Sitruunalakritsia

Jätskikynnet keskelle syksyä, olkaa niin hyvät!

picture_polish_sorbet-3-edit

Tein nämä kynnet jo aikoja sitten, mutta ne ovat jääneet jostain syystä muiden julkaisujen jalkoihin. Tykkäsin lakkauksesta aivan possuna, enkä vähiten sen vuoksi, että lakkaus muistuttaa sitruunalakritsijätskiä.

picture_polish_sorbet-10-edit

Pohjasävynä on piCture pOlishin vihertävänkeltainen Sorbet, joka on erikoisen värinsä ansiosta uniikki lakka mun varastoissa. Sorbet ei ole keltainen eikä vihreä, vaan jotain siltä väliltä. Erinomaisen kesäinen ja raikas joka tapauksessa. Muistaakseni tässä on kaksi kerrosta, mutta saattaa olla kolmekin, en muista enää. Sen sentään muistan ettei Sorbet ollut rasittava lakata, kuten keltäsävyiset lakat yleensä ovat.

picture_polish_sorbet-11-edit

Leimaus on tehty Dashican mustalla ja valkoisella leimauslakalla. Kuvio on Bundle Monsterin laatasta BM-509. Leimasin ensin kuvion mustalla ja sitten uudestaan valkoisella. Tämä kuvio on oikeastaan ainoa sellainen, jolla on tosi helppo tehdä tuplaleimaus. Mulla on vakava puutostila muista tuplaleimaukseen iisisti sopivista kuvioista. Tai sitten mulla ei ole mielikuvitusta tarpeeksi, sekin on mahdollista toki. Oon tehnyt saman lakkauksen aiemminkin mutta eri väreillä ja rehellisesti sanottuna haluaisin tehdä tällä samalla reseptillä kynnet vähintään joka viikko. Helppoa ja näyttävää katsos.

picture_polish_sorbet-14

Odotan intopiukeana loppuviikkoa, koska saan rakkaat siskoni kylään VIIMEINKIN ja kaiken huipuksi viikonloppuna on I Love Me -kauneusmessut!!!! *party dance* Rahaa ei tietenkään ole yhtään, mutta oon mä vähän tiristänyt budjetistani shoppailurahaa. Mulla on oikeasti tarve seerumille, oon näytepussien varassa tällä hetkellä. Ja toki täytyy saada messujen ykköstuotetta eli metrilakua :D Kynsi-ihmisille tiedoksi, että CesarsShop järjestää tänäkin vuonna ”varjomessut” ja liikkeessä on kaikennäköisiä tarjouksia ja ohjelmaa. Lisää tietoa löytyy tämän linkin takaa :) Koitan ehtiä pistäytyä Cesarsillakin. Tiukka viikonloppu tiedossa siis, joten voi olla että blogin päivittäminen jää vähiin.

Oletteko menossa messuille? Mitä on ostoslistalla?

Translation: The recipe for my favorite manicure: a nice creme polish and double stamping. Can’t go wrong with that!

Continue Reading

Mahtava uutuus: Seche VIVE

Veikkaan, että joka ikinen leimailua harrastava henkilö tunnistaa tuskan, joka syntyy siitä kun yrittää löytää täydellistä päällyslakkaa leimojen kaveriksi. Kaikissa on aina jotakin vikaa. Glisten & Glow’n HK Girl on timanttista tavaraa, mutta sitä ei enää saa Suomesta. Essien Gel Setter levittää leimat viimeistään kynnen kärjestä ja on siten hieman epäluotettava. Picture Polishin Looking Glass levittää leimat jo siinä vaiheessa kun katsoo pulloa kohti. Essien Good to Go on muuten hyvä, mutta paksuuntuu nopeasti. Seche Vite ei levitä leimoja, mutta kutistaa lakkauksia ja paksuuntuu kuin meikä jouluna.

Mutta istu ja pala, nyt on uusi kokelas astunut rinkiin ja vaikuttaa niin hyvältä tapaukselta, että sille piti ihan oma postauksensa omistaa. Morjensta pöytään, Seche Vive!

picture_polish_hot_lips-8-edit

Seche Vive on Sechen vastaus ”Gel effect” -päällyslakkabuumiin. Geeli-sanalla markkinoitavat päällyslakat ovat yleensä hieman normaalia paksumpia koostumukseltaan ja tuovat lakkaukseen valtavasti kiiltoa ja ikäänkuin pullistavan efektin. Seche Vive ei ole pikakuivattava päällyslakka, mutta se kuitenkin kuivuu ihmeen nopeasti ja mikä tärkeintä, leimat eivät leviä! Saisinko pari aamenta tähän kohtaan kiitos?!

picture_polish_hot_lips-3-edit

Olen kokeillut Viveä paksuilla ja ohuilla leimoilla, tavallisten kynsilakkojen avulla tehdyillä leimoilla, mustilla leimoilla, tuplaleimauksessa, kuivahkolla sudilla, samaa kohtaa monta kertaa sutien ja niin edelleen, enkä kertakaikkiaan saa leimoja leviämään. Seche Vive on olemukseltaan paksua, mutta levitettäessä sopivan juoksevaa, ja toki se kiillon määrä on ihan mieletön vaikkei se valitettavasti näissä kuvissa tulekaan yhtään esiin valaistuksesta johtuen. En ole käyttänyt Viveä vielä niin kauaa että voisin arvioida paksuuntuuko se vai ei, mutta so far so good. Lisäksi Vive ei ole vielä kertaakaan myöskään kutistanut lakkauksia, mikä varmaan johtuu pikakuivattavan ominaisuuden puuttumisesta.

Lisäbonuksena mainittakoon, että geelimäisen efektin vuoksi Seche Vive sopii mainiosti myös rouheiden glittereiden päälle lakkausta silottamaan.

picture_polish_hot_lips-6

Kynsillä on muuten Picture Polishin ihana neonpinkki creme Hot Lips, joka oli oikein mainio koostumukseltaan ja muistelen sen peittäneen kahdella kerroksella. Nimettömän leimaus on tehty Dashican valkoisella lakalla ja pikkurillin leimaus taas Dashican neonpinkillä leimauslakalla. Aurinkolasikuvio on Bundle Monsterin laatasta BM-508.

picture_polish_hot_lips-10

Sain Seche Viven testiin CesarsShopista, jonka valikoimiin Vive vastikään saapui. Oman pullon voi lunastaa itselleen täältä 14,80 euron hintaan. Minulta Seche Vive saa arvosanaksi helpot 5/5.

Joko olette kokeilleet?

(Seche Vive saatu. Postaus ei sisällä mainoslinkkejä. )

Translation: If you are familiar with stamping, you probably also know how difficult it is to find a top coat that doesn’t smear stamped nail designs and is good in every other aspect as well. The struggle is real. My newest crush in the top coat front is Seche Vive (press sample). It’s a ”gel effect top coat” that dries fast, doesn’t cause shrinkage and doesn’t smear your stamping designs no matter what you do! I say thumbs up. Go buy yours. Right now. 

Continue Reading

Vuosi paketissa

Mulla on kyllä nyt vähän huono bloggaaja -olo, kun olen nämä jouluaatot ja uudet vuodet ja muut virstanpylväät missannut blogin puolella vallan kokonaan. Ja oikeastaan kaiken muunkin internetissä tapahtuneen. En ole koskenut tietokoneeseen juurikaan koko joululoman aikana, joten olen kokonaisvaltaisesti pihalla. Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet, kivoimmat lakat ja kauneimmat lakkaukset jäävät tänäkin vuonna listaamatta. En tosin ole vielä kertaakaan saanut kyseisiä postauksia aikaiseksi, joten ehkä tämä ei ole mikään varsinainen uutinen…

Tänä vuonna tapahtuneet asiat ovat kyllä omiaan selittämään hajanaista bloggaustyyliä ainakin osittain. En voi väittää olevani erityisen organisoitunut tyyppi muutenkaan, mutta nyt on vaan tapahtunut poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisia asioita.

.
.

Tammikuussa kuoli Bobby, ja se oli niin yllättävä ja järkyttävä asia että siitä toipuminen kesti pitkään. Osittain se on ehkä vieläkin käynnissä, tai ainakin mulla on kamala ikävä sitä erityislaatuista koiraa.

Helmikuussa aukesi Purkkimafia, ja avajaisia edelsi aikamoinen säätö vanhan blogipohjan ja uuden sivuston konnankoukkujen kanssa. Bloggausinto nousi Purkkiksen myötä ihan uusiin sfääreihin ja tuntui, että viimeinkin on sopiva hetki laajentaa kirjoitusten aihepiiriä muuhunkin kosmetiikkaan kuin vain lakkoihin. Päätös oli tarpeellinen ja hyvä, sillä pakkohan tätä kosmetiikkainnostusta jonnekin on purkaa. Toivottavasti ootte tykänneet muutoksesta :) Helmikuussa tapahtui muutakin: Rieha syntyi. Päätös pennun ottamisesta tapahtui sekä vahingossa että itsestään, me kun alettiin oikeastaan vasta varovasti harkita asiaa ja sitten sopiva kasvattaja ja pentue osuikin jo kohdalle ja yksi asia johti toiseen. Impulssiostos :D Uskon kyllä, että nopea päätös pennun ottamisesta auttoi meitä pääsemään eteenpäin Bobbyn menetyksen jälkeen. Oli jotakin kivaa odotettavaa ja suunniteltavaa.

Maaliskuussa olin ihan liekeissä blogin suhteen ja sain päivitysrytmin tiiviiksi ja säännölliseksi ja olinpas Me Naisten haastattelussakin tämän harrastukseni tiimoilta (aihetta sivuava postaus täällä). Tätä mulle täysin epätyypillistä säännöllisyyttä kesti tasan sen kuukauden, sillä huhtikuussa lähdettiin koko laajennetun perheen voimin Berliiniin IT-tuen ostamalle yllätysmatkalle ja sinne upposi postauspuskurini, enkä sitä enää takaisin saanut koottua, koska reissun jälkeen arki pyörähti ympäri Riehan astellessa taloon.

.
.

Rieha ei ollut mikään maailman helpoin pikkupentu. Se rähisi ja tappeli vastaan aina kun ei saanut tahtoaan läpi, puri kuin pieni perkele, oli koko ajan energinen ja tuntui nukkuvan ainoastaan 01-04 välisenä aikana. Samaan aikaan kun sitä räyhähenkeä piti yrittää kouluttaa ja opettaa, piti huolehtia myös Vimmasta ja tavallisesta arjesta, kuten töissäkäymisestä. Huhti-toukokuu meni ihan sumussa, enkä nyt edelleenkään oikein tajua missä välissä syntyi päätös asunnon vaihtamisesta. Pentupsykoosin tulos ehkä? Joka tapauksessa, toukokuun lopussa meidän koti oli jo myynnissä ja sehän tiesi asuntonäyttöjä ja kaikkea mahdollista säätöä. Sopivasti Riehakin mursi varpaansa ja sitten se tassukin tulehtui ja kaikkea muutakin upeeta ja mahtavaa kävi. Jep jep. Kevään tunnelmia kuvaa täydellisesti tämä postaus. Huh, tuota aikaa en varsinaisesti enää kaipaa, vaikka se olikin jännää ja vauhdikasta…

Kesäkuussa tehtiin kaupat uudesta kodista ja samaten tehtiin myös impulssipäätös Ranskan matkasta, johon meillä ei oikeastaan olisi kyllä ollut aikaa. Mutta pitihän sitä parisuhteen 10-vuotispäivää jotenkin juhlistaa. Heinäkuussa lähdettiin sille reissulle ja palattiin vain muutamaa päivää ennen muuttoa. ”Eihän meille tuu ees kiire!” No joo eipä vissiin. Tunnelmia täällä. Heinäkuussa oli vissiin joku kesälomakin, mutta ei se kyllä kovin lomalta ehtinyt tuntua :D

Elokuussa muutettiin uuteen kotiin. Muuttoviikolla Vimmalla alkoi juoksu ja samaan syssyyn sille tuli virtsatieinfektio, ja Rieha oli ripulissa ja sitten korvatulehduksessa, aika peruskuvio siis… Mulla oli kova huoli Vimmasta, koska se oli jotenkin iloton ja kummallinen. Blogi jäi pienelle muuttotauolle näissä tunnelmissa elokuun ensimmäisellä viikolla. Kaksi viikkoa myöhemmin Vimma kuoli. Jouduin toistamiseen samana vuonna jättämään jäähyväiset rakkaalle perheenjäsenelle. Bobbyn ja Vimman kuoleman tuoma suru jäi asumaan.

.
.

Lokakuussa hulinoin kauneusmessuilla sekä Helsingissä että Tallinnassa. Ja hei, mun puhelin toimii sukelluksesta huolimatta edelleen! Kotona alkoi taloyhtiön lämmitysremontti, joka ei tietenkään mennyt ihan putkeen kaikilta osin, mutta toistaiseksi meidän asunto on kunnossa. Onneksi. En olis ehkä kyennyt kestämään mitään massiivista vesivahinkoa tai muuta damagea.

Marraskuussa otin projektiluonteisen sivutyön päivätyöni lisäksi, sekin hetken mielijohteesta tottakai, ja järkkäsin pikkujoulut bloggaajakollegoille. Riehalla alkoi esiintyä lievästi sanottuna pieniä viitteitä murrosiästä. Lopputuloksena muuten mun olkapäästä kosahti kiertäjäkalvosin. Sitä en ookaan tainnut muistaa mainita täällä… arjen valtasi taas hallittu kaaos eikä aika riittänyt. Mihinkään. Stressi oli aika huippulukemissa.

.
.

Joulukuussa meidän kämpässä riitti hulinaa, sillä vieraita oli molemmista suvuista vuorotellen. Joulureissu pohjoiseen kesti viikon, ja sen jälkeen perheaika jatkui täällä pk-seudulla ja viimeiset vierailijat lähti nyt vuoden ensimmäisenä päivänä.

Ja nyt mä istun sohvalla kirjoittamassa tätä juttua ja mietin, että jumalauta mikä vuosi mulla on ollut. Varmaan viiden vuoden tapahtumat puristettuna yhteen. Näin jälkeenpäin ajateltuna on täysin käsittämätöntä että en saanut esim. vatsahaavaa. En tiedä mitä toivoisin vuodelta 2016, mutta sanotaanko että ehkä vähän rauhallisempi tahti vois olla :D

Vuosi sitten vuoden vaihtumisen tiimoilta kirjoitin näin: ”Joululomaa on vielä jokunen päivä jäljellä ja toiveissa on, että saisin aikaiseksi muutaman etukäteen ajastetun postauksen. Arkea helpottaisi huomattavasti, jos postauksia olisi aina valmiina vaikkapa yhdeksi viikoksi. En sano tätä uuden vuoden lupaukseksi koska niiden ennuste on yleensä varsin huono, joten kuvailisin tätä ehkä ennemminkin pitkän tähtäimen suunnitelmaksi. Mun tapauksessa niidenkin ennuste on kyllä huono, mutta aina kannattaa yrittää…” TJOOH eihän se suunniteltu postausrytmi ihan toteutunut..ei tainnut tuon kirjoittanut Emma vielä tietää, millaiseen sekoiluun ja kaaoksen vuosi tulisi menemään :D Nyt oon tyytyväinen siitä, että oon ylipäänsä saanut pidettyä blogin olemassa ja pari viikon mittaista taukoa on olleet ihan suunniteltuja. Jospa nyt armon vuonna 2016 kokeilis sitä suunnitelmallisempaa kirjoitus- ja julkaisurytmiä…

Kynsillä on muuten CND:n viininpunainen creme Rouge Rite ja OPI:n uusimman talvikokoelman glittertekstuuri Super Star Status. Rouge Rite oli koostumukseltaan aavistuksen tahmea, mutta levittyi kuitenkin nätisti ja peitti kahdella kerroksella. Lumihiutaleleimaukset on tehty muistaakseni A Englandin Excaliburilla. Valitsin kynsille CND:n Vinylux -lakan, koska tein lakkauksen joulureissua varten ja tarvitsin lakan joka kestää kynsillä pitkään. Vinyluxit on siihen tarkoitukseen loistavia valintoja. Olen tehnyt lakkauksen 21.12. ja se on mulla kynsillä edelleen…ei oo enää lasten katseltavaa kylläkään. OPI:n Super Star Status on hyvin vastaavanlainen kuin It’s Frosty Outside, mutta Superissa on kultaisia glittereitä hopeisten sijaan. Nätti ja hyväkäytöksinen lakka, kuvissa kaksi kerrosta.

(CND Rouge Rite saatu.)

Translation: This is my Christmas mani…that I’m actually still wearing o.O The wine red creme is CND Vinylux Rouge Rite, two coats. The silver texture with golden glitters is OPI Super Star Status from the Starlight Collection. Very wearable and pretty shade. Stamping was done with A England Excalibur, my go-to silver stamping polish.

Happy New Year everyone! let’s make it a good one :)

Continue Reading