Niskalenkki syksystä

Varovasti kurkistelen, vieläkö täällä joku on. Kesäloma oli ja meni ja läppäri jäi pölyyntymään sohvannurkkaan, kun tuli lomahommia ja reissuja ja helteet, joiden aikana ei voinut kuvitellakaan istuvansa läppäri sylissä. Vietin yli puolet kesälomastani kotikonnuillani pohjoisessa, eikä siellä ollut tietokonetta käytettävissäkään. Hyvä niin, sillä tekemistä riitti kyllä muutenkin. Instaa en sentään jättänyt oman onnensa nojaan, joten ehkä osa teistä on sieltä seuraillut mun kesän sujumista.

Uusi vuosi on mulle juhlana suhteellisen yhdentekevä sikäli, etten koskaan ole tehnyt mitään lupauksia tai elämänmuutoksia siinä kohtaa. Syksyllä sen sijaan ajatukset pyörii aika paljonkin uusissa aluissa, muutoksissa ja itsehoidossa, isolta osin varmasti sen vuoksi että syksyllä ja talvella mun on vaikea pitää mielialaa hyvänä. Pimeys, tuuli, vesi-räntä-sohjo-tihku-koleus, ylipäänsä paska sää, synttärit eli vääjäämätön vanheneminen, jatkuva kiire, stressi ja väsymys sekä kaamosmasis ei houkuttele yhtään ja oikeastaan ahdistaa jo etukäteen. Kesäloman loppuminen aiheuttaa joka vuosi eksistentiaalikriisin ja maailmantuskan, ja on äärimmäisen vaikea alistua taas uudestaan virka-aikojen ja velvollisuuksien kurimukseen. Tänä syksynä tilanne on vielä korostuneen angstinen, sillä töissä on isoja muutoksia meneillään ja niiden seurauksena ensimmäinen mahdollisuus edes yksittäisiin lomapäiviin on vasta jouluna. Kuuletteko kuinka mun hampaat kirskuu katkeruudesta?

Koska tälle syksylle ja talvelle on asetettu minusta riippumattomia rajoitteita, kuten valon määrä, säät ja lomakiellot, on turhaa hakata päätä seinään ja riuhtoa raameja, joihin ei voi vaikuttaa. En myöskään haluaisi vain hiljaa alistua siihen, että kyllä tässä nyt joutuu sitten masentumaan ja murjottamaan päivät pääksytysten. Niinpä mulla on muutamia arkisia toiveita ja tavoitteita, joita ajattelin syksyn aikana jahdata.

UNI. Nukun liian vähän ja vääriin aikoihin. Olen iltavirkku yökukkuja, joka on pakotettu elämään virka-aikaa noudattavassa maailmassa. Niinpä nukkumaanmenoaika lipsuu usein keskiyöhön ja unta kertyy 6-7 tuntia, joista viimeinen tunti on maanista torkuttamista eli ihan luokatonta unta. Tuolla määrällä unta en jaksa olla hyväntuulinen, aktiivinen tai ylipäänsä miellyttävä ihminen. Tavoitteena on nyt sitten suoriutua sänkyyn 22.30-23 välisenä aikana.

AAMUT JA ARKIMEIKKI. Voi jumalavita kuinka mä vihaan aikaisia aamuja. Tämä liittyy vahvasti edellämainittuun uniasiaan. Asiaintila on lipsunut siihen, että torkuttamistaipumukseni ansiosta nousen ylös _korkeintaan_ puoli tuntia ennen lähtöä, mikä tarkoittaa sitä että meikkaan junassa/bussissa/ekalla kahvitauolla tai jossain muussa välissä. Ei siitä ole kauaakaan kun heräsin sen verran aikaisin että ehdin meikata ihan rauhassa kotona ja juoda samalla aamukahvit. Siinä ehti vähän orientoitua hereilläoloon ja tulevaan päivään. En tiedä mitä tässä tapahtui, kun aamut eivät enää tuollaisia ole. Tavoitteena on päästä uudestaan sellaiseen aamurytmiin, että jokainen aamu ei ole Amazing Race -tyyppinen kaoottinen suoritus, vaan ehdin tehdä arkimeikin ja suoriudun töihin ilman paniikkia. Olen onnistunut tässä nyt kolmena (3) työaamuna peräkkäin (no okei, kolmantena aamuna kulmakarvojen ehostus jäi työpaikalla tehtäväksi) ja on kyllä aika paljon kivempi mennä töihin valmiina eikä tyynynkuva poskella.

VIINI. Kyllä aina pitäisi olla paria erilaista viiniä jääkaapissa tiukkojen tilanteiden varalle. Tarviiko tätä edes perustella?

TYÖAIKA. Haluan tulla töihin aina samaan aikaan ja lähteä aina samaan aikaan. Tarkemmin ottaen: en halua että töihintulo venyy raskaiden aamujen takia myöhemmäksi ja sitten istun iltaan saakka töissä naama mutterilla, tai että tekemättömiä töitä kertyy niin että joudun tekemään ylipitkiä päiviä.

RUOKA JA LIIKUNTA. Tämä kohta on hieman ongelmallinen ja ajattelin kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa. Haluaisin saada painoa jokusen kilon pois, mutta toisaalta erityisesti syksyisin haluaisin mussuttaa sohvannurkassa kaiken maailman herkkuja ja katsella hyviä sarjoja töllöstä. Vähän haasteellinen yhtälö. No, sellainen konkreettinen tavoitteeni on, että pidän ruokavalion asiallisena ja jokaisella aterialla olisi myös salaattia tai muuta kasvislisuketta puoli lautasellista. Liikuntajuttu on haasteellisin – sulis on mun lempilaji, mutta se on minusta riippumattomista syistä toistaiseksi katkolla. Tavoitteeni on saada peliporukka taas kasaan ja sulis jatkumaan. Huonojen säiden ja pimeyden saapuessa myös kävelylenkit koiran kanssa alkavat salakavalasti lyhentyä, ja siinä asiassa uskon skarppaavani kunnolla tänä syksynä. Äänikirja on osoittautunut loistavaksi lenkkikaveriksi ja toivon että se kantaa myös syksyllä, kun ulkonaolo ei muuten napeksisi yhtään.

KOTI. Jos en kerran voi käyttää kaikkia rahojani matkustamiseen, käytän ne sitten kaikkeen ihanaan sisustushömppään! Mulla on jo joitakin projekteja tässä tulillakin. Sauna pitäisi sävyttää, muutama tuoli ja laatikosto maalata ja keittiö odottaa uudelleenjärjestelyä.

SUUNNITELMAT. Aina pitää olla jotakin mitä odottaa! Ehkäpä voisin alkuvuodesta mennä ulkomaille? Nyt olisi koko pitkä syksy aikaa säästää siihen rahaa (tää on nyt vähän ristiriidassa edellisen kohdan kanssa tosin) ja suunnitella mahdollisia tulevia reissuja. Aion myös käydä siskon/siskojen/vanhempieni luona jonakin viikonloppuna. Ja vaikka vanheneminen ahdistaakin, niin voihan synttäreiden kunniaksi silti tehdä jotakin kivaa!

BLOGI. Perisyntini bloggaamisessa on se, että juttuni ovat aina aivan liian massiivisia, suuritöisiä ja pitkiä (kuten tämäkin juttu osoittaa). Jos yhden jutun tekemiseen menee tuntitolkulla aikaa, kynnys aloittamiseen on aika korkea ja toisaalta rajallinen vapaa-aika ei meinaa riittääkään jättipostausten tekemiseen. Tavoitteeni on opetella tekemään lyhyempiä juttuja mutta useammin, ja kirjoittaa ehkä joskus muustakin kuin kosmetiikasta.

ASENNE. Asiat on juuri nyt hyvin, ja ne voivat jatkossakin olla ihan yhtä hyvin, vaikka ulkona olisikin pimeää ja kuraista. Ulkona vallitsevalle säätilalle ja muille muuttujille en voi mitään, joten mielialan köyttäminen kiinni luonnonilmiöihin on hullua. Työ tulee olemaan stressaavaa, mutta työtä hoidetaan asia kerrallaan ja se stressaava työ mahdollistaa vapaa-aikani. Pimeys on väliaikaista (eikä ole vielä edes alkanut), ja kohta on taas kevät.

Mitkä on teidän selviytymiskeinot syksyyn ja talveen?

Continue Reading

Ryhmä rämän matkakertomus

Heeeei pitkästä aikaa! Karkasin muutamaksi päiväksi ulkomaille ja lähtöä edeltänyt viikko oli niin hullua härdelliä, etten ehtinyt tehdä blogin eteen oikein mitään, en edes huikata että katoan näemmä noin viikoksi…no, internet näköjään pyörii ilman minuakin, niin shokeeraavaa kuin se onkin :D

Brnon rakennustyyliä

Mun sisko asustelee hetken aikaa Tsekeissä, joten mentiin toisen siskon ja hänen miehensä sekä mun poikaystävän kanssa moikkaamaan pikkusiskoa sinne. Tukikohtana oli Brno, Tsekkien toiseksi suurin kaupunki ja mulle aivan tuntematon kohde. Yleensä mä mehustelen tulevilla ulkomaanmatkoilla pitkään etukäteen, otan selvää kohteesta ja lasken päiviä lähtöön. Tällä kertaa homma meni vähän toisin, sillä töissä ja vapaa-ajalla oli vaan niin jumalattomasti tekemistä, hässäkkää ja kiirettä, etten ehtinyt odottaa matkaa oikeasti ollenkaan. Yritin vain selviytyä lähtöpäivään saakka. Pakkaaminen jäi viimeiseen iltaan (no okei, yöhön) enkä edes ehtinyt lakata kynsiä!! Siitä ymmärtänette kuinka tiukka tilanne oli :D

Meidän reittinä oli lentää Prahaan, mennä siellä bussilla rautatieasemalle ja sitten junalla Prahasta Brnohon. No tässähän oli jo kaikki katastrofin ainekset ja katastrofi siitä tulikin. Lento oli myöhässä, ja aika pian tajuttiin että ei varmaankaan tulla ehtimään siihen bussiin. Pakkohan se oli kuitenkin yrittää. Saatiin laukut hihnalta 11:57 ja bussin lähtöaika oli klo 12. Tsekit ei ole vielä sisäistäneet hyvien opasteiden merkitystä joten juostiin ympäri lentokentän pihaa ku Ellun kanat vailla mitään tietoa mistä bussi lähtee. Lopulta löytyi oikea bussi, joka onneksi oli sekin myöhässä – ja aivan ammuttu täyteen. Jonossa huohottaessamme hoksattiin, että jaa, sähköpostiin tullut lippu pitääkin vaihtaa paperilippuun jossain tiskillä. Selvä. Lisää päätöntä juoksemista ja sitten löytyi tiski…jossa ei ollut ketään töissä. Tässä vaiheessa ei juokseminen enää kauheasti napannut joten käveltiin lähimpään taksiin ja toivotettiin bussiliikenne helvettiin.

Brnon keskustan kirkko…
…ja luuhuone sen alla.

Juna löytyi lähinnä tuurilla. Opin, että juna-asemilla S ei suinkaan tarkoita etelää (as in south), vaan pohjoista. Onneksi tajuttiin se suurinpiirtein ajoissa. Junaa etsiessä hieman vielä kuumotti se, että meille varatusta huoneistohotellimajoituksesta ei ollut kuulunut pihaustakaan varauksen tekemisen jälkeen eikä sieltä vastattu sähköposteihinkaan, mutta luojan kiitos hotellin (tyly) omistaja soitti kun oltiin siellä rautatieasemalla ja saatiin varmistus majapaikasta (ois sen ehkä halunnut saada aiemmin kuin kaksi tuntia ennen saapumista majapaikkaan, mutta aivasssama). Junamatka kesti 2 tuntia ja junaan päästyäni aattelin, että nyt voin viimein huokaista ja aloittaa LOMAN.

NOH, Brno saavutettiin pian ja lähdettiin ulostautumaan junasta. Suomessahan on ihan hyvin aikaa poistua pitkän matkan junista, joten ei käynyt mielessäkään että Tsekeissä junista pitäisi poistua valonnopeudella. Hyppäsin ekana ulos junasta, ovi meni kiinni ja mun sisko alkoi sitä aukaista, mutta sepä ei enää auennutkaan ja samantien juna lähti liikkeelle. Tyrmistys oli aivan totaalinen, kun tajusin olevani yksin asemalaiturilla ja loput kolme matkaseuralaista ovat Wieniin saakka menevässä junassa. Seisoin monttu auki siinä asemalaiturilla muutaman todella pitkän sekunnin.

Brnon keskustaa

Aika pian tajusin myös, että mun rahat on poikaystävän laukussa JA olin seurueen ainoa tyyppi, jolla ei ollutkaan nettiä käytettävissä puhelimessa Suomen ulkopuolella. Ei rahaa, ei nettiä, ei hajuakaan missäpäin Brnota olen tai missä majapaikkamme sijaitsee. Mahtavaa. No, mun sisko oli luvannut tulla juna-asemalle vastaan joten aattelin että ei hätää, mä löydän siskoni pian ja sitten voidaan yhdessä miettiä miten saadaan loput jengistä takaisin Brohon ennenkuin juna ylittää Itävallan rajan. Yritin soittaa poikaystävälle ja siskolle, mutta puhelut ei menneet läpi. Tietenkään. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puheluita. Kävelin asemalle mutta siskoa ei näkynyt. Alkoi epäilyttää, koska koko asema oli ihan kuollut, siellä ei ollut mitään lippuautomaatteja, liikkeitä, henkilökuntaa, taksitolppaa tai muutakaan elämää. Pihalla oli minimaalinen parkkipaikka, joutomaata ja päihteidenkäyttäjiä. Ei ihan vaikuttanut siltä miltä piti. Sitten poikaystävä soitti ja kertoi, että MINÄ olin se joka jäin väärällä asemalla. Kuinka yllättävää. Juna oli jatkanut matkaansa ja pysähtynyt Brnon päärautatieasemalla, jossa myös mun sisko oli vastassa, ja minä jäin jossain lähiössä pois. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puhelinta ellei joku soittanut mulle, ei tietoa sijainnista ja väärä asema. Matkaseurue ei voinut tulla mua taksilla hakemaan, koska huoneistohotellissa oli oltava ihan kohta. TOSI LOMAFIILIS.

Wien

Sain puhelimessa sitten ohjeita kuten ”5 min päästä lähtee juna S678902 TUU SILLÄ”. Ihan hyvä yritys, mutta asemalla oli 6 raidetta, kaikki informaatio tsekiksi, ja yksi ainoa elektroninen näyttö jossa aikataulut oli. Ja se aikataulunäyttö oli ihan eri päässä asemaa kuin ne raiteet joille mun olisi pitänyt suoriutua. Junissa ei ollut mitään tunnuksia eikä niiden saapuminen raiteille täsmännyt MIHINKÄÄN aikatauluun. Niitä saatanan sinisiä purkkeja vaan tuli ja meni ja koska pysähdysaika on sen 10 sekuntia, ei paljoa ehtinyt selvittää että mihinköhän maahan tai kaupunkiin tämä kyseinen juna mahtaa suunnata. Juoksin raiteiden ja aikataulunäytön väliä sen verran monta kertaa, että turvakameroiden nauhoja katselevilla olisi varmaan ollut hauskaa. Mulla ei ollut. Ei myöskään hirveesti houkutellut sillai lotolla hypätä vaan johonkin junaan ilman tsekin kielitaitoa, lippua, rahaa, toimivaa puhelinta tai nettiä. Näin jo itseni virumassa jossain slovakialaisessa vankilassa liputta matkustamisen johdosta. Mulla alkoi parta kärytä jo aika pahoin siihen ”meet nyt vaan johonki junaan” -neuvomiseen ja siinä vaiheessa sisko onneksi tuli puhelimeen, kuuli ilmeisesti äänensävystä että nyt ei oikein motivoi ja ilmoitti samantien että selvä, hän tulee ratikalla hakemaan, menee noin 15 minuuttia. Meni 45, koska sisko meni väärään ratikkaan. :D

Wien

Täytyy sanoa, että kun yli kahden tunnin sekoilun jälkeen pääsin huoneistoomme ja mut talutettiin kattoterassille juomaan skumppaa, en usko että mikään olis voinut enää paremmalle maistua. Huhhuh. Vanhemmatkin kyseli kuulumisia siinä kohtaa ja siskon lakoninen ”ei varmaan tuu tylsää olemaan” -viesti oli kyllä täydellinen vastaus :D

Loppureissu oli, uskomatonta kyllä, huomattavasti rauhallisempi ja puhun varmaan koko porukan puolesta kun sanon että meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Brno on ihana, sympaattinen ja edullinen matkakohde, ja sieltä pääsee edullisesti lähiympäristöön ja naapurimaihin retkille. Me käytiin ex tempore -tyylillä esimerkiksi Wienissä, joka oli 1,5 tunnin bussimatkan päässä, ja reissun viimeinen päivä vietettiin Prahassa. Wien ja Praha oli kyllä molemmat sellaisia paikkoja, joihin ehdottomasti haluan päästä vielä uudestaan. Wien on kuin suoraan sadusta – mahtipontinen, häkellyttävän kaunis, siisti ja täynnä kulttuuria ja historiaa. Päiväretki oli pelkkä pintaraapaisu siinä palatsikaupungissa. Praha oli samaten ihan mielettömän kaunis, romanttinen ja kiinnostava, mutta sellaisella ”arkisemmalla” tavalla kuin Wien. Prahassa näki yllättävänkin paljon rosoisuutta, graffiteja ja sen sellaista, Wien oli enemmän sellainen pompöösi :) Säätkin helli meitä joka päivä, aurinko porotti koko ajan ja lämpötilat huitelivat 26-28 asteessa. AH.

Praha, John Lennon Wall

”Hieman” stressaavasta alusta huolimatta loma oli tosi virkistävä ja tuntui paljon pidemmältä kuin viisi päivää, koska tehtiin niin paljon kaikkea ja oltiin liikenteessä aamusta iltaan joka päivä. Koska kuitenkin mentiin ihan fiilispohjalla, ei päivissä ollut mitään suorittamisen makua. Kiitos vaan täydelliselle matkaseurueelle ja erityisesti Aino-siskolle, joka uskomattoman kärsivällisesti luotsasi tätä häröilevää laumaa ympäri Brnota. Erityisesti opastettu kierros nimeltä ”Brnon oudot patsaat” oli erinomaisen opettavainen! :D Nyt yritän saada arkihärdellistä taas niskalenkkiä ja päästä blogirytmiinkin jopa. Wish me luck.

Continue Reading

Ongelma, johon vain kynsilakkahullut voivat samaistua

Mulla on ongelma, jota en vielä pari vuotta taaksepäin voinut kuvitellakaan kohtaavani. Mun mielestä tämä on osoitus elämänhallinnan romahduksesta.

MUN SWATCH-TIKUT ON IHAN SEKAISIN!!!

Kun lakkakokoelma alkoi kasvaa, tein kuten muutkin alan harrastajat eli tilasin swatchtikkuja isot läjät ja lakkasin jokaisen lakan omalle tikulleen ja nimesin ne huolellisesti. Pysyin näppärästi perillä siitä, millaisia lakkoja omistan, mikä lakka on duplikaatti millekin lakalle ja samalla näin mistä lakoista voin luopua, jos vaikkapa löysin samanvärisen mutta parempilaatuisen lakan. Se oli sitä aikaa kun kynsilakkakirppis kävi kuumana ja postikulut oli sen verran kohtuulliset, että kaupanteossa oli jotain järkeäkin. Mä myös tykkäsin lakkojen tikuttamisesta tosi paljon, se oli jotenkin terapeuttista. Hyvä sarja pyörimään, kahvikuppi nokan eteen ja tikuttamaan uusia lakkoja. Ah!

…mutta kuten aina, something came up. Jonkun muuton yhteydessä tipuin kärryiltä ja uusia lakkoja jäi tikuttamatta, kohta en enää tiennyt mitkä oli tikuttamatta ja mitkä ei, sitten tuli toinen muutto ja kolmas ja jossain siinä välissä karsin lakkoja mutta en eliminoinut pois annettujen lakkojen tikkuja jjjja kaaos oli valmis. Ottakaa huomioon että lakkoja on useita satoja, joten tää ei oo mikään pikkujuttu tai todiste mun huonosta muistikapasiteetista.

Itse asiassa tätä viimeisintä muuttoa edeltävinä kuukausina yritin ottaa tilanteen haltuun. Toinen siskoistani auttoi. Toinen meistä nosti lakkalaatikosta pullon ilmaan, lausui juhlallisesti sen nimen ja toinen etsi sen lakan swatchtikun ja merkitsi siihen tussilla jäljen. Tarkoitus oli selvittää mitkä lakat on tikuttamatta ja mistä lakoista olen jo luopunut mutta tikku on jäänyt jäljelle. Se oli hyvä ja systemaattinen idea, joka kuivui kasaan sillä sekunnilla kun sisko lähti kotikonnuilleen. Sen jälkeen tilanne on eskaloitunut uudestaan: en enää muista mitkä lakat on käyty läpi siskon kanssa ja lakkoja on tullut lisää ja poistunut lisää ja mitään en ole tikuttanut.

AARRRRRGGHHHH

Mulla on tikkunippuja ihan jäätävä määrä, mutta lakkoja ei varmasti ole yhtä paljoa. Nyt en enää tiedä mitä omistan ja mitä en ja ääh!

Kysymys kuuluukin, että MITÄ TEEN? Iso osa musta haluaisi vaan heittää kaikki tikut menemään ja aloittaa alusta. Jos tikuttaisin kaikki lakat, joutuisin väkisin käymään kokoelmani kunnolla läpi ja voisin samalla karsia ylimääräisiä, huonolaatuisia, pilalle paksuuntuneita tai muuten epämieluisia lakkoja pois. Toisaalta tuntuu typerältä heittää roskiin valmiita tikkuja ja tehdä sama työ kahteen kertaan…mutta se tikkujen läpikäynti on aivan sairaan hidasta ja _tylsää_. Pliis auttakaa! Hylkäänkö koko tikkubisneksen, tikutanko lakat uudestaan, yritänkö käydä valmiita tikkuja läpi ja täsmätä niitä lakkoihin? Tä?

Plz send help.

Continue Reading