Pääsiäinen paketissa

Noni, pääsiäisestä selvitty! Jotenkin koko pyhä onnistui tulemaan ihan puun takaa, ainakin siinä mielessä että mitään postauksia en taaskaan ehtinyt loman ajaksi ajastaa. En edes viimeisimmässä jutussa ilmoittanut mitään lomahiljaisuudesta, koska tietenkin taas KUVITTELIN että kyllähän minä ehdin kirjoittaa juttuja varastoon. Hahhah, kyllä sitä on ihminen naiivi.

Oli ihanaa viettää aikaa perheen kanssa pääsiäisenä, vaikka Oulussa olikin joku törkeä takatalvi. Muutaman päivän vierailuun mahtui shoppailua, minireissu mökille, pääsiäismunia, hirvittävän huono ruokavalio, ravintolassa syöntiä, makuunin irtokarkkeja, mämmiä, Monopolia _ilman riitoja_ (ja saatiin jopa sovellettua sääntöjä niin että pelilaudalle mahtui pubi ja perheyritys), visiitti merenrannalle, viiniä ja pään kokoinen lommo yhteen autoon (ei asiayhteyttä, eikä henkilövahinkoja).

Katottiin myös kaks elokuvaa. Toinen niistä oli Lobster, ja oli muuten niin huono että teki mieli tökkiä itteä haarukalla silmään ennemmin kuin katsoa leffa loppuun. Sopii tietty pääsiäisen kärsimysteemaan, että sikäli hyvä. Leffa oli aivan kamalaa tekotaiteellista kuraa höystettynä ylenpalttisella raakuudella. Siis oikeasti, jos leffassa on kohtaus jossa ihmiset huojuu/tanssii täydessä hiljaisuudessa metsässä minuuttitolkulla ilman mitään vuorosanojakaan, niin eihän se kovin hyvä voi olla. On tietysti mahdollista että olen vain jotenkin pässi tai olin väärässä mielentilassa, mutta loppuun saakka en kyseistä teosta saanut saateltua. Ilmeisesti dystopiagenre ei ole mun juttu. Sitäpaitsi koin tärkeäksi alkaa puuhata hodareita muille katsojille kesken elokuvan, koska kyseinen leffa oli mun valitsema ja sillä perusteella ajattelin ettei mun pisteet olleet perheen sisällä kovin korkealla. No hodarisämpylöitäkin oli sitten liian vähän ja lisäksi olin onnistunut valitsemaan kaupasta maailman tulisimman ketsupin, joka korvensi sisuskaluja mennen, tullen ja palatessa. Tulisuusaste havaittiin tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun ketsuppia oli käytetty hodareihin yhtä hövelisti kuin perusHeinzia. Seuraavana päivänä intialaisessa ravintolassa kyseltiinkin sitten, että kuinka tulinen tää keskivahva annos on verrattune Felixin Hellfire-ketsuppiin :D

Toinen leffa oli hyvin extemporepäätös. Keksittiin tämä leffaanlähtöidea 20 minuuttia ennen elokuvan alkua ja oltiin siinä vaiheessa 10 kilometrin päässä lähimmästä elokuvateatterista (ja mulla oli höppelöhousut jalassa). Ahtauduin farkkuihin, kaahattiin kahdella autolla elokuvateatteriin ja soiteltiin matkan aikana toisillemme yrittäen päättää MITÄ leffaa edes mennään katsomaan. Vastakkain oli joku räkäscifikauhupläjäys eli Life ja parhaan elokuvan Oscarin voittanut Moonlight. Voitte varmaan arvata kumpi mua kiinnosti…tätä Jaakobin painia käytiin vielä tiskilläkin mutta päädyttiin luojan kiitos siihen Moonlightiin. Vaatii muuten tietynlaista kylmäpäisyyttä väitellä leffavalinnasta tiskillä klo 20:46 kun molempien leffojen alkamisaika oli 20:45. Joka tapauksessa, Moonlight oli loistava. Erilainen, verkkaisesti etenevä, dialogiin pohjautuva, mielenkiintoinen ja ihana. Ja parempi kuin La La Land. Suosittelen. Lobsteria suosittelen pahimmille vihamiehillenne.

Nyt yritän päästä takaisin arkeen kiinni. Oon tehnyt vähän korjauksia ruokavaliooni tässä kevään aikana, mutta ne jutut lensi ikkunasta ulos heti kun pääsin kotikonnuilleni. Nyt pitäisi päästä takaisin kärryille. Aika hyvin sujuu, söin nimittäin tiistaina ihan fiksusti ja VASTA keskiviikkona menin Mäkkäriin. Ihailtavaa mielenlujuutta, etten sanois.

Mites teidän pääsiäinen sujui?

Continue Reading

Intopiukeana Tammer-Tukussa

En yleensä kirjoita blogiin juurikaan pr-tapahtumista, vaan ennemminkin niissä esitellyistä tuotteista. Nyt on kuitenkin pakko poiketa tavanomaisesta linjasta, koska olin juuri Tammer-Tukun bloggaajatapahtumassa joka oli sen verran innostava ja tapahtumarikas, ettei pari instakuvaa riitä mitenkään sitä kattamaan. Jutun kuvat eivät ole järkkäriä nähneetkään, kunhan nyt vain räpsin kännykällä, mutta ehkä kestätte.

Tammer-Tukun tapahtumat ovat aina olleet älyttömän kivoja. Ihmiset ovat hauskoja ja mukavia, ruoka on hyvää, esillä on ihania sisustus- ja keittiötuotteita ja tapahtuma järjestetään Flamingossa Outlet Tukku -liikkeessä, joka on pullollaan edullista ja söpöä sisustustavaraa. Hyvät lähtökohdat siis. Tällä kertaa esillä oli ihanan energisoivia, tropiikista ja rantalomista innoituksensa saaneita värikkäitä sisustustuotteita, Katri Helenan kanssa yhteistyössä tehtyjä Suomi100-juhlatuotteita, uusia grillejä ja Maku Kitchen Lifen keittiötuotteita, joiden ulkomuoto vetoaa muhun vuodesta toiseen.

Maku Kitchen Lifen Sous Vide -laite oli isosti esillä ja tapahtumassa järjestettiin arvonta, jossa yksi onnekas voitti itselleen kyseisen laitteen. Mun edellisessä kodissa oli sous vide ja sillä sai kyllä tehtyä ihan mielettömän hyvää ruokaa. Laitteen idea on se, että liha tai kala kypsennetään vakuumipakkauksessa vedessä. Ruoka kypsyy vesihauteessa tasan siihen ideaalilämpötilaan eikä yhtään enempää tai vähempää. Lihasta tulee ihan mielettömän mureaa, eikä itse tarvitse tehdä ruoan kypsennysprosessin aikana yhtään mitään. Ravintoloissa näitä käytetään ihan suvereenisti, mutta vasta viime vuosina laitteet on löytäneet tiensä myös kuluttajien koteihin. Myönnän, etten koskaan sitä edellistä sous vide -laitetta käyttänyt, mutta toimintaperiaate on tiedossa, samoin se maukas lopputulos. Tapahtumassa käytiin läpi laitteen toimintaa ja käyttöä, mutta enhän mä sitä kovin tarkasti kuunnellut, koska keskityin syömiseen ja yleiseen häröilyyn. Toki olin kuitenkin osallistunut sous viden arvontaan kuten kuka tahansa itseään kunnioittava suomalainen ämpärinjonottaja.

Mun huomion varasti syömisen lisäksi BubbleCap, uusi suomalainen innovaatio, joka tekee Soda Streamista ja muista hiilihapotuslaitteista turhia. Pieni pallero toimii välikappaleena hiilihapotuspullon ja veden/mehun/minkä tahansa juoman välillä, eikä mitään muita laitteita tarvita. Kuplia mihin tahansa juomaan ilman isoja laitteita?! HELLO LOVER. Olen vissyn suurkuluttaja ja oma Soda Stream on käytössä jatkuvasti, mutta asunnon keittiö on niin surkean pieni, että vissylaite vie ihan liikaa laskutilaa. Ehdin juuri juhlia sitä, että pääsen eroon Soda Streamista, kun yhtäkkiä kuulin ihmisten huutavan mun nimeä. Voitin sen sous vide -laitteen! WHAT?! Siis nyt tiedän miltä Oscarin voittavista näyttelijöistä tuntuu. Kiittelin perhettäni, akatemiaa, jumalia ja muita tukijoita salamavalojen räiskeessä (no okei, joku otti ehkä yhden kuvan puhelimella, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin) ja olin ihan intohiessä. Mun maailma mullistui parissa minuutissa: mun tietoisuuteen oli saatettu loppumattomasti kuplajuomaa generoiva pallero JA voitin jotakin. Uskomatonta. Vähemmästäkin pieni ihminen menee sekaisin.

Naurettiin kyllä Sissin kanssa aika makeasti koko jutulle – mun kokkaustaidot rajoittuu lähinnä valmiin ruuan lämmittämiseen mikrossa ja juuri sadattelin keittiön laskutilan puutetta, ja sitten menen voittamaan ravintolatasoisen hifistelykokkauslaitteen, joka vie enemmän tilaa kuin se mikro :D No mutta, ehkä nyt alkaa uusi elämäni masterchefina!

Olin niin tuhinoissani kaikesta että siinä vaiheessa kun suuntasin Outlet Tukun puolelle, mulla oli tosiaankin ostoshousut jalassa ja teinkin kaupassa tuhoa ihan kohtuullisesti. Koska musta nyt tulee se gourmet-aterioita luova masterchef, ostin myös höyrykattilan. Siinä sitten höyryttelen hienoja kasviksia sisäfilepihvien kaveriksi all day every day. Koska hyvästä lopputuloksesta ei ole takeita, ostin varmuuden vuoksi myös roskiksen. Lisäksi mukaan tarttui käsipyyhkeitä, ihana kuultovalkoinen tarjotin (kuvausalustaksi tietenkin) ja Maku Kitchen Lifen pieniä säilytyspurkkeja. Mullahan on sivellinpurkkeina saman sarjan isompia purkkeja, ja nyt kun saatavilla oli uusia kuoseja ja söpöjä kokoja, niin pitihän niitä saada. Säilytyspurkkeja on kyllä nyt niin paljon että en varmaan edes omista tarpeeksi materiaa niitä kaikkia täyttämään, mutta jokaisella on heikkoutensa. Joillain useampia kuin toisilla.

Tuohon BubbleCapiin palaan vielä, kunhan saan aikaiseksi hommata täyden kaasupullon ja pääsen kokeilemaan sitä käytännössä. Aion kuplituttaa KAIKEN.

Onko sous vide -konsepti teille tuttu? Jos, niin antakaa nyt hyvät ihmiset jotakin vinkkejä :D

Translation: Some pr-events are more awesome than others. Today I won a sous vide machine from a pr event giveaway, so I’d say this particular event was pretty damn awesome :D Thank you Tammer-Tukku!

Continue Reading

Kosmetiikkakaaosta selättämässä, osa 2

Edellisessä epäjärjestystä käsitelleessä jutussa kirosin kaappien syviä ja hankalia hyllyjä, jotka ovat epäkäytännöllisiä sekä kosmetiikan että vaatteiden säilyttämiseen. Moni ehdottikin hyllyjen muuttamista vetolaatikoiksi, mutta budjetti ei venynyt elfan tyyppisten ratkaisujen hankintaan. Sitten sain kuitenkin kaverilta muuttotyhjennyksen yhteydessä Ikean Antonius-korihyllyjä neljä ”tornia” ja olin niin mielissäni että meinasin haljeta! Mitatkin täsmäsi mun kaappeihin. Yksi hyllykkö vie noin puolet kaapin korkeudesta, joten laskin että saan yhden kosmetiikkakaappiin, yhden siivouskaappiin ja kaksi päällekkäin vaatekaappiin.

Haettiin hyllyköt Sissin kanssa ja Sissi paukutti hyllyköt kumivasaran avulla palasiksi ja nippuun (ja osti siinä sivussa kaveriltani hermeettisen kokoisen taulun, mutta se on toinen tarina). Sitten vaan auto täyteen ja hyllyköt kotiin ja juhlimaan sitä kuinka oon strong and independent woman.

Kai tää ois jossain todellisuudessa voinut mennä niin, että olisin koonnut korihyllyt, laittanut ne kaappiin, täyttänyt laatikot kosmetiikalla ja esitellyt blogissa organisoitua kosmetiikkavarastoani. Mutta koska nyt puhutaan mun elämästä, niin reisillehän se meni.

Ensimmäinen ongelma tuli jo kokoamisvaiheessa. Metalliset rimat piti laittaa sivulaitojen väliin pitämään hyllykön kehikon koossa. Helppoa, ei ruuveja eikä mitään. Osa rimoista upposi paikoilleen kuin vanhaan ihmiseen mutta osa ei loksahtanut kohdilleen vaikka mitä perkelettä ois huutanut. Ensin meni maltti ja sitten rima. Sain siis halkaistua tuollaisen metalliväkäsen irtipoikki ja toki vielä niin, että puolet väkäsestä on riman sisällä. Pysyvästi.

Seuraavia rimoja en yrittänyt enää nitkuttaa tai työntää paikoilleen, vaan hakkasin ne vasaralla kohdilleen. Veikkaan että purkamista nää ei enää käsittelyni jälkeen kestä. Tosin suurempi huoli lienee se kuulovaurio, jonka itselleni (ja naapureille) aiheutin hakkaamalla metallikiskoja tavallisella vasaralla. Se kumivasara ois ollut ehkä ihan jees.

No mutta, yksi rikkinäinen ja yksi ehjä kehikko koottuna tyhjensin kaksi kaappia kehikoita varten. Tuli vaan pari muuttujaa. Joku saatanan neropatti on keksinyt, että kaapin viidestä hyllystä vain kaksi on irrotettavia ja muut kiinteitä. MIKSI!!! Arvatkaa vaan olinko tajunnut tätä ennenkuin tyhjensin koko helvetin kaapin. Siinä meni se mun ajatus a) kosmetiikkakaapista b) siististä vaatekaapista.

Infernaalinen vitutus alkoi hiipiä ohimoon, mutta pidin itseni rauhallisena ja muutin joustavasti suunnitelmaa: laitan korihyllykön kaappiin, jossa on vain vaatetanko.

Paitsi että EN NÄKÖJÄÄN LAITAKAAN.

Tässä kohtaa latelin ilmoille kaikki tietämäni kirosanat. Haluaisin ensinnäkin haastaa noiden kaappien suunnittelijan oikeuteen ja toisekseen heittää nuo korihyllyköt parvekkeelta, mutta ei ne varmaan mahtuis siitä parvekkeenkaan ovesta.

Ehkä ei ois ihan näin iso tatti otsassa, jos olisin huomannut hylly- ja saranaongelmat ENNEN kuin tyhjensin kaapit ja kasasin tilaa vievät korihyllyköt. Luovutin ja menin lattialle makaamaan ja miettimään elämän ihanuutta.

Tässä vaiheessa Riehakin katsoi järkeväksi tulla apuun ja tuli makaamaan mun päälle ja hönkimään naamalle. Kiitos.

Tää huone on nyt niin sekaisin ja täynnä, että en esimerkiksi pääse käsiksi mun työpöytään lainkaan. Kirjoitan nytkin tässä lattialla, puristuneena sivupöydän ja korihyllykön ja koiran väliin. Kello on miljoona, en ole syönyt, pyykit mätänee koneeseen ja korvissa soi. Tekis mieli heittää joku käsikranaatti olan yli tähän huoneeseen.

Mitäs sitä sitten keksis?

Translation: sometimes everything works out just the way you want. And sometimes it really, really doesn’t.

Continue Reading