Juuttumista

Tiedän että olen todella juurtunut nyt kahteen värisävyyn, harmaaseen ja lilaan/violettiin. Olen blogin lukijoiden puolesta aavistuksen pahoillani tästä jumiutumisesta, mutta minkäs teet kun kyseiset värit niin kovasti nyt miellyttää!

Tänään onkin luvassa lilan ja harmaan yhdistelmä, Essien Bangle Jangle.

essie bangle jangle
essie bangle jangle

Essien Suomessa (ja varmaan muualla Euroopassa?) myytävissä lakoissa on mahtava leveä sivellin, joka tekee lakkaamisesta naurettavan helppoa. Itse saan Essien leveällä sudilla koko kynnen peittoon yhdellä ainoalla sutaisulla, aivan käsittämätöntä mahtavuutta!

.

Nimettömiin laitoin perhossiirtokuvia. Oon aivan rakastunut siirtokuvien käyttöön, se on niin helppoa! Mulla on valitettavasti siirtokuvia niin vähän, että säästelen niiden käyttöä :D Pitäis kai lopultakin tutustua siihen eBayn maailmaan. Oon sanonut samaa jo varmaan puoli vuotta…tiedän vain että jos ryhdyn siihen, menetän loputkin rahani tälle harrastukselle.

.

Oletteko te juuttuneet johonkin tiettyyn värisävyyn, vai olenko minä ainoa?

Translation: I’m stuck. I can’t get over grey and lilac nail polishes. Here’s one that combines both of those shades: Essie Bangle Jangle :)

Continue Reading

DIY lightbox

Olen puhunut vähän joka toisessa postauksessa valokuvausongelmistani ja siitä, etten haluaisi maksaa suuria summia oikeista valoteltoista. Harkitsin kuitenkin jo vakavasti valoteltan tilaamista, sillä keinovalossa kuvaaminen ei kertakaikkiaan onnistunut ja kuva-arkisto alkoi uhkaavasti tyhjentyä vanhemmista, luonnonvalossa otetuista kuvista.

Pari päivää sitten Papu antoi mulle vinkin löytämästään edullisesta päivänvalolampusta, ja siitä se ajatus sitten lähti. Kävin perjantaina ostamassa Prismasta kyseisen energiansäästölampun, jossa värilämpötila on 6400K. Kyseisen polttimon hinta oli muistaakseni 6,95 euroa. Ostin sitten kaveriksi polttimolle työpöytävalaisimen, koska vastaavaa ei kotoa löytynyt. Ei ehkä häikäise kauneudellaan, mutta soveltuu siihen käyttöön johon sen tarvitsin, eikä hintakaan päätä huimannut (Prismassa 24,90 €).

Koitin valokuvata käpäliäni ensin pelkän lampun avulla, mutta siitä ei tullut lasta eikä banaania, joten ei auttanut muu kuin alkaa väsätä lightboxia…tai siis hymyillä ihastuneena vieressä, kun IT-tuki väsäsi laatikkoa.

Ikea Kassett

Valolaatikon virkaa toimittaa Ikean Kassett-laatikko, joka soveltuu kokonsa puolesta tehtävään oikein hyvin. Koska laatikko on melko pieni, sen saa helposti pois tieltä vaikka kirjahyllyyn, jos ei halua katsella kyseistä viritystä jatkuvasti.

Sitten vain mattoveitsi kauniiseen käteen ja leikataan iso reikä laatikon pitkälle sivulle.

.

Reiän päälle laitetaan pala valkoista kangasta, tässä tapauksessa uhrattiin yksi kärsinyt valkoinen T-paita. Kangaspala kiinnitettiin kynsiliimalla (ehdotin kyllä naulapyssyä, mutta se olisi kuulemma ollut liioittelua). Laatikon sisusta vuorattiin valkoisella paperilla, koska se heijastaa valoa kangasta paremmin.

Tässä valmis viritys:

DIY lightbox
.

valolaatikko
.

Korkeuden säädön kanssa oli vähän pulmia, mulla kun ei kameralle pöytäjalustaa ole, ainoastaan tuo kuvan reunassa näkyvä iso lattiajalusta. Onneksi Dolce & Gabbanan lahjapakkausloota ja Jatkosodan pikkujättiläinen pelastivat tilanteen :D Valaisin laitettiin kiinni porraskaiteeseen, jotta saatiin valo tulemaan laatikon yläosan reiän kautta sisään. Ideaali tilanne olisi se, että valoa tulisi myös laatikon sivuista, mutta siihen ei nyt ollut resursseja.

Millaisia kuvia laatikon avulla sitten saa?

Essie Lovie Dovie
.
.

Nämä olivat ensimmäiset testikuvat. Kameran valkotasapaino oli tässä vielä säätämättä ja muutenkin asetukset väärät, joten ihonsävy on harmahtava ja kuvat latteita, mutta kunhan kaikki asetukset saadaan kamerastakin kohdalleen niin eiköhän homma ala pelittää!  Kynsillä 3 kerrosta Essien Lovie Dovie -lakkaa sekä siirtokuvia (water decals).

Verratkaa noita valokuvia tähän hirvitykseen, joka on otettu tavallisessa keinovalossa suurella vaivalla, eli kameran asetuksia ränkätty mahdottomasti ja kuvaa vielä muokattu ankarasti paremmaksi jälkikäteen:

Ei näin.

Kohtuullinen ero, vai mitä?

Kaiken kaikkiaan tällaisen kotistudion aikaansaaminen maksoi mulle noin 30 € eli lampun ja valaisimen verran, koska muut tarvikkeet löytyivät kotoa. Iso investointi tämä ei kokonaisuudessaankaan olisi ollut, koska esim. Kassett-laatikot maksaa Ikeassa 3,95 € /2 kpl, ja toki tarkoitukseen käy lähes mikä tahansa pahvilaatikko. Paperia nyt varmaan jokaisesta kodista löytyy, samoin pala valkoista kangasta. Lisäksi tarvitaan vain sakset ja/tai mattoveitsi, teippiä ja liimaa. Ainoa mitä ihmettelen on se, miksi en tehnyt (lue: pyytänyt IT-tukea tekemään) tätä aikaisemmin.

Mitäs tykkäätte?

Translation: I finally got sick and tired of this constant darkness which destroyed my attempts of taking good pictures, so here’s my DIY lightbox. All you need is a cardboard box, piece of white fabric, scissors, glue, tape and paper. And a good lamp. Cut a hole on top of the box, cover it with white fabric and place white papers inside the box. That’s all there is to it. I can’t believe it took me this long to do this, it pretty much saved my blog!

Continue Reading

Stamping – how hard can it be?

Paljastan nyt jotakin aavistuksen noloa. Olen tähän saakka kieltäytynyt hankkimasta leimausvälineitä, koska mun mielestä se on ”liian helppoa” ja ”huijaamista, koska freehandina kaikki kuviot pitää kynsille maalata” ja ”menemistä siitä mistä aita on matalin”. Nämä kärkkäät kommentit siis olen sanonut sillä kokemuksella, etten ollut ikinä edes nähnyt leimausvälineitä saati kokeillut niitä. Lienee turhaa kertoa, että olin täysin väärässä?

Konad Stamping equipment
Konad Stamping equipment

Leimaaminen on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että paksua erikoislakkaa levitetään sabluunaan, pyyhitään scraperilla (kuvassa oleva litteä pinkki jutska) ylimääräiset lakat pois, painetaan stamper eli leimasin (tuo pinkki puikula) sabluunaan ja siitä leimataan kuvio kynnelle. Konad on näiden välineiden tunnetuin valmistaja, minkä vuoksi leimaamisesta puhutaan myös konadointina. Noita leimauskuvioita on tsiljoonia eikä välineet ole mitenkään kalliita, joten mahdollisuuksia on tosi paljon. Erikoislakatkaan ei ole välttämättömiä, periaatteessa mikä tahansa hyvin peittävä kynsilakka soveltuu leimaamiseen.

Kuulostaa helpolta, mutta mun tarpeeton ylimielisyys leimaamisen suhteen kostautui välittömästi kun sitä ekan kerran yritin. Voi surkea kuinka monessa kohtaa siinä voikaan epäonnistua :D Erikoislakat alkaa kuivua heti kun ne kuviokiekolle levittää, ja liikaa kuivuttuaan kuvio ei enää tartu stamperiin saati kynnelle. Stamperia ei saa painaa liikaa tai liian vähän kuvion päälle, silloinkaan kuvio ei tartu. Ja kuvion saaminen kynteen oikeaan kohtaan kokonaisena….ei jumankauta! Mä tietysti pässinä alotin leimaamisen koko kynnen kuviolla, joka on kaikista vaikein leimata oikeaan kohtaan. Tällaista sitten lopulta sain aikaiseksi:

konad m57
Base color OPI i’m fondue of you, zebra pattern from konad plate m57

Leimaaminen oli tautisen hidasta, koska mun piti tehdä suurin osa kynsistä kahteen kertaan…OKEI OKEI, neljään kertaan. Siinä vaiheessa kun olin ihan tuskanhiessä ja raivokohtauksen partaalla, luovutin ja annoin virheiden olla. Näin käy kun ei kolmannellakaan leimauskerralla saa kuviota oikeaan kohtaan:

En vaan jaksanut enää yrittää, joten laskin rimaa. Nää ei olis muuten tulleet ikinä valmiiksi.

Pitäkää tuhrunne, saakeli :D

Toisella yrittämällä rima oli jo valmiiksi aika matalalla, joten selvisin leimaamisesta huomattavasti nopeammin. Järkkärillä otetut lähikuvat paljasti taas virheitä, joita en itse edes huomannut ennen kuin katsoin kuvia..

konad m57
Base color essie a crewed interest, pattern from Konad m57

Näiden kuvien katsomisen jälkeen lätkin pahimpien kämmien päälle kukkatarroja. Fooled everyone. Mwhahahaaaaa!

 Leimaaminen on kyllä oikeasti aika vinkeää touhua, olkoonkin että se on aluksi tuskaisen hankalaa. Mulla on jo mielessä vaikka mitä leimausideoita, kunhan nyt ensin opin tekemään leimauksia oikein. KUN opin, huom. Lupaan, että seuraavassa leimauspostauksessa kuviot on oikeasti onnistuneet! (nyt tuli paineita.)

Translation: I’ll have to admit something rather embarrassing. I’ve refused to try stamping because ”it’s too easy” and ”it’s like cheating in nail art”. Oh boy was I sadly mistaken. For anyone who might not know: stamping (or ”konading” which referres to the biggest stamping equipment brand, Konad) is a technique where you add special nail polish to a metal plate with different prints in it, scrape the excess polish off, roll a stamper over the print and then stamp the print on to your nail. Sounds relatively simple, right? Well IT WASN’T. My God did I use ridiculous amount of time doing these manicures. Special nail polish starts to dry the second you put it on the plate, so you’ll have to be really fast in all phases of stamping, and speed has never been my forté..nor has precision for that matter. Placing the print on your nails is the most difficult part and as you can see in the 3rd picture, I did not succeed very well in that department. I did so many do-overs I can’t even count. Second attempt was a lot less painstaking than the first though it’s still far from perfect. Nevermind these troubles, I actually liked playing with this technique. I’ll keep practicing.

Continue Reading