Enkä minä koskaan kävele yksin

Tämä postaus on niin vaikea kirjoittaa, että olen onnistuneesti sitä jo liki kolme viikkoa lykännyt. Hieman reilut puoli vuotta sitten kirjoitin vastaavan jutun Bobbysta, ja nyt sama on taas edessä. Vimman aika mennä oli 19.8.2015.

Vimma 5v.
Vimma 5 v.

Vimma oli mun ensimmäinen koira. Se oli mieletön narttu, siitäkin huolimatta että sen kohdalla monta asiaa meni pieleen. Vimma oli nuorena oikea räyhähenki – lahjomaton, hullunrohkea, härkäpäinen ja nopeasti kuumuva. Geenilotossakaan ei onni suosinut, ja terveysongelmia oli ihan riittämiin. Ei ehkä ihan ensikoiramateriaalia sinänsä, mutta ainakin lähti luulot pois: kuvitteltiin tietävämme koirista paljonkin, kunnes Vimma tuli ja osoitti ettei me tiedetä mitään. Tulin monta kertaa lenkiltä parkuen, takin hiha koiran hampaiden jäljiltä riekaleina ja varmana siitä, etten koskaan tule pärjäämään sille koiralle. Mutta niin vain särmät hioutui, taidot kasvoi ja hermot rauhoittui. Vimmasta tuli sittenkin sellainen koira, jonka käytöstä aivan poikkeuksetta ihasteltiin ja kiiteltiin, ja joka paransi monta ihmistä koirapelosta. Vimma oli jotenkin aivan ihmeellisen persoonallinen ja jäi poikkeuksetta ihmisten mieleen.

Vimma 7 v.
Vimma 7 v.

Neljännen ikävuoden kynnyksellä Vimman takajalan sisäreidestä ja saman jalan kintereestä löytyi rasvakasvaimia, jotka normaalisti ovat kapselissa ja siten myös helpohkosti poistettavissa. Vimman tapauksessa kapselia ei ollut ja rasvasolut levittäytyivät lihasten ja jänteiden sekaan. CT-kuvissakin käytiin ja ne kuvat olivat murheellista katseltavaa. Vimma leikattiin, mutta kasvaimia ei voitu poistaa. Patologi arvioi, että vaikka histologisesti kasvain on hyvälaatuinen, käytännössä se on kuitenkin pahanlaatuinen, koska se jatkaa kasvamistaan ja lopulta tekee jalasta käyttökelvottoman. Ainoa hoito olisi ollut jalan amputaatio, mutta sitä me ei edes harkittu. Ennustetta ei oikein osannut kukaan antaa, mutta CT-kuvauksen tehnyt eläinlääkäri sanoi, että puoli vuottakin on aika pitkä aika. Kolme vuotta Vimma kuitenkin jaksoi vielä kasvainten löytymisen jälkeen.

Vimma ihan pienenä
Vimma ihan pienenä
.
.
10 kk
10 kk

Vimmalla oli aina älyttömän korkea kipukynnys, eikä se koskaan ulissut tai vinkunut vaikka olisi sattunutkin. Siksikin aika kasvainten löytymisen jälkeen oli koko ajan huolen värittämää. En tiennyt paljonko aikaa oli jäljellä, enkä tiennyt näyttäisikö Vimma kipuja jos sillä olisi niitä. Bobbyn kuoleman jälkeen eli viimeisen puolen vuoden aikana Vimma kuitenkin selvästi muuttui, siitä tuli yhtäkkiä vanhus. Vimma harmaantui ja hidastui, vaikka oli vasta 7 vuotta. Kyllä se leikki vielä ja telmi Riehan kanssa, mutta liekki oli hiipunut. Se ei ollut meidän sähikäinen enää, se taipui sairauden edessä. Kun sillä sitten yhtäkkiä alkoi juoksu joka pitkittyi, mulle tuli sellainen olo että tässä tää nyt on. Ja niin se oli. Vimman vei lopulta kohtutulehdus, joka terveen koiran kohdalla olisi ollut leikkauksella hoidettavissa, mutta Vimman liikuntakyky oli jo jalan kasvainten vuoksi selvästi heikentynyt eikä leikkauksessa olisi ollut mitään järkeä. Oli pakko päästää irti.

.
.

Mulle oli koko ajan hirveän tärkeää se, että minä ja IT-tuki osattaisiin tehdä päätös luopumisesta ennenkuin Vimmalta katoaa silmistä elämänhalu ja se alkaa kärsiä. Bobby kärsi viimeiset tuntinsa ja se oli niin hirveää katseltavaa, että halusin sen edes Vimman kohdalla välttää, kun Bobbyn kanssa siihen ei ollut mahdollisuutta. Se onnistui kuin ihmeen kaupalla. Vimma ei kärsinyt, mutta yhtään lisäpäivää se ei myöskään olisi jaksanut.

Vimma oli osa meitä, se oli ollut kaikissa isoissa elämänmuutoksissa mukana ja sen kanssa me kasvettiin yhdessä. Kun Vimma tuli meille, me oltiin huolettomia kakaroita. Lähtiessään Vimma jätti meidät taakseen aikuisina, ehkei enää niin huolettomina, mutta paljon kokeneina. Vimma myös opetti mulle kaiken minkä tiedän koirista. Se opetti vastuuta, periksiantamattomuutta, sisukkuutta ja luopumistakin. Kävin Vimman kanssa monella tapaa kovan koulun. Sitä ei edes tajua kuinka paljon voimia sairaasta koirasta huolehtiminen vie, kunnes se loppuu. Ja sitten kun se loppuu, takki on aivan tyhjä, ja silti miettii olisiko voinut tehdä vielä enemmän.

7 kk
7 kk
.
.

Hain Vimman tuhkat tänään. Harvoin on askel niin raskas ja pahvilaatikko niin painava. Tuntui että siinä laatikossa on kaikki surut, kaikki muistot, kaikki kasvukivut ja menetykset, kaikki. Ja pala minusta. En vieläkään voi käsittää että Vimma on poissa, koska sehän on ollut meillä aina. Se näki minusta enemmän kuin kukaan ihminen, ja tykkäsi minusta silti. Siinä se koirien hienous onkin; ne eivät rakasta sinua persoonasi vuoksi vaan siitä huolimatta.

Me ollaan nyt menetetty kaksi perheenjäsentä puolen vuoden välein, molemmat ennen aikojaan. Se on hirveän raskasta eikä mulla ole sen varalle oikein sanojakaan. Elämä meni nyt näin. Kyllähän koiran ottaessa siihen varautuu että yhteinen aika on verrattain lyhyt, mutta se kuinka tärkeä siitä koirasta tulee…siihen ei voi varautua.

.
.
.
….and I will never walk alone

Kiitos Vimma että kävit meillä. Teit minusta paremman, meistä vahvemmat ja muistoista kultaisemmat. Sano terveiset Bobbylle. Meillä on teitä ihan hirveä ikävä.

Translation: Rest in Peace Vimma, 22.5.2008 – 19.8.2015. Love you. Say hi to Bobby for me. 

Continue Reading

Pastellisalamointia ja pentuja

isadora nude essentials

Täytyy heti ensimmäisenä pahoitella tämän postauksen kuvia. En tiedä mitä tapahtui, mutta en saanut näistä kynsistä yhden ainoaa tarkkaa ja terävää kuvaa. Olen tottunut siihen, että hololakkojen kimallus usein hämää kameran tarkennusta, mutta ekaa kertaa todistin liukuvärin tekevän samoin. Otin kahteen kertaan usean kymmenen kuvan satsit ja JOKA IKINEN oli kynsistä epätarkka ja muualta tarkka. En käsitä! Koitin manuaali- ja automaattitarkennusta enkä kummallakaan tavalla päässyt normaaliin tulokseen. Ihan ku kamera olis ollut humalassa. Mun ratkaisu oli huutaa ja paiskoa tavaroita ja polkea jalkaa, mikään niistä ei auttanut ja sitten loppui keinot. Joten saatte epätarkkoja kuvia. Olkaapa hyvä :D

isadora nude essentials
.

Huonot kuvat harmittaa aina, mutta erityisesti silloin, kun lakkaus olis mieluinen. Kuten tällä kertaa. Lakkasin pohjalle kaksi kerrosta Ginan Whitea, asettelin salamanmuotoiset kynsivinyylit paikoilleen ja töpöttelin päälle liukuvärin IsaDoran Fresh Linenilla (lila) ja Candy Storella (vaaleanpunainen) meikkisienen palaa apuna käyttäen. Kynsinauhoille levitin kerroksen IsaDoran Peel Off -lakkaa, joka oli helppo nykäistä pois iholta lakkaamisen jälkeen eikä siivottavaa enää hirveästi jäänyt. Tosin Petralla oli tästä samanlaisesta lakkausprosessista hieman erilaiset fiilikset :D

isadora fresh linen candy store
.

Jouduin töpöttelemään lakkoja kaksi kerrosta, joten vinyylit oli aika kauan paikallaan ja lopputuloksena oli epätarkat rajat. En oikein enää välitä noista Teismomin vinyyleistä, sillä ne ovat aika paksuja ja jäykkiä verrattuna esimerkiksi Vinyl Quickiesin ja Vinyl It Upin vastaaviin. Paksu materiaali ei pysy kynnen pintaa mukailevana kovin hyvin ja lakkaa vuotaa helposti vinyylin alle. Jouduin korjailemaan rajoja järkikäteen siveltimellä ja siinä meinasi kyllä mennä kuppi nurin. Noh, epätarkat rajat sopinee hyvin näihin epätarkkoihin kuviinkin…

.
.
.
.

Fresh Linen ja Candy Store ovat ilmestyneet IsaDoran kevätkokoelman Nude Essentialsin yhteydessä ja olen saanut lakat maahantuojalta. Vaaleanvihreän Spring Budin esittelinkin jo aikaisemmin ja kokoelmaan kuuluu myös persikkainen creme nimeltä Posh Peach. Kaikki neljä karkkisävyistä lakkaa ovat kausisävyjä ja myynnissä nyt.

Loppuun vielä kosmetiikkaan liittymätön uutinen! Kuten tiedätte, menetimme äärimmäisen rakkaan koiraystävämme Bobbyn runsas kuukausi sitten. Se on ollut kauhean kova paikka sekä meille ihmisille että toiselle koiralle Vimmalle, joka menetti parhaan kaverinsa. Haluttiin pian Vimmalle toveri eikä asiaa haluttu kauheasti lykätä, koska Vimman elinajanodote ei kovin pitkä ole ja se täyttää parin kuukauden päästä 7 vuotta. Alunperin ajateltiin pentua ensi kesäksi, mutta sattumien kautta löytyi sitten sopiva kasvattaja, joka oli teettämässä pentuja oikein lupaavasta yhdistelmästä. Pentue syntyi vajaat 3 viikkoa sitten. Aikatauluilla ei ole mitään väliä siinä vaiheessa kun sopiva yhdistelmä löytyy, joten mikäli kaikki menee hyvin, kuukauden päästä meille tallustelee tämmöinen nakkipallero :)

.
.
.
.

Heti puhuttiin pennun kanssa samaa kieltäkin :D

Translation: I could talk about the pastel gradient and nail vinyls I used for this mani BUT all I can really think about is those puppies! We lost our other dog Bobby a little over a month ago and although no-one can ever take Bobby’s place in out hearts, we didn’t want our remaining dog Vimma to be alone…and puppies are so freaking adorable. At first we thought about getting another dog next Summer but then came across a very good breeder and a suitable litter and things just fell in to place more quickly than we anticipated. So in a month one of these super cute puppies will be ours! I can’t wait <3

Continue Reading