Meikkikuvien lyhyt oppimäärä

Otin viime viikonloppuna vähän pärstäkuvia itsestäni. Tarkoitus oli kuvata esimerkki mun tyypillisestä arkiaamun meikistä.

Meikkasin huolellisesti (paljon arkiaamua huolellisemmin) esimerkin perusmeikistä ja ryhdyin kuvauspuuhiin kattoikkunan suomassa runsaassa valossa. Koska mulla meni niin äärettömän putkeen tämä, ajattelin neuvoa vähän teitäkin kuvaushommissa.

Ensinnäkin, kun kuvaat kattoikkunan alla, saat tosi kätsysti ihan sikana valoa kuviin. Samalla voit todeta, että ylhäältä tuleva valo kadottaa kaiken värin kulmakarvoista, ja jättää jäljelle harmailta näyttävät karvat ja epätasaisia ruskeita väriviiruja sinne tänne. Aivan sama vaikka livenä peilistä näkyy millaiset instagramkulmakarvat tahansa, niin kuvissa ne on haaleat, epätasaiset ja värittömät. Jos sinulla on lemmikkejä tai esim. humalaisia ystäviä kotonasi, anna jonkun heistä meikata kulmakarvasi. Mitä väliä, kun kuvissa ne näyttää kuitenkin tältä:

.
.

Älä tee hiuksille mitään. Likaiset söheröhaituvat on kivan boheemit. Jos mahdollista, tarkenna kuva korvaan ja jätä naamaosa sumeaksi.

.
.

Totea, että naisviiksesi ovat sitä vahvuusluokkaa, että Movember on joka päivä ja sirkuksessa on duunipaikka tarjolla. Tuhoa kuvamateriaali ja harkitse poistuvasi Internetistä lopullisesti.

Tsemppaa ja muistuta itseäsi siitä, että me ollaan hei kaikki hyvii just sellasina ku me ollaan.

.
.

Erehdy katsomaan oikeasti hyvien bloggaajien meikkikuvia ja käy omat kuvat vertailun vuoksi läpi. Totea, että näytät kaikissa hevoselta. Jolla on viikset. Ja tukka huonosti. Ja tyhmät kulmakarvat. Ja tarkennus päin persettä. Ota mitta ja kaada se täyteen. Tartu sitten kuppiin ja heitä se nurin.

.
.

Ota vastaavia kuvia n+1 kappaletta. Syö suruun. Zoomaa sitten kaksoisleukaan. Mene lukemaan vinkkejä onnistuneeseen meikkikuvaan.

”Siristä silmiä hieman, jotta niiden muoto tulee paremmin esiin. Kohota kulmia, että luomet näkyvät etkä näytä väsyneeltä. Leuka eteen, huulet törrölleen, sensuelli katse”

Ai näinkö?

.
.

Just noin. Hyvä. That’s the money shot right there.

Sitte lopuksi laitetaan vielä käytetyt tuotteet. Koska siis nämä kuvat tekee kaikille tuotteille oikeutta.

.
.

Kiitos ja näkemiin.

Translation: If anyone needs advice on how to fail make-up shots miserably, just ask me. I’ll fill you in on the details. 

Continue Reading

Pilalla! Apua!

En jaksa etsiä kiertoilmaisuja tämänhetkiselle tunteelle, joten sanon suoraan. Nyt vituttaa niin ettei veri meinaa kiertää.

Katsokaapa mikä yllätys löytyi Muuramen työpöydän lipaston pinnasta:

.
.

Voi juma-vtun-lauta.

Olin pitänyt reilun vuorokauden kahta pinkkiä, keinonahkaista leimauslaattakansiota tuossa lipaston päällä. Yöllä sitten vähän siistin possuilupistettäni ja nostin kansiot pois, ja toinen niistä päätti jättää I was here -merkkinsä lipastoon. Kyseessä on TIETENKIN se ainoa Muuramen laatikosto joka ollaan ostettu uutena muutama vuosi sitten, eli se on mun laatikostoista ainoa moderni versio hidastimineen ja metallisine liukukiskoineen, ja luonnollisesti siksi myös ylivoimaisesti arvokkain.

.
.

Hinkkasin länttiä ihmesienellä, laimentamattomalla Tolulla ja jollain toisella puhdistusaineella. Millään ei ollut mitään vaikutusta, tietenkään, koska kyseessä on värjääntymä eikä poistettavissa oleva tahra. Ja TIETENKIN se saatanan läntti on tuossa etureunassa, eli sitä ei voi edes peittää millään.

Myönnän aivan avoimesti, että minä aikuinen ihminen vollotin lipastoni perään kuin pikkulapsi. Joo, tiedän että huonekalut on käyttöesineitä joille sattuu ja tapahtuu ja normaaliin käyttöön ne on tarkoitettu, mutta kun muistelee kuinka järkyttävän duunin näin sen eteen että sain Muurameni kerättyä ja harrastuspisteeni valmiiksi, tuo tahra tuntuu vaan VÄÄRÄLTÄ. Siinä se irvailee ja ilkkuu mulle, on jatkuvasti ja koko ajan näkyvissä ja pilannut sekä lipaston ulkonäön että jälleenmyyntiarvon kokonaan. Eikä mulla ole varaa ostaa uutta tilalle. Joku kahden pennin laattakansio turmelee lähemmäs tuhannen euron huonekalun. Se nyt vaan on väärin.

.
SYYLLINEN

Pöydän ja kansion pinnat oli molemmat kuivia kun niitä käytin, tuohon paikkaan ei paista aurinko eikä siinä ole kuuma, eli ei ole mitään muuta selittävää tekijää tuolle värjäytymälle kuin se, että kansion materiaali on täyttä paskaa. Olen ostanut kansion kimppatilauksena Messy Mansionista joskus tooooosi kauan sitten, eli ei ole kyse edes siitä että materiaali _uutena_ päästäisi väriä. Haluaisin saada yrityksen kommentin tähän asiaan ja mielellään myös ratkaisu- ja korvausehdotuksen, mutta koska en voi todistaa että olen tuon kansion juuri Messystä ostanut, heillä tuskin on mitään halukkuutta alkaa asiaa selvittää. Eli mun on todennäköisesti vain nieltävä se että I can’t have nice things.

Joten; oisko teillä kenelläkään mitään ideaa siitä miten värjäytymän saisi poistettua ilman että maalipinta menee pilalle? Arvostaisin apua ihan älyttömästi.

Translation: Be aware of these pink faux leather stamping plate holders. Mine just ruined my really expensive Muurame design wooden drawer. The pink case is a couple of years old so it’s not a question of color transferring when the case is new. The drawer was dry, the case was dry, and they weren’t exposed to heat or sunshine. The plate holder was on the table for a day or so. I tried everything I could think of to remove the stain but nothing helped. So this Messy Mansion 12,50 dollar case cost me a 870 dollar drawer. You can probably imagine what I’m feeling right now. If you have any tips on how to remove a stain like this, I’d really like to hear them. I will contact Messy Mansion as well and see what they suggest I do. 

Continue Reading

Maalaushaasteiden lyhyt oppimäärä

Kaikki varmaan jo tässä vaiheessa tietää, että mä en osaa maalata mitään käsin kynsille enkä myöskään ole yrittänyt liiemmin opetella. Nyt kun CesarsShopiin tuli myyntiin Ra Paintin akryylivärit, Cesarsin Satu kysyi haluaisinko esitellä niitä ja mun vastaus oli pelkkä räkäinen nauru. Satu ei antanut niin helpolla periksi ja jäätävän painostuksen kannustuksen jälkeen käsiini päätyi kolme purkkia akryylivärejä. Voisin kuulemma kokeilla vaikka leimojen värittelyä.

Siitä ideasta ihan innostuinkin ja päädyin kompromissiin: leimasin aksenttikynnelle valkoiselle pohjalle mustan leiman, joka toimi pohjana ja ikäänkuin sapluunana akryyliväreille. Hain sellaista mosaiikkimaista tyyliä.

No saahan sitä hakea. Mosaiikkia haettiin, ite tehtyä tuli.

.
.

Harmittaa, että tein tän lakkauksen ENNEN kun sain Zigiltä messuviikonloppuna vinkkejä akryylimaalaukseen. Nyt mun on siis koitettava uudestaan joskus. Kirottua. >.<

Akryylimaaleissa on monta tosi hyvää ominaisuutta: ne on erittäin peittäviä (ainakin hyvät akryylimaalit), niitä voi sekoitella keskenään, ohentaa, ja vesiliukoisuuden ansiosta omat virheensä voi korjata kastamalla siveltimen veteen ja ”pyyhkimällä” pieleen menneen osion pois. Kuivuttuaan maalit eivät hievahdakaan eivätkä ne ole moksiskaan myöskään päällyslakasta. Harmi että mä en jotenkin ollenkaan muistanut tuota vesiliukoisuutta kun aksenttikynttä maalailin. Olis ehkä voinut saada rajoista pikkasen suoremmat, jos olis tajunnut korjailla huteria viivoja veteen kastetulla siveltimellä…no ei sitten. Jääpähän jotain koitettavaa SEURAAVAAN KERTAAN.

.
.
.
.

Aksenttikynnen kaverina on Zoyan Tobey. Tässä on kuulkaa nyt täydellinen neonpinkki lakka. En pidä ollenkaan siitä, että neonpinkkeihin lakkoihin tungetaan aina sinistä shimmeriä. Aina. Mutta Tobey on creme! Mahtavaa! Sävy on todellinen neon, mutta silti peittävä ja helppo lakata. Kuvissa on kaksi kerrosta. Aivan ihana lakka, miten mä en ole tiennyt tämän olemassaolosta aikaisemmin? Esimerkiksi joka kesä kun olen neonlakkoihin hurahtanut? Noh, parempi myöhään… Sopii tämä talveenkin, kun vaan laittaa sopimaan.

.
.

Voi elämä noita mun huojuvia viivoja. Uskooko joku, jos väitän humalaisen apinan tekosiksi?

picture polish nail art brush
.
.
Sävyt vasemmalta oikealle: Turquoise, Claret Violet, Light Pink

Maalaukseen käytin Picture Polishin nail art -sivellintä koossa 2. Se oli liian iso, eli tarvitsen tämän pienemmän... koska aion oikeastikin koittaa maaleja vielä uudestaan. Mulla on tosi ristiriitaisia tunteita tätä asiaa kohtaan, koska siis raivostuttaa etten osaa maalata ja siksi tavallaan vihaan koko hommaa, mutta toisaalta Ra Painteissa on ihan törkeän ihania värejä ja nuo purkit on niin söpöjä ja mua kuitenkin näköjään vähän kiehtoo tää maalausjuttu.Sitäpaitsi noilla maaleilla on tosi kätevää paikkailla esim. reikäisiä leimauksia. Aargh! Tämä on Sofian valinta, nail art edition.

En tiiä mitä teen. Menen haistelemaan kynsilakkoja ennenkuin tilaan kaikki siveltimet ja kaikki maalit. Prkl.

(Maalit ja sivellin saatu CesarsShopista. Postaus ei sisällä mainoslinkkejä.)

Translation: Once upon a time there was a girl who couldn’t paint anything and then she tried acrylic paints (press sample) and still couldn’t. The end. 

Btw, Zoya Tobey is the most awesome neon pink creme I’ve ever seen. 

Continue Reading