Ryhmä rämän matkakertomus

Heeeei pitkästä aikaa! Karkasin muutamaksi päiväksi ulkomaille ja lähtöä edeltänyt viikko oli niin hullua härdelliä, etten ehtinyt tehdä blogin eteen oikein mitään, en edes huikata että katoan näemmä noin viikoksi…no, internet näköjään pyörii ilman minuakin, niin shokeeraavaa kuin se onkin :D

Brnon rakennustyyliä

Mun sisko asustelee hetken aikaa Tsekeissä, joten mentiin toisen siskon ja hänen miehensä sekä mun poikaystävän kanssa moikkaamaan pikkusiskoa sinne. Tukikohtana oli Brno, Tsekkien toiseksi suurin kaupunki ja mulle aivan tuntematon kohde. Yleensä mä mehustelen tulevilla ulkomaanmatkoilla pitkään etukäteen, otan selvää kohteesta ja lasken päiviä lähtöön. Tällä kertaa homma meni vähän toisin, sillä töissä ja vapaa-ajalla oli vaan niin jumalattomasti tekemistä, hässäkkää ja kiirettä, etten ehtinyt odottaa matkaa oikeasti ollenkaan. Yritin vain selviytyä lähtöpäivään saakka. Pakkaaminen jäi viimeiseen iltaan (no okei, yöhön) enkä edes ehtinyt lakata kynsiä!! Siitä ymmärtänette kuinka tiukka tilanne oli :D

Meidän reittinä oli lentää Prahaan, mennä siellä bussilla rautatieasemalle ja sitten junalla Prahasta Brnohon. No tässähän oli jo kaikki katastrofin ainekset ja katastrofi siitä tulikin. Lento oli myöhässä, ja aika pian tajuttiin että ei varmaankaan tulla ehtimään siihen bussiin. Pakkohan se oli kuitenkin yrittää. Saatiin laukut hihnalta 11:57 ja bussin lähtöaika oli klo 12. Tsekit ei ole vielä sisäistäneet hyvien opasteiden merkitystä joten juostiin ympäri lentokentän pihaa ku Ellun kanat vailla mitään tietoa mistä bussi lähtee. Lopulta löytyi oikea bussi, joka onneksi oli sekin myöhässä – ja aivan ammuttu täyteen. Jonossa huohottaessamme hoksattiin, että jaa, sähköpostiin tullut lippu pitääkin vaihtaa paperilippuun jossain tiskillä. Selvä. Lisää päätöntä juoksemista ja sitten löytyi tiski…jossa ei ollut ketään töissä. Tässä vaiheessa ei juokseminen enää kauheasti napannut joten käveltiin lähimpään taksiin ja toivotettiin bussiliikenne helvettiin.

Brnon keskustan kirkko…
…ja luuhuone sen alla.

Juna löytyi lähinnä tuurilla. Opin, että juna-asemilla S ei suinkaan tarkoita etelää (as in south), vaan pohjoista. Onneksi tajuttiin se suurinpiirtein ajoissa. Junaa etsiessä hieman vielä kuumotti se, että meille varatusta huoneistohotellimajoituksesta ei ollut kuulunut pihaustakaan varauksen tekemisen jälkeen eikä sieltä vastattu sähköposteihinkaan, mutta luojan kiitos hotellin (tyly) omistaja soitti kun oltiin siellä rautatieasemalla ja saatiin varmistus majapaikasta (ois sen ehkä halunnut saada aiemmin kuin kaksi tuntia ennen saapumista majapaikkaan, mutta aivasssama). Junamatka kesti 2 tuntia ja junaan päästyäni aattelin, että nyt voin viimein huokaista ja aloittaa LOMAN.

NOH, Brno saavutettiin pian ja lähdettiin ulostautumaan junasta. Suomessahan on ihan hyvin aikaa poistua pitkän matkan junista, joten ei käynyt mielessäkään että Tsekeissä junista pitäisi poistua valonnopeudella. Hyppäsin ekana ulos junasta, ovi meni kiinni ja mun sisko alkoi sitä aukaista, mutta sepä ei enää auennutkaan ja samantien juna lähti liikkeelle. Tyrmistys oli aivan totaalinen, kun tajusin olevani yksin asemalaiturilla ja loput kolme matkaseuralaista ovat Wieniin saakka menevässä junassa. Seisoin monttu auki siinä asemalaiturilla muutaman todella pitkän sekunnin.

Brnon keskustaa

Aika pian tajusin myös, että mun rahat on poikaystävän laukussa JA olin seurueen ainoa tyyppi, jolla ei ollutkaan nettiä käytettävissä puhelimessa Suomen ulkopuolella. Ei rahaa, ei nettiä, ei hajuakaan missäpäin Brnota olen tai missä majapaikkamme sijaitsee. Mahtavaa. No, mun sisko oli luvannut tulla juna-asemalle vastaan joten aattelin että ei hätää, mä löydän siskoni pian ja sitten voidaan yhdessä miettiä miten saadaan loput jengistä takaisin Brohon ennenkuin juna ylittää Itävallan rajan. Yritin soittaa poikaystävälle ja siskolle, mutta puhelut ei menneet läpi. Tietenkään. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puheluita. Kävelin asemalle mutta siskoa ei näkynyt. Alkoi epäilyttää, koska koko asema oli ihan kuollut, siellä ei ollut mitään lippuautomaatteja, liikkeitä, henkilökuntaa, taksitolppaa tai muutakaan elämää. Pihalla oli minimaalinen parkkipaikka, joutomaata ja päihteidenkäyttäjiä. Ei ihan vaikuttanut siltä miltä piti. Sitten poikaystävä soitti ja kertoi, että MINÄ olin se joka jäin väärällä asemalla. Kuinka yllättävää. Juna oli jatkanut matkaansa ja pysähtynyt Brnon päärautatieasemalla, jossa myös mun sisko oli vastassa, ja minä jäin jossain lähiössä pois. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puhelinta ellei joku soittanut mulle, ei tietoa sijainnista ja väärä asema. Matkaseurue ei voinut tulla mua taksilla hakemaan, koska huoneistohotellissa oli oltava ihan kohta. TOSI LOMAFIILIS.

Wien

Sain puhelimessa sitten ohjeita kuten ”5 min päästä lähtee juna S678902 TUU SILLÄ”. Ihan hyvä yritys, mutta asemalla oli 6 raidetta, kaikki informaatio tsekiksi, ja yksi ainoa elektroninen näyttö jossa aikataulut oli. Ja se aikataulunäyttö oli ihan eri päässä asemaa kuin ne raiteet joille mun olisi pitänyt suoriutua. Junissa ei ollut mitään tunnuksia eikä niiden saapuminen raiteille täsmännyt MIHINKÄÄN aikatauluun. Niitä saatanan sinisiä purkkeja vaan tuli ja meni ja koska pysähdysaika on sen 10 sekuntia, ei paljoa ehtinyt selvittää että mihinköhän maahan tai kaupunkiin tämä kyseinen juna mahtaa suunnata. Juoksin raiteiden ja aikataulunäytön väliä sen verran monta kertaa, että turvakameroiden nauhoja katselevilla olisi varmaan ollut hauskaa. Mulla ei ollut. Ei myöskään hirveesti houkutellut sillai lotolla hypätä vaan johonkin junaan ilman tsekin kielitaitoa, lippua, rahaa, toimivaa puhelinta tai nettiä. Näin jo itseni virumassa jossain slovakialaisessa vankilassa liputta matkustamisen johdosta. Mulla alkoi parta kärytä jo aika pahoin siihen ”meet nyt vaan johonki junaan” -neuvomiseen ja siinä vaiheessa sisko onneksi tuli puhelimeen, kuuli ilmeisesti äänensävystä että nyt ei oikein motivoi ja ilmoitti samantien että selvä, hän tulee ratikalla hakemaan, menee noin 15 minuuttia. Meni 45, koska sisko meni väärään ratikkaan. :D

Wien

Täytyy sanoa, että kun yli kahden tunnin sekoilun jälkeen pääsin huoneistoomme ja mut talutettiin kattoterassille juomaan skumppaa, en usko että mikään olis voinut enää paremmalle maistua. Huhhuh. Vanhemmatkin kyseli kuulumisia siinä kohtaa ja siskon lakoninen ”ei varmaan tuu tylsää olemaan” -viesti oli kyllä täydellinen vastaus :D

Loppureissu oli, uskomatonta kyllä, huomattavasti rauhallisempi ja puhun varmaan koko porukan puolesta kun sanon että meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Brno on ihana, sympaattinen ja edullinen matkakohde, ja sieltä pääsee edullisesti lähiympäristöön ja naapurimaihin retkille. Me käytiin ex tempore -tyylillä esimerkiksi Wienissä, joka oli 1,5 tunnin bussimatkan päässä, ja reissun viimeinen päivä vietettiin Prahassa. Wien ja Praha oli kyllä molemmat sellaisia paikkoja, joihin ehdottomasti haluan päästä vielä uudestaan. Wien on kuin suoraan sadusta – mahtipontinen, häkellyttävän kaunis, siisti ja täynnä kulttuuria ja historiaa. Päiväretki oli pelkkä pintaraapaisu siinä palatsikaupungissa. Praha oli samaten ihan mielettömän kaunis, romanttinen ja kiinnostava, mutta sellaisella ”arkisemmalla” tavalla kuin Wien. Prahassa näki yllättävänkin paljon rosoisuutta, graffiteja ja sen sellaista, Wien oli enemmän sellainen pompöösi :) Säätkin helli meitä joka päivä, aurinko porotti koko ajan ja lämpötilat huitelivat 26-28 asteessa. AH.

Praha, John Lennon Wall

”Hieman” stressaavasta alusta huolimatta loma oli tosi virkistävä ja tuntui paljon pidemmältä kuin viisi päivää, koska tehtiin niin paljon kaikkea ja oltiin liikenteessä aamusta iltaan joka päivä. Koska kuitenkin mentiin ihan fiilispohjalla, ei päivissä ollut mitään suorittamisen makua. Kiitos vaan täydelliselle matkaseurueelle ja erityisesti Aino-siskolle, joka uskomattoman kärsivällisesti luotsasi tätä häröilevää laumaa ympäri Brnota. Erityisesti opastettu kierros nimeltä ”Brnon oudot patsaat” oli erinomaisen opettavainen! :D Nyt yritän saada arkihärdellistä taas niskalenkkiä ja päästä blogirytmiinkin jopa. Wish me luck.

Continue Reading

Ongelma, johon vain kynsilakkahullut voivat samaistua

Mulla on ongelma, jota en vielä pari vuotta taaksepäin voinut kuvitellakaan kohtaavani. Mun mielestä tämä on osoitus elämänhallinnan romahduksesta.

MUN SWATCH-TIKUT ON IHAN SEKAISIN!!!

Kun lakkakokoelma alkoi kasvaa, tein kuten muutkin alan harrastajat eli tilasin swatchtikkuja isot läjät ja lakkasin jokaisen lakan omalle tikulleen ja nimesin ne huolellisesti. Pysyin näppärästi perillä siitä, millaisia lakkoja omistan, mikä lakka on duplikaatti millekin lakalle ja samalla näin mistä lakoista voin luopua, jos vaikkapa löysin samanvärisen mutta parempilaatuisen lakan. Se oli sitä aikaa kun kynsilakkakirppis kävi kuumana ja postikulut oli sen verran kohtuulliset, että kaupanteossa oli jotain järkeäkin. Mä myös tykkäsin lakkojen tikuttamisesta tosi paljon, se oli jotenkin terapeuttista. Hyvä sarja pyörimään, kahvikuppi nokan eteen ja tikuttamaan uusia lakkoja. Ah!

…mutta kuten aina, something came up. Jonkun muuton yhteydessä tipuin kärryiltä ja uusia lakkoja jäi tikuttamatta, kohta en enää tiennyt mitkä oli tikuttamatta ja mitkä ei, sitten tuli toinen muutto ja kolmas ja jossain siinä välissä karsin lakkoja mutta en eliminoinut pois annettujen lakkojen tikkuja jjjja kaaos oli valmis. Ottakaa huomioon että lakkoja on useita satoja, joten tää ei oo mikään pikkujuttu tai todiste mun huonosta muistikapasiteetista.

Itse asiassa tätä viimeisintä muuttoa edeltävinä kuukausina yritin ottaa tilanteen haltuun. Toinen siskoistani auttoi. Toinen meistä nosti lakkalaatikosta pullon ilmaan, lausui juhlallisesti sen nimen ja toinen etsi sen lakan swatchtikun ja merkitsi siihen tussilla jäljen. Tarkoitus oli selvittää mitkä lakat on tikuttamatta ja mistä lakoista olen jo luopunut mutta tikku on jäänyt jäljelle. Se oli hyvä ja systemaattinen idea, joka kuivui kasaan sillä sekunnilla kun sisko lähti kotikonnuilleen. Sen jälkeen tilanne on eskaloitunut uudestaan: en enää muista mitkä lakat on käyty läpi siskon kanssa ja lakkoja on tullut lisää ja poistunut lisää ja mitään en ole tikuttanut.

AARRRRRGGHHHH

Mulla on tikkunippuja ihan jäätävä määrä, mutta lakkoja ei varmasti ole yhtä paljoa. Nyt en enää tiedä mitä omistan ja mitä en ja ääh!

Kysymys kuuluukin, että MITÄ TEEN? Iso osa musta haluaisi vaan heittää kaikki tikut menemään ja aloittaa alusta. Jos tikuttaisin kaikki lakat, joutuisin väkisin käymään kokoelmani kunnolla läpi ja voisin samalla karsia ylimääräisiä, huonolaatuisia, pilalle paksuuntuneita tai muuten epämieluisia lakkoja pois. Toisaalta tuntuu typerältä heittää roskiin valmiita tikkuja ja tehdä sama työ kahteen kertaan…mutta se tikkujen läpikäynti on aivan sairaan hidasta ja _tylsää_. Pliis auttakaa! Hylkäänkö koko tikkubisneksen, tikutanko lakat uudestaan, yritänkö käydä valmiita tikkuja läpi ja täsmätä niitä lakkoihin? Tä?

Plz send help.

Continue Reading

L’Occitanen ihanuuksia ja joulukalenteri

Varoitan heti kättelyssä, että tässä jutussa ei oo oikein mitään muuta punaista lankaa kuin tuotteiden merkki. Jos vähän kuvaan sitä miten tuotteiden kuvaaminen eteni, ymmärrätte ehkä miksi langat on hukassa.

Mulla on nykyään pieni erillinen kuvauspiste kotona, aikaisemminhan kuvasin työpöytäni ääressä. Tavarat hakee vielä vähän paikkaansa, koska kuvauspiste on eri huoneessa kuin kaikki kosmetiikka ja kuvausrekvisiitta. No, tänään päätin kuvata L’Occitanen uuden suihkuöljyn, koska se on ihan täys kymppi koko pullo. Hain pullon kylppäristä, hain tarjottimen ja muuta kuvausrekvisiittaa toisesta huoneesta ja asetuin kuvauspisteelle. Mulla oli siinä syksyisiä tekolehtiä ja otin pari kuvaa. Sitten tajusin että HEI mä en asu enää kerrostaloalueella eli pääsen ihan omalta pihalta hakemaan kuvausrekvisiittaa.

Raatelin tulen väreissä hehkuvaa marja-aroniaa ja palasin sisälle. Huomasin että biojäteastia on likoamassa samassa paikassa johon jätin sen vuorokautta aiemmin. Hoidin sen ja palasin kuvaamaan.

Oon todella, todella onnellinen että L’Occitanen Sheasarjaan on tullut suihkuöljy! Amande- eli mantelisarjan suihkuöljy on aivan nannaa mun iholle, mutta karvasmantelin tuoksu tökkii pahemman kerran. Mutta nyt VIIMEINKIN on tarjolla samanlainen tuote eri tuoksulla! Ihanaa!!! Suihkuöljy on paksua ja se ihanasti lämpenee ja muuttuu maitomaisemmaksi iholle hierottaessa. Ihan pakollinen tuoksu kaikille vilukissoille ja kuivaihoisille. Tai oikeastaan kaikille suomalaisille, koska Suomen talvi on niin karsea iholle. Tuoksu tässä on mieto ja pehmeä, samanlainen kuin muissakin Sheatuotteissa. Öljy jättää ihon tosi pehmeäksi ja kosteutetuksi.

Sitten oli kuvausvuorossa aivan ihana yllätyspaketti, jonka sain L’Occitanelta muutettuani uuteen kotiin. Instassa ehdinkin jo ylläripaketin esitellä. L’Occitanen lähetys sisälsi kortin, jossa toivotettiin onnea uuteen kotiin, ja kortin mukana tuli Verbena-sarjan käsisaippua ja käsivoide sekä TÄN VUODEN JOULUKALENTERI.

Tuotteita kuvatessani meinasin liikuttua uudestaan koko jutusta. Tällainen ”tuparilahja” vaan oli niin ihana ja kiltti ja kaunis ele, etten näköjään toivu ollenkaan siitä :D Liikutuksen lisäksi kyseinen lähetys laski mun stressitasoa aikalailla, koska siis hitto tämä kosmetiikkajoulukalenteribisnes on kuumottavaa! Kalenterivaihtoehtoja on joka vuosi enemmän, rahaa on joka vuosi rajallisesti, kalentereita julkaistaan myyntiin yleensä aika pienet määrät ja sitten pitäisi vielä päättää mitä kalenteria lähtee tavoittelemaan. Hengästyttää ajatuskin. Oon laittanut kaikki munat yhteen koriin ja olen elevenin superjoulukalenterin odotuslistalla, mutta siinä on riskinsä – kalenteri on kallis eikä oo mitään takeita siitä että ehdin kalenteria ostaa ennenkuin ne loppuu. No nyt mulla sentään on varmuudella mieluisa kalenteri enkä jää tyhjän päälle vaikken elevenin kalenteria saisikaan!

L’Occitanen joulukalenteri on samanhintainen kuin viime vuonnakin, 49 euroa. Tänä vuonna kalenterin sisältö on listattu takakanteen pelkkänä tekstinä ilman kuvia, mikä on merkittävä parannus viime vuoteen. Nyt ei tartte teipata takakantta piiloon :D L’Occitanen ystäville tämä kalenteri on pomminvarma valinta, kahden joulun kokemuksella voin lämpimästi suositella.

Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä Loksun uutiskirjeestä huomasin, että tänä vuonna valittavana on myös luksusversio joulukalenterista! Luksuskalenteri näyttää jättimäiseltä ja kustantaa 99 euroa. Todennäköisesti mukana on enemmän täysikokoisia tuotteita ja varmaankin myös kalliimmista tuotesarjoista. Tämä on siis puhtaasti mun spekulaatiota, tietoa ei ole. Joulukalenterit ennakkolanseerataan Loksun nettikaupassa ja ovat tilattavissa NYT täältä. VAROITUS: tilaussivun kuvissa näkyy paljon kalentereiden tuotteita, joten jos haluat välttyä spoilaantumiselta, laita joku muu tilaamaan kalenteri puolestasi. (Tämä on vakavaa.) Myymälöissä molemmat kalenterit ovat saatavilla 18.10.

Kesken Verbenajuttujen ja kalenterin kuvaamisen muistin pyykit. Kävin laittamassa ne kuivumaan ja katseeni osui Lushin huulikuorintaan, jota sitten samantien koitin. Se sai mut muistamaan, että Lushin joulubileistä kotiinkannetut tuotteet on ympäri huushollia ja aloin etsiä niille sopivaa säilytyspaikkaa. Ai niin keitin myös kahvit mutta unohdin juoda sitä, no käynpäs hakemassa KAPPAS astianpesukoneen voisi laittaa päälle ja äh koiran pyyhkeet unohtui tuoda kylppäristä pois ja roskis on täynnä, laitan pussin kiinni ja vien roskat AI NIIN mut ensin ne pyyhkeet. Lähdin pyyhkeitä hakemaan ja muistin että hmm, uuden vierassängyn säilytyslaatikot on edelleen tyhjillään. No siitä se ajatus sitten lähti ja aloin ryskätä ympäriinsä hakien lakanoita, pyyhkeitä, tyynyjä ja muuta vermettä laatikoihin. Tämä toimenpide luonnollisesti vapautti kaapeista tilaa, ja sain ajatuksen täyttää kuvauspisteen vieressä olevaa kaappia kuvausvermeillä ettei niitä tarvitsisi hakea aina eri huoneesta (tässä vaiheessa kahvi oli tietenkin jo jäähtynyt). Ylimääräistä tavaraa oli mun kulkuväylällä, joten laitoin niitä siinä sivussa sitten myyntiin Toriin. Siinä menee aina iäisyys. *pikakelaus eteenpäin* Jossain näillä main havaitsin että mulla on alushousutkin ihan ympäriämpäriväärinpäin jalassa. Ei ihmekään että koko päivä tuntui menevän jotenkin vastahankaan. ENIVEI, se oli nopeasti hoidettu ja pääsin jatkamaan tätä kuvaustarvikeasiaa. Kaivoin laatikoitani ja yhtäkkiä tajusin että ei hitto, mulla on unohtunut kirjoittaa L’Occitanen uudemmista, aivan hullun hyvistä käsivoiteista!

Ensinnäkin, Sheasarjaan on lisätty Intensive Hand Balm, joka sisältää peräti 25% sheavoita ja on siis tymäkämpi versio klassikkosheavoiteesta. Intensive Hand Balm on omiaan erittäin kuiville käsille. Minähän oon niin hard core user, että normisheavoide ei enää edes tunnu erityisen paksulta tai rasvaiselta, ja haavoille asti kuivuviin käsiin kaipaa aina sitä jotain extraa. Intensive Hand Balm tätä extraa todella tarjoaa ja se on ihanan riittoisaa ja lohkeavan paksua, ja miedomman tuoksuista kuin perus-Shea.

Tämän sekalaisen joukon yllättäjä on Amande Mains de Velours eli mantelisarjan Velvet Hands -käsivoide. Aivan ihana tuote! Ja kyllä, luitte oikein, mantelisarja! Tässäpä vaan ei olekaan sitä sarjalle ominaista karvasmantelin tuoksua, vaan valloittavan naisellinen, puuterinen tuoksu. Tuoksusta tulee ihan mieleen 20-luvun glamour! Voide on koostumukseltaan yllättävän kevyttä, jopa emulsiomaista, mutta kosteutustehot on paljon vaikuttavammat kuin mitä koostumus antaa ymmärtää. Voiteessa on myös SPF 15, mikä näissä vallitsevissa sääolosuhteissa tuntuu lähinnä kettuilulta. :D No, keväällä ja kesällä siitä on taas hyötyäkin. Velvet Hands -voide tosiaan tekee käsistä samettisen pehmeät ja ihonsävykin tasoittuu. Suosittelen täydestä sydämestäni molempia käsivoiteita, etenkin kynsilakkaharrastajille ja kynsibloggaajille, joille käsien ulkonäkö on korostetun tärkeää :)

..tässä vaiheessa tuotteiden kuvaamista kello olikin jo kahdeksan illalla ja tämä postaus edelleen aloittamatta ja kuvat käsittelemättä. Samoin roskat oli viemättä, ne koiran pyyhkeet edelleen väärässä paikassa, kuvauskamppeet siirtämättä, kaapin hyllyt tyhjillään eikä toivoakaan että olisin ehtinyt lakata kynnet. Sain aikaan vain pahemman sotkun kuin ennen kaikkea tätä ”järjestämistä”. Kaikki vaatekappaleet on sentään käsittääkseni nyt oikeinpäin mun yllä. Mutta tää postaus ehkä jollain tavalla selittää sitä, miksi en tule koskaan pystymään päivittäiseen julkaisutahtiin, miksi mulla on aina kiire, miksen ikinä pääse ajoissa nukkumaan, miksi unohtelen asioita, miksi mulle sattuu ja tapahtuu, miksi mulla on koko ajan asioiden hoitaminen kesken ja miksi kaikessa mitä teen kestää aina iäisyys. Aina tuntuu siltä etten saa mitään aikaan vaikka teen koko ajan jotakin, ja tottahan se onkin :D

Tää on varmaankin hajanaisin ja kummallisin postaus mitä olen ikinä julkaissut, enkä osaa edes lopettaa tätä mitenkään järkevästi. Ehkä sanon vaan että antakaa armoa, ja pliis sanokaa että jonkun muunkin elämä on joskus tällaista!

(L’Occitanen tuotteet saatu. Elevenin linkki on mainoslinkki, jonka klikkaamisesta en hyödy, mutta linkin kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Mahdolliset komissiot käytetään palvelinkulujen kattamiseen.)

Translation: L’Occitane has released a bunch of great products again and all of these are great for dry skin. I’m especially happy for that Shea Butter Shower Oil because I loved the Almond Shower Oil but hated it’s scent. The Shea version is just as good but smells a lot better! Kudos!

Continue Reading