Kosmetiikkakaaosta selättämässä, osa 2

Edellisessä epäjärjestystä käsitelleessä jutussa kirosin kaappien syviä ja hankalia hyllyjä, jotka ovat epäkäytännöllisiä sekä kosmetiikan että vaatteiden säilyttämiseen. Moni ehdottikin hyllyjen muuttamista vetolaatikoiksi, mutta budjetti ei venynyt elfan tyyppisten ratkaisujen hankintaan. Sitten sain kuitenkin kaverilta muuttotyhjennyksen yhteydessä Ikean Antonius-korihyllyjä neljä ”tornia” ja olin niin mielissäni että meinasin haljeta! Mitatkin täsmäsi mun kaappeihin. Yksi hyllykkö vie noin puolet kaapin korkeudesta, joten laskin että saan yhden kosmetiikkakaappiin, yhden siivouskaappiin ja kaksi päällekkäin vaatekaappiin.

Haettiin hyllyköt Sissin kanssa ja Sissi paukutti hyllyköt kumivasaran avulla palasiksi ja nippuun (ja osti siinä sivussa kaveriltani hermeettisen kokoisen taulun, mutta se on toinen tarina). Sitten vaan auto täyteen ja hyllyköt kotiin ja juhlimaan sitä kuinka oon strong and independent woman.

Kai tää ois jossain todellisuudessa voinut mennä niin, että olisin koonnut korihyllyt, laittanut ne kaappiin, täyttänyt laatikot kosmetiikalla ja esitellyt blogissa organisoitua kosmetiikkavarastoani. Mutta koska nyt puhutaan mun elämästä, niin reisillehän se meni.

Ensimmäinen ongelma tuli jo kokoamisvaiheessa. Metalliset rimat piti laittaa sivulaitojen väliin pitämään hyllykön kehikon koossa. Helppoa, ei ruuveja eikä mitään. Osa rimoista upposi paikoilleen kuin vanhaan ihmiseen mutta osa ei loksahtanut kohdilleen vaikka mitä perkelettä ois huutanut. Ensin meni maltti ja sitten rima. Sain siis halkaistua tuollaisen metalliväkäsen irtipoikki ja toki vielä niin, että puolet väkäsestä on riman sisällä. Pysyvästi.

Seuraavia rimoja en yrittänyt enää nitkuttaa tai työntää paikoilleen, vaan hakkasin ne vasaralla kohdilleen. Veikkaan että purkamista nää ei enää käsittelyni jälkeen kestä. Tosin suurempi huoli lienee se kuulovaurio, jonka itselleni (ja naapureille) aiheutin hakkaamalla metallikiskoja tavallisella vasaralla. Se kumivasara ois ollut ehkä ihan jees.

No mutta, yksi rikkinäinen ja yksi ehjä kehikko koottuna tyhjensin kaksi kaappia kehikoita varten. Tuli vaan pari muuttujaa. Joku saatanan neropatti on keksinyt, että kaapin viidestä hyllystä vain kaksi on irrotettavia ja muut kiinteitä. MIKSI!!! Arvatkaa vaan olinko tajunnut tätä ennenkuin tyhjensin koko helvetin kaapin. Siinä meni se mun ajatus a) kosmetiikkakaapista b) siististä vaatekaapista.

Infernaalinen vitutus alkoi hiipiä ohimoon, mutta pidin itseni rauhallisena ja muutin joustavasti suunnitelmaa: laitan korihyllykön kaappiin, jossa on vain vaatetanko.

Paitsi että EN NÄKÖJÄÄN LAITAKAAN.

Tässä kohtaa latelin ilmoille kaikki tietämäni kirosanat. Haluaisin ensinnäkin haastaa noiden kaappien suunnittelijan oikeuteen ja toisekseen heittää nuo korihyllyköt parvekkeelta, mutta ei ne varmaan mahtuis siitä parvekkeenkaan ovesta.

Ehkä ei ois ihan näin iso tatti otsassa, jos olisin huomannut hylly- ja saranaongelmat ENNEN kuin tyhjensin kaapit ja kasasin tilaa vievät korihyllyköt. Luovutin ja menin lattialle makaamaan ja miettimään elämän ihanuutta.

Tässä vaiheessa Riehakin katsoi järkeväksi tulla apuun ja tuli makaamaan mun päälle ja hönkimään naamalle. Kiitos.

Tää huone on nyt niin sekaisin ja täynnä, että en esimerkiksi pääse käsiksi mun työpöytään lainkaan. Kirjoitan nytkin tässä lattialla, puristuneena sivupöydän ja korihyllykön ja koiran väliin. Kello on miljoona, en ole syönyt, pyykit mätänee koneeseen ja korvissa soi. Tekis mieli heittää joku käsikranaatti olan yli tähän huoneeseen.

Mitäs sitä sitten keksis?

Translation: sometimes everything works out just the way you want. And sometimes it really, really doesn’t.

Continue Reading

Meikkikuvien lyhyt oppimäärä

Otin viime viikonloppuna vähän pärstäkuvia itsestäni. Tarkoitus oli kuvata esimerkki mun tyypillisestä arkiaamun meikistä.

Meikkasin huolellisesti (paljon arkiaamua huolellisemmin) esimerkin perusmeikistä ja ryhdyin kuvauspuuhiin kattoikkunan suomassa runsaassa valossa. Koska mulla meni niin äärettömän putkeen tämä, ajattelin neuvoa vähän teitäkin kuvaushommissa.

Ensinnäkin, kun kuvaat kattoikkunan alla, saat tosi kätsysti ihan sikana valoa kuviin. Samalla voit todeta, että ylhäältä tuleva valo kadottaa kaiken värin kulmakarvoista, ja jättää jäljelle harmailta näyttävät karvat ja epätasaisia ruskeita väriviiruja sinne tänne. Aivan sama vaikka livenä peilistä näkyy millaiset instagramkulmakarvat tahansa, niin kuvissa ne on haaleat, epätasaiset ja värittömät. Jos sinulla on lemmikkejä tai esim. humalaisia ystäviä kotonasi, anna jonkun heistä meikata kulmakarvasi. Mitä väliä, kun kuvissa ne näyttää kuitenkin tältä:

.
.

Älä tee hiuksille mitään. Likaiset söheröhaituvat on kivan boheemit. Jos mahdollista, tarkenna kuva korvaan ja jätä naamaosa sumeaksi.

.
.

Totea, että naisviiksesi ovat sitä vahvuusluokkaa, että Movember on joka päivä ja sirkuksessa on duunipaikka tarjolla. Tuhoa kuvamateriaali ja harkitse poistuvasi Internetistä lopullisesti.

Tsemppaa ja muistuta itseäsi siitä, että me ollaan hei kaikki hyvii just sellasina ku me ollaan.

.
.

Erehdy katsomaan oikeasti hyvien bloggaajien meikkikuvia ja käy omat kuvat vertailun vuoksi läpi. Totea, että näytät kaikissa hevoselta. Jolla on viikset. Ja tukka huonosti. Ja tyhmät kulmakarvat. Ja tarkennus päin persettä. Ota mitta ja kaada se täyteen. Tartu sitten kuppiin ja heitä se nurin.

.
.

Ota vastaavia kuvia n+1 kappaletta. Syö suruun. Zoomaa sitten kaksoisleukaan. Mene lukemaan vinkkejä onnistuneeseen meikkikuvaan.

”Siristä silmiä hieman, jotta niiden muoto tulee paremmin esiin. Kohota kulmia, että luomet näkyvät etkä näytä väsyneeltä. Leuka eteen, huulet törrölleen, sensuelli katse”

Ai näinkö?

.
.

Just noin. Hyvä. That’s the money shot right there.

Sitte lopuksi laitetaan vielä käytetyt tuotteet. Koska siis nämä kuvat tekee kaikille tuotteille oikeutta.

.
.

Kiitos ja näkemiin.

Translation: If anyone needs advice on how to fail make-up shots miserably, just ask me. I’ll fill you in on the details. 

Continue Reading

Pilalla! Apua!

En jaksa etsiä kiertoilmaisuja tämänhetkiselle tunteelle, joten sanon suoraan. Nyt vituttaa niin ettei veri meinaa kiertää.

Katsokaapa mikä yllätys löytyi Muuramen työpöydän lipaston pinnasta:

.
.

Voi juma-vtun-lauta.

Olin pitänyt reilun vuorokauden kahta pinkkiä, keinonahkaista leimauslaattakansiota tuossa lipaston päällä. Yöllä sitten vähän siistin possuilupistettäni ja nostin kansiot pois, ja toinen niistä päätti jättää I was here -merkkinsä lipastoon. Kyseessä on TIETENKIN se ainoa Muuramen laatikosto joka ollaan ostettu uutena muutama vuosi sitten, eli se on mun laatikostoista ainoa moderni versio hidastimineen ja metallisine liukukiskoineen, ja luonnollisesti siksi myös ylivoimaisesti arvokkain.

.
.

Hinkkasin länttiä ihmesienellä, laimentamattomalla Tolulla ja jollain toisella puhdistusaineella. Millään ei ollut mitään vaikutusta, tietenkään, koska kyseessä on värjääntymä eikä poistettavissa oleva tahra. Ja TIETENKIN se saatanan läntti on tuossa etureunassa, eli sitä ei voi edes peittää millään.

Myönnän aivan avoimesti, että minä aikuinen ihminen vollotin lipastoni perään kuin pikkulapsi. Joo, tiedän että huonekalut on käyttöesineitä joille sattuu ja tapahtuu ja normaaliin käyttöön ne on tarkoitettu, mutta kun muistelee kuinka järkyttävän duunin näin sen eteen että sain Muurameni kerättyä ja harrastuspisteeni valmiiksi, tuo tahra tuntuu vaan VÄÄRÄLTÄ. Siinä se irvailee ja ilkkuu mulle, on jatkuvasti ja koko ajan näkyvissä ja pilannut sekä lipaston ulkonäön että jälleenmyyntiarvon kokonaan. Eikä mulla ole varaa ostaa uutta tilalle. Joku kahden pennin laattakansio turmelee lähemmäs tuhannen euron huonekalun. Se nyt vaan on väärin.

.
SYYLLINEN

Pöydän ja kansion pinnat oli molemmat kuivia kun niitä käytin, tuohon paikkaan ei paista aurinko eikä siinä ole kuuma, eli ei ole mitään muuta selittävää tekijää tuolle värjäytymälle kuin se, että kansion materiaali on täyttä paskaa. Olen ostanut kansion kimppatilauksena Messy Mansionista joskus tooooosi kauan sitten, eli ei ole kyse edes siitä että materiaali _uutena_ päästäisi väriä. Haluaisin saada yrityksen kommentin tähän asiaan ja mielellään myös ratkaisu- ja korvausehdotuksen, mutta koska en voi todistaa että olen tuon kansion juuri Messystä ostanut, heillä tuskin on mitään halukkuutta alkaa asiaa selvittää. Eli mun on todennäköisesti vain nieltävä se että I can’t have nice things.

Joten; oisko teillä kenelläkään mitään ideaa siitä miten värjäytymän saisi poistettua ilman että maalipinta menee pilalle? Arvostaisin apua ihan älyttömästi.

Translation: Be aware of these pink faux leather stamping plate holders. Mine just ruined my really expensive Muurame design wooden drawer. The pink case is a couple of years old so it’s not a question of color transferring when the case is new. The drawer was dry, the case was dry, and they weren’t exposed to heat or sunshine. The plate holder was on the table for a day or so. I tried everything I could think of to remove the stain but nothing helped. So this Messy Mansion 12,50 dollar case cost me a 870 dollar drawer. You can probably imagine what I’m feeling right now. If you have any tips on how to remove a stain like this, I’d really like to hear them. I will contact Messy Mansion as well and see what they suggest I do. 

Continue Reading