Meikkikokoelman organisointi

Instagramissa mua seuraavat saattavat jo tietääkin, että aloitin ”pienen” projektin eli meikkauspöytäni ja meikkikokoelmani uudelleenorganisoinnin. Olen asunut tässä nykyisessä kodissa reilun vuoden, ja siinä ajassa meikkilaatikon järjestys on korvautunut täydellä kaaoksella. Mulla on käytössä Muuramen iso laatikosto meikeille ja kosmetiikalle ja aktiivikäytössä olevat meikit ovat majailleet laatikoston ylimmässä laatikossa sekä pöydällä lokerikoissa. Alunperin meikit olivat suhteellisen organisoidusti erilaisissa koreissa ja pikkulaatikoissa, mutta sitten tapahtui *jotain*. Kuten kuvasta näkyy, laatikoita ei edes näy :D Meikit vyöryivät ympäri laatikkoa ja yksittäisten tuotteiden sijainti oli ihan vain ulkomuistin varassa. Käytännössä käytin meikeistä vain pientä osaa, eli sitä joka pyöri kasassa päällimmäisenä. Tiesin että asialle pitäisi tehdä jotain, mutta siivoaminenhan on huomattavasti epäkiinnostavampaa kuin sotkeminen, joten lykkäsin ja lykkäsin järjestelyprojektia.

Cocopandalta kysyttiin, olisiko Shela’s -merkin valikoimassa mitään mua kiinnostavaa, ja siinä kohtaa näin tilaisuuteni koittaneen. Nyt ei auttaisi enää lykätä vaan tarttua sotkua sarvista ja ratkaista säilytys niin, että kokoelma pysyisi jatkossakin siistinä. Shela’s -merkillä on valikoimassaan useita erilaisia akryylisia organisoijia, joten ei muutako mittanauha käteen ja suunnittelemaan. Mun matikkarajoitteiset aivoni kävivät ihan ylikierroksilla, mutta uskomatonta kyllä, mitään mittavirheitä ei sattunut ja suunnitelmani toteutui TÄYDELLISESTI.

Pyysin Cocopandalta neljä tällaista kolmen lokerikon laatikkoa  …

… ja kaksi isompaa laatikkoa, jossa osa väliseinistä on irrotettavissa. En halunnut organisoijia joissa on kovin paljon lokeroita, sillä ne eivät ole kovin monikäyttöisiä kun puhutaan isosta meikkimäärästä jossa jokainen purkki on erilaista mallia ja kokoa kuin viereinen. Niinpä irrotin suurimman osan väliseinistä. Musta tällainen muokattava lokerikko on ihan superkätevä, väliseiniä on sitten helppo lisätä jos vaihtaa purnukoiden järjestystä.

Akryyliset lokerikot on helppo puhdistaa tarvittaessa ja niissä on suorat ja kapeat laidat, joten tilaa ei mene hukkaan. Perinteisissä muovisissa monitoimikoreissahan laidat ovat viistot, joten niitä ei kovin kätevästi voi laittaa vierekkäin eivätkä korkeammat tuotteet pysy niissä pystyssä. Käytin aiemmin myös erinäisiä pahvilaatikoita monitoimikorien lisäksi, mutta meni siinäkin tilaa hukkaan kun pahvilootat olivat kaikki erikokoisia enkä saanut lipaston laatikon jokaista senttiä hyötykäyttöön. Toisin on nyt. :)

Laatikon vasemmassa reunassa on isot luomiväripaletit, joille jäi sopiva muutaman sentin levyinen tila laatikon reunan ja organisoijien väliin. Keskikokoiset luomiväripaletit ovat heti siinä vieressä ja pienemmät, harvemmin käytössä olevat paletit majailevat oikeassa yläkulmassa. Laatikon keskivoiheilla on puuterit, poskipunat ja korostustuotteet ja oikeassa alakulmassa primerit, ripsivärit, meikkivoiteet, pohjustajat ja silmänrajaustuotteet. Laatikon takaosassa on tuplakappaleita ja käyttöönottoa odottavia tuotteita.

Isompi organisoija on sen verran korkea laidoiltaan, että meikkivoidepullot ja peiteainetuubit pysyvät siinä vaivatta pystyssä, mutta tarpeeksi matala jottei lokerikkoihin hautaudu tavaraa liikaa. Pienemmät, kolmen lokerikon organisoijat ovat täydellisen kokoiset matalille luomiväripaleteille ja pyöreille poskipunahylsyille.

Oli kyllä tosi tervehdyttävää käydä koko meikkilaatikon sisältö läpi, sillä siinä tuli muutama ”ai mulla on tällainenkin” -hetki ja lisäksi löysin laatikon uumenista tyhjiä hylsyjä ja rikkinäisiä tuotteita, jotka jostain syystä eivät olleet löytäneet tietään roskakoriin. Samalla arvioin aika tarkkaan, mitä tuotteita ylipäänsä käytän ja mistä voisin luopua. Myyntikasaan päätyi muun muassa Urban Decayn liki käyttämätön Vice 3 -paletti, sillä vaikka se on jonkin sortin keräilyharvinaisuus ja maksoin siitä pitkän pennin, en vaan tule käyttäneeksi sitä koskaan. Eli jos joku on kiinnostunut ko. paletista, huikatkaa! Mietin myös Naked Heatin myymistä, kun en sitäkään jotenkin osaa käyttää vaikka ostin sen kovalla rahalla kuola innosta roiskuen :D

Huulipunille ei tässä laatikossa ole ollut tilaa ja punat onkin mulla säilössä pöydän lokerikoissa. Tavoitteena olisi kuitenkin raivata lopuillekin meikeille tilaa muualla laatikostossa, sillä haluaisin että pöydän päällä olisi mahdollisimman vähän tavaraa. Mulla on Cocopandalta saatuna myös tämä kynsilakoille ja meikeille suunniteltu teline, ja haluaisin että pöydällä olisi vain se. Ajatuksena olisi kerätä telineeseen ensikokeilua odottavat uutuustuotteet ja -lakat. Ehkä ensi viikonloppuna saan sen aikaiseksi! Wish me luck…

Jos joku muukin innostuu nyt järjestelemään ja organisoimaan, suosittelen kurkkaamaan Cocopandan säilytysratkaisut-osion. Shela’sin telineet ovat kohtuuhintaisia ja erittäin jämäkän ja laadukkaan oloisia, ja niitä on pöytäversioista laatikkoversioihin ja kaikkeen siltä väliltä.

Millaisia säilytysratkaisuja teillä on – ja milloin viimeksi olette käyneet meikkinne läpi? (eli olenko mä ainoa jolla tää homma leviää yllättävän nopeasti aina käsiin?)

(Organisoijat saatu. Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden klikkailusta en hyödy, mutta joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Mahdolliset komissiot käytetään blogin palvelinkuluihin ja muihin kuluihin. )

Continue Reading

Niskalenkki syksystä

Varovasti kurkistelen, vieläkö täällä joku on. Kesäloma oli ja meni ja läppäri jäi pölyyntymään sohvannurkkaan, kun tuli lomahommia ja reissuja ja helteet, joiden aikana ei voinut kuvitellakaan istuvansa läppäri sylissä. Vietin yli puolet kesälomastani kotikonnuillani pohjoisessa, eikä siellä ollut tietokonetta käytettävissäkään. Hyvä niin, sillä tekemistä riitti kyllä muutenkin. Instaa en sentään jättänyt oman onnensa nojaan, joten ehkä osa teistä on sieltä seuraillut mun kesän sujumista.

Uusi vuosi on mulle juhlana suhteellisen yhdentekevä sikäli, etten koskaan ole tehnyt mitään lupauksia tai elämänmuutoksia siinä kohtaa. Syksyllä sen sijaan ajatukset pyörii aika paljonkin uusissa aluissa, muutoksissa ja itsehoidossa, isolta osin varmasti sen vuoksi että syksyllä ja talvella mun on vaikea pitää mielialaa hyvänä. Pimeys, tuuli, vesi-räntä-sohjo-tihku-koleus, ylipäänsä paska sää, synttärit eli vääjäämätön vanheneminen, jatkuva kiire, stressi ja väsymys sekä kaamosmasis ei houkuttele yhtään ja oikeastaan ahdistaa jo etukäteen. Kesäloman loppuminen aiheuttaa joka vuosi eksistentiaalikriisin ja maailmantuskan, ja on äärimmäisen vaikea alistua taas uudestaan virka-aikojen ja velvollisuuksien kurimukseen. Tänä syksynä tilanne on vielä korostuneen angstinen, sillä töissä on isoja muutoksia meneillään ja niiden seurauksena ensimmäinen mahdollisuus edes yksittäisiin lomapäiviin on vasta jouluna. Kuuletteko kuinka mun hampaat kirskuu katkeruudesta?

Koska tälle syksylle ja talvelle on asetettu minusta riippumattomia rajoitteita, kuten valon määrä, säät ja lomakiellot, on turhaa hakata päätä seinään ja riuhtoa raameja, joihin ei voi vaikuttaa. En myöskään haluaisi vain hiljaa alistua siihen, että kyllä tässä nyt joutuu sitten masentumaan ja murjottamaan päivät pääksytysten. Niinpä mulla on muutamia arkisia toiveita ja tavoitteita, joita ajattelin syksyn aikana jahdata.

UNI. Nukun liian vähän ja vääriin aikoihin. Olen iltavirkku yökukkuja, joka on pakotettu elämään virka-aikaa noudattavassa maailmassa. Niinpä nukkumaanmenoaika lipsuu usein keskiyöhön ja unta kertyy 6-7 tuntia, joista viimeinen tunti on maanista torkuttamista eli ihan luokatonta unta. Tuolla määrällä unta en jaksa olla hyväntuulinen, aktiivinen tai ylipäänsä miellyttävä ihminen. Tavoitteena on nyt sitten suoriutua sänkyyn 22.30-23 välisenä aikana.

AAMUT JA ARKIMEIKKI. Voi jumalavita kuinka mä vihaan aikaisia aamuja. Tämä liittyy vahvasti edellämainittuun uniasiaan. Asiaintila on lipsunut siihen, että torkuttamistaipumukseni ansiosta nousen ylös _korkeintaan_ puoli tuntia ennen lähtöä, mikä tarkoittaa sitä että meikkaan junassa/bussissa/ekalla kahvitauolla tai jossain muussa välissä. Ei siitä ole kauaakaan kun heräsin sen verran aikaisin että ehdin meikata ihan rauhassa kotona ja juoda samalla aamukahvit. Siinä ehti vähän orientoitua hereilläoloon ja tulevaan päivään. En tiedä mitä tässä tapahtui, kun aamut eivät enää tuollaisia ole. Tavoitteena on päästä uudestaan sellaiseen aamurytmiin, että jokainen aamu ei ole Amazing Race -tyyppinen kaoottinen suoritus, vaan ehdin tehdä arkimeikin ja suoriudun töihin ilman paniikkia. Olen onnistunut tässä nyt kolmena (3) työaamuna peräkkäin (no okei, kolmantena aamuna kulmakarvojen ehostus jäi työpaikalla tehtäväksi) ja on kyllä aika paljon kivempi mennä töihin valmiina eikä tyynynkuva poskella.

VIINI. Kyllä aina pitäisi olla paria erilaista viiniä jääkaapissa tiukkojen tilanteiden varalle. Tarviiko tätä edes perustella?

TYÖAIKA. Haluan tulla töihin aina samaan aikaan ja lähteä aina samaan aikaan. Tarkemmin ottaen: en halua että töihintulo venyy raskaiden aamujen takia myöhemmäksi ja sitten istun iltaan saakka töissä naama mutterilla, tai että tekemättömiä töitä kertyy niin että joudun tekemään ylipitkiä päiviä.

RUOKA JA LIIKUNTA. Tämä kohta on hieman ongelmallinen ja ajattelin kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa. Haluaisin saada painoa jokusen kilon pois, mutta toisaalta erityisesti syksyisin haluaisin mussuttaa sohvannurkassa kaiken maailman herkkuja ja katsella hyviä sarjoja töllöstä. Vähän haasteellinen yhtälö. No, sellainen konkreettinen tavoitteeni on, että pidän ruokavalion asiallisena ja jokaisella aterialla olisi myös salaattia tai muuta kasvislisuketta puoli lautasellista. Liikuntajuttu on haasteellisin – sulis on mun lempilaji, mutta se on minusta riippumattomista syistä toistaiseksi katkolla. Tavoitteeni on saada peliporukka taas kasaan ja sulis jatkumaan. Huonojen säiden ja pimeyden saapuessa myös kävelylenkit koiran kanssa alkavat salakavalasti lyhentyä, ja siinä asiassa uskon skarppaavani kunnolla tänä syksynä. Äänikirja on osoittautunut loistavaksi lenkkikaveriksi ja toivon että se kantaa myös syksyllä, kun ulkonaolo ei muuten napeksisi yhtään.

KOTI. Jos en kerran voi käyttää kaikkia rahojani matkustamiseen, käytän ne sitten kaikkeen ihanaan sisustushömppään! Mulla on jo joitakin projekteja tässä tulillakin. Sauna pitäisi sävyttää, muutama tuoli ja laatikosto maalata ja keittiö odottaa uudelleenjärjestelyä.

SUUNNITELMAT. Aina pitää olla jotakin mitä odottaa! Ehkäpä voisin alkuvuodesta mennä ulkomaille? Nyt olisi koko pitkä syksy aikaa säästää siihen rahaa (tää on nyt vähän ristiriidassa edellisen kohdan kanssa tosin) ja suunnitella mahdollisia tulevia reissuja. Aion myös käydä siskon/siskojen/vanhempieni luona jonakin viikonloppuna. Ja vaikka vanheneminen ahdistaakin, niin voihan synttäreiden kunniaksi silti tehdä jotakin kivaa!

BLOGI. Perisyntini bloggaamisessa on se, että juttuni ovat aina aivan liian massiivisia, suuritöisiä ja pitkiä (kuten tämäkin juttu osoittaa). Jos yhden jutun tekemiseen menee tuntitolkulla aikaa, kynnys aloittamiseen on aika korkea ja toisaalta rajallinen vapaa-aika ei meinaa riittääkään jättipostausten tekemiseen. Tavoitteeni on opetella tekemään lyhyempiä juttuja mutta useammin, ja kirjoittaa ehkä joskus muustakin kuin kosmetiikasta.

ASENNE. Asiat on juuri nyt hyvin, ja ne voivat jatkossakin olla ihan yhtä hyvin, vaikka ulkona olisikin pimeää ja kuraista. Ulkona vallitsevalle säätilalle ja muille muuttujille en voi mitään, joten mielialan köyttäminen kiinni luonnonilmiöihin on hullua. Työ tulee olemaan stressaavaa, mutta työtä hoidetaan asia kerrallaan ja se stressaava työ mahdollistaa vapaa-aikani. Pimeys on väliaikaista (eikä ole vielä edes alkanut), ja kohta on taas kevät.

Mitkä on teidän selviytymiskeinot syksyyn ja talveen?

Continue Reading

Ryhmä rämän matkakertomus

Heeeei pitkästä aikaa! Karkasin muutamaksi päiväksi ulkomaille ja lähtöä edeltänyt viikko oli niin hullua härdelliä, etten ehtinyt tehdä blogin eteen oikein mitään, en edes huikata että katoan näemmä noin viikoksi…no, internet näköjään pyörii ilman minuakin, niin shokeeraavaa kuin se onkin :D

Brnon rakennustyyliä

Mun sisko asustelee hetken aikaa Tsekeissä, joten mentiin toisen siskon ja hänen miehensä sekä mun poikaystävän kanssa moikkaamaan pikkusiskoa sinne. Tukikohtana oli Brno, Tsekkien toiseksi suurin kaupunki ja mulle aivan tuntematon kohde. Yleensä mä mehustelen tulevilla ulkomaanmatkoilla pitkään etukäteen, otan selvää kohteesta ja lasken päiviä lähtöön. Tällä kertaa homma meni vähän toisin, sillä töissä ja vapaa-ajalla oli vaan niin jumalattomasti tekemistä, hässäkkää ja kiirettä, etten ehtinyt odottaa matkaa oikeasti ollenkaan. Yritin vain selviytyä lähtöpäivään saakka. Pakkaaminen jäi viimeiseen iltaan (no okei, yöhön) enkä edes ehtinyt lakata kynsiä!! Siitä ymmärtänette kuinka tiukka tilanne oli :D

Meidän reittinä oli lentää Prahaan, mennä siellä bussilla rautatieasemalle ja sitten junalla Prahasta Brnohon. No tässähän oli jo kaikki katastrofin ainekset ja katastrofi siitä tulikin. Lento oli myöhässä, ja aika pian tajuttiin että ei varmaankaan tulla ehtimään siihen bussiin. Pakkohan se oli kuitenkin yrittää. Saatiin laukut hihnalta 11:57 ja bussin lähtöaika oli klo 12. Tsekit ei ole vielä sisäistäneet hyvien opasteiden merkitystä joten juostiin ympäri lentokentän pihaa ku Ellun kanat vailla mitään tietoa mistä bussi lähtee. Lopulta löytyi oikea bussi, joka onneksi oli sekin myöhässä – ja aivan ammuttu täyteen. Jonossa huohottaessamme hoksattiin, että jaa, sähköpostiin tullut lippu pitääkin vaihtaa paperilippuun jossain tiskillä. Selvä. Lisää päätöntä juoksemista ja sitten löytyi tiski…jossa ei ollut ketään töissä. Tässä vaiheessa ei juokseminen enää kauheasti napannut joten käveltiin lähimpään taksiin ja toivotettiin bussiliikenne helvettiin.

Brnon keskustan kirkko…
…ja luuhuone sen alla.

Juna löytyi lähinnä tuurilla. Opin, että juna-asemilla S ei suinkaan tarkoita etelää (as in south), vaan pohjoista. Onneksi tajuttiin se suurinpiirtein ajoissa. Junaa etsiessä hieman vielä kuumotti se, että meille varatusta huoneistohotellimajoituksesta ei ollut kuulunut pihaustakaan varauksen tekemisen jälkeen eikä sieltä vastattu sähköposteihinkaan, mutta luojan kiitos hotellin (tyly) omistaja soitti kun oltiin siellä rautatieasemalla ja saatiin varmistus majapaikasta (ois sen ehkä halunnut saada aiemmin kuin kaksi tuntia ennen saapumista majapaikkaan, mutta aivasssama). Junamatka kesti 2 tuntia ja junaan päästyäni aattelin, että nyt voin viimein huokaista ja aloittaa LOMAN.

NOH, Brno saavutettiin pian ja lähdettiin ulostautumaan junasta. Suomessahan on ihan hyvin aikaa poistua pitkän matkan junista, joten ei käynyt mielessäkään että Tsekeissä junista pitäisi poistua valonnopeudella. Hyppäsin ekana ulos junasta, ovi meni kiinni ja mun sisko alkoi sitä aukaista, mutta sepä ei enää auennutkaan ja samantien juna lähti liikkeelle. Tyrmistys oli aivan totaalinen, kun tajusin olevani yksin asemalaiturilla ja loput kolme matkaseuralaista ovat Wieniin saakka menevässä junassa. Seisoin monttu auki siinä asemalaiturilla muutaman todella pitkän sekunnin.

Brnon keskustaa

Aika pian tajusin myös, että mun rahat on poikaystävän laukussa JA olin seurueen ainoa tyyppi, jolla ei ollutkaan nettiä käytettävissä puhelimessa Suomen ulkopuolella. Ei rahaa, ei nettiä, ei hajuakaan missäpäin Brnota olen tai missä majapaikkamme sijaitsee. Mahtavaa. No, mun sisko oli luvannut tulla juna-asemalle vastaan joten aattelin että ei hätää, mä löydän siskoni pian ja sitten voidaan yhdessä miettiä miten saadaan loput jengistä takaisin Brohon ennenkuin juna ylittää Itävallan rajan. Yritin soittaa poikaystävälle ja siskolle, mutta puhelut ei menneet läpi. Tietenkään. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puheluita. Kävelin asemalle mutta siskoa ei näkynyt. Alkoi epäilyttää, koska koko asema oli ihan kuollut, siellä ei ollut mitään lippuautomaatteja, liikkeitä, henkilökuntaa, taksitolppaa tai muutakaan elämää. Pihalla oli minimaalinen parkkipaikka, joutomaata ja päihteidenkäyttäjiä. Ei ihan vaikuttanut siltä miltä piti. Sitten poikaystävä soitti ja kertoi, että MINÄ olin se joka jäin väärällä asemalla. Kuinka yllättävää. Juna oli jatkanut matkaansa ja pysähtynyt Brnon päärautatieasemalla, jossa myös mun sisko oli vastassa, ja minä jäin jossain lähiössä pois. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puhelinta ellei joku soittanut mulle, ei tietoa sijainnista ja väärä asema. Matkaseurue ei voinut tulla mua taksilla hakemaan, koska huoneistohotellissa oli oltava ihan kohta. TOSI LOMAFIILIS.

Wien

Sain puhelimessa sitten ohjeita kuten ”5 min päästä lähtee juna S678902 TUU SILLÄ”. Ihan hyvä yritys, mutta asemalla oli 6 raidetta, kaikki informaatio tsekiksi, ja yksi ainoa elektroninen näyttö jossa aikataulut oli. Ja se aikataulunäyttö oli ihan eri päässä asemaa kuin ne raiteet joille mun olisi pitänyt suoriutua. Junissa ei ollut mitään tunnuksia eikä niiden saapuminen raiteille täsmännyt MIHINKÄÄN aikatauluun. Niitä saatanan sinisiä purkkeja vaan tuli ja meni ja koska pysähdysaika on sen 10 sekuntia, ei paljoa ehtinyt selvittää että mihinköhän maahan tai kaupunkiin tämä kyseinen juna mahtaa suunnata. Juoksin raiteiden ja aikataulunäytön väliä sen verran monta kertaa, että turvakameroiden nauhoja katselevilla olisi varmaan ollut hauskaa. Mulla ei ollut. Ei myöskään hirveesti houkutellut sillai lotolla hypätä vaan johonkin junaan ilman tsekin kielitaitoa, lippua, rahaa, toimivaa puhelinta tai nettiä. Näin jo itseni virumassa jossain slovakialaisessa vankilassa liputta matkustamisen johdosta. Mulla alkoi parta kärytä jo aika pahoin siihen ”meet nyt vaan johonki junaan” -neuvomiseen ja siinä vaiheessa sisko onneksi tuli puhelimeen, kuuli ilmeisesti äänensävystä että nyt ei oikein motivoi ja ilmoitti samantien että selvä, hän tulee ratikalla hakemaan, menee noin 15 minuuttia. Meni 45, koska sisko meni väärään ratikkaan. :D

Wien

Täytyy sanoa, että kun yli kahden tunnin sekoilun jälkeen pääsin huoneistoomme ja mut talutettiin kattoterassille juomaan skumppaa, en usko että mikään olis voinut enää paremmalle maistua. Huhhuh. Vanhemmatkin kyseli kuulumisia siinä kohtaa ja siskon lakoninen ”ei varmaan tuu tylsää olemaan” -viesti oli kyllä täydellinen vastaus :D

Loppureissu oli, uskomatonta kyllä, huomattavasti rauhallisempi ja puhun varmaan koko porukan puolesta kun sanon että meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Brno on ihana, sympaattinen ja edullinen matkakohde, ja sieltä pääsee edullisesti lähiympäristöön ja naapurimaihin retkille. Me käytiin ex tempore -tyylillä esimerkiksi Wienissä, joka oli 1,5 tunnin bussimatkan päässä, ja reissun viimeinen päivä vietettiin Prahassa. Wien ja Praha oli kyllä molemmat sellaisia paikkoja, joihin ehdottomasti haluan päästä vielä uudestaan. Wien on kuin suoraan sadusta – mahtipontinen, häkellyttävän kaunis, siisti ja täynnä kulttuuria ja historiaa. Päiväretki oli pelkkä pintaraapaisu siinä palatsikaupungissa. Praha oli samaten ihan mielettömän kaunis, romanttinen ja kiinnostava, mutta sellaisella ”arkisemmalla” tavalla kuin Wien. Prahassa näki yllättävänkin paljon rosoisuutta, graffiteja ja sen sellaista, Wien oli enemmän sellainen pompöösi :) Säätkin helli meitä joka päivä, aurinko porotti koko ajan ja lämpötilat huitelivat 26-28 asteessa. AH.

Praha, John Lennon Wall

”Hieman” stressaavasta alusta huolimatta loma oli tosi virkistävä ja tuntui paljon pidemmältä kuin viisi päivää, koska tehtiin niin paljon kaikkea ja oltiin liikenteessä aamusta iltaan joka päivä. Koska kuitenkin mentiin ihan fiilispohjalla, ei päivissä ollut mitään suorittamisen makua. Kiitos vaan täydelliselle matkaseurueelle ja erityisesti Aino-siskolle, joka uskomattoman kärsivällisesti luotsasi tätä häröilevää laumaa ympäri Brnota. Erityisesti opastettu kierros nimeltä ”Brnon oudot patsaat” oli erinomaisen opettavainen! :D Nyt yritän saada arkihärdellistä taas niskalenkkiä ja päästä blogirytmiinkin jopa. Wish me luck.

Continue Reading