Heipat joululle

Miten ihmeessä joulu on jo ohi? Tuntuu että odotin sitä kuukausia ja sitten räpäytin silmiä ja kaikki olikin jo ohi. Menin jouluksi pohjoiseen mummoni luo kuten olen kaikkina elämäni jouluina tehnyt, mutta tänä vuonna mun piti tulla takaisin kotiin jo tapaninpäivänä ja se tarkoitti aikamoista matkustamista. Autossa tuli vietettyä parituhatta kilometriä neljän päivän aikana, mutta reissu oli kyllä sen ajamisen arvoinen. Oli ihanaa olla Lapissa yli -20 asteen pakkasissa ja lumisissa maisemissa. Kotonahan odotti sitten tietysti tämä iänikuinen, helvetillinen vesisade ja bonuksena vielä peilijäätä olevat kävelytiet. Eli täällä on paitsi rumaa, myös vaarallista. Mahtava kombo! Riehakin oli niin onnellinen siellä pohjoisessa kun sai kekkuloida vapaana ja pomppia delfiininä hangessa. Olemme nyt molemmat hieman masentuneita tästä pk-seudulle palaamisesta, mutta minkäs teet. Onneksi nään vanhempiani ja siskojani pian kun he tulevat tänne höntsäilemään.

Meidän perheessä tykätään ostaa joululahjoja ja sain tänäkin vuonna aivan ihania sekä tarpeellisia juttuja, kuten rannekellon, mikron, kastehelmituikkuja, Timberlandin vedenpitävät (!!) kengät, rahaa vedenpitävään (!!) takkiin ja niin edelleen. Erityisen paljon arvostan 93-vuotiaan mummini kutomia lapasia ja villasukkia ja virkattuja liinoja. Nostan isosti hattua sille että hän yhä jaksaa ja osaa niin hienoja juttuja tehdä. Harmi ettei kyseinen taito oo geneettisesti siirtynyt mulle ollenkaan eikä hermorakenne kestä kutomisen opettelua, olen kyllä yrittänyt :D

Tässä olis nyt pari päivää chillailua vielä ja sitten alkaa taas työt ja arki. YYH. Onneksi alkuvuodesta on luvassa yksi reissu joten on jotakin mitä odottaa. Tuleva vuosi tulee olemaan ihan hurja töiden osalta, joten on mukavaa päästä aloittamaan vuosi reissulla. Ens syksynä nimittäin en varmasti voi pitää lomaa yhtään. ”Jee”.

Mutta en ala velloa työangstissa ihan vielä. Tässähän on esimerkiksi alennusmyynnitkin ennen kuin työt alkaa ja vuosi vaihtuu! Kävin jo aloittelemassa tarjoushaukkailua Iittalan ja Scandinavian Outdoorin myymälöissä. Iittalan putiikissa olin lähellä tyhjentää koko tilini kassalle, mutta mulla oli ulkopuolinen järjen ääni mukana ja selvisin 38 eurolla. Sain siskoiltani kaksi kirkasta kastehelmituikkua joululahjaksi ja ihastuin niihin niin totaalisesti että lisää piti saada. Mulla on entuudestaan kaksi hiekanväristä, kolme harmaata ja yksi tummanvihreä kastehelmituikku ja nyt Iittalassa oli alessa kirkkaat ja mattavalkoiset tuikut joten ostin kaksi molempia. IHANIA. Olisin halunnut myös tummanharmaita Nappuloita ja Essence-kuoharilaseja alesta mutta ne jäi nyt toiseen kertaan. Milloin musta on tullut tämmöinen astia- ja kynttilähullu?! Ihan ku ei muutenkin jo menis tarpeeksi rahaa sisustushommiin ja kosmetiikkaan, en ois tarvinnut enää uusia himotuksen kohteita…

Scandinavian Outdooriin menin hakemaan sitä takkia. En löytänyt, mutta hampaat kirskuen ostin goretexhousut jotka vielä alen jälkeenkin maksoi ihan hemmetisti. Mulla on ollut koiria kymmenen vuotta ja nyt vasta hommasin ensimmäisen goretexvaatekappaleeni ikinä. Aika kauan jaksoin kärvistellä ulkona ilman kunnon vaatteita :D nyt on jo kengät ja housut, enää se takki ja sitten voin reippailla tuolla pskakelissä kuivana mutta myös rahattomana. Hohhoi.

Talvinen kynsilakkaus rakentui tässä CND Vinyluxin Mystic Slaten, Dashican leimauslakkojen ja MoYou Londonin Festive 06 -leimauslaatan varaan. Nämä kynnet edustavat nyt joulukynsiä, koska varsinainen joululakkaukseni ei koskaan päätynyt kameran muistikortille. Instasta nekin kyllä löytyvät.

Seuraavana blogissa on luvassa joulukalenterijuttuja, jotka varmaan tulevat kaikilta jo korvista ulos. Aion silti sanoa omat sanani joulukalentereistani, koska kuvatkin on valmiina :)

Oliko teillä kiva joulu?

Translation: There’s only darkness and rain where I live, but my nails are channeling the real Winter weather!! :D

Continue Reading

Kynnet leimauskilpailuun

Mainitsinkin jo marraskuun puolella CesarsShopin järjestämästä leimauskilpailusta Facebookissa, johon suunnittelin osallistuvani. Aikaa ja suunnitelmia oli vaikka kuinka, mutta kuinka ollakaan, värkkäsin kynsiä superväsyneenä pari tuntia ennen viimeistä mahdollista osallistumisaikaa :D Ajanhallinta 5/5.

Keskisormen kynnen tein viiteen kertaan uudestaan. Joko kaksivärinen leimaus ei onnistunut, tai levisi, tai ei tarttunut, tai unohdin odottaa pohjalakan kuivumista ja leimasin märkää kynttä, tai törkkäsin kynnen pöydän reunaan…vastoinkäymisiä riitti ja jokaisen jälkeen rima romahti alemmas. Nimettömän leimaukseen sain sentään onnistumaan tuollaisen ikäänkuin marmoroidun väripinnan heti kolmannella yrityksellä, mutta se kihahti tietty hattuun ja niinpä unohdin päällyslakan pikkurillin kynnestä.

Kyllä meillä oli niin mukavaa. ”:)” Kuuletteko mun hampaiden kiristelyn sinne saakka? :D

Lakkauskilpailun teema oli tosi vaikea, sillä kynsille piti saada tämän vuoden kohokohta omassa elämässä. Kohokohdan valinta tosin oli oikeastaan aika helppo: parasta tässä vuodessa on ollut uusi oma koti ja ihminen jonka kanssa voin aamukahvini jakaa. Taloleimoja ei laatoista löytynyt joten tulkintani on aika abstrakti, mutta sanotaan sitä vaikka luovuudeksi :D

Pohjasävynä lakkauksessa on OPI Icelandin (kuka yllättyi?) Icelanded a Bottle of OPI. Leimakuviot löytyvät MoYou Londonin laatoista Festive 20 ja CookBook 04 ja leimauslakkoina käytin Dashican valkoista ja mustaa.

Kilpailussa on mukana paljon lakkauksia ja ne ovat nähtävillä CesarsShopin Facebooksivulla. Kilpailuäänestysjulkaisu on tehty päivämäärällä 2.12. eli jonkin verran joudutte rullaamaan fb-sivua alaspäin, sillä en saa linkitettyä suoraan kisajulkaisuun. Lakkaukset ovat kuvina julkaisun kommenteissa ja äänestys tapahtuu tykkäämällä kuvasta. Äänestys päättyy jo maanantaina 11.12. eli jos ette ole vielä ääntänne omalle suosikille antaneet, käykää tekemässä se nyt :)

(OPI-lakka saatu.)

Translation: Yes, I’m still stuck on OPI Iceland Collection….and love coffee. :D 

Continue Reading

Järkeä menettämässä

Mä oon tänään miettinyt, että voikohan sään takia seota. Siis puhtaasti ja totaalisesti menettää järkensä. Alan taipua siihen että kyllä voi, ja alan olla lähellä sitä murtumispistettä. Pääkaupunkiseutu on kesällä ihana ja täynnä mahdollisuuksia, mutta yli puolet vuodesta tää alue on yks helvetinkolo, jossa on yksinomaan paskaa säätä. Täällä on satanu valehtelematta nyt melkein kolme kuukautta putkeen. KOLME KUUKAUTTA MÄ SANON

Pk-seudulla on ollut kunnon talvi viimeksi joskus vuonna 2010 about. Loput vuosista on ollut mustaa, paskaa, loskaa, paskaa, sohjoa, vettä, vettä, vettä, vettä, paskaa. Ei sää varmaan ihan näin paljoa menisi tunteisiin jos mulla ei olisi isoa koiraa, joka vaatii paljon liikuntaa ja saa sitä liian vähän, koska mä en kykene parempaan. En kertakaikkiaan löydä itsestäni sitä voimaa joka saisi mut rämpimään pilkkopimeässä ja loppumattomassa vesisateessa joka päivä töitten jälkeen kahta tuntia. EI PYSTY. Ja sitten koen syyllisyyttä aina niinä päivinä kun lenkit jää liian lyhyiksi. Salla kirjoittikin tästä sääasiasta eilen ja olen samaa mieltä: jos rakastaa syksyä, tuskin omistaa koiraa.

Muttakun nyt ei ole enää syksy. Ei olisi pitänyt olla enää pitkään aikaan. Kohta ollaan joulukuussa, ja täällä on reilusti plussaa koko ajan ja lunta on nähty vain parina päivänä. Tätä kaikista karseinta keliä, jota pohjoisessa joutuu sietämään yleensä vaan joitakin viikkoja, on jatkunut täällä jo kuukausia ja tulee jatkumaankin varmaan sinne huhtikuulle saakka.

Asiaa pahentaa sekin, että mulla ei edes ole kunnon ulkoilukamppeita tällä hetkellä. Mutta vaikka olisikin, olisin ihan yhtälailla naama mutterilla koska ei ne vaatteet sitä säätä ja valon vähyyttä miksikään muuta – ja se kurainen koira sotkee kämppää joka tapauksessa ihan hulluna vaikka mä itse olisin päästä varpaisiin goretexillä vuorattu. Jos mä oon ihan rehellinen niin siitä on jo aika kauan aikaa, kun koiran omistaminen olisi viimeksi tuntunut piristävältä ja voimauttavalta asialta. Näillä säillä se on lähinnä lisärasite, josta tuun vaan huonolle tuulelle. Puhun lähinnä siitä ulkoilutuksesta siis, onhan tuo otus näin sisätiloissa oikein söpö. Oikeassa talvessa ulkoilutus on PALJON kivempaa ja helpompaa, eikä sitä sotkuakaan tule kotiin niin paljoa. Toki kovat pakkaset on sitten eri tavalla hankalia, mutta aika harvoin sellaisia ihan järkyttäviä paukkupakkasia on. Tuntuu että ihan mikä tahansa olis parempi kuin tämä nykyinen säätrendi. (….toisaalta muistutan itseäni liki päivittäin siitäkin, että olen todella onnekas kun mun suurimpia kestohuolia on sää. Silloin on asiat varmaan varsin hyvin.)

Kysyn vaan että miten tätä jaksaa ensi kevääseen taas? Ja nyt jos joku tulee tunnelmoimaan kuinka ihanaa syksyllä on kun voi kääriytyä vilttiin ja katsella kynttilöitä, niin mä heitän teitä märällä koiralla :DD

Kynsillä on muuten OPI Icelandin Krona-logical Order (tietty) ja neulekuvio on leimattu MoYou Londonin Fashionista 02 -laatasta (tietty) Dashican beigellä. Oon jumittunut todella rankasti tähän Islantikokoelmaan ja neulekuvioihin…

Peeäs: hyödynsittekö Black Friday -tarjouksia? Mä hyödynsin. Arvaatteko mitä ostin? Jep, vedenpitävät kengät. MITÄS MUUTAKAAN.

Translation: I’m stuck. OPI Iceland Collection polishes are the only ones I use anymore! What’s happening to me?!

Continue Reading