L’Oréal Paris ja villimpi joulu

Hengailin viime viikolla L’Oréal Parisin lämminhenkisessä tapahtumassa, joka järjestettiin Café Fleuristessa. Aivan uskomattoman sympaattinen ja tunnelmallinen kahvila, suosittelen käymään. Pala klassista Ranskaa keskellä Helsinkiä :) Paikan sitruunamarenkikakkujuttu sai mut hiljaiseksi useamman minuutin ajaksi, ja se on melko harvinaista. Tapahtumassa oli paikalla myös legendaarinen Sirkka Lekman, joka on taiteillut erikoispaperista ihmisten siluetteja Linnanmäellä vuosikymmenten ajan. Sirkka on sekä nainen että mieleenpainuva kokemus. Karismaattinen, tarkka, lämmin ja hauska. Jos teillä on joskus mahdollisuus päästä Sirkan katseen alle, tehkää se. Vilauksen mun siluettikuvasta löydätte Instasta :)

Lahjapussissa oli kiinnostavaa kosmetiikkaa sekä kaunis amaryllis. En ole harjaantunut tekemään horsmista tuotearviointeja, joten tänään keskitytään enempi siihen kosmetiikkapuoleen, tarkemmin ottaen L’Oréal Parisin joulukauden kokoelmaan nimeltä My Wild Side. Kokoelma on teemaltaan eläimellinen ja savannihenkinen, mikä ei ehkä ole se ensimmäinen teema joka joulukokoelmasta tulee mieleen. Hyvä näin, sillä mikäs sen mielenkiintoisempaa on kuin yllätyksellisyys.

.
.

Kokoelmaan kuuluu luomiväripaletti, nestemäinen silmänrajausväri, ripsiväri, huulipuna ja kynsilakka. Palettia lukuunottamatta kaikissa tuotteissa näkyy vihreä-kultainen teemaväritys.

.
.

Kokoelman hittituotteeksi veikkaan Tanzania Rubis -huulipunaa, jonka sävy on herkullisen marjaisa viininpunainen. Mulle laitettiin tätä punaa vastusteluistani huolimatta L’Oréalin tapahtumassa, ja kuin ihmeen kaupalla tykkäsin lopputuloksesta! Vastustelin siis sen takia, että ohuthuulisena en osaa käyttää tummia punia koska näytän aina ilkeältä. Mua ei onneksi kuunneltu tässäkään asiassa ja ammattilaisen laittamana Tanzania Rubis hehkui kauniina ja satiinipintaisena myös minihuulilla. Suosittelen kokeilemaan.

.
.
loreal paris tanzania rubis swatch
.

Super Liner Ultra Precision on eyeliner, jonka kärki on taipuisa. Jotenkin automaattisesti oletin kärjen olevan jäykkä ja kova kuten ”tavallisissa” silmänrajaustusseissa, joten ensimmäinen rajauskokeilu tällä laitteella näytti aika…mielenkiintoiselta. En vielä oikein tiedä miten tätä ajetaan.

.
.

Volume Million Lashes Féline -ripsiväri mainostaa tuovansa erottelevuutta ja viuhkamaista järjestystä räpsyttimille. Kaareva harjasosa on toiselta puolelta harjaksiltaan lyhyempi ja toiselta pidempi. Pidemmillä harjaksilla erotellaan ja pienemmillä tuodaan ripsiin massaa. Käsittääkseni. Paljastan tässä tietämättömyyteni, koska olen käyttänyt jo tosi kauan suuriharjaksisia, Hannu Karpon mikkiä muistuttavia ripsiväriharjoja, joten nämä hienostuneet uutuudet ovat mulle hieman vieraita. Ensikokeilulla sain kyllä jo aika nätin tuloksen, mutta annan massan hieman kuivahtaa ennen tarkempia testailuja.

.
.

Luomiväripaletti on nimeltään La Palette Smoky. Edeltäjistään La Palette Nudesta sekä La Palette Rosesta poiketen Smokyn sävymaailma on vähän rohkeampi ja monipuolisempi.

.
.

Paletista löytyy nudea, lilaa, keltaista ja klassisia smoky-sävyjä. Sävyvalikoima voi ensin näyttää epäsovinnaiselta ja riitasointuiselta, mutta sävyt eivät ole superpigmenttisiä ja siten tottumattomammankin meikkaajan käytettävissä. Yleisesti ottaen pigmenttisyyttä arvostetaan tuotearvioissa tosi korkealle, mutta voin avoimesti myöntää että en minä ainakaan osaa niitä aivan järjettömän pigmenttisiä luomivärejä ja poskipunia käyttää. Häivytys ei oo sitä vahvinta osaamisaluetta…mulla on esimerkiksi yksi aivan ihana karpalonpunainen poskipuna jota en ole käyttänyt kertaakaan, koska pigmenttiä on niin paljon että talomaalillakin varmaan saisi vienomman lopputuloksen. Niin että aina se vähempi pigmentti ei tarkoita huonompaa tuotetta. Riippuu ihan siitä millaisen meikkaajan käsiin tuote on päätymässä.

La Palette Smokyn kohdalla napeissa oli vähän laatuvaihtelua. Missään napissa ei ole hurjasti pigmenttiä, mutta osa levittyy pehmeämmin kuin osa. Musta ja harmaa nappi ovat paletin heikoimmat lenkit ja swatchatessakin tulos oli laikukas. Keltainen nappi on aika kuiva, mutta se on käsittääkseni aika yleistä keltaisissa luomiväreissä. Laadullisesti parhaita sävyjä ovat nudet ja roosat. Swatcheissa on kaikissa 2-3 pyyhkäisyä, pohjustajaa en käyttänyt. Sanoisin, että kyseessä on monipuolinen paletti sellaiselle, joka vasta varovasti kokeilee muita kuin ihonvärisiä luomivärisävyjä ja joka pitää mattasävyistä.

loreal paris la palette smoky swatch
.
loreal paris la palette smoky swatch
.

Tuo savunsininen sävy on tosi kaunis. Aion kokeilla sitä vielä joku päivä kun on sellainen rohkea fiilis :D

Kokoelman tuotteista ripsiväri ja silmänrajaustussi jää vakkarivalikoimaan, mutta muut tuotteet ovat limited edition ja myynnissä siis vain hetken aikaa.

(Tuotteet saatu, postaus ei sisällä mainoslinkkejä.)

Translation: Here’s L’Oréal Paris Holiday 2015 collection called My Wild Side (press sample). A bit different than Holiday collections usually are, isn’t it? La Palette Smoky eyeshadow palette is an interesting mix of nude, purple, yellow and smoky shades. None of the shades are massively pigmented which is a good thing is you are new to these more bold shades. The lipstick called Tanzania Rubis is my favorite of this collection and I think it’s going to sell out quickly. The shade is really pretty mix between berry and wine red. The mascara and eyeliner are new additions to the permanent range but other products are limited edition so get yours before they are gone!

Continue Reading

Draamaa ja La Vie en Rose

Mulla on nyt pieni henkilökohtainen draama tässä käynnissä. Meidän koira Rieha on nyt 9 kuukauden ikäinen ja näemmä nyt on uudestaan alkamassa se vaihe, kun vauhtia on enemmän kuin älyllistä kapasiteettia. Ilmeisesti murkkuikä kolkuttelee ovella. Hihnakäytös on ollut aika vaihtelevaa, mutta koirapuistolle päin vievä tie on ollut tasaisesti vaikea. Puistoonhan pitäis Riehan mielestä päästä ihan satasta ja mielellään ilman taluttajaa. Taluttaja taas kulkisi mielellään puistoon pitäen tiiviin katsekontaktin sivulla kauniisti tanssahtelevaan koiraansa. Siinä on ristiriita, joka toissapäivänä oli kaataa tämän hallituksen. Pitkän työpäivän jälkeen lähdin nälissäni (eli lähtökohtaisesti murhanhimoisena) ulkoiluttamaan energiaa pursuavaa koiraa, joka liikkui eteenpäin lähinnä tasajalkahypyin. Oli pimeää ja satoi vettä ja paleli ja väsytti ja vitutti. Paitsi koiraa, joka oli onnensa kukkuloilla tietenkin. Alkumatka menee aina kohtuullisesti, mutta kun tullaan kotitien päähän, Rieha kieltäytyy syömästä nameja (eli sitä ei voi palkita) ja sen aivoissa apinat hakkaa lautasia eikä mikään käsky mene siitä metakasta läpi. Siinä me sitten taivallettiin jotain 300 metrin matkaa puoli tuntia. Rieha sinkoaa hihnan päähän, minä pysähdyn ja odotan että Rieha palaa takaisin, tulee rinnalle ja ottaa katsekontaktin, ja sitten jatketaan matkaa sekunnin ajan kunnes Riehalla taas hihna loppuu kesken, ja taas pysähdyn ja odotan. Kuvio toistui sen verran monta kertaa että oli aika Päiväni murmelina -fiilis. Muutamaa metriä ennen koirapuiston porttia koiralla lopulta paloi sulake (mulla se oli kärähtänyt jo monta sataa metriä aiemmin tosin) ja se teki kuolemaa halveksuvan kamikazeloikan hihnan päähän, repäisi itsensä irti mun otteesta ja samalla repesi keskisormen kynsi puoliksi irti. I kid you not. Teki kuulkaa nannaa. Siinä vaiheessa oli aika Hulk-olo, mutta ei siinä muu auttanut kuin hakea koira takaisin ja aloittaa lähestyminen uudestaan. Ja kyllä, lopulta mentiin portille ilman ryntäilyä, mutta siinä vaiheessa mieliala oli synkkä ku suolampi ja kysyin puistossa olleelta rouvalta, paljollako hän ostaisi nätin urospennun. Vaihdossa tarjouduin ottamaan toisen hänen kauniisti käyttäytyvistä tollereistaan. Kauppoja ei syntynyt, mihin varmaan vaikutti sekin että keskustelun aikana Rieha ryntäili päättömästi pitkin puistoa ja tutki, voisiko mutalätäkön läpi kaivaa itsensä Kiinaan.

Nyt olisi tietenkin hienoa päästä kertomaan, kuinka sinnikkyyteni ansiosta tänään menimme kauniisti yhteistyössä ja nätisti kävellen koirapuistoon ja aurinkokin paistoi, mutta höpönpöppöjä. Sama sää, sama väsymys, sama nälkä ja sama sulakkeen palaminen molemmilla. Erona tosin se, että nyt ennakoin kamikazehypyn paremmin eikä Rieha saanut riuhtaistua itseään vapaaksi JA se ees-taas -jumppaaminen alkoi vasta noin 150 metriä ennen koirapuistoa! Tottiskentät, täältä tullaan ihan kohta…

.
.

Noh, tätä se koiran kasvatus joskus on ja luojan kiitos jokainen lenkki ei ole tuollainen, mutta joka tapauksessa kuvauskäden keskisormen kynsi on ja pysyy niin kamalan revenneenä, että siinä ei mikään paikkakaan kestä, mutta ei sitä voi leikatakaan, kun se on revennyt niin syvältä. Että näin. Uusia lakkauksia saatte siis tovin odottaa ja voi olla että seuraavat viikot on vähän enemmän muuhun kosmetiikkaan ja lifestyleen painottuvia :D onneksi varastossa on kuvia ja onhan mulla jemmassa vielä ne kysymyspostauksen kysymyksetkin, johon en ole vastannut. Jep, en ole unohtanut sitä!

Tällä kerralla tarjolla on kuitenkin juuri nyt kaupoissa oleva uutuuskokoelma, L’Oréal Paris La Vie en Rose, joka sisältää kolme huulipuna- ja kynsilakkaparia. Sävyt on nimetty Jennifer Lopezin, Naomi Wattsin ja Blake Livelyn mukaan.

.
.

Blake’s Delicate Rose -parissa huulipuna on herkullisen karkkipinkin sävyinen ja kynsilakka korallinen pinkki creme. L’Oréal Parisin kynsilakkoja en ole aiemmin koittanut ja yllätyin niiden siveltimestä, joka on liki identtinen Essien leveän siveltimen kanssa. Ehdoton plussa. Näin pitkille kynsille lakka tarvitsi kolme kerrosta peittääkseen täysin. Sävy on aivan ihana.

.
.
.
.

J’Lo’s Delicate Rose -parin puna on tumma magenta, joka huulilla onkin yllättävän kirkas, liki violetti sävy. Kynsilakka taas on tumma viininpunainen. Tämä lakka peitti kahdella kerroksella.

.
.
.
.

Naomi’s Delicate Rose -parin puna on roosa nude, ja kynsilakkaakin voi oikeastaan samalla sanaparilla kuvata. Lakka oli aika ohutta ja vaati kolme kerrosta peittääkseen.

.
.

Kaikki kolme huulipunaa jättää jälkeensä himmeän mattaisen jäljen, joka ei kuitenkaan ole niin ehdottoman kiilloton kuin joissain mattapunissa. Naomin huulipuna on mulle sopiva sävy, mutta kaksi muuta ovat liian kylmiä sävyjä istuakseen tähän naamaan. Mutta mullapa onkin kaksi siskoa, joille ne sopivat täydellisesti :)

.
.

Huulipunan ja kynsilakan sovittaminen toisiinsa on kiva idea ja itsehän olen juuri sellainen tyyppi, joka kiinnittää huomiota tällaisiin asioihin. Siis itsellänihän meikit ja lakat on aina eriparia tietenkin, mutta jos joku muu on hoksannut sovittaa ne yhteen, varmasti huomaan sen ja nostan kuvitteellista hattuani. La Vie en Rose -kokoelman kynsilakat eivät superharrastajalle tarjoa mitään maatamullistavaa, mutta punat ovatkin tämän kokonaisuuden Se Juttu. Nuo hylsytkin on minusta ihan valtavan kauniit.

Noh, olisko jollain rohkaisevia sanoja koirankoulutukseen ja/tai revenneen kynnen kasvatukseen? Anyone? :D

(Tuotteet saatu.)

Continue Reading