Mitäpä kuuluu?

Tein taas ilmoittamattoman muutaman päivän mittaisen katoamistempun blogista, joten antakaa ny kun mää selitän. Ensinnäkin, oon elänyt ihan kädestä suuhun postausten kanssa, kun en oo yhtään ehtinyt etukäteisvalmistella mitään juttuaihioita enkä kuvata uutta matskuakaan hirveästi. Oon ollut Oulussa, töissä eletään kevään kiireisintä aikaa, sisko miehensä kera tuli kylään, sitten pinkaisin Tallinnaan ja sieltä palattuani heti seuraavana päivänä tuli toinen sisko miehensä kanssa vierailulle ja heidät saan pitää melkein viikon! Eli hässäkkää on, mutta semmosta ihanaa hässäkkää.

Mulla on ollut Rieha seuranani tässä valtaosan keväästä, joten yritän ottaa kaiken irti niistä päivistä kun Riepuli on toisessa kodissaan. Koiran kanssa sitä on kuitenkin tosi sidottu kotiin ainakin arkisin. Tallinnan reissuun tarjoutui mahis koiran ollessa poissa ja ootinkin sitä reissua ihan hulluna. Olin niin kade kaikille tutuille jotka ovat reissanneet vähän väliä jonnekin ja halusin itekin edes pienen irtioton.

Olin Tallinnassa L’Ermitage -hotellissa ja sen sijainti avasi ihan uudenlaisen Tallinnan mulle. Ihan keskustan liepeillä hotelli kyllä on, mutta THE suomalaispesäkkeen (eli Sokos Hotel Virun) ja L’Ermitagen väliin jää koko vanha kaupunki, mikä tarkoitti sitä että tuli sitten käyskenneltyä muuallakin kuin siinä Virukeskuksessa ja vanhan kaupungin pääaukiolla, jotka on ihan jo hintatasoltaankin suomalaisia. Keskustan laitamilta löytyi ravintoloita ja baareja, jotka oli sentään paikallista hintatasoa eli edullisia.

Viime vuosina Tallinnan reissut on rajoittuneet shoppailu- ja kauneusmessujuttuihin, ja tajusin etten ole varmaan lukion jälkeen edes käynyt vanhan kaupungin muureilla lyllertämässä. Nytpä kävin. Tallinna on jotenkin liian arkinen ja tuttu näin suomalaisen näkökulmasta, ja sitä ihan unohtaa että kyseessä on oikeasti aika nätti ja vähän rappioromanttinen kaupunki.

Pakko muuten suositella taas ravintola Mixiä. Oon puhunut siitä blogissa aiemminkin. Kävin nyt toista kertaa ko. ravintolassa ja voi elämä miten huippu kokemus se taas oli! Ravintola tarjoaa yllätysmenua, johon voi halutessaan yhdistää myös viinipaketin (totta helvetissä otin sen). Yllätysmenu koostuu ruokalajeista joita ruokalistassa ei ole ollenkaan, eikä juuri mitään illan ruokavaliosta saa tietää etukäteen. Allergiat toki kysyttiin, samoin esim. se että haluaako alkuruuaksi meren antimia ja pääruuaksi lihaa vai toisinpäin. Sitten vaan jännittämään mitä eteen tuodaan :D Otin yllätysmenun edelliselläkin kerralla ja tykkäsin ihan valtavasti, eikä tämäkään kerta ollut todellakaan pettymys! Ainoa haasteellinen ruokalaji oli mustekala-carpaccio höystettynä yrttijäätelöllä ja lentokalan mädillä, koska tieto siitä että söin mustekalaa oli mulle vähän liikaa ja koostumus oli kans aika raffi. Sen sijaan lentokalan mäti wasabilla maustettuna oli ihmeen hyvää, vaikka aluksi pelkäsin etten pysty edes maistamaan mitään epäilyttäviä mätiknölläreitä. Tuo yrttisen suolainen jäätelö oli ihan mielettömän hyvää juurikin carpaccioon yhdistettynä!

Loput ruokalajit olikin sitten yksinomaan herkullisia ja upeita, ja viinit sopi jokaiseen ruokaan just eikä melkein. En olis ikinä tilannut listalta niitä ruokalajeja mitä söin, mutta sehän se yllätysmenun pointti onkin. Sain uusia elämyksiä ja kokemuksia. Henkilökunta Mixissä on supermiellyttävää (viimeksihän halasin tarjoilijaa ruokailun päätteeksi, koska olin niin vaikuttunut..) ja miljöö kaunis, joten helppo 5/5 tälle. Hinnatkin on kohtuullisia, yllätysmenu maksaa 39 euroa ja siihen viinipaketti lisäksi taisi olla jotain 30 euron luokkaa (ehkä, en muista enää). Sitäpaitsi join Mixissä parasta valkoviiniä IKINÄ. Piti pyytää tarjoilijaa tuomaan pullo takas, että saisin ottaa kuvan :D viini tuoksui karviaismarjoille ja maistui kesälle. Mun ON SAATAVA tuota jostakin. Viron alkokaupoista en tuota löytänyt, mutta ostin sitten _lukuisia_ pulloja samoilla spekseillä siinä toivossa että joku niistä osuisi edes lähelle.

Kauheen alkoholivoittoisia muutenkin nää mun kuvat :D mutta hei nythän on melkein kesä ja Tallinnassa kesäsäät, joten pitihän sitä kesäisiä drinksujakin maistella.

Suosittelen lämpimästi myös Pööbel -nimistä ravintelia, löytyy L’ermitagea vastapäätä pienestä puutalosta. Siellä join niin hyvän drinkin, että vieläkin suu nappasee kun sitä muistelen. Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta drinkin nimi on Fast Grapefruit. Maistui verigreipille. Kertokaa multa terveisiä tilatessanne. Ei ne ihmiset mua tunne, mutta onhan terveisiä aina kiva saada.

Telliskiven alue on kans näkemisen arvoinen. Vanhalle teollisuusalueelle on putkahtanut hipster-henkinen alue pop-up -kauppoineen, kahviloineen ja kirpputoreineen. F-Hooneen burgerit on kuuluisia, mutta siellä en tällä kertaa käynyt, koska oon hamppari- ja pitsalakossa. Söin pitsaa tosin just eilen. Eli oon hampparilakossa. -.-

All in all, nyt on aika hyvä fiilis. Viime syksy oli niin hirvittävä, että tämä elämänilo on tosi tervetullutta vaihtelua :D ja tuo aurinko, voi että kuinka se voi pientä ihmistä piristää! Ei harmita edes Leijonien takkuileva peli.

Täällä siis kaikki hyvin, mites siellä? Mitä kuuluu?

Translation: My last few weeks in pictures :)

Continue Reading

Pääsiäinen paketissa

Noni, pääsiäisestä selvitty! Jotenkin koko pyhä onnistui tulemaan ihan puun takaa, ainakin siinä mielessä että mitään postauksia en taaskaan ehtinyt loman ajaksi ajastaa. En edes viimeisimmässä jutussa ilmoittanut mitään lomahiljaisuudesta, koska tietenkin taas KUVITTELIN että kyllähän minä ehdin kirjoittaa juttuja varastoon. Hahhah, kyllä sitä on ihminen naiivi.

Oli ihanaa viettää aikaa perheen kanssa pääsiäisenä, vaikka Oulussa olikin joku törkeä takatalvi. Muutaman päivän vierailuun mahtui shoppailua, minireissu mökille, pääsiäismunia, hirvittävän huono ruokavalio, ravintolassa syöntiä, makuunin irtokarkkeja, mämmiä, Monopolia _ilman riitoja_ (ja saatiin jopa sovellettua sääntöjä niin että pelilaudalle mahtui pubi ja perheyritys), visiitti merenrannalle, viiniä ja pään kokoinen lommo yhteen autoon (ei asiayhteyttä, eikä henkilövahinkoja).

Katottiin myös kaks elokuvaa. Toinen niistä oli Lobster, ja oli muuten niin huono että teki mieli tökkiä itteä haarukalla silmään ennemmin kuin katsoa leffa loppuun. Sopii tietty pääsiäisen kärsimysteemaan, että sikäli hyvä. Leffa oli aivan kamalaa tekotaiteellista kuraa höystettynä ylenpalttisella raakuudella. Siis oikeasti, jos leffassa on kohtaus jossa ihmiset huojuu/tanssii täydessä hiljaisuudessa metsässä minuuttitolkulla ilman mitään vuorosanojakaan, niin eihän se kovin hyvä voi olla. On tietysti mahdollista että olen vain jotenkin pässi tai olin väärässä mielentilassa, mutta loppuun saakka en kyseistä teosta saanut saateltua. Ilmeisesti dystopiagenre ei ole mun juttu. Sitäpaitsi koin tärkeäksi alkaa puuhata hodareita muille katsojille kesken elokuvan, koska kyseinen leffa oli mun valitsema ja sillä perusteella ajattelin ettei mun pisteet olleet perheen sisällä kovin korkealla. No hodarisämpylöitäkin oli sitten liian vähän ja lisäksi olin onnistunut valitsemaan kaupasta maailman tulisimman ketsupin, joka korvensi sisuskaluja mennen, tullen ja palatessa. Tulisuusaste havaittiin tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun ketsuppia oli käytetty hodareihin yhtä hövelisti kuin perusHeinzia. Seuraavana päivänä intialaisessa ravintolassa kyseltiinkin sitten, että kuinka tulinen tää keskivahva annos on verrattune Felixin Hellfire-ketsuppiin :D

Toinen leffa oli hyvin extemporepäätös. Keksittiin tämä leffaanlähtöidea 20 minuuttia ennen elokuvan alkua ja oltiin siinä vaiheessa 10 kilometrin päässä lähimmästä elokuvateatterista (ja mulla oli höppelöhousut jalassa). Ahtauduin farkkuihin, kaahattiin kahdella autolla elokuvateatteriin ja soiteltiin matkan aikana toisillemme yrittäen päättää MITÄ leffaa edes mennään katsomaan. Vastakkain oli joku räkäscifikauhupläjäys eli Life ja parhaan elokuvan Oscarin voittanut Moonlight. Voitte varmaan arvata kumpi mua kiinnosti…tätä Jaakobin painia käytiin vielä tiskilläkin mutta päädyttiin luojan kiitos siihen Moonlightiin. Vaatii muuten tietynlaista kylmäpäisyyttä väitellä leffavalinnasta tiskillä klo 20:46 kun molempien leffojen alkamisaika oli 20:45. Joka tapauksessa, Moonlight oli loistava. Erilainen, verkkaisesti etenevä, dialogiin pohjautuva, mielenkiintoinen ja ihana. Ja parempi kuin La La Land. Suosittelen. Lobsteria suosittelen pahimmille vihamiehillenne.

Nyt yritän päästä takaisin arkeen kiinni. Oon tehnyt vähän korjauksia ruokavaliooni tässä kevään aikana, mutta ne jutut lensi ikkunasta ulos heti kun pääsin kotikonnuilleni. Nyt pitäisi päästä takaisin kärryille. Aika hyvin sujuu, söin nimittäin tiistaina ihan fiksusti ja VASTA keskiviikkona menin Mäkkäriin. Ihailtavaa mielenlujuutta, etten sanois.

Mites teidän pääsiäinen sujui?

Continue Reading

Intopiukeana Tammer-Tukussa

En yleensä kirjoita blogiin juurikaan pr-tapahtumista, vaan ennemminkin niissä esitellyistä tuotteista. Nyt on kuitenkin pakko poiketa tavanomaisesta linjasta, koska olin juuri Tammer-Tukun bloggaajatapahtumassa joka oli sen verran innostava ja tapahtumarikas, ettei pari instakuvaa riitä mitenkään sitä kattamaan. Jutun kuvat eivät ole järkkäriä nähneetkään, kunhan nyt vain räpsin kännykällä, mutta ehkä kestätte.

Tammer-Tukun tapahtumat ovat aina olleet älyttömän kivoja. Ihmiset ovat hauskoja ja mukavia, ruoka on hyvää, esillä on ihania sisustus- ja keittiötuotteita ja tapahtuma järjestetään Flamingossa Outlet Tukku -liikkeessä, joka on pullollaan edullista ja söpöä sisustustavaraa. Hyvät lähtökohdat siis. Tällä kertaa esillä oli ihanan energisoivia, tropiikista ja rantalomista innoituksensa saaneita värikkäitä sisustustuotteita, Katri Helenan kanssa yhteistyössä tehtyjä Suomi100-juhlatuotteita, uusia grillejä ja Maku Kitchen Lifen keittiötuotteita, joiden ulkomuoto vetoaa muhun vuodesta toiseen.

Maku Kitchen Lifen Sous Vide -laite oli isosti esillä ja tapahtumassa järjestettiin arvonta, jossa yksi onnekas voitti itselleen kyseisen laitteen. Mun edellisessä kodissa oli sous vide ja sillä sai kyllä tehtyä ihan mielettömän hyvää ruokaa. Laitteen idea on se, että liha tai kala kypsennetään vakuumipakkauksessa vedessä. Ruoka kypsyy vesihauteessa tasan siihen ideaalilämpötilaan eikä yhtään enempää tai vähempää. Lihasta tulee ihan mielettömän mureaa, eikä itse tarvitse tehdä ruoan kypsennysprosessin aikana yhtään mitään. Ravintoloissa näitä käytetään ihan suvereenisti, mutta vasta viime vuosina laitteet on löytäneet tiensä myös kuluttajien koteihin. Myönnän, etten koskaan sitä edellistä sous vide -laitetta käyttänyt, mutta toimintaperiaate on tiedossa, samoin se maukas lopputulos. Tapahtumassa käytiin läpi laitteen toimintaa ja käyttöä, mutta enhän mä sitä kovin tarkasti kuunnellut, koska keskityin syömiseen ja yleiseen häröilyyn. Toki olin kuitenkin osallistunut sous viden arvontaan kuten kuka tahansa itseään kunnioittava suomalainen ämpärinjonottaja.

Mun huomion varasti syömisen lisäksi BubbleCap, uusi suomalainen innovaatio, joka tekee Soda Streamista ja muista hiilihapotuslaitteista turhia. Pieni pallero toimii välikappaleena hiilihapotuspullon ja veden/mehun/minkä tahansa juoman välillä, eikä mitään muita laitteita tarvita. Kuplia mihin tahansa juomaan ilman isoja laitteita?! HELLO LOVER. Olen vissyn suurkuluttaja ja oma Soda Stream on käytössä jatkuvasti, mutta asunnon keittiö on niin surkean pieni, että vissylaite vie ihan liikaa laskutilaa. Ehdin juuri juhlia sitä, että pääsen eroon Soda Streamista, kun yhtäkkiä kuulin ihmisten huutavan mun nimeä. Voitin sen sous vide -laitteen! WHAT?! Siis nyt tiedän miltä Oscarin voittavista näyttelijöistä tuntuu. Kiittelin perhettäni, akatemiaa, jumalia ja muita tukijoita salamavalojen räiskeessä (no okei, joku otti ehkä yhden kuvan puhelimella, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin) ja olin ihan intohiessä. Mun maailma mullistui parissa minuutissa: mun tietoisuuteen oli saatettu loppumattomasti kuplajuomaa generoiva pallero JA voitin jotakin. Uskomatonta. Vähemmästäkin pieni ihminen menee sekaisin.

Naurettiin kyllä Sissin kanssa aika makeasti koko jutulle – mun kokkaustaidot rajoittuu lähinnä valmiin ruuan lämmittämiseen mikrossa ja juuri sadattelin keittiön laskutilan puutetta, ja sitten menen voittamaan ravintolatasoisen hifistelykokkauslaitteen, joka vie enemmän tilaa kuin se mikro :D No mutta, ehkä nyt alkaa uusi elämäni masterchefina!

Olin niin tuhinoissani kaikesta että siinä vaiheessa kun suuntasin Outlet Tukun puolelle, mulla oli tosiaankin ostoshousut jalassa ja teinkin kaupassa tuhoa ihan kohtuullisesti. Koska musta nyt tulee se gourmet-aterioita luova masterchef, ostin myös höyrykattilan. Siinä sitten höyryttelen hienoja kasviksia sisäfilepihvien kaveriksi all day every day. Koska hyvästä lopputuloksesta ei ole takeita, ostin varmuuden vuoksi myös roskiksen. Lisäksi mukaan tarttui käsipyyhkeitä, ihana kuultovalkoinen tarjotin (kuvausalustaksi tietenkin) ja Maku Kitchen Lifen pieniä säilytyspurkkeja. Mullahan on sivellinpurkkeina saman sarjan isompia purkkeja, ja nyt kun saatavilla oli uusia kuoseja ja söpöjä kokoja, niin pitihän niitä saada. Säilytyspurkkeja on kyllä nyt niin paljon että en varmaan edes omista tarpeeksi materiaa niitä kaikkia täyttämään, mutta jokaisella on heikkoutensa. Joillain useampia kuin toisilla.

Tuohon BubbleCapiin palaan vielä, kunhan saan aikaiseksi hommata täyden kaasupullon ja pääsen kokeilemaan sitä käytännössä. Aion kuplituttaa KAIKEN.

Onko sous vide -konsepti teille tuttu? Jos, niin antakaa nyt hyvät ihmiset jotakin vinkkejä :D

Translation: Some pr-events are more awesome than others. Today I won a sous vide machine from a pr event giveaway, so I’d say this particular event was pretty damn awesome :D Thank you Tammer-Tukku!

Continue Reading