Ongelma, johon vain kynsilakkahullut voivat samaistua

Mulla on ongelma, jota en vielä pari vuotta taaksepäin voinut kuvitellakaan kohtaavani. Mun mielestä tämä on osoitus elämänhallinnan romahduksesta.

MUN SWATCH-TIKUT ON IHAN SEKAISIN!!!

Kun lakkakokoelma alkoi kasvaa, tein kuten muutkin alan harrastajat eli tilasin swatchtikkuja isot läjät ja lakkasin jokaisen lakan omalle tikulleen ja nimesin ne huolellisesti. Pysyin näppärästi perillä siitä, millaisia lakkoja omistan, mikä lakka on duplikaatti millekin lakalle ja samalla näin mistä lakoista voin luopua, jos vaikkapa löysin samanvärisen mutta parempilaatuisen lakan. Se oli sitä aikaa kun kynsilakkakirppis kävi kuumana ja postikulut oli sen verran kohtuulliset, että kaupanteossa oli jotain järkeäkin. Mä myös tykkäsin lakkojen tikuttamisesta tosi paljon, se oli jotenkin terapeuttista. Hyvä sarja pyörimään, kahvikuppi nokan eteen ja tikuttamaan uusia lakkoja. Ah!

…mutta kuten aina, something came up. Jonkun muuton yhteydessä tipuin kärryiltä ja uusia lakkoja jäi tikuttamatta, kohta en enää tiennyt mitkä oli tikuttamatta ja mitkä ei, sitten tuli toinen muutto ja kolmas ja jossain siinä välissä karsin lakkoja mutta en eliminoinut pois annettujen lakkojen tikkuja jjjja kaaos oli valmis. Ottakaa huomioon että lakkoja on useita satoja, joten tää ei oo mikään pikkujuttu tai todiste mun huonosta muistikapasiteetista.

Itse asiassa tätä viimeisintä muuttoa edeltävinä kuukausina yritin ottaa tilanteen haltuun. Toinen siskoistani auttoi. Toinen meistä nosti lakkalaatikosta pullon ilmaan, lausui juhlallisesti sen nimen ja toinen etsi sen lakan swatchtikun ja merkitsi siihen tussilla jäljen. Tarkoitus oli selvittää mitkä lakat on tikuttamatta ja mistä lakoista olen jo luopunut mutta tikku on jäänyt jäljelle. Se oli hyvä ja systemaattinen idea, joka kuivui kasaan sillä sekunnilla kun sisko lähti kotikonnuilleen. Sen jälkeen tilanne on eskaloitunut uudestaan: en enää muista mitkä lakat on käyty läpi siskon kanssa ja lakkoja on tullut lisää ja poistunut lisää ja mitään en ole tikuttanut.

AARRRRRGGHHHH

Mulla on tikkunippuja ihan jäätävä määrä, mutta lakkoja ei varmasti ole yhtä paljoa. Nyt en enää tiedä mitä omistan ja mitä en ja ääh!

Kysymys kuuluukin, että MITÄ TEEN? Iso osa musta haluaisi vaan heittää kaikki tikut menemään ja aloittaa alusta. Jos tikuttaisin kaikki lakat, joutuisin väkisin käymään kokoelmani kunnolla läpi ja voisin samalla karsia ylimääräisiä, huonolaatuisia, pilalle paksuuntuneita tai muuten epämieluisia lakkoja pois. Toisaalta tuntuu typerältä heittää roskiin valmiita tikkuja ja tehdä sama työ kahteen kertaan…mutta se tikkujen läpikäynti on aivan sairaan hidasta ja _tylsää_. Pliis auttakaa! Hylkäänkö koko tikkubisneksen, tikutanko lakat uudestaan, yritänkö käydä valmiita tikkuja läpi ja täsmätä niitä lakkoihin? Tä?

Plz send help.

Continue Reading

L’Occitanen ihanuuksia ja joulukalenteri

Varoitan heti kättelyssä, että tässä jutussa ei oo oikein mitään muuta punaista lankaa kuin tuotteiden merkki. Jos vähän kuvaan sitä miten tuotteiden kuvaaminen eteni, ymmärrätte ehkä miksi langat on hukassa.

Mulla on nykyään pieni erillinen kuvauspiste kotona, aikaisemminhan kuvasin työpöytäni ääressä. Tavarat hakee vielä vähän paikkaansa, koska kuvauspiste on eri huoneessa kuin kaikki kosmetiikka ja kuvausrekvisiitta. No, tänään päätin kuvata L’Occitanen uuden suihkuöljyn, koska se on ihan täys kymppi koko pullo. Hain pullon kylppäristä, hain tarjottimen ja muuta kuvausrekvisiittaa toisesta huoneesta ja asetuin kuvauspisteelle. Mulla oli siinä syksyisiä tekolehtiä ja otin pari kuvaa. Sitten tajusin että HEI mä en asu enää kerrostaloalueella eli pääsen ihan omalta pihalta hakemaan kuvausrekvisiittaa.

Raatelin tulen väreissä hehkuvaa marja-aroniaa ja palasin sisälle. Huomasin että biojäteastia on likoamassa samassa paikassa johon jätin sen vuorokautta aiemmin. Hoidin sen ja palasin kuvaamaan.

Oon todella, todella onnellinen että L’Occitanen Sheasarjaan on tullut suihkuöljy! Amande- eli mantelisarjan suihkuöljy on aivan nannaa mun iholle, mutta karvasmantelin tuoksu tökkii pahemman kerran. Mutta nyt VIIMEINKIN on tarjolla samanlainen tuote eri tuoksulla! Ihanaa!!! Suihkuöljy on paksua ja se ihanasti lämpenee ja muuttuu maitomaisemmaksi iholle hierottaessa. Ihan pakollinen tuoksu kaikille vilukissoille ja kuivaihoisille. Tai oikeastaan kaikille suomalaisille, koska Suomen talvi on niin karsea iholle. Tuoksu tässä on mieto ja pehmeä, samanlainen kuin muissakin Sheatuotteissa. Öljy jättää ihon tosi pehmeäksi ja kosteutetuksi.

Sitten oli kuvausvuorossa aivan ihana yllätyspaketti, jonka sain L’Occitanelta muutettuani uuteen kotiin. Instassa ehdinkin jo ylläripaketin esitellä. L’Occitanen lähetys sisälsi kortin, jossa toivotettiin onnea uuteen kotiin, ja kortin mukana tuli Verbena-sarjan käsisaippua ja käsivoide sekä TÄN VUODEN JOULUKALENTERI.

Tuotteita kuvatessani meinasin liikuttua uudestaan koko jutusta. Tällainen ”tuparilahja” vaan oli niin ihana ja kiltti ja kaunis ele, etten näköjään toivu ollenkaan siitä :D Liikutuksen lisäksi kyseinen lähetys laski mun stressitasoa aikalailla, koska siis hitto tämä kosmetiikkajoulukalenteribisnes on kuumottavaa! Kalenterivaihtoehtoja on joka vuosi enemmän, rahaa on joka vuosi rajallisesti, kalentereita julkaistaan myyntiin yleensä aika pienet määrät ja sitten pitäisi vielä päättää mitä kalenteria lähtee tavoittelemaan. Hengästyttää ajatuskin. Oon laittanut kaikki munat yhteen koriin ja olen elevenin superjoulukalenterin odotuslistalla, mutta siinä on riskinsä – kalenteri on kallis eikä oo mitään takeita siitä että ehdin kalenteria ostaa ennenkuin ne loppuu. No nyt mulla sentään on varmuudella mieluisa kalenteri enkä jää tyhjän päälle vaikken elevenin kalenteria saisikaan!

L’Occitanen joulukalenteri on samanhintainen kuin viime vuonnakin, 49 euroa. Tänä vuonna kalenterin sisältö on listattu takakanteen pelkkänä tekstinä ilman kuvia, mikä on merkittävä parannus viime vuoteen. Nyt ei tartte teipata takakantta piiloon :D L’Occitanen ystäville tämä kalenteri on pomminvarma valinta, kahden joulun kokemuksella voin lämpimästi suositella.

Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä Loksun uutiskirjeestä huomasin, että tänä vuonna valittavana on myös luksusversio joulukalenterista! Luksuskalenteri näyttää jättimäiseltä ja kustantaa 99 euroa. Todennäköisesti mukana on enemmän täysikokoisia tuotteita ja varmaankin myös kalliimmista tuotesarjoista. Tämä on siis puhtaasti mun spekulaatiota, tietoa ei ole. Joulukalenterit ennakkolanseerataan Loksun nettikaupassa ja ovat tilattavissa NYT täältä. VAROITUS: tilaussivun kuvissa näkyy paljon kalentereiden tuotteita, joten jos haluat välttyä spoilaantumiselta, laita joku muu tilaamaan kalenteri puolestasi. (Tämä on vakavaa.) Myymälöissä molemmat kalenterit ovat saatavilla 18.10.

Kesken Verbenajuttujen ja kalenterin kuvaamisen muistin pyykit. Kävin laittamassa ne kuivumaan ja katseeni osui Lushin huulikuorintaan, jota sitten samantien koitin. Se sai mut muistamaan, että Lushin joulubileistä kotiinkannetut tuotteet on ympäri huushollia ja aloin etsiä niille sopivaa säilytyspaikkaa. Ai niin keitin myös kahvit mutta unohdin juoda sitä, no käynpäs hakemassa KAPPAS astianpesukoneen voisi laittaa päälle ja äh koiran pyyhkeet unohtui tuoda kylppäristä pois ja roskis on täynnä, laitan pussin kiinni ja vien roskat AI NIIN mut ensin ne pyyhkeet. Lähdin pyyhkeitä hakemaan ja muistin että hmm, uuden vierassängyn säilytyslaatikot on edelleen tyhjillään. No siitä se ajatus sitten lähti ja aloin ryskätä ympäriinsä hakien lakanoita, pyyhkeitä, tyynyjä ja muuta vermettä laatikoihin. Tämä toimenpide luonnollisesti vapautti kaapeista tilaa, ja sain ajatuksen täyttää kuvauspisteen vieressä olevaa kaappia kuvausvermeillä ettei niitä tarvitsisi hakea aina eri huoneesta (tässä vaiheessa kahvi oli tietenkin jo jäähtynyt). Ylimääräistä tavaraa oli mun kulkuväylällä, joten laitoin niitä siinä sivussa sitten myyntiin Toriin. Siinä menee aina iäisyys. *pikakelaus eteenpäin* Jossain näillä main havaitsin että mulla on alushousutkin ihan ympäriämpäriväärinpäin jalassa. Ei ihmekään että koko päivä tuntui menevän jotenkin vastahankaan. ENIVEI, se oli nopeasti hoidettu ja pääsin jatkamaan tätä kuvaustarvikeasiaa. Kaivoin laatikoitani ja yhtäkkiä tajusin että ei hitto, mulla on unohtunut kirjoittaa L’Occitanen uudemmista, aivan hullun hyvistä käsivoiteista!

Ensinnäkin, Sheasarjaan on lisätty Intensive Hand Balm, joka sisältää peräti 25% sheavoita ja on siis tymäkämpi versio klassikkosheavoiteesta. Intensive Hand Balm on omiaan erittäin kuiville käsille. Minähän oon niin hard core user, että normisheavoide ei enää edes tunnu erityisen paksulta tai rasvaiselta, ja haavoille asti kuivuviin käsiin kaipaa aina sitä jotain extraa. Intensive Hand Balm tätä extraa todella tarjoaa ja se on ihanan riittoisaa ja lohkeavan paksua, ja miedomman tuoksuista kuin perus-Shea.

Tämän sekalaisen joukon yllättäjä on Amande Mains de Velours eli mantelisarjan Velvet Hands -käsivoide. Aivan ihana tuote! Ja kyllä, luitte oikein, mantelisarja! Tässäpä vaan ei olekaan sitä sarjalle ominaista karvasmantelin tuoksua, vaan valloittavan naisellinen, puuterinen tuoksu. Tuoksusta tulee ihan mieleen 20-luvun glamour! Voide on koostumukseltaan yllättävän kevyttä, jopa emulsiomaista, mutta kosteutustehot on paljon vaikuttavammat kuin mitä koostumus antaa ymmärtää. Voiteessa on myös SPF 15, mikä näissä vallitsevissa sääolosuhteissa tuntuu lähinnä kettuilulta. :D No, keväällä ja kesällä siitä on taas hyötyäkin. Velvet Hands -voide tosiaan tekee käsistä samettisen pehmeät ja ihonsävykin tasoittuu. Suosittelen täydestä sydämestäni molempia käsivoiteita, etenkin kynsilakkaharrastajille ja kynsibloggaajille, joille käsien ulkonäkö on korostetun tärkeää :)

..tässä vaiheessa tuotteiden kuvaamista kello olikin jo kahdeksan illalla ja tämä postaus edelleen aloittamatta ja kuvat käsittelemättä. Samoin roskat oli viemättä, ne koiran pyyhkeet edelleen väärässä paikassa, kuvauskamppeet siirtämättä, kaapin hyllyt tyhjillään eikä toivoakaan että olisin ehtinyt lakata kynnet. Sain aikaan vain pahemman sotkun kuin ennen kaikkea tätä ”järjestämistä”. Kaikki vaatekappaleet on sentään käsittääkseni nyt oikeinpäin mun yllä. Mutta tää postaus ehkä jollain tavalla selittää sitä, miksi en tule koskaan pystymään päivittäiseen julkaisutahtiin, miksi mulla on aina kiire, miksen ikinä pääse ajoissa nukkumaan, miksi unohtelen asioita, miksi mulle sattuu ja tapahtuu, miksi mulla on koko ajan asioiden hoitaminen kesken ja miksi kaikessa mitä teen kestää aina iäisyys. Aina tuntuu siltä etten saa mitään aikaan vaikka teen koko ajan jotakin, ja tottahan se onkin :D

Tää on varmaankin hajanaisin ja kummallisin postaus mitä olen ikinä julkaissut, enkä osaa edes lopettaa tätä mitenkään järkevästi. Ehkä sanon vaan että antakaa armoa, ja pliis sanokaa että jonkun muunkin elämä on joskus tällaista!

(L’Occitanen tuotteet saatu. Elevenin linkki on mainoslinkki, jonka klikkaamisesta en hyödy, mutta linkin kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Mahdolliset komissiot käytetään palvelinkulujen kattamiseen.)

Translation: L’Occitane has released a bunch of great products again and all of these are great for dry skin. I’m especially happy for that Shea Butter Shower Oil because I loved the Almond Shower Oil but hated it’s scent. The Shea version is just as good but smells a lot better! Kudos!

Continue Reading

Hengissä vielä

Kyllä ei taas asiat menny suunnitelmien mukaan, huoh. Valittelin jo 2,5 viikkoa sitten että sain flunssan juuri siinä vaiheessa, kun vanhassa kämpässä pakkaushommat olisi pitänyt olla kuumimmillaan. No, mähän olen EDELLEEN kipeä! Tiedän että flunssa voi jatkua viikkoja ilman että se on mitenkään epänormaalia, mutta en muista mitään toista kertaa jolloin olisin flunssan vuoksi ollut _työkyvytön_ viikkokausia.

Olin aluksi sairaslomalla sellaisessa normiflunssassa neljä päivää (plus siihen väliin osunut viikonloppu, eli yhteensä 6 päivää sairastamista). Sitten palasin töihin, olo oli puolikuntoinen mutta kuitenkin sellainen että aattelin olevani tervehtymässä. Ehdin olla yhden päivän töissä, torstain, ja heti pe-aamuna heräsin kovaan kurkkukipuun sekä siihen, että ääntä ei tullut pihaustakaan. Menin silti töihin, mutta olo huononi niin radikaalisti että lähdin pois parin tunnin jälkeen. Seuraavana aamuna eli lauantaina oli muutto, ja heräsin muuttopäivään kuumeessa. Kurkku oli niin kipeä, että ITKIN kun yritin nieleskellä. Sain syötyä vasta sitten kun 800g Burana alkoi vaikuttaa ja silloinkin pystyin nielemään vain jugurttia. Laitoin hysteerisiä itsesääli- ja avunpyyntöviestejä parille lääkärikaverille, koska en tiennyt oisiko mun pitänyt lähteä päivystykseen angiinamahdollisuuden vuoksi vai voisinko kitua maanantaihin. Sain käskyn syödä särkylääkkeitä maksimiannoksella ja ohjeen lähteä päivystykseen jos tulee kova kuume. Täytyy sanoa että olo oli aika epätoivoinen siinä vaiheessa kun tiesi että muuttoporukka tulee hetkenä minä hyvänsä ja mä oon niin huonossa kunnossa että hyvä kun jaksoin pukea vaatteet päälle. En voinut tietenkään rehkiä yhtään, ja kaikki kommunikointi oli ihan onnetonta pihisevän ääneni kanssa. Iso kiitos siis muuttoporukalle avusta ja kärsivällisyydestä…

Muuton jälkeen oon käynyt lääkärillä kahdesti ja ollut sairaslomalla koko tän ajan. Olin lähes täysin ilman ääntä melkein viikon. Yskä oli niin hirvittävä, että nukuin keskimäärin 2-3 tuntia yössä ja senkin puoli-istuvassa asennossa sohvalla. Heti kun menin makuulle, sain yskänkohtauksen johon pelkäsin tukehtuvani. Ihan karseeta! Unenpuute ja se aivan infernaalinen kurkkukipu otti kyllä ihan tosissaan psyyken päälle. Edelleen mulla on kurkkukipua, nuhaa, yskää ja ääni painuksissa. Oon ollut niin hirvittävän kipeä, että päivät on menneet aikalailla sohvalla maatessa ja niinpä täällä huushollissa on edelleen tavaroita hujanhajan ja asiat kesken. Yllättävän hyvin silti asiat on lutviutuneet ja muuttolaatikot tyhjentyneet olosuhteista huolimatta. ONNEKSI olin myynyt melkein kaiken ylimääräisen kaman jo etukäteen ja tavaraa ei ihan loputtomasti ollut. Pitäis kyllä vielä ottaa vahinko takas jollain hermeettisellä Ikeareissulla, mutta saa nähdä milloin se onnistuu. Pitää alkaa jo varautua henkisesti. Töihin pitäisi päästä keskiviikkona, ahdistaa jo valmiiksi kaikki se työmäärä mikä siellä odottaa, rästihommat ja KAIKKI. Eih.

Kuvittelin että tässä vaiheessa olisin jo päässyt ihan kunnolla blogihommien pariin, mutta ei toivoakaan. Tänään tosin pystytin kuvauspisteeni, eli askeleen lähempänä ollaan. Valitettavasti kynnet on tuhannen päreinä ja työpöydän pintaa ei edes näy kaiken tavaran alta, mutta ehkäpä muutaman päivän sisään löydän esim kynsiviilan ja pääsen taas elämän syrjään kiinni. Siihen saakka pyydän teiltä kärsivällisyyttä. Ja teetä ja sympatiaa. :D

Translation: I managed to catch the worst flu in the world, to put it mildly. I’ve been sick for 2,5 weeks and still am. And oh I also moved in the midst of all this. I’m so tired! Anyway, I’ll get back to blogging full speed as soon as I can. 

Continue Reading