Hääkynnet pt. 3

Vuoden kolmannet häät vietettiin viikko sitten, muistin virkistykseksi edelliset hääseikkailut tässä ja tässä. Uhosin jo blogin Fb-sivulla kuinka aion peräti ostaa kortin etukäteen, tällä kertaa kun häät olivat täällä kotikaupungissa eikä siis ollut turvallista parin tunnin ajomatkaa tiedossa. Hirveen monta unohtunutta asiaa ehtii ostaa matkan aikana, todettu on. Facebook tiedottikin mulle, että ko. korttijulkaisu on ”95% tehokkaampi kuin sivusi muut julkaisut”, eli ilmeisesti taistelut onnittelukorttien kanssa on jääny teillä mieleen :D Tein mitä lupasin, rikoin kaavan ja kolusin useamman kaupan etsien Sitä Täydellistä Korttia Sissin avustuksella. Ei löytynyt, mutta ihan nätti (ja kallis) kortti kuitenkin valikoitui mukaan.

.
.

Koska häät olivat kotikaupungissa ja alkoivat vasta myöhään iltapäivällä, jouduin johonkin ajalliseen mustaan aukkoon ja kuvittelin, että mulla on aivan määrättömästi aikaa käytettävissä ja voin ihan hyvin lorvia neljä tuntia collegehousuissa sohvalla. Sama valheellinen kuvitelma ajan riittävyydestä saavutti myös ystäväni H:n, joka ilmoitti että ”laittaudutaan yhdessä aamupäivällä, tukat ja meikit ja kaikki. Ja mä haluaisin siihen hääkutsuun sopivat kynnet.  Mut multa puuttuu valkonen lakka. Ja musta lakka. Ja sopiva leimauslaatta. Nii ja ne leimausvälineet…enkä mä kyllä osaa leimatakaan. Aluslakka mulla on kyllä”.

Muuten kauheen kiva suunnitelma, mutta H miehineen saapui meille 2,5 tuntia ennen häiden alkamisajankohtaa. Mäkkäriruokien kanssa. Pitäähän ihmisten syödä, että jaksaa sen 20 minuutin vihkimisen ajan olla louskuttamatta leukojaan. 2,5 tunnin laittautumisajasta käytettiin vaatimattomat 1,5 tuntia syömiseen ja kinasteluun siitä, kuka kirjoittaa kortin ja mikä värssy siihen tällä kertaa valikoituu.

OPI You Don't Know Jacques, Barry M Gold Foil
OPI You Don’t Know Jacques, Barry M Gold Foil

On kieltämättä aavistuksen kuumottavaa huomata, että 60 minuutissa pitäisi lakata ja leimata kynnet, laittaa kahden emännän tukka ja selviytyä juhlapaikalle ajoissa julkisilla liikennevälineillä. Päätettiin, että ainakin otetaan taksi. Ei se aikaa säästä, mutta tuntuupahan kiire hienommalta.

.
.

Omat kynnet olin tehnyt jo edellisenä päivänä asusteisiin sopiviksi, mutta H:n kynsille piti saada valkoisella pohjalla musta art deco -henkinen leimaus. Kiireestä huolimatta leimauskuviota valittiin pitkään ja hartaasti ja sitten kasattiin kaikki tarvittavat välineet pöydälle. Sen jälkeen lakattiin kynnet valkoisella ja läntättiin nimettömiin yhdet viiksitarrat. Melkein sama asia kuin art deco -leimaus. Kuvaa ei ole, koska sitä ei haluttu ottaa (ja koska naisen ”MÄENOLELAITTANUMUNTUKKAA”-huuto varttia ennen lähtöä ei kannusta kameran esiinkaivamiseen). Päällyslakkaa sudin vielä siinä vaiheessa kun taksi kaarsi jo pihalle.

.
.

Taksissa yksi seurueesta esitti huolettoman kysymyksen: ”hei kellä se kortti on?” Taksiin laskeutui pariksi sekunniksi kuolemanhiljaisuus, joka rikkoutui sitten äänekkäällä syyttelyllä. Osapuolten kesken vallitsi huomattava erimielisyys siitä, kenen vastuulla kortin mukaan ottaminen oli. Sen, joka pakkasi laukun, sen, joka otti laukusta viime hetkellä jotain pois vai sen, joka kirjoitti kortin? Yhteisymmärrykseen ei päästy. Itse olin kyllä sitä mieltä, että kortin kirjoittaja laittaa kortin ensin kuoreen ja sitten laukkuun ja on luonnollisesti korttivastaava. Mitään perusteita tälle päättelyketjulle ei ole ja olen aavistuksen pahoillani tästä syyllistämisestä, mutta vetoan siihen ylitsepääsemättömään katkeruuteen joka mut valtasi kun tajusin etsineeni korttia kaupoista ihan turhaan. Ilmoitin myös suureen ääneen kuinka blogin lukijat ei ikinä tuu uskomaan että epäonnistuttiin kolmannen kerran putkeen tässä korttibisneksessä. Taksikuski näytti aavistuksen ahdistuneelta.

Otin kuvan todisteeksi.

Siinä on hieno kortti. Kotona.
Siinä on hieno kortti. Kotona.

Ehdittiin sentään paikalle ennen hääparia. Tilaisuus oli oikein koskettava ja osattiin peräti käyttäytyä. Vihkimisen jälkeen juhlaväki ja hääpari kokoontui kirkon pihalle yhteiskuviin. Ympäristö oli oikein kaunis lukuunottamatta erästä herrasmiestä, joka oli päättänyt leiriytyä viltille kirkon pihalle aurinkoa ottamaan. Oli sillä jotkut miesstringit päällä, mutta ei valitettavasti mitään muuta. Aivan normaalia, kuka nyt EI hengaile kirkkojen pihalla alusvaatteisillaan? Miesstringit oli kyllä sinänsä helpotus, sillä iso maha peitti ne aluksi ja luulin äijän hengailevan ihan Aatamina. Meillä oli kyllä IT-tuen kanssa vähän eriävä näkemys ko. henkilöstä:

”Ai niin siellähän oli se nudistiäijä! Pakko kirjottaa siitä.”

”Ei se ollu mikään nudisti! Se oli aivan selvästi jonkun uskontokunnan edustaja -rantojen mies.”

”mitäh, miten niin”

”no se istu siinä Hare Krishna -asennossa ja sen viltti oli täynnä kaikkia uskonnollisia artefaktoja.”

”…mitä artefaktoja”

”no sellasia jotai Kinderleluja”

”????”

Voisko joku kertoa millä uskontokunnalla on tapana kerätä Kinderleluja ja istua ”Hare Krishna -asennossa” alusvaatteisillaan? Liityn heti.

.
.
Bundlemonster 313
Bundlemonster 313

Omiin hääkynsiini olin kerrankin tyytyväinen. OPI:n You Don’t Know Jacques löytyi 8 eurolla Emotionin alelaarista ja on ihanan sävyinen ja hyvälaatuinen klassikkolakka, kuvissa kaksi kerrosta. Barry M:n Gold Foil leimasi kuin unelma, parempaa leimauslakkaa ei voi olla olemassa. Kuvio on BundleMonsterin laatasta 313, pallot tein samalla Barry M:llä ja pilkkutikulla.

Vielä yhdet häät. Mikä on todennäköisyys sille, että kortti on neljännellä yrittämällä a) ostettuna etukäteen b) mukana?

Translation: We attended our friend’s wedding a week ago and this was the manicure I wore that day. Polishes used here are OPI You Don’t Know Jacques (two effortless coats) and Barry M Gold Foil, which is by far the best stamping polish ever. Stamping was a breeze with this one and I really liked the result :)

Continue Reading

Häisevät kynnet pt.2

Kappas, tuli taas muutaman päivän postaustauko. Hikoilin tällä viikolla töissä kuin pieni eläin, jotta sain tarvittavat hommat tehtyä ennen perjantaita – mulla nimittäin alkoi ruhtinaallinen neljän viikon loma! Oottakaas, pitää hieman vielä alleviivata asiaa: LOMAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!! Mulla on taas suuria suunnitelmia vapauteni varalle, kuten blogin ulkoasun uudistaminen, kodin suursiivous, tuhat ja yksi kotimaan reissua, tsiljoona postausta, urheilua harva se päivä ja niin edelleen. Teen suunnitelmia joka vuosi ja neljän viikon jälkeen totean että aloitin ehkä yhtä niistä asioista ja sekin jäi kesken. Katsotaan miten käy tällä kertaa.

Loma alkoi minireissulla, kun kaveripariskunta meni tänä viikonloppuna naimisiin. Muistattehan edellisen hääpostauksen? Tälläkin kertaa kuvio oli hyvin samankaltainen. Sama porukka, sama auto ja melkolailla sama tunnelmakin. Tällä kertaa tosin mekko oli valittu jo hyvissä ajoin ja pitäydyin asuvalinnassani, vaikka luonnollisesti näytinkin lähdön hetkellä 20 kiloa lihavammalta kuin edellisenä iltana.

IMG_0925
.

Mekko oli pohjaväriltään hiekanvärinen, ja siinä oli kirkkaanpinkkiä, keltaista ja violettia tyyliteltyä kukkakuosia. Kuulostaa näin kirjoitettuna taas aika oksennukselta, mutta kiva mekko se on. Yritin sitten sovittaa kynsiä mekkoon, mutta toteutus ei kantanut ihan yhtä pitkälle kuin alkuperäinen idea. Essencen Hazelnut Cream Pie on nudelakka, jossa on pinkkiä shimmeriä, ja joka osoittautui mun ihonsävylle vähän turhankin nudeksi. Siirtokuvien pinkit kukat eivät olleet tarpeeksi isoja tähän tarkoitukseen, joten kokonaisuus on vähän vaisu ja kauempaa näytti lähinnä siltä, ettei mulla ollut kynsiä ollenkaan. Läheltä katsottuna ja ilman mekon referenssiä lakkaus on ihan kiva kuitenkin. Lakkaa on kynsillä kolme kerrosta, levittyi hyvin, mutta on sävyltään niin lähellä OPIn Don’t Pretzel My Buttonsia että tämä Essence saa kokoelmasta lähteä.

IMG_0926
.

Mutta palataanpa siihen hääkeikkaan. Me oltiin hienosti aikataulussa, ja kerrankin vältyin meikkaamiselta autossa. Matkan alkuvaiheilla jouduimme taas taipumaan sen tosiasian edessä, että kortti ja kynä uupuvat jälleen ihan yhtä suurella varmuudella kuin edelliselläkin kerralla. Koska matkaseurueesta puolet oli kotiutunut ulkomaanreissulta edellisenä iltana, _voi olla_ että mun olisi ollut suositeltavaa hankkia kortti. Eipä tullut mieleen.

Kortti saatiin ostettua ja löytyi siihen myös hyvät värssyt, eikä tarvinnut selata kuin puolet Internetistä niiden löytämiseksi. Jälleen kerran myös ilahdutimme collegehousuista ABC-kansaa iskeytymällä lounasbuffettiin puvut ja juhlamekot tanassa. Lounastauosta huolimatta aikataulu piti, joten meillä oli hyvin aikaa pyöriä ympyrää kohdekaupungin keskustassa etsien hotellia. Paperinen kartta oli sen verran heikossa hapessa, että piti arvailla näkyikö kuvassa ratapiha vai järvi, ja puhelimen kartta neuvoi kääntymään koko ajan vasemmalle. Autossa oli navigaattori, mutta sitä ei käytetty.

IMG_0923
.

Hotellin löydyttyä huoneessa odotti kolme hienosti pedattua sänkyä. Harmi vain, että meitä sängyn tarvitsijoita oli neljä. Kostoksi syötiin tyynyillä lepäilevät tervehdyskarkit ja ruvettiin reklamoimaan. Saatiin lopulta kaksi huonetta, mikä oli kohtuullinen onnenpotku. Tajusin tämän siinä vaiheessa kun vierailin toisessa huoneessa häiden jälkeisenä aamuna ja naamalle lävähti vähintäänkin pysäyttävä nautintoaineiden ja lihapiirakan tuoksu. Itehän tuoksuin ruusuille, kuten aina.

IMG_0922
.

Häät oli tosi mukavat, häiden jälkeinen aamu ei niinkään. Repun päättäväisen kaivelun jälkeen oli nimittäin todettava, että puhtaat vaihtovaatteet lepäsivät sängyllä. Kotona. Menin sitten yöpuvussa sekä hotelliaamiaiselle että kotimatkalle. Luojan kiitos mukaan oli valikoitunut jokseenkin näköinen mekko eikä mitkään reikäiset Snoopybokserit, nekin nimittäin ois olleet valikoimissa.

Enää kahdet häät jäljellä, pitäisköhän sekoittaa maailmankaikkeuden pasmat ja ostaa niihin kortit valmiiksi jo nyt?

P.s. Koko hääreissun mahdollisti Sissi, joka suostui jostain käsittämättömästä syystä ottamaan meidän koirat hoitoon. Eihän se mahdoton vaiva ollut, koska _vain_ toisella koiralla on ripulitauti ja kumpikin koira nukkuu hoidossa ainoastaan päivisin. Yöt hyötykäytetään intensiiviseen tuijotukseen sängynreunalta ja päämäärättömään edestakaisin ramppaamiseen. Eh. Mä oon Sissille aika monta kynsilakkaa velkaa tästä hyvästä…toin mä sille sentään jo etukäteiskiitoksena pullollisen X-tran kynsilakanpoistoainetta, jota löysin seikkaillessani yöpuvussa ABC:llä :D

Continue Reading

Nail polish heaven

Tallinnan reissu ei menny siirtymisten suhteen ihan ideaalisti. Menomatkalla Linda Linen pieni paatti heilu aallokossa sen verran, että puolessa välissä matkaa alkoi kuulua oksentamisen ääntä vähän joka puolelta ja tilanne vaan paheni loppua kohti. Koita siinä sitte ite pitää aamupalaa alhaalla ku ympärillä yrjötään. Kaiken lisäks laiva oli puoli tuntia myöhässä. Paluu oksennuspurkkiin samana iltana ei houkutellut kauheasti, ja ilmeisesti mun toiveeni kuultiin, koska paluumatka olikin sitten peruttu kokonaan myrskyn takia.. Ei muutako rahaa tiskiin ja liput Tallink Superstarille, jolla matka taittui hitaasti mutta tasaisesti. JA sieltä pystyi ostamaan eksessiivisen määrän karkkia!

Harjottelin Tallinnan reissua varten näillä. Kaveri toi ”vähän naposteltavaa”.

Eniveis, Tallinna on loistava paikka hamstrata sellasia kynsilakkoja jotka Suomessa on tosi kalliita. Meinasin tukehtua sylkeeni kun näin I.L.U:n (liike löytyy mm. Rocca al Mare -kauppakeskuksesta) ja Kaubamajan kynsilakkahyllyt :D OPI maksaa Suomessa about 17e/pullo, Tallinnassa 10e. China Glazea Suomesta on tosi vaikea löytää, nettikaupoissa se maksaa n. 12-13e, Tallinnassa 7,5e. Kuulin että Essien lakkoja saisi vitosella (Suomessa n. 12e), mutta niitä en Tallinnasta löytänyt, Kaubamajassakaan Essietä ei enää myydä.

I.L.U.:ssa OPIn Holland-sarjaa oli alennuksessa 8 eurolla ja poimin sieltä yhden lakan joka toivottavasti on se mun pitkään etsimä Täydellinen Oranssi. We’ll see. Alennuksessa oli myös OPIn Matte Nail Envy -kynsienvahvistaja, jota on kehuttu maasta taivaisiin kaikissa mahdollisissa arvosteluissa. Suomessa tässäkin pullossa on litrahinnat kohillaan, se maksaa nimittän 33e (!!). Tallinnasta poimin omani pienestä alesta 17 eurolla :) katotaan josko Nail Envyllä sais nää liuskoittuvat surkimuskynnet kuntoon! Merkkilakkojen lisäksi ostin pari MIYO-lakkaa, jotka on mulle uusi tuttavuus eikä 2 euron hinta päätä huimannut.

Helena kotiutui aamulla New Yorkin reissultaan ja se ihana hullu toi mulle tuliaisiksi 19 kynsilakkapulloa. I repeat, yhdeksäntoista. Madness :D Tallinnan ostokset mukaanluettuna mulla on nyt 27 uutta kynsilakkaa kokeiltavana. Pärjään varmaan loppuelämäni! Tai ainakin loppukesän.

nail polish heaven!

Helena toi mulle OPIa, China Glazea, Sinful Colors Professionalia, yhden Essien, Inglotia ja Confettia. Nii joo ja kaksi nail art -kynää sain myös! Inglotin, Sinful Colorsin ja Confettin lakkoja en oo koskaan koittanut, mutta olen kyllä kuullu niistä. Oon aivan tuhinoissani kaikista lakoista enkä malta oottaa että pääsen koittamaan kaikkia!

Moni on kysellyt multa swatcheista ja siitä miks niitä teen. En tiedä mikä swatchin suomenkielinen vastine on, mutta se on ikäänkuin näyte lakan varsinaisesta väristä sekä arvio koostumuksesta, tekstuurista sekä siitä, millaiseksi lakka kuivuttuaan muuttuu. Swatchit vaikuttaa tietysti aika hifistelyltä, mutta oikeasti niiden avulla saa helposti vältettyä virheostoksia. Jos tilaan kynsilakkoja nettikaupoista, googletan aina kiinnostavan lakan nimen tyylillä ”opi privacy please swatch”, jolloin nään miltä lakka kynsillä näyttää ja saan selville kuivuuko se nopeasti, onko helppo levittää ja niin edelleen. Pelkästään pulloa katsomalla ei saa selville esimerkiksi sitä, kuinka peittävää lakka on. Läpinäkyvistä (sheer) lakoista ei saa peittäviä vaikka kuinka monta kerrosta latoisi päällekäin eikä peittävät creme-lakat ole huomaamattomia yhelläkään kerroksella, joten peittävyys on oleellinen tieto. Aion tehdä swatchit jokaisesta mun uudesta lakasta, ehkäpä löydätte niitten joukosta uusia suosikkeja itsellenne :)

Summa summarum, lakkaan näytteet kaikista lakoista, seuraan Nail Envyn ihmeitätekevää vaikutusta ja raportoin siitä, ja harjottelen sitä vapaalla kädellä maalaamista. Siinähän tää kesäloma meneekin. Onneksi on jotakin tekemistä, koska näköjään säät ei suosi pätkääkään tätä lomalaista. Tuolla sataa TAAS.

Tikrukuva: memerial.net

Translation: Our trip to Tallinn didn’t go quite as smoothly as I hoped, since surf was definately up and the Linda Line boat was way too small to travel smoothly. Passengers threw up left and right and I had a hard time trying to keep my breakfast down. Our return was cancelled due to storm so we had to pay extra to get to a bigger boat. That was ok since we could buy tax free candys there and obviously things got out of hand. Anyways, Tallinn is a nail polish freaks’ heaven, since polishes are way cheaper there than in Finland. OPI costs 10 euros, in Finland it’s 17e. China Glaze was 7,5e, in Finland 12e. And so on. I went bonkers and bought 8 polishes. Today Helena got back home from NY and brought me 19 polishes (!!), so I’m set for the rest of my life – or at least the end of the summer. I’m in female heaven. Nail polishes – the kind of souveniers I like! 

Lots of people have been asking me what swatches are and why do I do them. Swatch is kind of a sample of a particular nail polish, it’s actual color, formula, texture and finish. It might seem pointless and stupid, but it actually prevents bad purchases. Whenever I’m buying nail polishes online, I google polishes’ name (i.e. ”opi privacy please swatch”) and see how the polish looks on the nail and find out whether it dries quickly or not and so on. You can’t see how sheer or opaque the polish is just by looking at the bottle, and swatches save you from unpleasant surprises. I’m going to swatch every single one of my 27 new polishes so bare with me – maybe you’ll find something you like :)

Continue Reading