Kreeta: tuli pari muuttujaa

Blogiin tuli julkaisutauko hetkeksi, koska läksin lomalle Kreetalle. Mun instaa seuraavat varmaankin tiesivät asian etukäteen, mutta blogiin en heippalappua ehtinyt kirjoittaa – tai siis olisin varmaan ehtinyt, jos ajanhallinta olisi realiteetti elämässäni. Olin reissussa poikaystävän kanssa ja odotin matkaa ihan järjettömän paljon! Varattiin reissu jo tammikuussa ja pieni breikki tässä hektisessä syksyssä tuli tarpeeseen.

Majoituttiin Bella Vista Village -nimisessä hotellissa ja se oli kyllä nappivalinta. Hotelli on kukkulan päällä ja sieltä on mahtavat näköalat vuorille, oliivilehtoihin ja merelle. Niissä näkymissä aamupalaa syödessä tunsi todella elävänsä, ja vastaavasti sitten päivän kuumimpaan aikaan hotellille kiivetessä pelkäsi kuolevansa, niin että tunteiden koko kirjo tuli kyllä esiin :D Hotelli on tarkoitettu vain aikuisille joten se oli tosi rauhallinen ja oikea keidas Agia Marinassa, joka muiden rannan lomakylien tapaan oli jo paikka paikoin aika ränsistynytkin. Bella Vista Village on vasta remontoitu, piha-alue on vehreä, ja hotelli on todella siisti ja kaikin puolin miellyttävä paikka.  Suosittelen lämpimästi!

Kevyen kierrepallon tälle reissulle heitti Thomas Cook, joka rysähti konkurssiin kesken meidän matkan ja tottahan toki meidän matka oli Tjäreborgin kautta varattu… Naiivisti kuvittelin kyllä että kun konkurssi tuli sunnuntaina ja meidän lähtöpäivä oli torstai, asiat ehtisivät lutviutua ennen lähtöä, mutta ehei. Torstaiaamuna herättiin auringonnousun aikaan, luovutettiin huone pois ja mentiin nakottamaan hotellin parkkipaikalle lentokenttäkuljetusta odottamaan, mutta hiljaista oli. Ihmeteltiin siinä että miten kukaan muu ei ole lähdössä samaan aikaan ja miksei kuljetusta näy eikä kuulu. Soitto Tjäreborgille paljasti, että lento oli rankasti myöhässä ja kuljetus peruttu. Asiasta oli kuulemma lähetetty tekstiviesti, jota me ei oltu saatu. Kuluvan vuorokauden aikana tulikin sitten todella selväksi se, että ne tekstiviestit ei tosiaan tule meille perille. Laukottiin vähän väliä suomalaisseurueiden luona kysymässä onko uutta tietoa lennosta, koska me ei saatu tietoa muuten mistään. Päätettiin pysytellä hotellin läheisyydessä ja nautiskella ylimääräisestä loma-ajasta. Jossain vaiheessa iltapäivällä ihmeteltiin että kas kun on tässä allasalueella pelkkiä norjalaisia, että missähän ne suomalaiset on, ja sitten selvisikin että meidän hotelli on vaihtunut ja lentokenttäkuljetus lähtee sieltä toisesta hotellista. JAA. No me sitten suhattiin taksilla sinne toiseen hotelliin eli Sunset Suitesiin, joka oli aivan järkyttävä läävä. Oon varma, että siinä mestassa on kuvattu kaikki 1970-luvun aikuisviihde-elokuvat ja hyvä jos on sen jälkeen kerran siivottu. Vessanpönttö vuosi, vessan ovea ei uskaltanut laittaa kiinni koska sitä ei enää auki olisi saanut ja suihkukaapin virkaa toimitti muovinen, rikkinäinen haitarioviviritys. Ilmastoinnista ei tarvinnut edes haaveilla ja pihalla haisi itsepintaisesti aika rehellinen paska, joten ei kauheasti houkuttanut pitää parvekkeen oveakaan auki.

Aluksi lähinnä naureskeltiin läävähotellille, koska meidän oli määrä päästä matkaan vielä samana iltana joten hotellin kunnolla ei ollut paljoa enää väliä. Käytiin syömässä erinomainen illallinen ja valmistauduttiin lähtöön. Ja sitten tuli tekstiviesti (ihme kyllä!) että lähtöaika on siirtynyt jälleen, tällä kertaa seuraavaan aamuun. Siinä kohtaa mun positiivinen asenne alkoi kyllä pahasti rakoilla. Aamupäivällä lähinnä ilakoin siitä että saatiin vielä yksi lomapäivä, ja vaikka puhtaat vaatteet oli loppu, suihkuun en koko päivänä päässyt, yöunet olivat jääneet tosi vähäisiksi, oli hirvittävän kuuma päivä ja oltiin oltu aamuyhdeksästä saakka ilman hotellihuonetta (ja sitten lopuksi kamalassa huoneessa) eikä tarkasta lähtöajasta ollut tietoa, ajattelin että ei niillä jutuilla ollut väliä koska päästäisiin jossain vaiheessa yöllä kuitenkin Suomeen. Kun se kuvitelma romuttui, ajauduin välittömästi aivan puhtaan epätoivon partaalle, varmaankin osittain myös siksi että olin niin älyttömän väsynyt ja lämpöhalvauksen partaalla ja haisin cacalle ja se hotelli oli niin karsea. No, hetki siinä kiroiltiin, kunnes todettiin että ei kai se auta kuin mennä nukkumaan ja toivoa ettei saada huoneesta jotain satiaisia. Päätettiin vielä hakea kaupasta vettä ennen nukkumaanmenoa ja onneksi tehtiin niin, sillä törmättiin sillä reissulla suomalaisiin jotka informoivat, että Tjäreborgin tekstarijärjestelmä oli jotenkin seonnut eikä meille tullut viesti pitänyt paikkaansa vaan lähtö olisi edelleenkin to-pe -välisenä yönä. Jaa. Hitto mua kylmäsi ajatus siitä, että oltais menty vaan nukkumaan ja sitten missattu meidän lento!

Long story short, ei se sovittu lentokenttäkuljetuskaan sitten koskaan tullut ja lopulta ahtauduttiin neljän hengen ja miljoonan matkalaukun voimin taksiin ja mentiin nilkka suorana lentokentälle ja ehdittiin kuin ehdittiinkin lennolle. Oltiin kotona lopulta perjantaina aamulla lähes vuorokauden valvomisen jälkeen (voin kertoa että lennolla ei paljoa tarvi kuvitella nukkuvansa, kun siellä on yliväsyneitä lapsiparkoja jotka huutavat väsymystään ja jännitystään koko lennon ajan). Eikä siinä vielä tietty kaikki, sillä poikaystävä sai sitten Suomessa end of days -tasoisen ruokamyrkytyksen ja/tai vatsataudin. Toki mä pääsin siinä helpommalla kuin hän, mutta yhteenvetona ja yksityiskohtiin menemättä voidaan todeta, että kovin levänneenä ja pirteänä en töihin sitten palannut :D

Lähtöhässäkkä oli kuitenkin pientä siihen nähden, kuinka paljon lomasta nautin, eikä Thomas Cookin konkurssi ollut ainoa asia joka teki tästä lomasta erilaisen ja ikimuistoisen. Instaseuraajat tietävät jo tämänkin: mua kosittiin meren rannalla ja hetkeäkään epäröimättä vastasin kyllä. The easiest ’yes’ I’ve ever said.  Mua mietityttää oikeastaan vaan yks asia: miten tällä organisointikyvyllä, kärsimättömyydellä ja töhöilyalttiudella voi MITENKÄÄN saada aikaiseksi onnistuneet häät?? :D Sanon jo nyt, että tästä projektista pitäis kyllä realitysarja tehdä. Ei muutako talla pohjaan, katotaan mitä tulee! Cheers!

Continue Reading

Hei hei heinäkuu

Moi! Harjoittelen tässä näppäimistön käyttöä uudestaan, sillä en ole avannut tietokonetta noin kolmeen viikkoon. Istun jossain määrin järkyttyneenä kotisohvalla ja mietin, mihin hittoon kesäloma oikein katosi. Tuntuu että juhannus oli ihan vasta, ja nyt yhtäkkiä huomenna pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa.

Kesäloma oli tuttuun tyyliin varsin vaiherikas ja vauhdikas, enkä juurikaan kotona ehtinyt olla. Loma alkoi mystisellä vatsakivulla joka päättyi peräti päivystysreissuun, mutta mitään erityistä operoitavaa ei löytynyt ja kipu laantui neljän tuskallisen päivän jälkeen. Sen jälkeen onkin vauhtia piisannut. Olen ollut kesäloman aikana mm. Krakovassa, Vaasassa, Oulussa, Tornionjokilaaksossa ja ehtinyt viettää sellaista ”turistina kotiseuduilla” -päivääkin Helsingissä.

Krakovaan lähdettiin 7 hengen voimin ja oltiin siellä melkein viikko. En ole koskaan aiemmin ollut Puolassa, mutta tämä kerta tuskin jäi viimeiseksi. Ihastuin Krakovaan aivan päätäpahkaa ja haluan ehdottomasti joskus palata sinne vielä. Krakova on helposti haltuun otettavan kokoinen, kävellen pääsee liki kaikkialle (joskin Uberilla matkustaminenkin on ihan puoli-ilmaista), kaupungin historia on pysäyttävä monella tavalla, arkkitehtuuri on kunnioitettavan vanhaa ja rosoista ja kaupungissa eläminen on todella edullista. Asiakaspalvelu oli 99-prosenttisesti todella miellyttävää ja ihmiset osasivat tosi hyvin englantia. Loistavaa ruokaa saa kaikkialta, eikä kalleimmatkaan ravintolat ole kovin kalliita suomalaiseen hintatasoon tottuneelle. Krakovan reissun aikana käytiin myös Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleireillä ja se oli todella pysäyttävä ja tärkeä kokemus, joskin myös ahdistava sellainen. Olen tyytyväinen että kävin siellä, mutta uudestaan en mene. Suosittelen silti kaikille.

Krakovasta palattuamme kesä oli saapunut Suomeenkin ja Vaasa- ja Oulureissujen aikana saatiin nauttia helteistä… joskin se 30 asteen helle Qstock-festareiden aikaan oli suhteellisen järkyttävää, kun varjopaikkoja ei festarialueelta meinannut löytyä oikein mistään. Pakko myöntää, että festaripäivinä siitä helteestä oli kyllä todella vaikea nauttia :D

Löysin myös ulkogymien riemut kesäloman aikana. Miksi mä en ole aiemmin tajunnut ulkourheilualueiden hienoutta?! Oli huippua mennä ähertämään ulkoilmaan treenihommia ja lähteä sitten suorilta uimaan. Ei se kesälomalihomista näemmä estänyt, mutta ehkä sentään hidasti painon vääjäämätöntä nousua…

En tiedä miksi aina suunnittelen kesäloman aikana tehtäväksi kaikkia järkeviä asioita, kuten vaatehuoneen järjestelyä, tavaroiden vähentämistä, bloggaamista ja niin edelleen, kun en kuitenkaan ikinä ole kotona kesäloman aikana kuin muutaman päivän. Ja sitten kun olen, arvatkaa huvittaako järjestellä sitä vaatehuonetta? Jep, ei. Nytkin siis kieriskelen kesänloppumisangsteissa ja kirjoitan tätä. Ja jännittää aloittaa uudessa työssä, apua. Töiden alkaminen sinänsä ei ahdista, mutta kesän loppuminen ahdistaa ja eniten aamuheräämiset ja pakkoaikataulut. Mutta ehkä sitä taas sopeutuu hiljalleen, ja onneksi mulla on tänä vuonna suunniteltuna jo syysloma syyskuun loppuun. Loka-ja marraskuuta en halua edes ajatella vielä.

Mutta kippis siis heinäkuulle ja kesälomalle! Onko teillä ollut kiva kesä tähän saakka?

Continue Reading

Mitä oikeasti kuuluu -haaste

Keväällä monessa blogissa pyöri haaste, jossa postauksen runkona oli kuulumisiin liittyviä kysymyksiä. Haaste oli silloin keväällä ajankohtainen, joten luonnollisesti itse tartun tähän haasteeseen nyt monta kuukautta myöhemmin ilman että kukaan mua edes haastoi :D

Mitä oikeasti kuuluu?

Isossa kuvassa mulle kuuluu aivan todella hyvää! Oon ollut jotenkin aivan harvinaisen innostunut tulevaisuudesta tänä vuonna ja oon myös tehnyt isoja ratkaisuja, joista enemmän tuossa työkysymyksessä. Oon ollut energinen ja aikaansaava ja yleisesti ottaen on vaan ollut sellainen todella hyvä pössis. Se fiilis joka mulla oli marraskuussa versus se fiilis mikä mulla on ollut vaikka toukokuussa ovat kuin yö ja päivä. Marraskuussa oli ihan sairaan synkkä ja kurja fiilis, toukokuussa taas tuntui että mikä tahansa on mahdollista. Olen varmaan tunne-elämältäni jotenkin vaihtolämpöinen.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Noh, tapahtuu vaikka mitä! Olen ollut samassa työpaikassa nyt 10 vuotta, ja reilu kuukausi sitten irtisanouduin. Se oli iso päätös, joka yllätti niin työkaverit kuin mut itsenikin. Satuin kuitenkin saamaan sellaisen duunin, joka täytti aikalailla kaikki mun kriteerit. Oon toimeentulon suhteen todella turvallisuushakuinen enkä todellakaan sellainen ”kyllä elämä kantaa” -tyyppi, joten päätös lähteä ”eläkevirasta” oli mulle hurja – etenkin kun siirryn aivan erilaiseen työtehtävään, jossa mulla on paljon vastuuta ja työnkuva (ja palkkausmalli) on vieras. Oon todella innoissani, mutta hieman myös hirvittää hypätä ihan uuteen juttuun. Jaiks! Pääosin on kyllä luottavainen olo siihen että pärjään, koska oon jotenkin kasvanut työasioissa aika paljon parin viime vuoden aikana. Ja näköjään mä tarvin tasaisin väliajoin jonkun suuruudenhullun elämänmuutosprojektin. :D

Parisuhde/perhe/ystävät?

Parisuhde voi mainiosti ja olen todella, todella onnellinen. :) Perheen kanssa ollaan nähty paljon välimatkoistamme huolimatta ja se on ollut tosi kivaa. Ystäviä olen ehtinyt nähdä aivan liian vähän, ja se harmittaa. Oon vaan siinä iässä, että oikeastaan kaikilla ystävillä on pieniä lapsia, pitkiä työpäiviä tai molempia, ja paljon muitakin kiireitä. Sama pätee myös minuun, vaikkei lapsia olekaan. Työviikot on venyneet aika pitkiksi ja sosiaalinen elämä on siinä sivussa kärsinyt.

Matkat?

Mini-lähimatkailua olen harrastanut, kesälomalla on luvassa yksi matka Krakovaan laajennetun perheen kanssa ja syksyksi on varattu yksi ulkomaanmatka poikaystävän kanssa, jota odotan ihan hulluna. Olen parempi ihminen kun mulla on matka jota odottaa. Jos resursseja olisi rajattomasti, kävisin varmasti joka vuosi sekä syys- että kevätkaudella ulkomailla. Haaveilen myös siitä, että voisin joskus olla synkimmän talviajan jossain muualla kuin Suomessa. Ei talvessa sinänsä ole vikaa ja arvostan neljää vuodenaikaa, mutta se pimeä vesisade- ja loskakausi on mulle oikeasti todella, todella vaikea.

Harrastukset ja hyvinvointi?

Hyvinvoinnista huolehtiminen on sujunut melko hyvin, joskin toukokuussa salilla käyntiin tuli tauko joka näemmä kestää ad infinitum. Miksi on niin vaikeaa käydä säännöllisesti läpi vuoden salilla?! Suliskin on kesätauolla, plääh. Oon kuitenkin tsempannut arkiaktiivisuuden kanssa ja ylläpitänyt terveellistä ruokavaliota. Motivoidun siitä ajatuksesta, että toimin ruuan ja liikunnan suhteen tavalla, joka tekee mun kropalle hyvää. Kävin tsekkauttamassa kaikki mahdolliset veriarvojututkin kolesterolista kilppariarvoihin ja kaikki oli priimaa, joten ilmeisesti elintapani ovat jossain määrin kohdillaan :)

Blogi on mun vakiintunein harrastus, vaikken sillekään ole pystynyt antamaan tänä keväänä niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Työ on vienyt aikalailla kaiken nyt ja kesälomalla on paljon muuta puuhaa, mutta eiköhän se postaustahti taas syksyyn mennessä tasaannu. Blogin lisäksi oon tykännyt värkätä bullet journalia, se on tosi hauskaa askartelupaskartelua.

Inspiroi eniten/vähiten?

Eniten inspiroi auringonpaiste (jota tosin ei mun ekalla lomaviikolla ole juurikaan näkynyt…), mansikat, kesähommat ja kaikki tulevat kivat jutut. Vähiten inspiroi ikkunoiden pesu ja vaatehuoneen siivous. Mietin tossa muutama viikko takaperin että pitäiskö vaan muuttaa ettei tarttis pestä ikkunoita :D Voi että kun olis ylimäärästä rahaa, antaisin mittavan summan välittömästi ikkunanpesufirmalle ja sanoisin että käykää pliis joka vuosi. Vähiten inspiroi myös se, että en tänäkään vuonna saa terassin laajennusta, koska raha. Toisaalta se oli oma valinta, koska käytän mieluummin rahaa tuleviin reissuihin kuin puutavaraan.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Syön nyt paljon rahkajugua tuoreilla marjoilla (oon käyttäny jo pienen omaisuuden mansikoihin), erilaisia salaatteja, skumppaa, kahvia, ihania aamiaisvoileipiä, pyttipannua uusista perunoista ja ravintolaruokaa. Kävin kesäkuun aikana ihan törkeän usein ulkona syömässä! Lukeminen on vähissä, mutta äänikirjoja kuuntelen. Löysin Storytelista viimeisimpänä Harry Potterit Stephen Fryn lukemana ja innostuin niistä. Podcastien suhteen olen ihan untuvikko, mutta olen koukuttunut Antti Holman Auta Antti -podcastiin. Katson suoratoistopalveluista ihan hulluna kaikkia sarjoja, joista osa on laatua ja osa ihan hirveetä roskaa. Roskaosastolla on esimerkiksi 90 Day Fiancé, Sisarvaimoa etsimässä, kaikki mahdolliset hääsarjahömpät….Asuntokaupat sokkona oli muuten kans kova! Laadukkaampaa osastoa edustaa Chernobyl, Easy, New Girl (jota katson varmaan neljättä kertaa alusta saakka), the Bodyguard, Big Bang Theory ja moni, moni muu. Mulla pyörii oikeastaan koko ajan jokin sarja töllössä tai padilla, teen sitten mitä tahansa. Mulla on erikseen ne sarjat joita ”katson” kun teen jotakin muuta (esim käsittelen kuvia, kirjottelen postauksia, laitan pyykkejä, siivoan…) ja erikseen sitten ne sarjat joihin varsinaisesti keskityn. Lienee selvää kumpaan kategoriaan nuo kaikki realitykakat kuuluu :D

Mitä odotan?

Odotan uutta työtä, uuden työyhteisön luomista, uutta arkirytmiä, tulevia reissuja, kesäloman jatkoa, Qstockia…tuntuu että tää on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun mua ei ahdista syksy ja töiden alkaminen! Palaan tähän tekstiin sitten kun marraskuu taas iskee mua pataan…

Semmosta! Mitäs teille kuuluu?

Continue Reading