Mixed Peelings

Tuota…sanoinko edellisessä postauksessa kenties jotakin mattaneonglitterinnostuksestani…? Taas olisi nimittäin tarjolla sellainen lakka. (Eikä nyt kerrota kenellekään, mutta yönkähmässä tilasin juuri neljä erilaista lisää.) Toivotonta, sanoisin. Ennustan myös että joskus lokakuun tienoilla saatan hieman kyseenalaistaa kaikkien neonasioiden tarpeellisuutta lakkalipastossani.

No, ei välitetä siitä. Eletään hetkessä ja silleen! Mahoton lakkauho päällänsä kun kuuntelen Elastista tässä samalla. Juon myös viiniä. Ei asiayhteyttä.

.
.

Mulla on kuva-arkistossa näiden kynsien lisäksi kolme lakkausta. Kaikissa joko lakkaus tai kuvat on rimaa alittavaa kastia. En tiedä mihin mun lakkaus- ja kuvausvibat on kadonneet. Tän päivän lakkauksesta tykkäsin, mutta valitettavasti kuvissa leimaus ei näy kunnolla, vaikka livenä se erottui selkeästi. En ymmärrä.

Kynsillä on kolme indielakkaa: Picture Polishin Chillax (etusormi ja pikkurilli) ja Honey Dew (keskisormi) sekä KBShimmerin Mixed Peelings (nimetön). Kaikki lakat oli hyvälaatuisia ja todella meheviä sävyiltään, mutta Mixed Peelings ihastutti erityisesti. Nimi on nokkela, värisävyt pirteitä ja mukana on kuusikulmioiden lisäksi myös pyöreitä glittereitä. Koostumus on aika ohutta eikä lakka itsekseen peitä erityisen hyvin, joten laitoin alle kermanvärisen Color Clubin Look, Don’t Tusk -lakan (joka tosin unohtui sitten pullokuvasta). Mixed peelingsin pohjasävy on aavistuksen kellertävä luonnonvalkoinen, joten Look Don’t Tusk oli sen alle nappivalinta. Mixed Peelingsiä on kaksi ohutta kerrosta. Pidin pulloa ylösalaisin hetken ennen lakkaamista ja sillä tavalla glittereitä tuli riittävästi kynsille.

KbShimmer Mixed Peelings
KbShimmer Mixed Peelings
.
.

Chillax ja Honey Dew olivat molemmat hyväkäytöksisiä, jämäkän tuntuisia cremejä, eivät liian paksuja kuitenkaan. Kerrosmääristä en ole ihan varma, koska en muistanut kirjoittaa niitä ylös ja käytin tässä lakkauksessa vaikka kuinka montaa lakkaa. Mielikuva on sellainen, että Chillaxia olisi kaksi kerrosta ja Honey Dew’ta kolme. Chillax on sinipohjainen minttu, joka Honey Dew’n vieressä näyttää ihan turkoosilta mutta on oikeasti huomattavasti lähempänä vaikkapa Rimmelin Peppermintiä kuin Essien Where’s My Chauffeuria. Honey Dew taas on tuollainen överiminttu, aivan ihana. Molemmat on niin saturoituneita että eivät kauas neonlakkojen kirkkaudesta jää :)

Leimauksen suhteen mulla oli kuningasidea: liukuvärileimaus kermanvärisestä vaaleanvihreään. Piti erottua sekä Chillaxin että Honey Dew’n päällä ja erottuikin, kivaltakin näytti, mutta se jää nyt teidän mielikuvituksenne varaan. Buu. Käytin leimaukseen Color Clubin Poetic Huesia ja Konadin vaaleanvihreää. Laattana käytin taas kerran Pueenin Encore-sarjan laattaa, tällä kertaa SE03B. Maailman typerimmästä pakkausmuodostaan huolimatta suosittelen hankkimaan Encoret, koska kuviot on ihania.

.
.
.
.

Jokohan nyt saisin julkaistua tämän? Ukkosmyrsky ja mökkinetti esti mun aikeet julkaista tämä postaus jo perjantaina, ja WordPressin joku oma kapinointi johti luonnoksen katoamiseen. Palkitsevaa touhua, mutta toivotaan että nyt onnistuu…

Mun loma loppuu muuten ihan parin päivän päästä. Apua.

Translation: I’ve missed out on several Stamping Saturdays lately so it’s about time I participate again! I’ve been on vacation and haven’t really paid any attention to weekdays or any other irrelevant things (:D) so a few Saturdays just got away from me.

Actually I don’t even know if this counts as a Stamping Saturday mani – there’s stamping allright but it isn’t exactly visible. Somehow it just didn’t show up in pictures and I don’t understand why! IRL the stamping was very clear. Maybe my camera just freaked out about the brightness and saturation of my polishes, Picture Polish Chillax (pointer and pinkie) and Honey Dew (middle finger). Seriously, both where almost bordering on neons. For the stamping I used Pueen Encore SE03B plate, Color Club Poetic Hues and Konad light green. Yes, there’s an awesome two-color stamping gradient going on and you can’t see it one bit. Can you tell that I’m slightly bitter?! 

Maybe I should just look at pictures of my accent nail, KBShimmer Mixed Peelings (two coats over Color Club Look, Don’t Tusk). It’s soooooo pretty <3 

Thanks for visiting and have a great weekend :)

Continue Reading

80’s Scribble

Hahaa, täällä ollaan taas! Blogitauko piti sisällään retken kotikonnuille ja kaksi päivää festarointia QStockissa aivan epätodellisessa helteessä. Festarialue oli kyllä kunnon Death Valley, onneks ei tarvinnut yöpyä teltassa. Käytin aurinkorasvaa suojakertoimella 50 enkä palanut. Kiitos heinäkuun LivBox ja Favoran aurinkorasva :D Odotin festareilla eniten Soilworkin ja Stam1nan keikkaa, mutta ne räminät ei ollu mitään verrattuna Elastisen ja Kaija Koon keikkoihin. Oikeasti. Elastinen on niin mun toteemieläin. Oon sanonut tän ennenkin ja sanon jatkossakin, että jos kaikki äijät olis sellasia kuin Elastinen, maailmassa ei olisi yhtään sotaa. Fanitan ihan täysillä. Uskomattomassa tikissä oleva kroppa ei ainakaan haitaksi ole. IT-tukikin sanoi, että on siinä kommee mies :DD Kaija Koo on kans kunnon asennemimmi ja kuten serkkuni analysoi, Kaijan kusipäisyysaste on nolla.

.
.

Otetaan nyt vertailuun esimerkiksi Megadethin Dave Mustaine. Kaija Koo ja Mustaine on molemmat olleet alalla kymmeniä vuosia, silti Kaija oli aivan pakahtumaisillaan innosta lavalla ja Mustaine näytti siltä että olis mieluummin ollut tyhjentämässä Bajamajoja kuin soittamassa, ja kaiken lisäksi vielä diivaili ennen keikkaa. Siinä ei pyrot ja ah-niin-kantaaottavat tai nokkelat taustaefektifilmit auta, jos bändiä ei napeksi vähääkään ottaa yleisöään haltuun, oli genre tai musiikilliset ansiot sitten mitä tahansa.

Elastisen ja Kaija Koon lapsi olis muuten varmaan ihan parhausihminen.

.
.

Asiasta kynsiin. En oikein tykkää. Jotenkin oudot tuli vaikka 1980-luvun ylimielistä virnettä lähdin hakemaan. Perustana toimii kaksi kerrosta Gina Tricotin Whitea ja glitter on KBShimmerin Scribble Me This, mahottoman hauska neonmattaglitter. Löytyy kolmioita, tähtiä, ympyröitä ja kuusikulmioita sekä ihan pientä hitulaa. Pidempään blogia lukeneille sekä lakkakokoelmani nähneille lienee jo selvää, että alitajuisena tavoitteenani on kerätä kaikki maailman neonmattaglitterit (ja mustavalkoglitterit) ja tietysti tykkään Scribble Me This -lakastakin älyttömästi. Ikäkriisin kourissa kituvalle tämmöinen lapsellinen hullutus on aivan omiaan.

KBShimmer Scribble Me This
KBShimmer Scribble Me This

Keskisormen ja nimettömän kuviot on Fing’rsin koko kynnen decaleita, tai siis ”nail tattoos” kuten paketissa lukee. Törmäsin kyseisiin kynsitatskoihin alunperin Chit Chat Nailsissa ja ajattelin, että taas jotakin mikä ei rantaudu Suomeen ikinä – ja sitten niitä tuli Cesarsille (valikoima täällä). Ostin paketin kuvia ja sitten ne unohtuivat käyttämättöminä laatikkoon, ja pari viikkoa sitten olin Minimanissa ostamassa maalia ja kuulosuojaimia ja löysin samoja Fing’rsejä sieltä. Ostin toisen paketin (oikeesti, voin shoppailla näköjään missä vaan) ja sen sain päättäväisesti käyttöönkin.

Fingr's Nail Tattoos
Fing’rs Nail Tattoos

Jokaisessa pakkauksessa on useampi kuva-aihe, ja jokaista kuvaa on monta arkkia. Leikkasin yhden arkin neljään osaan ja palaset oli sen verran reiluja, että riittänevät isommillekin kynsille. Kynsien yli ulottuvat osiot lähtee iisisti kynsilakanpoistoaineella. Arkit toimii samalla tavalla kuin purkkapaketeista saatavat leikkitatuoinnit: ohut suojakalvo poistetaan, kuva laitetaan kynttä vasten taustapahvi ylöspäin ja painetaan kynnelle märällä talouspaperilla, vanulapulla tms. noin 10 sekunnin ajan, jonka jälkeen taustapahvi liukuu pois ja kuva jää kynnelle. Sitten vaan päällyslakka päälle. Vaikeus on siinä, että kuva on maailman ohuinta ainetta ja menee ryttyyn salamannopeasti. Virsikirjan sivut on tukevaa tavaraa näihin verrattuna. Kuvapala taustapahveineen pitäisi pystyä pitämään kynnellä aivan liikahtamatta sen 10 sekuntia, mikä on tietysti käytännössä mahdotonta, etenkin kun taustapahvi lähtee irti kuin hauki kaislikosta. Ryttäsin neljä kertaa kuvat ennenkuin opin jotenkuten oikean tekniikan. Yritys ja erehdys x4 ja sen jälkeen oli helpohkoa. Ehdottomasti ehkä käytän uudelleenkin. Kuva-aiheet Fing’rs-arkeissa on niin kivoja, että olen valmis jopa harjoittelemaan.

.
.

Ensi kerralla taidan vähän valikoida minkä kohdan kynsille leikkaan, ehkä sitten jokaisessa kynnessä ei lue isolla ”VR”. Fanikynnet valtion rautateille, mikäs siinä. Suosittelen myös laittamaan ainakin kaksi kerrosta päällyslakkaa, koska yhden kerroksen kanssa kuvat kului osittain pois jo seuraavana päivänä. Kannattaa muuten kääriä kuva huolellisesti kynsien kärkien yli, sillä pikakuivattaja kutistaa kuvaa ja paljastaa kärjet, kuten valokuvista on nähtävissä.

.
.

Joko te ootte kokeilleet Fing’rsejä?

Translation: My short blogging break is somewhat over! I’m still on vacation and can’t promise that I’ll be able to post as regularly as usual but at least I’m not totally MIA. I wanted to come back with some gorgeous nails to show but my skills failed me and all I have to offer are these weird 80’s nails :D For the white base I used Gina Tricot White. Neon matte glitter is KBShimmer Scribble Me This, totally awesome blend of triangle, round, star and hex glitters in a clear base. I love everything neon these days so I’m a fan. For my middle and ring fingers I used Fing’rs nail tattoos which was a bit of an ordeal. It took me four attempts to get them somewhat smoothly on the nail. Nail tattoos are incredibly thin so they tear very, VERY easily. I recommend watching a few tutorials before attempting this at home. I’m not giving up on these tho. Marta from Chit Chat Nails has done many utterly beautiful manis with these nail tattoos so at least I know it IS possible :D 

Thanks for visiting and have a great day!

Continue Reading

Raging Neon // arvontaputki osa 5

Vähänkö teki kuulkaa helteellä mieli neonia! Olkoot nämä sitten vaikka ne viralliset kesälomakynnet, jotka loman alussa jäi tekemättä. Järkyttyneenä totesin, että mun järjettömässä lakkakokoelmassa ei ole kuin pari neonlakkaa, vaikka aina kesäisin haluaisin käyttää vain niitä. Kuvio on aina sama: on kesä, lakkaan neonväreillä, niitä on mahdoton valokuvata, hiillyn, tulee syksy ja pimeä, myyn kaikki neonit pois, tulee kesä, haluan neoneita. Aina.

Tällä kertaa olin sentään ennakoinut ja ostanut jo keväällä China Glazen Flip Flop Fantasyn ja Pool Partyn ja suunnitellut jo lakkauksenkin valmiiksi.

.
.

Muuten hyvä, mutta voi yhen kerran tuota neonlakkojen kuvaamista! Aivan toivotonta. Aika paljon jää mielikuvituksen varaan, koska värien todenmukainen kuvaaminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Ainakin mun kapasiteetilla. Joko lakat näyttää himmeiltä tai iho näyttää ruumiilta. Postauksessa esiintyvät kuvat taiteilevat jossain siinä välimaastossa.

Mutta siihen lakkaukseen. Lakkasin alle kerroksen Gina Tricotin valkoista ja tein meikkisienen avulla pystysuuntaisen liukuvärin Pool Partylla (tummempi koralli) ja Flip Flop Fantasylla. Sisko kommentoi, että ”joo ihan kiva mutta en voi katsoa suoraan sitä kohti” eli aivan äärimmäisen kirkkaat lakat on kyseessä :D Oli mulla itelläkin kyllä sellanen olo että joku epilepsiakohtaus on ihan nurkan takana kun siistin kynsinauhoja ja tuijotin neonsävyjä minuuttitolkulla lähietäisyydeltä.

.
.

Liukuvärin päälle leimasin Konadin valkoisella ihanaa tyttöhömppäkuviota Pueenin laatasta SE04A (kaunis nimi),  joka on osa upouutta Encore -laattakokoelmaa.

.
.

Voisinkin jakaa pari valittua sanaa tuosta Encore-kokoelmasta. Kokoelman laatat ovat kaksipuoleisia ja yhtä isoa kuvaa, joten yhdestä laatasta saa loputtomasti kuvayhdistelmiä kynsilleen eikä kynsien tai kuvien koosta tarvitse huolehtia. Kuvat on tosi kauniita ja monikäyttöisiä.

Mutta.

.
.
.
.

Mikä helevetti tuo kotelo on olevinaan? Kokoa on ku matkatelevisiolla ja käytettävyys yhtä huono kuin…noh, matkatelevisiolla. Ja onhan tuo rumakin. Laatat on neliön mallisia ja täysin erikokoisia kuin mikään muu omistamani laatta, joten aluksi ajattelin että onpas mahtavuutta kun laatoille on oma säilytyssysteemi tehty. Ilo kuoli aika pikaisesti kun avasin tuon järjettömän köyhän miehen haitarin. Laattoja ei voi selata, koska kotelo toimii samoin kuin pikkulasten pehmokirjat eli avautuu tuollaiseksi pitkäksi liuskaksi. Toki muovitaskujen auki oleva sivu on myös kasattu väärään suuntaan, eli kun kotelon avaa kannen mukaan oikein päin, laatat tippuu syliin. Muovitaskujen ollessa oikeinpäin kaikki muu on väärinpäin. Ei harmitus onneksi tähän lopu, sillä itse laatat on ovelasti kryptattu vielä toisen muovitaskun sisään, jonka suunnittelija on vissiin lukenut Da Vinci -koodin liian monta kertaa.

.
.

Ohjeissa (jotka nekin oli muuten lahjakkaasti piilotettu) lukee, että tuo muovitaskussa oleva ”ikkuna” kuoritaan pois, ja jäljelle jää kauheen kätevät muovireunat, jotka suojaa käyttäjää leimauslaatan teräviltä reunoilta. Jalo ajatus. Harmi että kukaan suunnittelutiimissä ei tullut ajatelleeksi, että ei riitä jos ikkunan paikan merkkaa ja sen jälkeen toivoo parasta. Tuo ”ikkuna” ei nimittäin ole ikimaailmassa kuorittavissa irti. Siinä ei ole mitään ”revi tästä riv här” -kohtaa ja koko reikä on täysin umpinainen. Ylläolevan kuvan alareunassa näkyy reikä, jonka sain aikaiseksi saksilla ja pinseteillä ja yritin sitä kautta repiä muovia pois. Ei lähde. Rubikin kuutio on helpompi esine kuin tämä. Kun olin aikani huutanut laatalle painokelvotonta materiaalia kiitettävällä volyymilla, IT-tuki tuli ja leikkasi koko infernaalisen muovikuoren pois – ja sai samantien haavan käteensä laatan käsittämättömän terävistä reunoista.

Hyvää työtä Pueen, hyvää työtä.

.
.

Joo, ikkunan saa varmasti poistettua mattoveitsellä. Se ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että löysien muovikuorien reunojen alle menee väistämättä lakkaa, kun sitä skrapaa pois kuvan päältä. Sitäpaitsi, jos ohjeessa lukee että ikkuna on kuorittavissa pois, sen jumankauta pitää olla kuorittavissa pois! Jos näin ei ole, niin sitten ohjeissa pitäisi lukea että kun ostat laatat, osta myös mattopuukko sekä jotakin maagista ihmeteippiä, jolla reunukset pitää teipata laattaan kiinni ettei lakkaa mene niiden reunojen alle, mutta joka ei kuitenkaan sula asetonin vaikutuksesta. Vaihtoehtona ohjeissa voisi olla, että ostapa hiomakone ja tasoita ne laattojen hengenvaaralliset reunat.  Ttu tana kele. Vuoden Aivopieru -palkinto menee kyllä Pueenille.

Sokaisen teidät vielä neonlakkojen pullokuvalla, koska olen kiihtynyt.

.
.

Näihin neontunnelmiin päättyy myös hurjan suosion saanut arvontaputki. Viimeisenä palkintona mulla on tarjota teille OPI:n Little Bits of Neon -minilakkasetti, jonka CesarsShop ystävällisesti sponsoroi :)

.
.

Arvontaan osallistut kuten aikaisemmillakin kerroilla eli kommentoimalla tähän postaukseen ja jättämällä samalla sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Edelliset osat ovat edelleen avoinna osallistumisille: yksi, kaksi, kolme, neljä.

Tämä on siis viimeinen osa arvontaputkea ja kuten ekassa osassa kerroin, osallistumisaika kaikkiin arvontoihin päättyy kolme päivää viimeisen arvonnan julkistamisen jälkeen, eli sunnuntaina 20.7. klo 20. Voittajat arvon mahdollisimman pian :)

Translation: Like everyone else, I’m a sucker for neons come Summer. I nearly always end up selling my neon polishes in the Winter and then regret it at summertime (logic, anyone?). This year I was wise enough to buy China Glaze Flip Flop Fantasy and Pool Party before Summer and I’m glad I did, because they are awesome and insanely bright. I couldn’t even look straight at them :D For this mani I started with a white base and then did the vertical gradient with a make up sponge. Stamping is from Pueen Encore plate called SE04A. I love the new Encore collection but that plate case sucks ASS. Imma tell you why.

First of all the case is ridiculously big und fugly, and second of all it doesn’t work. Plates fall off the case the minute you open it and it’s just completely impractical. Plates are stored in a plastic sleeve that have a ”window” in them that you are supposed to peel off, so that you end up with plastic borders that protect you from cutting your hand off with the sharp edges of the plate. (You know it’s always fun and games until someone loses a hand while stamping.) Noble thought, but Pueen would’ve spared me a lot of heartache if they would just whet the edges while making these plates. I couldn’t for the life of me get the window off, it’s like freaking Da Vinci code. And even if I would have, all the excess polish from scraping would just go under the borders and make a complete mess. After some yelling, raging and mind-losing my boyfriend came and cut the whole plastic sleeve off – and accidentally cut himself because the plate edges were insanely sharp. Great job, Pueen. I love your plates but PLEASE do not ever make these cases ever again ever! If I were you, I would just fire the persons responsible for this brainfart. Thank you. Jeesh. 

Continue Reading