Somelöytö menneisyydestä

Heippa! Mun viime viikko oli aivan tolkuttoman kiireinen enkä kertakaikkiaan ehtinyt blogin pariin vaikka olisin halunnut, pahoitteluni siitä. Mun piti tänään julkaista jotakin kosmetiikkaan liittyvää, mutta luiskahdin memory lanelle ja mun on _pakko_ jakaa tää teidän kanssa! Muistatteko sen ajan, kun Facebook oli aika vasta tullut suuren yleisön tietoisuuteen ja siinä ei ollut oikein mitään järkeä? Facebookissa haalittiin kavereita, heitettiin niitä kavereita lampailla, tökittiin, tarjottiin virtuaalioluita ja pelattiin pelejä. En oikein tajunnut koko sivuston ideaa hetkeen, mutta muistan pelanneeni ihan mielissäni erilaisia pelejä ja täyttäneeni n+1 erilaista ”mikä leipä olisit” -tyyppistä kyselyä. Liityin Facebookiin 2007 ja silloin oman seinän kustomointi ja rakentaminen oman näköiseksi oli hillittömän tärkeää, sillä kaikki keskustelu fb-kavereiden välillä käytiin omilla seinillä ja se seinä oli kuin oman itsen käyntikortti. Omaa Facebook-identiteettiä rakennettiin erilaisten fanituskohteiden ja verkostoryhmien kautta (elokuvat, kirjat, musiikki, koulut…). Ryhmät muistuttivat silloin enemmänkin Irc-Galleriasta tuttuja ryhmiä, joiden sisällä ei varsinaisesti tapahtunut mitään, mutta joiden nimet tulivat näkyviin omalle sivulle ja kertoivat siten käyttäjästä erilaisia asioita. Muistan kuuluneeni Irc-Galleriassa esimerkiksi hyvin tärkeään ”miksi banaaneissa on naruja :(((” -ryhmään, mutta ei nyt mennä Galtsuaikoihin sen enempää :D

Muistiinpanot oli tosi iso juttu myös, ja muistiinpanojen kautta kiersi supersuosittuja kyselyhaasteita. Vähän kuin lapsuuden ystäväkirjat. 25 satunnaista faktaa itsestäsi -kiertokirje oli varmaan suosituin muistiinpanojen kyselyhaaste koskaan, ja pari päivää sitten FB:n muistot-toiminnallisuus toi tän yli 10 vuotta vanhan kiertokirjeen mun silmien eteen. Aattelin että pakko jakaa teidän kanssa muutama poiminta tuosta kiertokirjeestä. Sanoisin, että valitettavan vähän oon vuosikymmenessä muuttunut :D

”Kerron avoimuuspäissäni lähes vieraille ihmisille asioita itsestäni, joita heidän ei missään nimessä tarvitsisi minusta tietää. Olen avoimuuspäissäni usein. (toim huom nykyisyydestä: tämä ei viittaa alkoholinkäyttöön vaan sellaiseen valheelliseen luottamuksen tunteeseen. Pasilaa katsoneet tietävät tän termin.)

Luotan liikaa ihmistuntijan taitoihini, koska kuvittelen ettei kukaan sellainen ihminen voi olla epäluotettava m*lkku, jolla on hauska nauru. —> johtaa kohtaan 1.

Olen vakuuttunut siitä, että ihmisillä joilla on ärsyttävä nauru, on myös huono huumorintaju. Ja että he ovat muutenkin ihmisinä jokseenkin tylsiä.

Inhoan monia asioita, kuten kolikoita, lokkeja, puluja, kovaa tuulta, tulostimia (koska ne ei ikinä toimi) ja ylipäänsä tavaroita jotka ei toimi, kiljumista, puhumista ruoka suussa, laukkuja joiden pohjalla on hiekkaa tai muuta paskaa ja niin edelleen. Nii ja koruja. En käytä koruja, paitsi jos koruilla tarkoitetaan nahkaisia asioita jotka laitetaan ranteeseen.

Arvostan hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta. Silti mun jutut on keskimäärin törkeitä ja loukkaavia ja muutenkin hyvän maun tuolla puolen. Valitettavasti en myöskään aina osaa pitää naamaani kiinni silloin kun pitäisi. Kompensoin sitä pitämällä ihmisille ovia auki, teitittelemällä ikäihmisiä ja tsillai. Jos on oikeissa tilanteissa hyväkäytöksinen, saa lopun aikaa vittuilla vapaasti.

Minun on äärimmäisen vaikeaa kestää sitä, jos joku on minuun tyytymätön tai jos olen tuottanut pettymyksen jollekulle. Paitsi jos se joku on ärsyttävä ja typerä muutenkin.

Olen kohdan 8 mukaisessa tilanteessa usein, koska olen aina myöhässä, nukun säännöllisesti pommiin, unohdan KAIKEN useista muistutuksista huolimatta ja saamattomuuskin vaivaa. Myöhästyn silloinkin, kun tapaaminen on minulle tärkeä, ja unohdan nekin asiat, jotka merkitsevät minulle paljon. 

En hahmota aikaa enkä osaa käyttää sitä tehokkaasti. Mun maailman aika vaan valuu johonkin mustaan aukkoon. Siksi en ikinä ehdi tehdä mitään, vaikka en yleensäkään tee yhtään mitään. Elämäni paradoksi.

Mun huumorintaju venyy lähes mihin tahansa, mutta jekuissa menee raja. Suutun ns. vitusti, jos joku tekee mulle jekkuja tai muita huijauksia ja muut nauraa mun kustannuksella. Minusta se vaan on nöyryyttävää. En myöskään tee jekkuja itse kenellekään. Kylläpä jekku onkin muuten ärsyttävä sana.

Olen mallikas suomalainen, koska olen asunut koko elämäni kuuden kilometrin säteellä, rakastan Lappia, olen tosi kateellinen kaikille kaikesta ja arvostan luterilaista työmoraalia ja vaatimattomuutta. Jostain syystä kuitenkin koen, että ansaitsisin määrättömästi rahaa tekemättä mitään sen eteen. Harmi ettei realiteetit oo mun kanssa samaa mieltä. En myöskään haluaisi asua Lapissa, koska siellä ei ole mitään. Sitäpaitsi inhoan murtsikkaa enkä pidä graavilohesta. Oikeastaan olen aika huono suomalainen. 

Syön noin 5-6 kertaa päivässä, koska olen nälkäisenä toimintakyvytön raivohullu (hyvä yhdistelmä) ja tiputan kaikki tavarat käsistäni. Ei oo varaa sellaiseen.

Varpaat on todella ällöttäviä ja mun mielestä ihmisten olisi pitänyt syntyä sukat jalassa.

Olen asunut reilun vuoden Ruotsissa. Opin yhden ruotsinkielisen sanan ja ajoin pyörällä postilaatikkoon pahki, kun joku perkele oli ottanut mun pyörästä apurattaat pois. Onneksi siinä pyörässä oli sellainen iso oranssi huomioviiri, niin postilaatikko näki jo kaukaa lähestyvän tuomiopäivän.

En uskalla katsoa kauhuleffoja. CSI on siinä rajoilla. Sain elämäni trauman kun katsoin Paholaisen asianajajan luullen sen olevan normaali oikeussalidraama. Lukiossa katoin Kuudennen aistin enkä nukkunu kolmeen yöhön. Kuulin vauvan itkua joka paikassa ja kun yritin nukkua, kuvittelin että joku seisoo mun sängyn vieressä ja valaisee mua taskulampulla. Pahin leffan kohtaus oli se, kun se nuori kuollut jätkä näytti ensin ihan normaalilta ja sit kun se käänsi selän, sen takaraivo oli ammuttu ihan tohjoksi. Alleni meinasin paskoa. Puuh.

Mun mielestä ruokaa voi syödä lattialta, jos ruoka on ollut siinä alle 5 sekuntia.”

Muistan ihan tosi monta muutakin kiertokirjekyselyä joille oon vuosien jälkeen ihan hiessä nauranut, mutta moni on kyllä poistunutkin erilaisten sovelluspoistojen (tai omien siivoustoimieni) vuoksi. Mitä te muistatte vanhasta Facebookista? Jos joku muukin löytää Facebookistaan tämän saman 25 kohtaa -kyselyn ja kopioi siitä pikku pätkän kommenttiboksiin, annan aplodit ja oon iloinen koko päivän! :D

Continue Reading

Vuosikatsaus 2018

Heippa pitkästä aikaa ja hyvää alkanutta vuotta! Kirjoitan tätä uudenvuodenpäivänä ja ajattelin ajankohtaan sopivasti tehdä pienen vuosikatsauksen. Mun on aina tosi vaikea muistaa mitä milloinkin on tapahtunut ja mistä vuodesta on kulloinkin ollut kyse, joten ehkä tämä muistelojuttu auttaa mua vähän jäsentämään asioita itsellenikin :)

Tammi-helmikuu 2018: Koko vuoden kohokohta oli ehdottomasti Teneriffan matka (Teneriffajuttuni löytyvät täältä ja täältä). Matka oli mun ja poikaystäväni eka yhteinen ulkomaanmatka ja siksikin spesiaali. Joululoman loppuminen ei paljoa kaihertanut, kun odotti tulevaa aurinkolomaa. Reissu oli ihan älyttömän hauska ja kiva, ja kovin haikea olo kyllä tulee nyt kun reissun kuvia katselee. Reissun lisäksi Rieha Riepulainen täytti 3 vuotta helmikuussa.

Maaliskuu 2018: maaliskuu meni kännykän kuvasaldosta päätellen lähinnä sisustushommissa :D  Maaliskuussa mulla alkoi myös äkillisesti kummallinen sormikipu oikeassa kädessä, joka johti liikerajoitukseen ja sairaslomaankin, kun en pystynyt tekemään oikean käden sormilla paljoakaan. Sormesta löytyi hyvälaatuinen luutuumori ja leikkaus suunniteltiin kesäkuulle mutta peruttiin myöhemmin, sillä oireet loppuivat yhtä äkisti kuin alkoivatkin.

Huhtikuu 2018: pääsiäinen vietettiin siskon luona Vaasassa. Koko perhe valui sinne niin etelästä kuin pohjoisestakin ja kivaa oli! Käytiin myös Tuurissa ekskursiolla. Se paikka oli aika antikliimaksi, mutta hauskaa oli silti :D Lisäksi käytiin poikakaverin kanssa Porvoossa päiväretkellä, ostettiin poskettoman kokoinen grilli ja näemmä myös nautittiin HELTEESTÄ, sillä puhelimesta löytyi valokuvatodiste siitä että 20.4. on ollut 20 astetta lämmintä! Huhtikuun lopussa lähdettiin Tsekkeihin, tarkemmin ottaen Brnohon. Sisko oli siellä vaihdossa ja pitihän häntä käydä siellä moikkaamassa :) Viiden päivän reissuun mahtui Brnon lisäksi myös Praha ja Wien sekä erinäisiä kommelluksia.

Toukokuu 2018: en muistanutkaan, että Suomen hellesekoilu alkoi jo toukokuussa, mutta näemmä olen hikoillut töissä 26 asteen lämpötiloissa jo silloin :D Urheilin paljon, loikoilin pihalla paljon, hymyilin paljon.

Kesäkuu 2018: ehdin olla Suomessa juuri ja juuri kuukauden, kunnes seuraava ulkomaanreissu koitti taas! Lähdettiin perheen naisporukalla Lontooseen ja oli kyllä aivan huippu reissu. Meinasin jättää reissun väliin säästääkseni rahaa, mutta onneksi en ollut niin järkevä! Reissun loppuminenkaan ei harmittanut yhtä paljon kuin normaalisti, sillä toinen siskoistani jäi meille vielä au pairiksi (eli lomalle) kun itse palasin töihin ja viihtyi meillä juhannukseen saakka, jolloin vastaanotettiin toinen sisko Suomeen Tsekeistä vaihto-opiskelupätkän päätyttyä.

Heinäkuu-elokuu 2018: KESÄLOMA! Loma meni käsittämättömien superhelteiden siivittämänä. Käytiin päiväretkillä mm. Hämeenlinnassa, koska oli vain pakko päästä ilmastoituun autoon kun missään muualla ei ollut viileää :D Lisäksi yövyttiin Tampereella, käytiin Porissa asuntomessuilla 33 asteen helteessä (en suosittele), nukuttiin terassilla suurin osa kesälomasta koska sisällä oli niin kuuma, juhlittiin Qstockissa, lomailtiin Oulussa ja Lapissa ja lisäksi uin kesän aikana varmasti enemmän kuin edellisenä 10 vuotena yhteensä. Lisäksi elokuussa saatiin aikaiseksi uudistaa saunaa hieman ja maalasinpas ihan remonttireiskana papan tekemiä huonekalujakin.

Syyskuu 2018: täytin vuosia ja ahdistuin siitä kuten tavallista, mutta onneksi mentiin mun synttäreiden aikaan taas Vaasaan kivaa pitämään, ja synttäreitä juhlittiin hieman jälkijunassa ihanalla tavalla: mentiin Hotel Clarioniin Helsingissä, käytiin katsomassa stand-upia Pasilassa, syötiin hyvin ja nautittiin sikahintaisia (mutta hyviä) drinksuja Clarionin Sky Barissa. Rakastan hotelliyöpymisiä, joten tää oli täydellinen synttärilahja poikakaverilta! Syyskuussa myös koukutuin vadelmakokikseen, mutta oon onneksi pääsemässä siitä riippuvuudesta jo yli :D

Lokakuu 2018: syysmasis alkoi nostaa päätään. Urheilu jäi vähiin, väsytti koko ajan. Syksy ja alkutalvi on usein mulle tosi hankalaa aikaa ja erityisen vaikeaa se oli nyt, kun töissä oli hirvittävän raskasta ja lisäksi meillä oli töissä vielä lomakielto. Rieha sairasti hankalahoitoista ripulia kahteen kertaan ja siitäkin tuli ylimääräistä stressiä. Olisin tarvinnut jonkin loman katkaisemaan syksyn, mutta nyt se ei ollut mahdollista ja ahdistuin asiasta jo etukäteen. Onneksi I Love Me -messut osuivat lokakuulle ja siskot tulivat kylään ja messuilemaan, joten oli jotakin odotettavaa. Kivaa oli!

Marraskuu 2018: sisko miehineen tuli kylään jälleen, ONNEKSI, sillä marraskuu oli muutoin todella matalalentoa. Mieliala oli surkea ja työstressi ihan karsealla tasolla. Tuntui ettei iloa löydy oikein mistään, vaikkei mikään sinänsä huonosti ollutkaan. Urheiluinto oli hiipunut nolliin, ja siitäkin syyllistin itseäni mutten siltikään saanut tehtyä asialle mitään. As usual :D

Joulukuu 2018: olin haaveillut minilomasta jossain Euroopassa itsenäisyyspäivän tienoille kun lomakieltokin oli jo ohi, mutta nyt oli pakko vähän miettiä järjelläkin ja todeta, ettei talous anna myöten. Se oli katkeraa kalkkia, koska olin niin jumissa kaamosvitutuksessa ja väsymyksessä ja ahdistuksessa. No, mentiin sitten -yllätys yllätys- Vaasaan! :D otettiin Riehakin tällä kertaa mukaan eikä Vaasa tälläkään kertaa tuottanut pettymystä, vaan miniloma oli tosi mukava. Mielialan kanssa tappelin edelleen, mutta mitä lähemmäs joululoma tuli, sen paremmalta tuntui ja vietettiinkin aivan ihana viikon loma Oulussa ja Lapin mummolassa. Joulupukki toi tärkeitä ja tarpeellisia lahjoja, kuten iPadin (!!), mummin kutomat villasukat, lapaset ja virkattuja liinoja, kynttilöitä, aamutossut ja suoristusraudan. Lisäksi Rieha löysi ihanan lappilaisen tyttöystävän mummolan naapurista <3  Joulun alla myös hurahdin bullet journaliin ja niitä värkättiin siskojen ja äidin kanssa jokaisena joutenolon hetkenä.

Uusi vuosi vietetiin kotona ilman vieraita tai juhlia. Rieha oli onneksi tosi rennosti vaikka pauketta vähän sisälle kuuluikin, ja päästiin jopa ulos katselemaan muiden raketteja kun Riehan saattoi jättää yksinään sisälle eikä se ollut millänsäkään. Syötiin loistavat pihvit, juotiin kuohuvaa, katsottiin New Year’s Eve Netflixistä, pelattiin Carcassonnea ja olla möllötettiin. Nyt uudenvuodenpäivänä olen sitoutunut siihen, että vietän koko päivän kotona yöpuvussa ja yritän olla ahdistumatta töiden alkamisesta. Saatan ehkä myös suunnitella salaa uusia seikkailuja. :)

Oon tosi tyytyväinen että tein tän vuosikatsauksen. Huomasin, että tää vuosi on ollut ihan valtavan hieno! Sen tajuaminen ja muistaminen jää helposti syysangstin jalkoihin. Vuoden ensimmäinen puolisko useine ulkomaanmatkoineen ja loistavine säineen oli helposti elämäni parhaita aikoja. Kesä oli upea, syksy kaunis, ja loka-marraskuustakin selvisin. Olen etuoikeutettu kun pystyin matkustamaan kolmeen kertaan loistavassa seurassa!

Työrintamalla on nyt tiedossa vielä hurjempaa tahtia kuin kuluneena vuonna ja se kyllä hirvittää, mutta koitan olla ajattelematta sitä. Toivon, että lisääntyvä valo antaa energiaa herätellä esimerkiksi salillakäyntiä uudestaan. Toivon myös, että muistan löytää ilonaiheita arjestakin enkä aina haikailisi matkustamisen ja lomien perään… mutta toivon silti myös pääseväni jonnekin reissuun :D Ja hei kevät on tulossa!! <3

Continue Reading

Saunan sävytys

Tänään olisi tarjolla vähän normaalista poikkeavaa aihetta! Halusin sävyttää meidän kodin saunan ja tähän touhuun lähdettiin luonnollisestikin ilman mitään kokemusta asiasta. Ajattelin, että ehkä muutama muukin on samassa tilanteessa ja voisi siten hyötyä tästä postauksesta. Kuvitus on kännykkälaatua, mutta eiköhän näilläkin kuvilla pärjätä :)

Meidän sauna ei ole kovin vanha, mutta sen vaaleus ei miellyttänyt ollenkaan. Persoonaton paneelikuutio ei vastannut mun käsitystä houkuttelevasta saunasta. Mun mielestä saunassa pitää olla tummat sävyt, jotta tunnelma on kohdillaan. Vaaleuden lisäksi kismitti se, että seinäpaneelit oli jo muutamassa vuodessa ehtineet kellastua rumasti, tai oikeastaan seinien sävy taittoi oranssiin. Yövyin kesällä pariin kertaan Lapland Hotelsissa ja siellä oli ihanat kelohongan sävyiset saunat ja siitä saatiin väri-inspiraatio omankin saunan sävytykseen.

sauna alkuperäisessä asussaan

Sauna sävytettiin Tikkurilan Supi-tuotteilla. Seiniin ja kattoon laitettiin Supi Arctic Saunasuojaa sävyssä Kelo, lauteisiin (ja ikkunankarmiin ja ovenkarmeihin) Supi Saunavahaa joka sävytettiin samaan Kelosävyyn. Supi Arctic Saunasuojassa on tosi kivoja sävyjä ja kaikissa niissä on mukana helmiäistä, joka tuo seinille hillittyä kimallusta. Saunasuojaa ei voi käyttää lauteisiin. Saunavahat voidaan tosiaan sävyttää samoilla väreillä mitä Supi Arcticin värikartasta löytyy, mutta saunavahasta tietysti puuttuu se helmiäiskimallus.

Kelo-sävystä ei ollut rautakaupassa mitään muuta mallia kuin paperiesitteessä oleva kuva, joka ei tietenkään vastaa lainkaan sitä miltä sävy puun päällä näyttää – etenkin kun kaikki Arcticin sävyt ovat läpikuultavia. Otettiin siis täysi riski sävyn kanssa. Kelo on sinipohjainen sävy ja saunan seinät taittoivat oranssiin, joten pahin skenaario oli se että saunasta tulisi vihreä. Toinen sävyvaihtoehto meille olisi ollut Kemi, mutta se on kuitenkin käytännössä musta eikä haluttu läpikuultavaa mustaa saunaa. Kelohongan näköinen pinta oli kirkkaana mielessä ja sitä lähdettiin riskillä tavoittelemaan.

Kuten näkyy, ei saunasta kelohongan värinen tullut. Lopputulos oli yllättävän ruskea, mutta jos olisin yhtään palautellut mieleeni väriopin perusteita, olisin tietysti voinut asian ennustaa :D Oranssi ja sininen ovat vastavärejä ja väriähän tehdään ruskeammaksi lisäämällä siihen vastaväriä. No eipä tullut mieleen. Joka tapauksessa olin äärimmäisen helpottunut että lopputulos ei ollut vihreä. Hetken makustelin tuota lopputulosta ja nyt tykkään siitä päivä päivältä enemmän. Tumma, harmaanruskea sävy tuo mieleen lappilaisen erämökin saunan ja sävyssä on myös sellaista ajan patinaa. Olen varsin tyytyväinen!

Sitten pari vinkkiä käytännön toteutukseen. Arctic Saunasuojaa laimennetaan vedellä ennen käyttöä. Suositeltu suhde on 50-50 eli 9 desin purkkiin lisätään 4,5 desiä vettä. Laimentamattomanakin tuotetta voi käsittääkseni käyttää (vaikkei Tikkurila sitä suosittelekaan) ja silloin se on tietenkin peittävämpi, mutta silloin tuotteen tasainen levittäminen on varmaankin kokolailla mahdotonta. Saunasuoja kuivuu puun pintaan kiinni todella nopeasti, joten joka ikinen roiske, valumajälki tai muu kämmi näkyy ja jää pysyvästi näkyviin. Suosittelen nopeutta ja tarkkuutta ja napakkaa keinokuitusivellintä. Sävytä aina koko paneeli kerralla, koska kaikki rajat jäävät näkyviin. Ainetta saa käyttää aika reilusti, jos haluaa kunnolla näkyvän sävyn. Me laitettiin kaksi reilua kerrosta. Yksi 9 dl saunasuojapurkki riitti laimennettuna tuollaisen ”peruskokoisen” kolmen hengen saunan seinien ja katon sävytykseen. Kattoon laitettiin vain yksi kerros saunasuojaa. Suojaa lattia huolellisesti, sillä saunasuoja imeytyy kaakelien saumoihin 100% varmuudella eikä sitä saa niistä pois.

Saunavaha on koostumukseltaan vesimäistä. Sitä levitetään vain yksi kerros, sillä puu imee saunavahaa sen verran kuin imee eikä tuotetta sen jälkeen voi enää kerrostaa. Saunavaha levitetään vaahtomuovisiveltimellä. Kannattaa irrottaa lauteet ja sävyttää ne ulkona, mikäli mahdollista, sillä vesimäinen saunavaha roiskii, valuu ja tiputtelee ympäriinsä vaikka kuinka olisi varovainen. Saunavahassa on sama juttu kuin saunasuojassakin, eli kaikki rajat ja roiskeet jäävät näkyviin eikä aikaa korjausliikkeisiin ole kovinkaan paljoa. Koin kuitenkin saunavahan tasaisen levittämisen helpommaksi kuin saunasuojan.

Me ei pesty saunaa ennen käsittelyä, mutta hiottiin sekä paneelit että lauteet karkeahkolla hiekkapaperilla ja käsihiomakoneella. Sillä saatiin hieman vaalennettua kellastuneiden seinien sävyä. Suosittelen konetta lämpimästi, sillä käsipelillä hiomisessa menee loppuikä. Käsittelyn jälkeen annettiin saunan kuivua pari päivää ja esilämmitettiin + tuuletettiin sauna pariin kertaan ennen saunomista. Koko urakka saatiin tehtyä viikonlopun aikana ja olisi varmaan onnistunut päivässäkin, jos ei oltaisi tehty mitään muuta, mutta pitihän sitä samalla urakoida huonekalujenkin maalaamisen kimpussa tietty :D

Mitäs sanoo raati? Ootteko tehneet vastaavaa muutosta omassa kodissanne?

Continue Reading