Ongelma, johon vain kynsilakkahullut voivat samaistua

Mulla on ongelma, jota en vielä pari vuotta taaksepäin voinut kuvitellakaan kohtaavani. Mun mielestä tämä on osoitus elämänhallinnan romahduksesta.

MUN SWATCH-TIKUT ON IHAN SEKAISIN!!!

Kun lakkakokoelma alkoi kasvaa, tein kuten muutkin alan harrastajat eli tilasin swatchtikkuja isot läjät ja lakkasin jokaisen lakan omalle tikulleen ja nimesin ne huolellisesti. Pysyin näppärästi perillä siitä, millaisia lakkoja omistan, mikä lakka on duplikaatti millekin lakalle ja samalla näin mistä lakoista voin luopua, jos vaikkapa löysin samanvärisen mutta parempilaatuisen lakan. Se oli sitä aikaa kun kynsilakkakirppis kävi kuumana ja postikulut oli sen verran kohtuulliset, että kaupanteossa oli jotain järkeäkin. Mä myös tykkäsin lakkojen tikuttamisesta tosi paljon, se oli jotenkin terapeuttista. Hyvä sarja pyörimään, kahvikuppi nokan eteen ja tikuttamaan uusia lakkoja. Ah!

…mutta kuten aina, something came up. Jonkun muuton yhteydessä tipuin kärryiltä ja uusia lakkoja jäi tikuttamatta, kohta en enää tiennyt mitkä oli tikuttamatta ja mitkä ei, sitten tuli toinen muutto ja kolmas ja jossain siinä välissä karsin lakkoja mutta en eliminoinut pois annettujen lakkojen tikkuja jjjja kaaos oli valmis. Ottakaa huomioon että lakkoja on useita satoja, joten tää ei oo mikään pikkujuttu tai todiste mun huonosta muistikapasiteetista.

Itse asiassa tätä viimeisintä muuttoa edeltävinä kuukausina yritin ottaa tilanteen haltuun. Toinen siskoistani auttoi. Toinen meistä nosti lakkalaatikosta pullon ilmaan, lausui juhlallisesti sen nimen ja toinen etsi sen lakan swatchtikun ja merkitsi siihen tussilla jäljen. Tarkoitus oli selvittää mitkä lakat on tikuttamatta ja mistä lakoista olen jo luopunut mutta tikku on jäänyt jäljelle. Se oli hyvä ja systemaattinen idea, joka kuivui kasaan sillä sekunnilla kun sisko lähti kotikonnuilleen. Sen jälkeen tilanne on eskaloitunut uudestaan: en enää muista mitkä lakat on käyty läpi siskon kanssa ja lakkoja on tullut lisää ja poistunut lisää ja mitään en ole tikuttanut.

AARRRRRGGHHHH

Mulla on tikkunippuja ihan jäätävä määrä, mutta lakkoja ei varmasti ole yhtä paljoa. Nyt en enää tiedä mitä omistan ja mitä en ja ääh!

Kysymys kuuluukin, että MITÄ TEEN? Iso osa musta haluaisi vaan heittää kaikki tikut menemään ja aloittaa alusta. Jos tikuttaisin kaikki lakat, joutuisin väkisin käymään kokoelmani kunnolla läpi ja voisin samalla karsia ylimääräisiä, huonolaatuisia, pilalle paksuuntuneita tai muuten epämieluisia lakkoja pois. Toisaalta tuntuu typerältä heittää roskiin valmiita tikkuja ja tehdä sama työ kahteen kertaan…mutta se tikkujen läpikäynti on aivan sairaan hidasta ja _tylsää_. Pliis auttakaa! Hylkäänkö koko tikkubisneksen, tikutanko lakat uudestaan, yritänkö käydä valmiita tikkuja läpi ja täsmätä niitä lakkoihin? Tä?

Plz send help.

Continue Reading

Mainettaan parempi Teneriffa

Hola! Kotiuduin jokunen päivä sitten talvilomalta, jota odotin ihan hulluna. Aloin olla ihan ihmisraunio vesisateiden, lumipyryjen, kylmyyden ja pimeyden takia, joten oli pakko päästä jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Matka suuntautui Teneriffalle ja se saari kyllä yllätti mut todella positiivisesti! Olen joskus lapsena ollut Lanzarotella, mutta muuten Kanariansaaret oli mulle ihan vieraat. Olisin esimerkiksi sijoittanut ne kartalle ihan päin helevettiä :D Mun mielikuva Kanariansaarista oli aika klassinen, eli turvonneita, kännisiä suomi- ja brittituristeja turistirysissä ostamassa rihkamaa ja syömässä lihapullia. Lueskelin matkakohteita etsiessäni aika paljon kaikkea Kanariffasta ja tuumin, että ehkä mun on korkea aika vähän päivittää tuota omaa mielikuvaani. Se oli hyvä tuumaus, sillä pidin saaresta tosi paljon ja vietin siellä aivan mahtavan viikon!

Teneriffa on Kanariansaarista suurin ja lukemani perusteella myös sopivin sellaiseen aktiiviseen lomailuun, joten siksi valitsin sen. Isosta paikasta ei todellakaan ole kysymys, mutta silti ilmasto on aivan erilainen pohjois- ja eteläpuolella saarta. Saaren keskiosaa hallitsee vuoret, isoimpana tulivuori El Teide, ja nämä vuoret jakavat saaren kahteen erilaiseen ”ilmastoon” erityisesti talvella. Pohjoisessa on paljon vehreämpi luonto, mutta siellä on myös kylmempää ja sateisempaa. Etelässä on lämmintä ja aurinkoista suurimman osan vuotta, toki talvella ei mitään superhelteitä ole odotettavissa. Mun lomaviikon aikana etelässä oli lämpöä päivisin 18-26 astetta, pääosin aurinkoista eikä vettä tullut kertaakaan, ja samaan aikaan pohjoisessa oli helposti kymmenen astetta kylmempää, pilvistä ja vettä satoi melkein päivittäin. Meidän majapaikka oli Costa Adejessa, joka on ihan saaren eteläkärjessä. Costa Adejen, La Caletan ja Playa del Duquen alueilla on Teneriffan ylellisimmät hotellit ja ne ovat erittäin hyvin pidettyjä ja rauhallisia paikkoja (käytännössä kaikki kolme ovat Costa Adejen aluetta). Vieressä on Playa de Fañabe sekä Playa de las Américas, jotka on juurikin niitä old school -turistialueita. Américasissa on kyllä todella hyvät shoppailumahdollisuudet ja hienoja baareja, mutta kumpaakaan aluetta en majapaikaksi suosittelisi. Siellä oli kiva käydä päivisin haahuilemassa mutta en todellakaan jaksaisi olla kummassakaan paikassa montaa päivää putkeen. Toki jos haluaa tutustua suomalaisiin lapsiperheisiin ja brittiläisiin tekoripsiteineihin niin sitten Américas on the place to be.

Costa Adeje näytti olevan varttuneemman väen suosiossa, varmaan osittain senkin takia että hotellit on siellä uudempia, tasokkaampia ja siten myös kalliimpia. Itehän lähdin tälle vauras eläkeläinen -linjalle ja varasin huoneen GF Gran Costa Adejesta, joka on viiden tähden hotelli. Hotelli ei ole uusi eikä sisustukseltaan mitenkään päin moderni, mutta siellä on aivan mieletön aamupala, kiva henkilökunta, katseilta suojassa oleva iso allasalue, tilavat huoneet, K18-kattoterassi uima-altaineen ja nudistialueineen (JEP :D), näkymät huoneista on joko merelle/altaille tai vuoristoon, melua huoneisiin ei tule liikenteestä ollenkaan ja joka paikassa on siistiä ja puhdasta. Hotellin massiivisessa aulassa on baari josta saa törkeän hyviä gin&toniceja ja siellä on melkein joka ilta joku show stand-up -koomikoista vatsatanssiin ja coverbändeihin. Allasbaarista saa sikahyviä mojitoja sitäpaitsi. Semmosta varsinaista luksusfiilistä hotellissa ei ole, mutta kaikki toimii.

Näkymä hotellin 4.kerroksesta allasalueelle
Gf Gran Costa Adejen aula, nuo katon ”ikkunat” ovat uima-altaan pohja :)
Näkymää hotellin huonekerroksista

Kun tultiin hotelliin, siellä ei takuulla ollut yhtään ainoaa alle 50-vuotiasta asukasta meidän lisäksi ja hetken jo aattelin että mihin palvelutaloon mä oon meidät lykännyt, mutta ikäjakauma ehkä omalta osaltaan takasi sen että kaikki käyttäytyi siivosti eikä mitään ördäämistä tai sekoilua tarvinnut katsella koko viikkona. Suomea en kuullut kertaakaan, sillä hotellissa (ja ylipäänsä Costa Adejessa) oli ilmeisesti lähinnä brittejä ja muutama saksalainen.  Hotlan henkilökunta ja hotellin viihdykkeet jäi mulle vähän etäisiksi, koska oltiin tietty muualla kuin hotellissa kaikki päivät. En oikein tajua semmosia all inclusive -tyyppejä jotka ei poistu hotellin alueelta ollenkaan koko loman aikana, mitä järkeä…

Teneriffalla kannattaa ehdottomasti vuokrata auto. Päiväksi auton saa noin 50-60 eurolla (siis semmosen tehoiltaan pölynimuria vastaavan pikkuauton). Teneriffalla on selkeät opasteet, aika vähän liikennettä, todella hyväkuntoiset tiet ja asiallinen liikennekulttuuri, joten siellä on helppo liikkua autolla. Poikkeuksena on vuoristotiet, joilla koin ihan aitoa kuolemanpelkoa :D Lähdettiin kiertämään saarta autolla ja matka Costa Adejesta pääkaupunkiin Santa Cruziin oli valheellisen helppoa, suoraa moottoritietä vaan. 80 km matka meni hujauksessa, kun nopeusrajoitus oli melkein koko ajan 120km/h. Paluumatka toiseen suuntaan piti kulkea ”kivalla rantatiellä”, mutta valitettavasti meidän kartassa ei ollut merkittynä mitään korkeuseroja eikä tajuttu että koko hiton saarihan on pelkkää vuoristoa, joten se ”kiva rantatie” kulki keskimäärin pari kilsaa rannan yläpuolella. No ei siinäkään mitään, mutta ennenkuin tajuttiin että tie vie meidät vuoristoon, ehti tulla jo pimeä ja siellä korkeuksissa oli vieläpä hirvittävä sumu. Voin kertoo että hirveästi ei naurattanut kun näkyvyys oli ehkä viisi metriä, tiet järjettömän mutkaisia ja kapeita ja auton ja satojen metrien pudotuksen välillä oli vain näön vuoksi pystytetty matala pikkuaita. Jotain ehkä kertoo se, että noin 90 kilsan matkaan meiltä kului jotain neljä tuntia :D Toisaalta, jos sumua ei olisi ollut ja oltais nähty tarkasti se järkyttävä pudotus tien vieressä, ei oltais varmaan uskallettu edetä lainkaan ja meidän fossilisoituneet ruumiit olis löytyneet vuosia myöhemmin jostain vuorenkolosta.

Se kuuluisa kartta…

Pari päivää piti siitä koettelemuksesta toipua ennenkuin uskallettiin vuokrata auto uudestaan ja lähdettiin päivänvalon aikaan ajamaan El Teiden huippua kohti. Vahingosta viisastuneena etsittiin inhimillinen reitti tarkoin ja säästyttiin toiselta near death experienceltä. Maansortumien ja kunnostustöiden vuoksi osa vuoristoteistä on aika usein suljettuna, joten reitti kannattaa tarkistaa etukäteen Google Mapsista tai Teiden nettisivuilta. Opittiin tämä ekana autonvuokrauspäivänä, kun oltiin ajeltu henkemme kaupalla Vilaflorin vuoristokylään ja jouduttiin kääntymään siellä takaisin kun loput tiestä olikin suljettu…

Koluttiin viikon aikana sen verran tehokkaasti Teneriffaa, että ajattelin koota tätä kirjoitusta loogisemman ja koherentimman vinkkijutun heille, jotka harkitsevat matkaa kyseiselle saarelle. Rehellisesti sanottuna tämän postauksen piti olla se vinkkijuttu, mutta horisin tän pilalle :D Palataan lomatunnelmiin siis vielä toisessa jutussa! Kiitos ja anteeksi :D

Continue Reading

Heipat joululle

Miten ihmeessä joulu on jo ohi? Tuntuu että odotin sitä kuukausia ja sitten räpäytin silmiä ja kaikki olikin jo ohi. Menin jouluksi pohjoiseen mummoni luo kuten olen kaikkina elämäni jouluina tehnyt, mutta tänä vuonna mun piti tulla takaisin kotiin jo tapaninpäivänä ja se tarkoitti aikamoista matkustamista. Autossa tuli vietettyä parituhatta kilometriä neljän päivän aikana, mutta reissu oli kyllä sen ajamisen arvoinen. Oli ihanaa olla Lapissa yli -20 asteen pakkasissa ja lumisissa maisemissa. Kotonahan odotti sitten tietysti tämä iänikuinen, helvetillinen vesisade ja bonuksena vielä peilijäätä olevat kävelytiet. Eli täällä on paitsi rumaa, myös vaarallista. Mahtava kombo! Riehakin oli niin onnellinen siellä pohjoisessa kun sai kekkuloida vapaana ja pomppia delfiininä hangessa. Olemme nyt molemmat hieman masentuneita tästä pk-seudulle palaamisesta, mutta minkäs teet. Onneksi nään vanhempiani ja siskojani pian kun he tulevat tänne höntsäilemään.

Meidän perheessä tykätään ostaa joululahjoja ja sain tänäkin vuonna aivan ihania sekä tarpeellisia juttuja, kuten rannekellon, mikron, kastehelmituikkuja, Timberlandin vedenpitävät (!!) kengät, rahaa vedenpitävään (!!) takkiin ja niin edelleen. Erityisen paljon arvostan 93-vuotiaan mummini kutomia lapasia ja villasukkia ja virkattuja liinoja. Nostan isosti hattua sille että hän yhä jaksaa ja osaa niin hienoja juttuja tehdä. Harmi ettei kyseinen taito oo geneettisesti siirtynyt mulle ollenkaan eikä hermorakenne kestä kutomisen opettelua, olen kyllä yrittänyt :D

Tässä olis nyt pari päivää chillailua vielä ja sitten alkaa taas työt ja arki. YYH. Onneksi alkuvuodesta on luvassa yksi reissu joten on jotakin mitä odottaa. Tuleva vuosi tulee olemaan ihan hurja töiden osalta, joten on mukavaa päästä aloittamaan vuosi reissulla. Ens syksynä nimittäin en varmasti voi pitää lomaa yhtään. ”Jee”.

Mutta en ala velloa työangstissa ihan vielä. Tässähän on esimerkiksi alennusmyynnitkin ennen kuin työt alkaa ja vuosi vaihtuu! Kävin jo aloittelemassa tarjoushaukkailua Iittalan ja Scandinavian Outdoorin myymälöissä. Iittalan putiikissa olin lähellä tyhjentää koko tilini kassalle, mutta mulla oli ulkopuolinen järjen ääni mukana ja selvisin 38 eurolla. Sain siskoiltani kaksi kirkasta kastehelmituikkua joululahjaksi ja ihastuin niihin niin totaalisesti että lisää piti saada. Mulla on entuudestaan kaksi hiekanväristä, kolme harmaata ja yksi tummanvihreä kastehelmituikku ja nyt Iittalassa oli alessa kirkkaat ja mattavalkoiset tuikut joten ostin kaksi molempia. IHANIA. Olisin halunnut myös tummanharmaita Nappuloita ja Essence-kuoharilaseja alesta mutta ne jäi nyt toiseen kertaan. Milloin musta on tullut tämmöinen astia- ja kynttilähullu?! Ihan ku ei muutenkin jo menis tarpeeksi rahaa sisustushommiin ja kosmetiikkaan, en ois tarvinnut enää uusia himotuksen kohteita…

Scandinavian Outdooriin menin hakemaan sitä takkia. En löytänyt, mutta hampaat kirskuen ostin goretexhousut jotka vielä alen jälkeenkin maksoi ihan hemmetisti. Mulla on ollut koiria kymmenen vuotta ja nyt vasta hommasin ensimmäisen goretexvaatekappaleeni ikinä. Aika kauan jaksoin kärvistellä ulkona ilman kunnon vaatteita :D nyt on jo kengät ja housut, enää se takki ja sitten voin reippailla tuolla pskakelissä kuivana mutta myös rahattomana. Hohhoi.

Talvinen kynsilakkaus rakentui tässä CND Vinyluxin Mystic Slaten, Dashican leimauslakkojen ja MoYou Londonin Festive 06 -leimauslaatan varaan. Nämä kynnet edustavat nyt joulukynsiä, koska varsinainen joululakkaukseni ei koskaan päätynyt kameran muistikortille. Instasta nekin kyllä löytyvät.

Seuraavana blogissa on luvassa joulukalenterijuttuja, jotka varmaan tulevat kaikilta jo korvista ulos. Aion silti sanoa omat sanani joulukalentereistani, koska kuvatkin on valmiina :)

Oliko teillä kiva joulu?

Translation: There’s only darkness and rain where I live, but my nails are channeling the real Winter weather!! :D

Continue Reading