreää Ghost Lightsia, jossa on ihastuttavaa shimmerhippua joukossa. Koostumus oli erikoinen, lakka kuivui jotenkin liian nopeasti mutta kuin ihmeen kaupalla levittyi silti nätisti ja lopputulos on tasainen. Oon nyt vähän kunnostautunut decalien käytössä, mutta tällä kertaa lisäsin decalit liian äkkiä. Päällyslakka ei ollut sataprosenttisen kuivaa ja niinpä siirtokuvat jäsähtivät kiinni tasan siihen mihin ne laskin. Yllättäen kohdistaminen ei onnistunut oikein missään kynnessä ja decalit jäi ikäänkuin ilmaan, vaikka niiden oli tarkoitus tulla aivan kynnen kärkeen. ”Korjasin” tilanteen lisäämällä pilkkutikulla ja mustalla lakalla hiton rumia pisteitä sinne tänne. Kylläpä kannatti.

.
.

Seuraava viikonloppu alkaa toivottavasti vähän paremmin, sillä ollaan huippuporukalla lähdössä Tallinnaan viikonlopuksi. Tiedossa on Tallinnan kauneusmessut, ostohysteriaa, hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa :) Saa nähdä saisinko jopa ajastettua jonkun postauksen viikonlopuksikin!

Translation: I’ve been suffering from leg pains (I believe the correct term here is shin splint) because I’ve been training too much and stretching too little. Actually I haven’t been stretching at all, to be honest :D I went to a masseuse on Friday and MY GOD that hurt like hell. I’m telling you, forget waterboarding and other conventional torture methods – if you want the truth out of someone, massaging the excessively tight calf muscles is the way to go :D Not often do I have to apologize to the masseuse after the session but this time I had to. I screamed and cursed like someone was trying to rip my head off :D I think I should pay him extra. Ahem.

Anyway, the polish in today’s post is Pahlish Ghost Lights. It’s a gorgeous mint green polish with super cute shimmer flakies in it. The formula was a bit unusual, it dried very quickly but still leveled itself out fairly well and was opaque with two coats. I added black water decals and some black dots which in retrospect were a bad decision and look totally out of place. Ghost Lights is fortunately so pretty that I hope you can overlook the bad nail art :)

Thanks for visiting :)

Continue Reading

Near death experience

Mä koin taas kovia kynsirintamalla, jotta teidän ei tarvitsisi. Maailmassa on olemassa joitakin kertakaikkisen huonosti suunniteltuja ja yksinkertaisesti vaarallisia asioita. Yksi niistä on kynsiliima. Se ainehan on siis semmosta kryptoniittia että en tiiä miten sitä saa edes kuluttajille myydä. Liimausteho on aivan naurettavan suuri siihen nähden, että pääosin sitä käytetään tippien tai minimaalisten koristeiden liimaamiseen. Veikkaan, että toimis kyllä myös talonrakennuksessa.

Oon varta vasten ostanut sellaista kynsiliimaa, jossa on suti mukana. Sillä on helpompi kiinnittää paikkoja kynsiin ja saada koristeiden sijoituskohdalle sopiva määrä liimaa. Muuta hyvää siinä ei olekaan. Onnistuin kaatamaan pullon kerran aikaisemmin sillä seurauksella, että pöydästä lähti maalit, alusta tarttui kiinni pöytään, kynät, lakkapullot ja muut pikkutavarat kiinni alustaan, housut paloi ihoon kiinni ja kädet oli niin täynnä liimaa etten saanut koukistettua sormia. Nii joo ja keuhkoja korvensi siihen malliin että meinas jo tulla hätä käteen. Sen episodin jälkeen oon ollut liiman kanssa erityisen varovainen, mutta koska pulloon jäi enää pieni liru pohjalle kaatumisen jälkeen, ehdin käydä jo tarpeettoman itsevarmaksi sen myrkyn käsittelyn kanssa.

.
.

Olin tehnyt tämän kuvissa näkyvän lakkauksen jo lähes valmiiksi ja aloin kiinnittää etu- ja pikkusormeen valkoisia niittejä. Varmaan sitten hengitin vähän väärässä kulmassa liimapulloa kohti ja se kaatui taas. Kysyn vaan, että mikä jumalan järki on tehdä ohut pullo, joka ei paina juuri mitään, ja lisätä siihen korkki joka painaa varmaan kolme kertaa sen verran kuin pullo itse? HMM kaatuiskohan se sitten MELKO HELPOSTI?! Enivei, nostin pullon salamannopeasti takaisin pystyyn ja myhäilin jo että buah, mitään vahinkoa ei tapahtunut – kunnes kaikki alkoi tarttua toisiinsa kiinni. Mun sormet muun muassa. Tässä juuri piilee kynsiliiman petollisuus: se on käytännössä näkymätöntä ja niin nopeasti haihtuvaa, että ihollakin sen tuntee vasta kun se on jo kuivunut ja alkaa polttaa ihan sietämättömästi. Lisäksi yksikin tippa riittää leviämään niin laajalle että se tappaa kaiken talossa ja puutarhassa ennenku ehtii kissaa sanoa.

nail vinyls
.

Liiman puhdistaminenkin on ihan upeeta puuhaa. Kaikki millä pyyhit, tarttuu siihen liimaan kiinni. Sitäpaitsi sormien irrottaminen toisistaan on vaan tosi monella tavalla väärin. Se paniikki ja pakokauhu on aivan käsinkosketeltavaa kun tapahtumasarja etenee näin: ”upsista, pullo kaatui. Nostanpa sen vikkelästi noin. (kuluu sekunti) OUMAIGAAD AAARHRHHRJRGGG I’M DYING MUN IHO ÄÄÄ MISSÄ ASETONI APUA no niin huhhuh kyllä se tästä mä pyyhin tän iholta ja näköjään isompaa vahinkoa ei muualla tapahtunut…hetkinen miksi mun paita on kiinni pöydässä? *nykii* EI %&/%€&& NYT SE ON LIIMAANTUNU PÖYTÄÄN VOI HYVÄ JUMALANI MIKSI MINUT HYLKÄSIT ai okei sain irti. Okei mitä muuta? FAK TÄÄ VANULAPPU ON TARTTUNU MUN SORMIIN NYT ÄRSYTTÄÄ *minuuttitolkulla liottamista* oon voiton puolella. Tää nyt levis yllättävän paljon mut minkäs teet…TANA KELE TTU PÖYDÄSTÄ LÄHTI MAALIT”

Nii että jos silmiinne sattuu missä tahansa tällainen pullo niin jättäkää ihan suosiolla sinne mistä löysitte. Kuvaa mun omasta pullosta ei nyt sattumoisin ole, koska heitin sen karjunnan saattelemana roskikseen, johon se yllätys yllätys liimaantui kiinni.

.
.

Lienee itsestäänselvää, että valkeat niitit löytyy vaan toisesta kädestä.

Near death experiencea lukuunottamatta kynnet on oikein mieluisat. Vaaleanpunainen hippulakka on Pahlishin Fleur de Sel, joka tosin useimmissa swatchkuvissa on kermanvaalea punaisilla hipuilla, mutta mulle osui näköjään selvästi pinkki yksilö. Nätti se on joka tapauksessa, ja helppo levitettävä, joskin kuivuu todella nopeasti. Kuvissa kolme kerrosta. Pinta jää ihanan sileäksi, koska lakassa ei ole glittereitä vaan litteitä hippusia. Lakka kuivuu astetta tummemmaksi kuin miltä se pullossa näyttää.

pahlish fleur de sel
.
.
.

Aksenttikynsien kuvio on tehty tietysti ihanilla kynsivinyyleillä, tässä lakkauksessa käytin maxikokoisia chevroneja. Valkoinen lakka on Gina Tricotin White, jonka pulloon törkkäsin Essie Blancin leveän sudin (kiitos Belegwenin vinkin, itsehän en moista olis tajunnut) ja nyt mulla on täydellinen, kahdella kerroksella peittävä valkoinen, joka on helppo lakattava.

.
.

Kiitos jos luitte loppuun saakka. Arvostan koettelemukseni jälkeen elämää jälleen ihan uudella tavalla ja menen nyt nauttimaan niistä pienistä ihanista asioista, kuten esimerkiksi realityteeveestä. Ja ruuasta. Erityisesti ruuasta.

Translation: This was a long and winding road from the base coat to a finished manicure. I managed to tip over an open bottle of nail glue in the midst of making this mani and man, that was a near death experience. That evil stuff goes _everywhere_ in a matter of seconds. I was like ”oh that tipped over, let me just…OH GOD MY SKIN IS BURNING I’M DYING OMG I’M STUCK TO A TABLE” and spent what seemed like forever trying to clean the mess. It’s not easy when everything you touch gets stuck to you fingers/table/chair/clothes. And that mothafucka _burns_ and kills everything in it’s way. I swear to God I’m never touching nail glue again unless it’s chained to an upright position. But hey the polish was excellent though! I used Pahlish Fleur de Sel which was a long lemming of mine and it did not disappoint. I ordered the polish just recently from Pahlish webshop and my version is a lot pinkier than the one I’ve seen in swatches, so I quess there’s a couple of versions of it. Either way it’s really pretty and formula was great, fast drying and easy to manage. I used three thin coats for full opacity. Zigzag pattern was created with nail vinyls and two coats of Gina Tricot White. 

Continue Reading

Sugar Venom

Muistatteko kun esittelin sattumanvaraisen indielakkalöytöni, Pahlishin Train Underwaterin? Sininen glitterjelly vakuutti siinä määrin, että halusin kokeilla muitakin merkin lakkoja ja sopivasti lakkakirppiksellä tulikin eteen Pahlishin Sugar Venom.

Pahlish Sugar Venom
Pahlish Sugar Venom

Miten tämmöistä voisi vastustaa? Kylmän vaaleanpunainen pohja, seassa tummanpunaisia/fuksianpunaisia neliöglittereitä ja mikroglittereitä. Ihan kuin lappapuuro eli vispipuuro eli marjapuuro! Nam!

pahlish sugar venom swatch
.

Sugar Venom vaikutti pullossa aika ohuelta, joten varmuuden vuoksi laitoin alle yhden kerroksen China Glazen Dance Babya. Dance Baby onkin aivan samanvärinen Sugar Venomin lakkapohjan kanssa. Sugar Venom levittyi täysin ongelmitta, eikä glittereille tyypillistä paakkuuntumisilmiötä ollut lainkaan. Glitterit levisivät tasaisesti kynnelle ja kaiken kaikkiaan lakkauskokemus oli helppo. Lakkasin DB:n päälle kaksi kerrosta, todennäköisesti Sugar Venom peittäisi kolmella kerroksella ilman pohjalakkaa.

.
.

Mulla on ollut puutetta viininpunaisesta leimauslakasta. Konadin oma lakka on ikävää venyvää ja leviävää jankkia ja Gina Tricot’n Alexis on kaunis ja hyvin leimaava, mutta tosi kimalteleva. Niinpä viininpunaisen leimauslakan virkaa saapui toimittamaan China Glazen Autumn Nights -syyskokoelman Red-y And Willing. Hyvin toimii! Levisihän tämäkin päällyslakkaa levitettäessä mutta se taisi olla mun hätiköintiä, en malttanut juuri odotella lakan kuivumista.

.
.

Leimauskuvio on, yllätys yllätys, MoYoun laatasta. Tällä kertaa käytössä oli Pro Plate 04:n ihana kiekurakuvio. Hyvin toimi, ei valittamista. En ole edelleenkään kokeillut toiseen kertaan sitä ongelmalaattaa, ei jotenkin huvittaisi alkaa taistella sen kanssa…

.
.
.
.

Seurailen Pahlishin sivua Facebookissa ja sain sieltä tietooni verkkokaupan seuraavan restockin. Laskin tuhinoissani aikavyöhykeasioita saadakseni selville moneltako restock Suomen ajassa on, sain ajan selville, ilmoitin sen IT-tuelle joka puolestaan hitaasti kertoi mun olevan noin 11 tuntia pielessä. Hyvin meni. Long story short, en jaksanut valvoa yökolmeen kaupan avaamista odottaen, mutta seuraavana aamuna kaikkia lakkoja oli vielä jäljellä ja nyt mun luokse on matkaamassa pari ihanaa Pahlishia (Blood of the Mountain sekä Fleur de Sel). Verkkokaupassa on restock joka perjantai, joten paniikkia ei niiden kanssa onneksi ole ja näköjään kaikkia lakkoja on nytkin vielä jäljellä :) Postikulutkin on ihastuttavan pienet, 3,5 dollaria ensimmäiselle lakalle ja 1,5 dollaria seuraaville. Tää ei oo mainos, haluan vain jakaa ilosanomaa :D

Mutta se tärkein kysymys: mikä on ”oikea” nimitys, vispipuuro, lappapuuro vai marjapuuro?

Translation: I showed Pahlish Train Underwater here a month ago and was so smitten with that polish that I just had to try out another Pahlish. Say hello to Sugar Venom, super cute cool-toned pink creme with red square and mini glitters. Looking at the bottle the polish seemed quite thin so I layered two coats of it over China Glaze Dance Baby, but Sugar Venom would have probably covered with three coats on it’s own. The polish went on smoothly and evenly and all in all was a total delight. I stamped some swirly patterns with China Glaze Red-y and Willing from MoYou Pro Plate 04 to complete the red & pink look. Of course the story didn’t end here, I just had to order a couple of polishes from Pahlish store (Fleur de Sel and Blood of the Mountain). Can’t wait for them to get here!
Continue Reading