Origamikynnet ja ressihässäkkää

Niinhän sitä luulis että kun muuttaa kolmannen kerran kolmen vuoden sisään, niin olis jotenkin hanskassa se prosessi ja tietäisi mitä pitää tehdä, milloin ja missä järjestyksessä. Mutta ei näköjään. Jokainen tekemistä odottava asia tulee ihan yllätyksenä ja vaikka oon tiennyt muutosta jo jonkin aikaa, niin silti tuntuu että aika loppuu kesken. Se tosin lienee vaan orastavan stressin aiheuttama fiilis, sillä oikeasti mulla on ajankäytön suhteen pullat ihan hyvin uunissa. Oon ensimmäistä kertaa onnistunut siinä, että oon karsinut tavaraa _ennen_ pakkaamisen aloittamista. Ihan kohta olen siinä pisteessä, että jokainen kaappi on käyty läpi ja kun on aika aloittaa pakkaaminen, kämpässä on vain niitä tavaroita jotka lähtevät mukaan. Oletan että se nopeuttaa prosessia huomattavasti, koska se karsiminen ja tavaroiden läpikäyminen on ylivoimaisesti hitain osuus.

Oon aikaisemmin asunut pk-seudun mittakaavassa aika leveissä neliömäärissä, mutta nyt neliöt ei lisäänny nykyisestä ja lisäksi säilytystila vähenee. Kellarikomeroa ei enää ole käytettävissä, ja vaatekaappien määrä vähenee kuudesta kahteen. Vaatehuonekin on nykyistä pienempi. Tulin siihen tulokseen, että on huomattavasti taloudellisempaa vähentää tavaraa kuin maksaa neliöistä. Sitäpaitsi ihan naurettavan iso osa mun omistamasta kamasta on ollut ihan turhaa. Ero tietysti vähensi tavaroita samantien puoleen, mutta joka tapauksessa arvioisin että omistan nyt ehkä kolmanneksen siitä tavaramäärästä mikä mulla oli hallussa kolmen vuoden takaisessa muutossa. Enkä edes elä mitenkään askeettisesti todellakaan :D Aiemmin muuttolaatikoita on ollut 1 per neliö ja lisäksi jätesäkkejä, pusseja ja kasseja ja tällä kertaa tilasin muuttolaatikoita vähemmän kuin puolet aikaisemmista määristä. Oon myös melko luottavainen että se riittää. Paikallisella Fb-kirppikselläkin pari ostajaa jo kysyi että myynkö mä kaiken omaisuuteni :D No, vaatteita oli kertynyt ihan helvetillinen määrä koska en vaan ikinä jaksanut käydä niitä läpi ja alkaa kirppistellä tai lahjottaa niitä mihinkään. Nytpä jaksoin! Ja kieltämättä se rahapino motivoi ihan kiitettävästi. Oon jo tienannut todennäköisesti riittävän summan uuteen kämppään tarvittaviin maaleihin, mikä olikin mun kuningasajatus tässä. Tosin en tiedä yhtään mitä maalit maksaa, mutta tuskin ihan miljoonia.

Vielä pitäis selvittää sähkösopimus- ja kotivakuutusasiat, mulla kun on jonkin aikaa kaksi asuntoa ja muutan pikkuhiljaa (koska muuttofirma olis ollut ihan tolkuton kustannus) niin tarvitsen vakuutuksia ja sähköä parin viikon ajan molemmissa asunnoissa. En tiedä miten pitää toimia. Raha-asiatkin pikkusen kiristää vannetta pään ympärillä, koska muuttaminen maksaa, laatikot maksaa, maalit maksaa, ja haluaisin myös rempata keittiötä ja sehän se vasta maksaakin. Mutta ei siinä vielä kaikki, koska mun vuosia palvellut vahvistin hajosi juuri ja hampaita kiristellen tuhlasin uuteen vahvariin monta sataa euroa. Arvatkaa toimiiko uusi vahvistin? Ei. Telkkarista katoaa ääni ja kuva vähän väliä jos katsoo Apple TV:n kautta mitään. Arvatkaa onko yritys vastannut reklamaatioon? Ei. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä toissapäivänä huomasin että mun silmälasien sankojen ruuveja pitää kiristää ja tein niin. Käyttämäni väline vaan valitettavasti PIKKUSEN LIPSAHTI ja kolahti lasien linssiin. Huokaisin helpotuksesta kun mitään jälkeä ei linssissä näkynyt, jatkoin hommaa, ja sitten pikkusen lipsahti uudelleen ja tällä kertaa linssiin tuli ihan kunnon naarmu. Parhautta! Silmälasien uusiminenhan onkin pirun halpaa hommaa, oikein ilokseen sitä kyllä ihmiset tekee. No, siitä saan sentään pikkusen kipurahaa kotivakuutuksesta mutta en tietenkään tarpeeksi. Olin silti iloinen korvauksesta, koska kesälomareissulla lainassa ollut 1200 euron kuvauskopteri sammui ilmassa ja tippui mereen, eikä vakuutus korvannut penniäkään. Kyllä ei lainassa tavara parane, joten harkitkaa tarkkaan lainaatteko tämännäköiselle emännälle ikinä mitään. -.-

Oon eksynyt todella kauas postauksen aiheesta, jos mitään varsinaista aihetta ikinä olikaan. Ai niin noi kynnet. Oon ihan vallan ihastunut MoYou Londonin Origamilaattaan, vaikka hyvin epäileväisenä sen tilasin. Sehän onkin tosi kiva! Leimauslaattaa katsomalla on jotenkin tosi vaikea hahmottaa miltä henkäyksenohuet kuviot kynsillä näyttävät, joten tämänkin lakkauksen lopputulos oli kiva yllätys. Lakkana käytin essien Baguette Me Notia ja leimauksessa Dashican neonviolettia.

Tulipahan taas hölistyä. Nyt meen kyllä nukkumaan, koska huomenna mun pitää töiden lisäksi soittaa mm. sähköyhtiöön ja saan keskivaikeaa ihottumaa pelkästä ajatuksesta. Mo!

Translation: I’m moving again and I’m stressed out and MoYou London Origami 03 is super fun to use. That’s my life in a nutshell :D

Continue Reading

Muuttotauko

Tämä on ensimmäinen postaus meidän uudessa kodissa, historiallista! Takana on sekä kaoottinen että tehokas viikko. Optimistisesta suunnittelusta huolimatta vanhan asunnon pakkaamisen kanssa meinasi tulla hieman kiire, mutta IT-tuen sisko sekä pari ystävää riensi apuun ja asunto saatiin pakettiin ilman täyttä paniikkia. Oman lisämausteensa pakkaamiseen toi se, että vuosia ilman juoksuja elänyt Vimma saikin yhtäkkiä juoksun ja Rieha vastasi haasteeseen saamalla ripulin ja maapallo päätti, että samaan aikaan on just hyvä aloittaa taas uusi rankkasadeputki. Siinä oli kyllä muutto-olosuhteet makeimmillaan. Onneksi, ONNEKSI me oltiin tajuttu palkata muuttofirma ja muuttopäiväkin valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Muuttofirman miehet oli uskomattoman tehokkaita ja uusi asunto oli täynnä tavaraa vain muutama tunti muuton aloittamisen jälkeen.

.
.

Koirien mielestä varsinainen muutto sujui ilmeisesti jotenkin liian kivuttomasti, koska Vimma sai sitten juoksun lisäksi virtsatieinfektion ja Rieha jälleen korotti panoksia saamalla korvatulehduksen. Lisäksi IT-tuen oli mentävä töihin heti muuton jälkeisenä päivänä. Siinä olis voinut heikompaa yksilöä alkaa vähän vituttaa, mutta onneksi mun vanhemmat ja siskot oli meillä apuna. He siivosivat vanhan asunnon sillä aikaa kun minä ja IT-tuki vastaanotettiin tavaraa uudella asunnolla, ja kaikki 80 muuttolaatikkoa oli purettu 1,5 vuorokautta muuton jälkeen. En ikimaailmassa olisi selvinnyt siitä urakasta yksinäni edes kahdessa viikossa, joten olen ääriä myöten täynnä kiitollisuutta ihanaa perhettäni kohtaan. KIITOS.

.
keittiö muuttoa edeltävänä iltana
.
.

Edelleen mulla on vähän sellainen olo kuin olisin kylässä jossakin. En muista tavaroiden olinpaikkoja, en saa telkkaria päälle, kodinkoneisiin tarvitsen ohjekirjan enkä oikein kehtaa edes maata sohvalla. Asunto on kuitenkin aivan ihana ja huomaan vaeltelevani huoneesta toiseen ällistyneenä tästä kaikesta tilasta ja valosta.

.
.

Palaan töihin maanantaina ja arjen alkaminen tuo varmasti omat haasteensa kaikkeen. Sitä ennen olisi kiva saada esimerkiksi meidän makkarin vaatehuone näyttämään joltakin muulta kuin tältä:

.
.

Jos en saa viikonloppuna tehtyä asialle jotakin, menen ilmeisesti töihin tuossa Saksan armeijan maastopuvussa, koska se näkyy olevan kasan päällimmäisenä.

Vanha lakkaus- ja meikkauspöytäni meni kaatopaikalle muuton yhteydessä ja lakkojen säilytykseen käytetty lipasto on nyt vaatehuoneessa. Mulla ei siis tällä hetkellä ole paikkaa minne säilöä kaikkia tavaroitani, joskin pöytä mulla on ja meikitkin sain pöydän laatikostoon paikoilleen. Lakkausfasiliteetit ontuvat koska en ole edelleenkään paikallistanut sitä pahvilootaa, johon säilöin mm. alus- ja päällyslakat. Toki myös mun kynnet on aivan tuhannen päreinä muuton jäljiltä. Siksikin laitan blogin nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pienelle tauolle. Ennustan noin viikkoa, toivon vähempää ja pidätän oikeuden livauttaa jonkin postauksen ilmoille, jos sattuu että käsiini päätyy joutilasta aikaa. Koko kevät on ollut ihan uskomattoman hektinen ja stressaava, osin myös siksi, että olen härkäpäisesti halunnut päivittää blogia vaikka mulla ei oikeastaan olisi ollut siihen aikaa eikä resursseja. Nyt nostan kädet pystyyn ja myönnän, että ny ei kuulkaa repee enempään vaikka haluais.

Osoituksena mun tehokkuudesta on nämä kaksi kuvaa, jossa ensimmäisessä on mun uusi harrastuspiste ENNEN kuin aloin järjestää sitä, ja seuraavassa kuva pisteestä järjestämisen jälkeen. Välissä on useita tunteja tuuskaamista.

.
.
.
.

Tarvin jonkun holhoajan. Äiti, isä ja siskot, voisitteko tulla takaisin??

Translation: As you can see, we are moving and everything is a big hot mess at the moment. I’m taking a short break from blogging in order to get everything sorted out in our new home. I’m hoping my break won’t last longer than one week but let’s see how it goes – if all goes smoothly I’ll come back sooner! Wish me luck :D

Continue Reading