Järkeä menettämässä

Mä oon tänään miettinyt, että voikohan sään takia seota. Siis puhtaasti ja totaalisesti menettää järkensä. Alan taipua siihen että kyllä voi, ja alan olla lähellä sitä murtumispistettä. Pääkaupunkiseutu on kesällä ihana ja täynnä mahdollisuuksia, mutta yli puolet vuodesta tää alue on yks helvetinkolo, jossa on yksinomaan paskaa säätä. Täällä on satanu valehtelematta nyt melkein kolme kuukautta putkeen. KOLME KUUKAUTTA MÄ SANON

Pk-seudulla on ollut kunnon talvi viimeksi joskus vuonna 2010 about. Loput vuosista on ollut mustaa, paskaa, loskaa, paskaa, sohjoa, vettä, vettä, vettä, vettä, paskaa. Ei sää varmaan ihan näin paljoa menisi tunteisiin jos mulla ei olisi isoa koiraa, joka vaatii paljon liikuntaa ja saa sitä liian vähän, koska mä en kykene parempaan. En kertakaikkiaan löydä itsestäni sitä voimaa joka saisi mut rämpimään pilkkopimeässä ja loppumattomassa vesisateessa joka päivä töitten jälkeen kahta tuntia. EI PYSTY. Ja sitten koen syyllisyyttä aina niinä päivinä kun lenkit jää liian lyhyiksi. Salla kirjoittikin tästä sääasiasta eilen ja olen samaa mieltä: jos rakastaa syksyä, tuskin omistaa koiraa.

Muttakun nyt ei ole enää syksy. Ei olisi pitänyt olla enää pitkään aikaan. Kohta ollaan joulukuussa, ja täällä on reilusti plussaa koko ajan ja lunta on nähty vain parina päivänä. Tätä kaikista karseinta keliä, jota pohjoisessa joutuu sietämään yleensä vaan joitakin viikkoja, on jatkunut täällä jo kuukausia ja tulee jatkumaankin varmaan sinne huhtikuulle saakka.

Asiaa pahentaa sekin, että mulla ei edes ole kunnon ulkoilukamppeita tällä hetkellä. Mutta vaikka olisikin, olisin ihan yhtälailla naama mutterilla koska ei ne vaatteet sitä säätä ja valon vähyyttä miksikään muuta – ja se kurainen koira sotkee kämppää joka tapauksessa ihan hulluna vaikka mä itse olisin päästä varpaisiin goretexillä vuorattu. Jos mä oon ihan rehellinen niin siitä on jo aika kauan aikaa, kun koiran omistaminen olisi viimeksi tuntunut piristävältä ja voimauttavalta asialta. Näillä säillä se on lähinnä lisärasite, josta tuun vaan huonolle tuulelle. Puhun lähinnä siitä ulkoilutuksesta siis, onhan tuo otus näin sisätiloissa oikein söpö. Oikeassa talvessa ulkoilutus on PALJON kivempaa ja helpompaa, eikä sitä sotkuakaan tule kotiin niin paljoa. Toki kovat pakkaset on sitten eri tavalla hankalia, mutta aika harvoin sellaisia ihan järkyttäviä paukkupakkasia on. Tuntuu että ihan mikä tahansa olis parempi kuin tämä nykyinen säätrendi. (….toisaalta muistutan itseäni liki päivittäin siitäkin, että olen todella onnekas kun mun suurimpia kestohuolia on sää. Silloin on asiat varmaan varsin hyvin.)

Kysyn vaan että miten tätä jaksaa ensi kevääseen taas? Ja nyt jos joku tulee tunnelmoimaan kuinka ihanaa syksyllä on kun voi kääriytyä vilttiin ja katsella kynttilöitä, niin mä heitän teitä märällä koiralla :DD

Kynsillä on muuten OPI Icelandin Krona-logical Order (tietty) ja neulekuvio on leimattu MoYou Londonin Fashionista 02 -laatasta (tietty) Dashican beigellä. Oon jumittunut todella rankasti tähän Islantikokoelmaan ja neulekuvioihin…

Peeäs: hyödynsittekö Black Friday -tarjouksia? Mä hyödynsin. Arvaatteko mitä ostin? Jep, vedenpitävät kengät. MITÄS MUUTAKAAN.

Translation: I’m stuck. OPI Iceland Collection polishes are the only ones I use anymore! What’s happening to me?!

Continue Reading

piCture pOlish Clouds ja Haven

Voehan syksy ja talvi. Nyt alkaa tosissaan tuntua jaksamisessa tämä pimeys, kun talviaikaan siirtymisen myötä töistä lähdettäessä on jo pimeää eikä lunta ole enää yhtään. Pk-seudulla oli tosi kivat pari päivää, kun lunta oli reilusti ja pakkasta 1-2 astetta. No, se oli ja meni :D Sen säätilan vuoksi sain pitää vieraitakin luonani pidempään! Mun vanhemmat nimittäin palasi syyslomareissultaan ulkomailta viime torstaina ja heidän tarkoituksenaan oli ajaa takaisin pohjoiseen samana päivänä, mutta silloin tuli se 20 cm lunta ja heillä oli kesärenkaat autossaan. Eipä siinä paljoa ajella sitten, joten sain nautiskella vanhempieni seurasta pari päivää pidempään. Sen lumenkin kyllä olisin mielelläni pitänyt pidempään. En tiiä miten tätä pimeyttä ja märkää taas jaksaa! Joulukuussa ehkä helpottaa, koska sitten on sentään JOULUKALENTERIAIKA :D

Löysin tämän lakkauksen arkistoistani ja heti tuli ikävä kesää. Lakkaus sinänsä ei ole mitenkään erityisen kesäinen, mutta Haven-lakasta tulee mieleen hiekkaranta (mikä kyseisen lakan inspiraationa onkin), ja tällaisia vaaleita sävyjä en muutenkaan ole käyttänyt pitkään aikaan. Kynsillä on viipyillyt lähinnä luumun sävyjä, ruskeita ja viininpunaisia lakkoja.

Tässä lakkauksessa edustavat siis piCture pOlishin vaaleansininen Clouds ja vaalea nude Haven, molemmat tietysti CesarsShopista ostettu. Molemmissa on PP:lle ominaista holohitulaa ja miellyttävä koostumus. Kerrosmääriä en valitettavasti muista, koska en laittanut niitä mihinkään ylös ja olen tehnyt tän lakkauksen elokuussa. Viivakuvio on leimattu Dashican beigellä, ja kuvio löytyy laatasta Konad Square 32 -laatasta. Sain laatan CesarsShopista ja valitsin sen kivojen lehtikuvioiden sekä kätevien abstraktien viivakuvioiden vuoksi.

Jostain syystä mun on aina kamalan vaikea käyttää vaaleansinisiä lakkoja, vaikka usein ihastunkin niihin (kuten nyt tämä Clouds, jonka hankin vaikka epäilinkin värin sopivuutta mulle). Kynsillä vaaleansiniset vain usein tuntuvat jotenkin lapsellisilta ja epäsopivilta mulle. Nudeen yhdistettynä lakkauksen vaaleansinisyys kuitenkin jotenkin vaimeni ja kykenin peräti ihan tykkäämään tästä lakkauksesta :D

Seuraavaksi ohjelmassa voisi olla kauneusmessujen ostokset! Vai kiinnostaako messuhaalinnat enää ketään? :D

Mitä tykkäsitte lakkauksesta?

(Leimauslaatta saatu.)

Translation: I know it’s all burgundys and plums and browns and other dark colors nowadays, but I’m missing these Summery light shades so here goes nothing! Clouds and Haven from piCture pOlish are a really pretty couple :)

 

Continue Reading

Origamikynnet ja ressihässäkkää

Niinhän sitä luulis että kun muuttaa kolmannen kerran kolmen vuoden sisään, niin olis jotenkin hanskassa se prosessi ja tietäisi mitä pitää tehdä, milloin ja missä järjestyksessä. Mutta ei näköjään. Jokainen tekemistä odottava asia tulee ihan yllätyksenä ja vaikka oon tiennyt muutosta jo jonkin aikaa, niin silti tuntuu että aika loppuu kesken. Se tosin lienee vaan orastavan stressin aiheuttama fiilis, sillä oikeasti mulla on ajankäytön suhteen pullat ihan hyvin uunissa. Oon ensimmäistä kertaa onnistunut siinä, että oon karsinut tavaraa _ennen_ pakkaamisen aloittamista. Ihan kohta olen siinä pisteessä, että jokainen kaappi on käyty läpi ja kun on aika aloittaa pakkaaminen, kämpässä on vain niitä tavaroita jotka lähtevät mukaan. Oletan että se nopeuttaa prosessia huomattavasti, koska se karsiminen ja tavaroiden läpikäyminen on ylivoimaisesti hitain osuus.

Oon aikaisemmin asunut pk-seudun mittakaavassa aika leveissä neliömäärissä, mutta nyt neliöt ei lisäänny nykyisestä ja lisäksi säilytystila vähenee. Kellarikomeroa ei enää ole käytettävissä, ja vaatekaappien määrä vähenee kuudesta kahteen. Vaatehuonekin on nykyistä pienempi. Tulin siihen tulokseen, että on huomattavasti taloudellisempaa vähentää tavaraa kuin maksaa neliöistä. Sitäpaitsi ihan naurettavan iso osa mun omistamasta kamasta on ollut ihan turhaa. Ero tietysti vähensi tavaroita samantien puoleen, mutta joka tapauksessa arvioisin että omistan nyt ehkä kolmanneksen siitä tavaramäärästä mikä mulla oli hallussa kolmen vuoden takaisessa muutossa. Enkä edes elä mitenkään askeettisesti todellakaan :D Aiemmin muuttolaatikoita on ollut 1 per neliö ja lisäksi jätesäkkejä, pusseja ja kasseja ja tällä kertaa tilasin muuttolaatikoita vähemmän kuin puolet aikaisemmista määristä. Oon myös melko luottavainen että se riittää. Paikallisella Fb-kirppikselläkin pari ostajaa jo kysyi että myynkö mä kaiken omaisuuteni :D No, vaatteita oli kertynyt ihan helvetillinen määrä koska en vaan ikinä jaksanut käydä niitä läpi ja alkaa kirppistellä tai lahjottaa niitä mihinkään. Nytpä jaksoin! Ja kieltämättä se rahapino motivoi ihan kiitettävästi. Oon jo tienannut todennäköisesti riittävän summan uuteen kämppään tarvittaviin maaleihin, mikä olikin mun kuningasajatus tässä. Tosin en tiedä yhtään mitä maalit maksaa, mutta tuskin ihan miljoonia.

Vielä pitäis selvittää sähkösopimus- ja kotivakuutusasiat, mulla kun on jonkin aikaa kaksi asuntoa ja muutan pikkuhiljaa (koska muuttofirma olis ollut ihan tolkuton kustannus) niin tarvitsen vakuutuksia ja sähköä parin viikon ajan molemmissa asunnoissa. En tiedä miten pitää toimia. Raha-asiatkin pikkusen kiristää vannetta pään ympärillä, koska muuttaminen maksaa, laatikot maksaa, maalit maksaa, ja haluaisin myös rempata keittiötä ja sehän se vasta maksaakin. Mutta ei siinä vielä kaikki, koska mun vuosia palvellut vahvistin hajosi juuri ja hampaita kiristellen tuhlasin uuteen vahvariin monta sataa euroa. Arvatkaa toimiiko uusi vahvistin? Ei. Telkkarista katoaa ääni ja kuva vähän väliä jos katsoo Apple TV:n kautta mitään. Arvatkaa onko yritys vastannut reklamaatioon? Ei. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä toissapäivänä huomasin että mun silmälasien sankojen ruuveja pitää kiristää ja tein niin. Käyttämäni väline vaan valitettavasti PIKKUSEN LIPSAHTI ja kolahti lasien linssiin. Huokaisin helpotuksesta kun mitään jälkeä ei linssissä näkynyt, jatkoin hommaa, ja sitten pikkusen lipsahti uudelleen ja tällä kertaa linssiin tuli ihan kunnon naarmu. Parhautta! Silmälasien uusiminenhan onkin pirun halpaa hommaa, oikein ilokseen sitä kyllä ihmiset tekee. No, siitä saan sentään pikkusen kipurahaa kotivakuutuksesta mutta en tietenkään tarpeeksi. Olin silti iloinen korvauksesta, koska kesälomareissulla lainassa ollut 1200 euron kuvauskopteri sammui ilmassa ja tippui mereen, eikä vakuutus korvannut penniäkään. Kyllä ei lainassa tavara parane, joten harkitkaa tarkkaan lainaatteko tämännäköiselle emännälle ikinä mitään. -.-

Oon eksynyt todella kauas postauksen aiheesta, jos mitään varsinaista aihetta ikinä olikaan. Ai niin noi kynnet. Oon ihan vallan ihastunut MoYou Londonin Origamilaattaan, vaikka hyvin epäileväisenä sen tilasin. Sehän onkin tosi kiva! Leimauslaattaa katsomalla on jotenkin tosi vaikea hahmottaa miltä henkäyksenohuet kuviot kynsillä näyttävät, joten tämänkin lakkauksen lopputulos oli kiva yllätys. Lakkana käytin essien Baguette Me Notia ja leimauksessa Dashican neonviolettia.

Tulipahan taas hölistyä. Nyt meen kyllä nukkumaan, koska huomenna mun pitää töiden lisäksi soittaa mm. sähköyhtiöön ja saan keskivaikeaa ihottumaa pelkästä ajatuksesta. Mo!

Translation: I’m moving again and I’m stressed out and MoYou London Origami 03 is super fun to use. That’s my life in a nutshell :D

Continue Reading