Kun IT-tuki kynsipossuilunurkkauksen rakensi

Maailmankaikkeudessa on pitkään ollut virhe. Mulla ei nimittäin ole tähän saakka ollut minkäännäköistä omaa paikkaa missä harrastaa kynsi- ja bloggaushommia. Olen roudaillut lakkoja keittiönpöydän ääreen milloin yläkerrasta, milloin vessan kaapista tai Helmer-laatikoston syövereistä olohuoneen nurkasta. Massiivipuisen ruokapöydän ääressä lakkaaminen on aiheuttanut sydämentykytyksiä niin mulle kuin IT-tuellekin, oon nimittäin kohtuullisen tohelo tyyppi ja avonaisen lakkapullon kaatuminen pöydälle olisi ollut vain ajan kysymys.

Päätin, että harrastuspiste on saatava. IT-tuella on käytössään kokonainen _huone_, joten pitää minunkin jonnekin mahtua toohottamaan. Saakeli.

Yläkerran ”aula” eli läpikulkutila makuuhuoneisiin, kylppäriin ja vaatehuoneeseen on ollut tähän saakka käyttämättömänä, joten iskin silmäni siihen. Tuhisin mitan kanssa aikani ihan Innon Markona ja totesin, että tilaa ei mittaamalla lisää saa. Portaiden juureen mahtuisi noin metrin levyinen pöytä, jolla saa syvyyttä olla maksimissaan 50 cm. Kun tilaa ja rahaa on vähän, ainoa ratkaisu on tietysti lähteä Mordoriin eli Ikeaan. Sieltä löytyikin lähes kaikki tarvitsemani, plus tietysti lihapullia ja muusia. Söin 11 lihapullaa. *burp*

IMG_0443
.

Siinä se on, työpisteeni, jonka IT-tuki nimesi Kynsipossuilunurkkaukseksi. (Työpisteen ympärillä oleva rumuus poistuu heti seuraavan remontin yhteydessä, kun muovimatto vaihdetaan parkettiin ja porraskaiteet maalataan.)

Valkkasin pöydäksi Micken, joka oli mitoiltaan varsin passeli noin pieneen tilaan. Pöydän leveys on 73 cm ja syvyys 50 cm, joten tilaa jäi vielä Helmerille, jonka leveys on 28 cm. Senttipeliä :D IT-tuki rahtasi pöydän autoon ja kokosi sen kotona minun pidellessä seiniä pystyssä. Saatoin mä myös muutaman ruuvin ojentaa silloin tällöin, mutta lähinnä pysyttelin työnjohdollisissa tehtävissä. Työtuoli on mun papan tekemä, minun aarteeni :)

IMG_0437
.

Yläkerran aula on pimeä kuin Suomen talvi, joten kohdevalaisimet tulivat tarpeeseen. Mordorista löytyi Jansjö-ledivalaisimet, joita voi käännellä ja väännellä vaikka solmuun. Ehdottoman tarpeellista. Pöydässä on kätevä reikä, josta johdot saa siististi pujotettua. Itse jätin ne näköjään rönöttämään miten sattuu, mutta periaatteessa ne siis olis mahdollista saada siististikin. Päivänvalolamppu kiinnitettiin portaiden kaiteeseen, josta se yltää hyvin valolaatikon päälle kun kuvauksen aika koittaa. Muuna aikana valolaatikko pönöttää nurkassa Helmerin päällä.

IMG_0447
.
IMG_0446
.

Pöydän pintaa suojaamaan ostin Prismasta ällösöpön muovipohjaisen kirjoitusalustan. Alustan teksti ”pink makes happy” alkaa ärsyttää mua todennäköisesti noin viikossa.

IMG_0445
.

Prismasta löytyi myös lasipurkkeja. Mä rakastan purkkeja ja laatikoita. Jos kaikelle irtokamalle olisi oma nätti purkki, olisin ikuisesti onnellinen. Huurrettua lasia olevat, tähtikuvioiset kynttilälyhdyt löytyivät alehyllystä alle kolmen euron hintaan, mahtavuutta! Ihme että ostin _vain_ neljä :D

IMG_0439
.

Purkeista löytyy kynsilakanpoistoaineet, vanulaput, vanupuikot sekä ohentaja ja paikkausvermeet. Helmerin päällä olevat metalliset pinkit purkit ovat Ikean Dokument-kynäpurkkeja, 2,99/2 kpl, ja nielevät sisäänsä käsirasvat, siveltimet, viilat ynnä muuta tarpeellista.

Pöydän ainoassa laatikossa majailee muistikirja, lakkatikut ja muuta sellaista tavaraa, joita en pöydälle halunnut pyörimään.

IMG_0451
.
IMG_0452
.

Kyllä nyt kelpaa harrastaa! Tätäkin postausta kirjoitan uuden pöydän ääressä ja olen yhtä hymyä. Suuri kiitos kuuluu tietysti IT-tuelle, joka omistautui ihailtavissa määrin työpisteen suunnitteluun ja rakentamiseen. Itsehän olisin koonnut pöydän sekä väärin että väkivalloin.

IMG_0459
.

Kynsipossuilija työn touhussa. (Kuva on täysin lavastettu, oikeasti en jaksanut tehdä noille irtotikuille yhtään mitään vaan lanasin ne laatikkoon heti kun IT-tuki oli kameran kanssa poistunut.)

Summa summarum:

Pöytä Micke, Ikea, 39,95 €

Lipasto Helmer, Ikea, 39,95 €

Lamput Jansjö, Ikea, 9,99 €/kpl

Pinkit purkit Dokument, Ikea, 2,99/2 kpl

Lasipurkit Prisman alehyllystä, 2,90€ / kpl

Kirjoitusalusta Prisma, 6 €

Tuoli ja käsi mallin omia. Päivänvalolamppu ja valaisin hankittu aikoinaan Prismasta.

Mitä sanoo raati? :)

Translation: Finally I have a tiny work space to call my own. All is well in the world. 

Continue Reading

Omituiset asiat – teitä on varoitettu.

Mattimyöhäinen täällä moi – omituisten asioiden haaste, jossa pitää kertoa itsestään viisi outoa ja erikoista faktaa, on pyörinyt blogeissa jo hyvän tovin ja minut on haastettu siihen kolmelta taholta. Kiitos siitä Sissi, Papu ja Lila Lakka! Ihan kuin useampi taho olisi vakuuttunut siitä, että olen pimittänyt itsestäni outoja yksityiskohtia, hmm…

Luulen, että vaikeinta tulee olemaan rajata nämä omituisuudet viiteen. Olen tosin jo aikaisemmissa haasteissa paljastanut itsestäni kaikenlaista, joten katsotaas keksinkö viisi uutta. Kuvituksena minua viime aikoina ihastuttaneita lakkoja, joita en ole raaskinut  edes koristella.

OPI panda-monium pink
OPI Panda-Monium Pink, 3 kerrosta, kiiltävä ja kaikinpuolin aivan ihana vaaleanpunainen

1) Tiedättekö sen äänen, joka kuuluu pahvilaatikosta kun sitä avataan tai suljetaan? Siis se ääni kun pahvi raapii pahvia vasten? Se aiheuttaa mulle yökkäysrefleksin ja puistatuksia, samalla tavalla kuin monille kynsien osuminen liitutauluun. Aivan.kauhea.ääni. Olin aikoinani päivittäistavarakaupan varastopuolella töissä, ja mun piti käsitellä pahvilaatikoita monta tuntia päivässä. Tajuatteko kuinka monta kertaa ehtii yökkäämään yhden työpäivän aikana?! Työkaveri yllätti mut yökkimästä kerran ja väitin että mulla oli krapula, minusta se oli vähemmän noloa kuin se että en kestä pahvin ääntä :D

2) Mä vihaan kolikoita. Se on sellaista pyhää, synkkää vihaa, mustaa kuin suolampi. Ai miksikö? Koska kolikot haisee aivan kuvottavalle! Ne kilisee, kuhisee bakteereja ja sontaa, mutta ennenkaikkea ne haisee ja se haju tarttuu käsiin. Samasta syystä isot avainniput on kuvottavia. Kauhuskenaario on se, että imuroidessa (joka jo sinällään on tarpeeks kamalaa) löytää lattialta kolikoita. Sitten ne pitää poimia lattialta käsin ja kynsien alle menee kaikkea ryönää ja siinä kolikossa on pölyä ja karvoja ja HYI ETTÄ, mulla tuntuu nyt jo yökkäys kurkussa vaikka vaan kuvittelen tuota tilannetta! *barf* IT-tuki jättää aina keittiön pöydälle kolikoita pyörimään, ja jos pyyhin pölyjä pöydältä, pyyhin vaan sujuvasti kolikoiden ympäriltä enkä koske niihin. Sitten pöydällä on sellainen pölyinen, leivänmuruinen kohta missä lojuu kolikoita. KUVOTTAVAA. Tämä aversio on ollut mulla jo lapsesta saakka. Joskus pikkusena yritin siedättää itseäni kolikoihin haistamalla kolikkopurkkia. Se ei päättynyt hyvin. Myös laukkujen pohjat on karmivia, siellä on aina epämääräistä, tunnistamatonta ryönää, pölyä, hiekkaa tai jotain murua, pinnejä, kuitteja…Hyissss…En kuitenkaan oo yleisesti ottaen mikään prinsessa, hevostalleilla olen lappanut paskaa ongelmitta toistakymmentä vuotta eikä likaantuminen ole mulle ongelma, mutta laukunpohjia, kolikoita ja vanhoja kuminauhoja ei psyyke meinaa kestää.

Essie Off The Shoulder
Essie Off The Shoulder, 2 kerrosta, helppo ja ihana.

3) En käytä koruja, eikä mulla ole edes korvareikiä. Olen lapsesta saakka jyrkästi kieltäytynyt kaikista metallisista koruista (alan huomata että mulla on joku ongelma metallin suhteen…korut, avaimet, kolikot..). Korut ovat tosi kauniita muilla, mutta itse en kertakaikkiaan kykene pitämään metallisia koruja. Nahkaremeleitä sen sijaan ei voi koskaan olla ranteissa liikaa. Puu ja nahka on jees.

4) Olen tuoksunatsi. ”Paha haju” on mulle ehkä vähän eri luokan käsite kuin muille. Kookos, vanilja ja muut raskaat tuoksut on inhokkeja, miehillä hirvein tuoksu on varmaankin se Gaultierin miehen torson mallinen pullo, joka haisee vaniljalle ja teinivuosille ja teennäiselle itsevarmuudelle. Hajusteita ei saa olla liikaa, mutta asteikon toisessa ääripäässä on ihmiset jotka haisee sarveisaineelle. Siis sellaiselle tunkkaiselle, likaiselle päänahalle. Hyi saakeli. Hyviä tuoksuja on sitrushedelmien kirpeä tuoksu, puhdas pyykki, puhdas iho ja toki myös tietyt hajuvedet. Mun omia suosikkeja on Bvlgarin Omnia Crystalline, DKNY:n se vihreä pallopullo jonka nimeä en muista, Dolce & Gabbanan Light Blue ja Calvin Kleinin Sheer Beauty. Kaikki on raikkaita, kirpeitä ja kevyitä. Pahoja hajuja vältän kuin ruttoa, hyviä tuoksuja voisin tuoksutella ikuisuuden. Tuoksut myös tuo mulle hirveän selvästi erilaisia muistoja mieleen. Joku tuoksu tuo aivan selvästi mieleen tietyn ihmisen ja aikakauden elämässä johon se ihminen kuului, toinen tuoksu taas saattaa tuoda mieleen elävästi jonkin matkan ja tai yksittäisen hetken. Ahdistaviin hetkiin liittyvät tuoksut tuo sen ahdistuksen mukanaan myöhemminkin.

zoya blaze
Zoya Blaze, kaksi kerrosta, mieletön holoupeus
zoya blaze close-up
Lähikuva Blazesta

5) Mulla ei ole minkäännäköistä suuntavaistoa tai avaruudellista hahmottamiskykyä. Olen asunut pk-seudulla nyt neljä vuotta enkä edelleenkään hahmota Helsinkiä pätkääkään. En osaa liikkua keskustassa sujuvasti enkä ymmärrä kaupunginosien etäisyyksiä suhteessa toisiinsa. Mun älykkyydessä on musta aukko tällaisten asioiden kohdalla. Joudun ajamaan autolla saman reitin kymmeniä kertoja ennenkuin varmuudella voin sanoa osaavani sen kyseisen reitin (ja silti välillä saattaa tulla tunne, että omg omg ajoin väärin missä mä oon APUA). Siksi en haluakaan yleensä lähteä ajamaan paikkaan joka ei ole mulle tuttu. Tietyssä vaiheessa tulee se piste, ettei enää kertakaikkiaan kehtaa myöntää kaverilleen ettei edelleenkään osaa suunnistaa siihen kauppakeskukseen, jossa on kyseisen kaverin kanssa asioinut kymmeniä kertoja. Tää on jossain määrin invalidisoivaa :D Kartatkaan ei oikeastaan auta hirveästi, koska en osaa lukea niitä karttoja ja kävelen aina väärään suuntaan…

Nämä kirjoitettuani mulla on sellainen olo, että vaikutan varmaan nyt aivan sekopäältä. Mutta en mä oo! *piipittää* Tietäisitte vaan, mitä mä jätin kertomatta…:D

Translation: Fellow bloggers challenged me to tell 5 weird things about me. This time only in Finnish I’m afraid. Trust me, you’ll be better off.

Continue Reading

Method to my madness pt. 2

Kuten suurin osa muistakin lakkahamstraajista, mä aloitin kokoelmani luetteloinnin kiekkojen avulla. Lakkoja oli kertynyt sen verran, että piti olla joku väline minkä avulla vertailla sävyjä ja pitää silmällä kokoelman karttumista.

Minä ja mun ex-blogisiskoni Helena urakoitiin tolkuttoman kauan, kun lakattiin mun lakat kiekoille ja taulukoitiin lakkojen nimet koneelle. Urakan jälkeen totesin, että olipa muuten todella pasca idea.

IMG_7065
.

Nyhersin lakkapullojen kimpussa pienen iäisyyden saadakseni ne jotenkin kivasti sävyjärjestyksessä kiekoille. Reisillehän se sävyjärjestys meni heti, kun kokoelmaan tuli yksikin uusi lakka. Lisäksi kiekkojen ja koneen lakkataulukon välillä poukkoilu ei todellakaan ollut mitenkään päin kätevää.

Kiekot lensi siis frisbeenä roskiin (Helena oli muuten todella tyytyväinen siihen, että teki orjatyötä aivan turhaan) ja Sanna armeliaasti tilasi mulle kevyet 300 tikkua eBaysta oman tilauksensa mukana.

IMG_7385
.

En enää kehdannut pyytää Helenaa avuksi, joten ryhdyin urakkaan yksin. Se oli toki ihan kohtuullista, ottaen huomioon että tämä tikutuspakkomielle oli yksin mun eikä Helenaparalla ole koko lakkaharrastukseen mitään mielenkiintoa.

Käytin urakkaan yhden viikonlopun. Ai järjetöntä vai? Miten niin? IT-tuki lähti turnausreissulle ja minä sekoilin tikkujeni kanssa lakkapöllyssä pari päivää. Oon aika varma siitä että mun äo tipahti muutaman pykälän niiden päivien aikana.

Tikkuturnauksen eväinä mulla oli puolen kilon säkki Makuunin irtokarkkeja, vissyä, siideriä ja Dexterin pari tuotantokautta.

IMG_2833
.

 

Parin lakkalaatikollisen jälkeen fiilis oli juuri sama kuin lehden kannessa: Jumalaa ei ole.

IMG_2834
.

Mulla oli pyhästi tarkoituksena ostaa tarrapaperia ja tulostaa sille kauniilla fontilla lakkojen nimet. Noh, tarrapaperi unohtui matkasta ja tulostin lojui jossain remonttirojujen alla. Päätin sitten kirjoittaa ”väliaikaiset” laput paperille käsin, leikata ne oikean kokoisiksi ja teipata tikkuihin kiinni.

Voin kertoa, että oli muuten huonoin idea minkä olen vähään aikaan saanut. Jossain vaiheessa olin jo niin uupunut ja sekaisin, että kirjoitin lakkojen nimet jatkuvasti väärin ja teippailin niitä vääriin tikkuihin kiinni. Paitsi että lappujen teko oli naamattoman hidasta ja työlästä, ne ei myöskään pysyneet kiinni. Oli tosi mieltäylentävää herätä seuraavana aamuna ja tulla selailemaan hienoja tikkuja vain huomatakseen, että laput on kiinni vain toiselta laidalta. Sen sijaan että olisin korjannut virheeni, jatkoin toisenakin päivänä samaa taktiikkaa (mähän sanoin siitä äo:n laskusta).

IMG_7550
.

Nyt mulla siis on hienot tikkuviuhkat, joissa tikut on teipeistään yhteenliimautuneet ja tikkujen liikuttelu on kokolailla mahdotonta. Mutta ne on SILTI kätevämmät kuin kiekot! Oikeasti!

IMG_7551
.

Totesin, että on aivan turhaa kuvitellakaan mun jaksavan jatkossakaan kaivaa tulostinta pölykerroksen alta, joten nykyään kirjoitan lakan nimen käsin tarrapaperille ja liimaan sen tikulle. Kätevää ja nopeaa, joskaan ei ehkä yhtä siistiä kuin koneella kirjoitettuna. Ei haittaa. Vielä mun pitäis jaksaa käydä noi teippinimilapputikut läpi ja korvata puoliksi irronneet lappuparat tarrapaperilla.

Sen kun näkis.

Translation: Nail wheels or sticks, that is the questi…oh wait. No it isn’t. Screw nail wheels!

Continue Reading