Aina ei mee…

Mun on pakko tilata se valoteltta tai loppuu blogista sisältö aika nopeasti. Ainoa syy miksi mulla ei vielä sitä telttaa ole on se, etten tiedä mihin ihmeeseen saan sellaisen hökötyksen mahtumaan >:( Sissin valoteltta näyttää tosi hyvältä, mutta tuo koko… Myönnän, etten ole perehtynyt asiaan lainkaan, elän siinä toivossa että joku teistä lukijoista linkkaisi mulle halvan, kauniin, pienen ja kaikinpuolin maagisen lightboxin. Anyone? :D

Ai niin, olen unohtanut kertoa: Pilvihattaraa-lakkauskilpailun voitti Zigi näillä upeilla kynsillä :) Onnea!

Mun oli tarkoitus koittaa samanlaista tuorekelmulla marmorointia piristääkseni itseäni paskan päivän jälkeen, ja oikein varta vasten raahauduin töiden jälkeen kauppaan tuorekelmua ostamaan, mutta eipä ollu taas Jahve tai Zeus tai muutkaan jumalhahmot meikäläisen puolella. Tolkuton kaatosade alkoi heti kun astuin kaupasta ulos, ja mun kengät imi itseensä välittömästi desikaupalla vettä, mikä tarkoitti tietty märkiä sukkia. Lätsyttelin menemään jonkin matkaa veden valuessa jatkuvana virtana mun niskaan (note to self: älä käytä sateenvarjoa, jossa on reikä). Sitten huomasin ettei tuorekelmu ookaan enää mun laukussa. Raivostutti jo siinä vaiheessa, mutta käännyin kuitenkin takaisin ja lopulta bongasinkin kelmupaketin maassa, lätäkössä tietysti, keskellä parkkipaikkaa. Kipitin kauheeta munaravia pakettia kohti, ja kun olin noin 10 metrin päässä, mun vierestä ajoi auto ja SPLAT ajoi kelmuparan päälle :(( Oikein vielä kahdella renkaalla varmuuden vuoksi. Että ei sitten paljoo marmoroitu. Niin kerta. Traaginen tarina, tiedän. *tarjoaa nenäliinaa*

bundlemonster 313

 Päätin sitten leimailla, koska tilasin hetki sitten Cesarsin aleista Konadin leimauslakkoja sekä kuvassa näkyvän Color Clubin Who Are You Wearing -lakan. Lakka on vähän maitokahvin värinen, ei siis puhdas valkoinen. Vaatii 4 kerrosta peittävyyteen, mitä en juuri arvosta, mutta tuo kiva off-white -väri antaa paljon anteeksi.

Kuviot on BundleMonsterin laatasta 313 ja leimauslakkana Konadin Pearl Pink. Leimaus ei taaskaan mennyt kivuttomasti, tuhlasin Pearl Pinkiä vaikka kuinka paljon turhaan kun en vain saanut kuviota nousemaan leimasimelle. Kiroilu kuului varmaan naapuriin saakka. Päällyslakkaa laittaessa vasta huomasin tuon Y:n muotoisen nökkösen keskisormessa…

Vasemmassa kädessä ei ollut ylimääräisiä Y-nökkösiä, mutta onnistuin nimettömässä sohlaamaan kuvion ihan miten sattuu.

Taidan mennä harjoittelemaan tuota leimailua. Taas. HUOH.

Oon muuten jälleen kerran viikonlopun reissussa, tällä kertaa tosin Suomessa. Arvatkaa kaks kertaa olenko taaskaan ehtinyt ajastaa postauksia…jos tämä kiire ei kohta lopu, se saa jatkua. Over and out!

Translation: Bad nail day. That’s all I have to say at this point. I’ll go practice my stamping skills once again…

Continue Reading

Stamping – how hard can it be?

Paljastan nyt jotakin aavistuksen noloa. Olen tähän saakka kieltäytynyt hankkimasta leimausvälineitä, koska mun mielestä se on ”liian helppoa” ja ”huijaamista, koska freehandina kaikki kuviot pitää kynsille maalata” ja ”menemistä siitä mistä aita on matalin”. Nämä kärkkäät kommentit siis olen sanonut sillä kokemuksella, etten ollut ikinä edes nähnyt leimausvälineitä saati kokeillut niitä. Lienee turhaa kertoa, että olin täysin väärässä?

Konad Stamping equipment
Konad Stamping equipment

Leimaaminen on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että paksua erikoislakkaa levitetään sabluunaan, pyyhitään scraperilla (kuvassa oleva litteä pinkki jutska) ylimääräiset lakat pois, painetaan stamper eli leimasin (tuo pinkki puikula) sabluunaan ja siitä leimataan kuvio kynnelle. Konad on näiden välineiden tunnetuin valmistaja, minkä vuoksi leimaamisesta puhutaan myös konadointina. Noita leimauskuvioita on tsiljoonia eikä välineet ole mitenkään kalliita, joten mahdollisuuksia on tosi paljon. Erikoislakatkaan ei ole välttämättömiä, periaatteessa mikä tahansa hyvin peittävä kynsilakka soveltuu leimaamiseen.

Kuulostaa helpolta, mutta mun tarpeeton ylimielisyys leimaamisen suhteen kostautui välittömästi kun sitä ekan kerran yritin. Voi surkea kuinka monessa kohtaa siinä voikaan epäonnistua :D Erikoislakat alkaa kuivua heti kun ne kuviokiekolle levittää, ja liikaa kuivuttuaan kuvio ei enää tartu stamperiin saati kynnelle. Stamperia ei saa painaa liikaa tai liian vähän kuvion päälle, silloinkaan kuvio ei tartu. Ja kuvion saaminen kynteen oikeaan kohtaan kokonaisena….ei jumankauta! Mä tietysti pässinä alotin leimaamisen koko kynnen kuviolla, joka on kaikista vaikein leimata oikeaan kohtaan. Tällaista sitten lopulta sain aikaiseksi:

konad m57
Base color OPI i’m fondue of you, zebra pattern from konad plate m57

Leimaaminen oli tautisen hidasta, koska mun piti tehdä suurin osa kynsistä kahteen kertaan…OKEI OKEI, neljään kertaan. Siinä vaiheessa kun olin ihan tuskanhiessä ja raivokohtauksen partaalla, luovutin ja annoin virheiden olla. Näin käy kun ei kolmannellakaan leimauskerralla saa kuviota oikeaan kohtaan:

En vaan jaksanut enää yrittää, joten laskin rimaa. Nää ei olis muuten tulleet ikinä valmiiksi.

Pitäkää tuhrunne, saakeli :D

Toisella yrittämällä rima oli jo valmiiksi aika matalalla, joten selvisin leimaamisesta huomattavasti nopeammin. Järkkärillä otetut lähikuvat paljasti taas virheitä, joita en itse edes huomannut ennen kuin katsoin kuvia..

konad m57
Base color essie a crewed interest, pattern from Konad m57

Näiden kuvien katsomisen jälkeen lätkin pahimpien kämmien päälle kukkatarroja. Fooled everyone. Mwhahahaaaaa!

 Leimaaminen on kyllä oikeasti aika vinkeää touhua, olkoonkin että se on aluksi tuskaisen hankalaa. Mulla on jo mielessä vaikka mitä leimausideoita, kunhan nyt ensin opin tekemään leimauksia oikein. KUN opin, huom. Lupaan, että seuraavassa leimauspostauksessa kuviot on oikeasti onnistuneet! (nyt tuli paineita.)

Translation: I’ll have to admit something rather embarrassing. I’ve refused to try stamping because ”it’s too easy” and ”it’s like cheating in nail art”. Oh boy was I sadly mistaken. For anyone who might not know: stamping (or ”konading” which referres to the biggest stamping equipment brand, Konad) is a technique where you add special nail polish to a metal plate with different prints in it, scrape the excess polish off, roll a stamper over the print and then stamp the print on to your nail. Sounds relatively simple, right? Well IT WASN’T. My God did I use ridiculous amount of time doing these manicures. Special nail polish starts to dry the second you put it on the plate, so you’ll have to be really fast in all phases of stamping, and speed has never been my forté..nor has precision for that matter. Placing the print on your nails is the most difficult part and as you can see in the 3rd picture, I did not succeed very well in that department. I did so many do-overs I can’t even count. Second attempt was a lot less painstaking than the first though it’s still far from perfect. Nevermind these troubles, I actually liked playing with this technique. I’ll keep practicing.

Continue Reading