Loman loppu

Olen nyt kotona ja ikkunasta näkyy pelkkää harmautta, vesisadetta ja kuolleita parvekekasveja. Ei juuri enempää vois tämä sää alleviivata sitä masentavaa faktaa, että loma ja kesä on ohi. PLÄÄH. Virallinen kesäloma päättyi juuri mutta mulla on tässä pari palkatonta vapaapäivää vielä lisäksi, sillä oon todennut hyväksi tavaksi aloittaa työhommat vajaalla viikolla niin ei mee kuuppa jumiin ihan heti :D Tänä kesänä otin kyllä ihan kaiken irti tästä kesälomasta. 4,5 viikon aikana olin kotona kuutena päivänä, enkä niitäkään putkeen. Uskomaton suoritus, etten sanois! Yleensä oon lojunut kotona aika paljonkin kesälomillani ja kuvitellut tarvitsevani sitä, mutta tosiasiassa loma tuntuu sitä pidemmältä mitä enemmän sen aikana touhuaa. Kotona lojuessa (niin ihanaa kuin se välillä onkin) aika tuntuu soljuvan käsien välistä ihan ylinopeutta ja monesti on ollut töiden alkaessa sellainen fiilis, että iso osa lomasta on mennyt ihan hukkaan. No, ei tällä kertaa! Suomen rajojen sisällä oon ollut koko ajan lukuunottamatta pientä koukkausta Ruotsin puolelle Lapin reissulla. Tuntuu että oon kolunnut jokaisen pitäjän Pellon ja pk-seudun välillä :D

Isoa osaa reissuista ei ollut mitenkään suunniteltuna, vaan oon vähän hetken mielijohteesta kyläillyt milloin missäkin ja ollut oikeastaan koko loman ajan road tripillä, jonka välietapit on muodostuneet ihan spontaaniuden pohjalta. Pääpiirteissään reitti on kulkenut välillä Fiskars-Mäntyharju-Vantaa-Suomenniemi-Elimäki-Vantaa-Tampere-Seinäjoki-Kauhava-Vaasa-Ilmajoki-Kuhmoinen-Vantaa-Mikkeli-Vantaa-Oulu-Siikajoki-Ylitornio-Aavasaksa-Pello-Övertorneo-Haaparanta-Oulu-Vantaa. Noin niinkun suurinpiirtein. MAHTAVAA! Välissä kävin vaan hakemassa Riehan itselleni ja matka jatkui sitten koiran kanssa. Rieha on kyllä ollut huippureipas reissukaveri, vaikkei erityisesti autoilusta nautikaan.

On ollut tosi vapauttavaa muuttaa suunnitelmia lennosta, viipyillä, saada hulluja ideoita ja toteuttaa niitä, laulaa autossa, koluta pikkupaikkakuntien kirppiksiä, katsella merta monelta eri rannalta ja tehdä uusia mahtavia muistoja. Oon myös oppinut paljon, esimerkiksi sen että Kauhavalla ei oo ilmeisesti yhtään julkista vessaa jonne sunnuntaina pääsisi. Eteen siis saattaa tulla tilanne jossa löydät itsesi Härmän kuntoutuskeskuksesta juoksemassa ihan Usain Boltina respan ohi kohti WC:tä varmana siitä että kuolet rakon halkeamiseen. Ei ollut Häjyt-leffan kuvauspaikkojen etsiminen kyllä ihan ton near death experiencen arvoista, mut oonpahan nyt käynyt Härmän kylpylässä. Oli kyllä todella sananmukaisesti härmämedi koko tilanne.

Onneksi samasta mestasta löytyi outlet, josta sain ostettua itselleni Lumenen vartalorasvan pahimpaan paniikkiin. Pakkasin nimittäin hieman kiireessä ja unohdin matkasta rasvat, olohousut (hemmetin oleelliset!), KAIKKI hiustenlaittovälineet, takin jne. Hiusvärkkien unohtuminen oli kyllä aika radikaali munaus koska kävin samalla reissulla myös yksissä kesähäissä eikä ihan houkutellut mennä sinne au naturel -hiuksilla. Ostin sitten hampaita kiristellen uuden kihartimen mutta ei sillä kovin pitkälle pötkinyt, kun tarkoitus oli tehdä kiharat uudenkarhealla Remingtonin kiharruspuikolla. Mut ei sitte. Viinittelin itseni kauniiksi.

Vaasassa vietin monta päivää ja voi että se on ihana kesäkaupunki! Suosittelen lämmöllä. Raippaluodon silta on näkemisen arvoinen, samoin yliopistoalue. Kävellen pääsee melkein kaikkialle. Hyviä ravintoloitakin on useampia, joista erityisellä kiintymyksellä muistelen Strampen-ravintolaa. Sieltä saa ihan MIELETTÖMÄN hyvää lounasta (ja valkoviiniä) ihanassa merenrantamiljöössä. Alla tyytyväinen asiakas:

Tom Yum Thai on sitten taas toooosi hyvä thaimaalaisravintola! Suosittelen erityisesti kana-cashew -annosta. Nams. Kivoja sisustuskauppojakin on useampi, valitettavasti en vaan ehtinyt siihen jota eniten suositeltiin ja jonka nimeäkään en enää muista. Ens kerralla sitten. Ai niin ja semmoinen hullun söpö kahvilakin löytyi nimeltään Hemgården! Sisustettu kuin suloinen nukkekoti, hyvää kahvia ja itsetehtyä jätskiä ja suklaata. Kukkatapettiseinistä saa loistavan taustan Instagramkuville ja selfieille.

Kävin myös meteoriittikraaterilla (joka näyttää erehdyttävästi tavallisilta pelloilta harjaantumattoman silmään…), kirppiksillä ja tietty Strömsössä! Koko päivän oli ollut ihan surkea sää, mutta heti kun saavuttiin Strömsön tontille niin aurinko alkoi paistaa, kuinkas muutenkaan :D Strömsö on kiva paikka mennä piknikille ja uimaan. Ei tosin tehty kumpaakaan. Mut periaatteessa.

Vaasan alueen paras kirppis on ehdottomasti Combo. Se on aika syrjässä, mutta ilman muuta käymisen arvoinen. Samassa hallissa on myös outletmyymälä missä on tosi paljon edullista kosmetiikkaa ja huokeaa sisustustavaraa (lähinnä 4living ja Form Living -tyyppisiltä merkeiltä, niillä on paljon kivoja juttuja vaikka toki sitä Live Laugh Love Breathe Family -osastoakin on paljon). Kirppispuolella oli ainakin mun käyntipäivänä runsaasti astia- ja lasitavaraa ja löysinkin sieltä ruskean apteekin pirtupullon jättikoossa, instassa se näkyikin jo. Ja hei siellä on myös VESSA ja myynnissä naposteltavaa, joten huoletta voi lonnia ympäri hallia koko päivän :D Toinen kirpputori (tai oikeammin vanhan tavaran myymälä) jossa kannattaa käydä on Antiikki- ja Tavaratori Ilmajoella. Vanhassa puutalossa osoitteessa Asematie 23 on kolmessa kerroksessa huonekaluja, astioita, taidetta…kaikkea. Bongailin Artekia, vanhaa Arabiaa ja Iittalaa, vanhoja apteekin pulloja, talonpoikaisesineitä, retrohuonekaluja ja vaikka MITÄ.

Koska autossa ei ollut tilaa ja tiesin että koluan vielä n+1 paikkakuntaa samalla reissulla, oli pakko hillitä ostoinnokkuutta ja niinpä nappasin mukaani vain tuollaisen pienen lääkepullon. Liikkeessä käy vain käteinen, sekin vähän hillitsi. Mattamustaksi maalatun jakkaran jättäminen liikkeeseen tosin harmittaa mua vieläkin.

Oulureissu kuuluu kesään ilman muuta ja toki Qstock-festareille piti päästä. Meillä oli siskon kanssa festariasut ihan vimosen päälle kunnossa, edellisenä päivänä käytiin vielä Prismasta hakemassa vähän olkihattua ja tennaria ja muuta tykötarvetta. Nää kengät oli ihan 5/5 vaikka ite sanonkin. Huomatkaa siivet.

Tosin noin 8 tuntia myöhemmin tennareiden väri oli vähän muuttunut..

…mutta hyvin ne palveli vielä Lapissakin. Tarkoitus oli heittää kengät rodeen festareiden jälkeen, mutta enhän mä raaskinut. Jos 14 euron kengät kestää kaks päivää festarointia ja armotonta tamppaamista, ne kuuluu mun kotiin.

Ai niin kävin mä asuntomessuillakin tietty! Tykkäsin hulluna, koska asuntojen näkymät ikkunoista oli huikeita, pihoissa suosittiin kunttaa ja kallionäkymää ja taloissa oli paljon mattamustaa ja puu-musta -yhdistelmää. Kiersin 30 taloa 5 tunnissa mikä otti kyllä jo vähän psyyken päälle, mutta sama tuntea ihmisvihaakin kun jo joka tapauksessa tuntee ittensä köyhäksi. Menee ikäänku siinä samassa kuohussa.

Tää kirjoitus nyt on näemmä sekava ja poukkoileva, mutta niin oli mun lomakin joten sitä on aika vaikea tiivistää yhteen postaukseen :D Uskallan kuitenkin arvioida tämän kesäloman heittämällä yhdeksi elämäni parhaista. Syksy ahdistaa kuten aina, mutta olen loman aikana saanut niin paljon voimia sitä varten kuin vain yhden kesän aikana on mahdollista. Arkeen paluu on tapahtunut tosin aika raivostuttavasti, koska oon joutunut tekemään kaikkea TYLSÄÄ kuten siivoamaan ja pyykkäämään miljoona koneellista vaatteita ja lakanoita ja käymään kaupassa ynnä muuta TAVALLISTA. Luin myös reissusta palattuani Konmarin (viimeinkin) ja sen voimalla aloin käydä läpi kaikkia vaatteitani ja nyt pitäiskin sitten saada myytyä tai lahjoitettua jokunen säkillinen rytkyjä. Tavaroiden läpikäymiselle on ihan oikea syykin, sillä mähän aion taas totanoinnii muuttaa :DDD Kolmas muutto kolmen vuoden sisään. No, elämää on vaikea suunnitella ja tää nyt on tällasta. Pidän hurjasti tästä asunnostani, mutta VIHAAN sitä etten mistään ikkunasta nää mitään muuta kuin talon seinää tai paskaista parkkipaikkaa, ja sitä etten koiran kanssa pääse suoraan pihalle. Yhtään lämpöä ei liikene sillekään, että tätä aluetta rakennetaan koko ajan yhä ahtaammaksi ja ahtaammaksi ja ainoa pieni metsäplänttikin tuhotaan rakentamalla sen päälle lisää kerrostaloja. En jaksa asua rakennustyömaalla seuraavaa kymmentä vuotta. Voisin helposti ja mielelläni asua kerrostalossa jos näkymät ja miljöö olisivat kauniit, mutta mihin tahansa täällä katsoo niin näkee vaan kaikkea rumaa. Paitsi syksyllä ja talvella, jolloin ei nää mitään, koska ei täällä oo ees katuvaloja :D Mulle tarjoutui tilaisuus johonkin muuhun; omaan pieneen pihaan ja moderniin, kompaktiin kotiin ja vaikka se tarkoittikin vähän riskinottoa, tartuin siihen. Ja hei mitäpä se elämä olisi ilman velkataakkaa :D Muuttoon on vielä aikaa, mutta syksyllä sitten on taas uudet maisemat ja toivon todella, että tämä uusi koti olisi vähän pidempiaikainen ja tuntuisikin oikeasti Kodilta.

Miten kesä teitä kohteli?

Translation: Bye bye Summer, we will miss you dearly. 

Continue Reading

Mitäpä kuuluu?

Tein taas ilmoittamattoman muutaman päivän mittaisen katoamistempun blogista, joten antakaa ny kun mää selitän. Ensinnäkin, oon elänyt ihan kädestä suuhun postausten kanssa, kun en oo yhtään ehtinyt etukäteisvalmistella mitään juttuaihioita enkä kuvata uutta matskuakaan hirveästi. Oon ollut Oulussa, töissä eletään kevään kiireisintä aikaa, sisko miehensä kera tuli kylään, sitten pinkaisin Tallinnaan ja sieltä palattuani heti seuraavana päivänä tuli toinen sisko miehensä kanssa vierailulle ja heidät saan pitää melkein viikon! Eli hässäkkää on, mutta semmosta ihanaa hässäkkää.

Mulla on ollut Rieha seuranani tässä valtaosan keväästä, joten yritän ottaa kaiken irti niistä päivistä kun Riepuli on toisessa kodissaan. Koiran kanssa sitä on kuitenkin tosi sidottu kotiin ainakin arkisin. Tallinnan reissuun tarjoutui mahis koiran ollessa poissa ja ootinkin sitä reissua ihan hulluna. Olin niin kade kaikille tutuille jotka ovat reissanneet vähän väliä jonnekin ja halusin itekin edes pienen irtioton.

Olin Tallinnassa L’Ermitage -hotellissa ja sen sijainti avasi ihan uudenlaisen Tallinnan mulle. Ihan keskustan liepeillä hotelli kyllä on, mutta THE suomalaispesäkkeen (eli Sokos Hotel Virun) ja L’Ermitagen väliin jää koko vanha kaupunki, mikä tarkoitti sitä että tuli sitten käyskenneltyä muuallakin kuin siinä Virukeskuksessa ja vanhan kaupungin pääaukiolla, jotka on ihan jo hintatasoltaankin suomalaisia. Keskustan laitamilta löytyi ravintoloita ja baareja, jotka oli sentään paikallista hintatasoa eli edullisia.

Viime vuosina Tallinnan reissut on rajoittuneet shoppailu- ja kauneusmessujuttuihin, ja tajusin etten ole varmaan lukion jälkeen edes käynyt vanhan kaupungin muureilla lyllertämässä. Nytpä kävin. Tallinna on jotenkin liian arkinen ja tuttu näin suomalaisen näkökulmasta, ja sitä ihan unohtaa että kyseessä on oikeasti aika nätti ja vähän rappioromanttinen kaupunki.

Pakko muuten suositella taas ravintola Mixiä. Oon puhunut siitä blogissa aiemminkin. Kävin nyt toista kertaa ko. ravintolassa ja voi elämä miten huippu kokemus se taas oli! Ravintola tarjoaa yllätysmenua, johon voi halutessaan yhdistää myös viinipaketin (totta helvetissä otin sen). Yllätysmenu koostuu ruokalajeista joita ruokalistassa ei ole ollenkaan, eikä juuri mitään illan ruokavaliosta saa tietää etukäteen. Allergiat toki kysyttiin, samoin esim. se että haluaako alkuruuaksi meren antimia ja pääruuaksi lihaa vai toisinpäin. Sitten vaan jännittämään mitä eteen tuodaan :D Otin yllätysmenun edelliselläkin kerralla ja tykkäsin ihan valtavasti, eikä tämäkään kerta ollut todellakaan pettymys! Ainoa haasteellinen ruokalaji oli mustekala-carpaccio höystettynä yrttijäätelöllä ja lentokalan mädillä, koska tieto siitä että söin mustekalaa oli mulle vähän liikaa ja koostumus oli kans aika raffi. Sen sijaan lentokalan mäti wasabilla maustettuna oli ihmeen hyvää, vaikka aluksi pelkäsin etten pysty edes maistamaan mitään epäilyttäviä mätiknölläreitä. Tuo yrttisen suolainen jäätelö oli ihan mielettömän hyvää juurikin carpaccioon yhdistettynä!

Loput ruokalajit olikin sitten yksinomaan herkullisia ja upeita, ja viinit sopi jokaiseen ruokaan just eikä melkein. En olis ikinä tilannut listalta niitä ruokalajeja mitä söin, mutta sehän se yllätysmenun pointti onkin. Sain uusia elämyksiä ja kokemuksia. Henkilökunta Mixissä on supermiellyttävää (viimeksihän halasin tarjoilijaa ruokailun päätteeksi, koska olin niin vaikuttunut..) ja miljöö kaunis, joten helppo 5/5 tälle. Hinnatkin on kohtuullisia, yllätysmenu maksaa 39 euroa ja siihen viinipaketti lisäksi taisi olla jotain 30 euron luokkaa (ehkä, en muista enää). Sitäpaitsi join Mixissä parasta valkoviiniä IKINÄ. Piti pyytää tarjoilijaa tuomaan pullo takas, että saisin ottaa kuvan :D viini tuoksui karviaismarjoille ja maistui kesälle. Mun ON SAATAVA tuota jostakin. Viron alkokaupoista en tuota löytänyt, mutta ostin sitten _lukuisia_ pulloja samoilla spekseillä siinä toivossa että joku niistä osuisi edes lähelle.

Kauheen alkoholivoittoisia muutenkin nää mun kuvat :D mutta hei nythän on melkein kesä ja Tallinnassa kesäsäät, joten pitihän sitä kesäisiä drinksujakin maistella.

Suosittelen lämpimästi myös Pööbel -nimistä ravintelia, löytyy L’ermitagea vastapäätä pienestä puutalosta. Siellä join niin hyvän drinkin, että vieläkin suu nappasee kun sitä muistelen. Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta drinkin nimi on Fast Grapefruit. Maistui verigreipille. Kertokaa multa terveisiä tilatessanne. Ei ne ihmiset mua tunne, mutta onhan terveisiä aina kiva saada.

Telliskiven alue on kans näkemisen arvoinen. Vanhalle teollisuusalueelle on putkahtanut hipster-henkinen alue pop-up -kauppoineen, kahviloineen ja kirpputoreineen. F-Hooneen burgerit on kuuluisia, mutta siellä en tällä kertaa käynyt, koska oon hamppari- ja pitsalakossa. Söin pitsaa tosin just eilen. Eli oon hampparilakossa. -.-

All in all, nyt on aika hyvä fiilis. Viime syksy oli niin hirvittävä, että tämä elämänilo on tosi tervetullutta vaihtelua :D ja tuo aurinko, voi että kuinka se voi pientä ihmistä piristää! Ei harmita edes Leijonien takkuileva peli.

Täällä siis kaikki hyvin, mites siellä? Mitä kuuluu?

Translation: My last few weeks in pictures :)

Continue Reading

Pääsiäinen paketissa

Noni, pääsiäisestä selvitty! Jotenkin koko pyhä onnistui tulemaan ihan puun takaa, ainakin siinä mielessä että mitään postauksia en taaskaan ehtinyt loman ajaksi ajastaa. En edes viimeisimmässä jutussa ilmoittanut mitään lomahiljaisuudesta, koska tietenkin taas KUVITTELIN että kyllähän minä ehdin kirjoittaa juttuja varastoon. Hahhah, kyllä sitä on ihminen naiivi.

Oli ihanaa viettää aikaa perheen kanssa pääsiäisenä, vaikka Oulussa olikin joku törkeä takatalvi. Muutaman päivän vierailuun mahtui shoppailua, minireissu mökille, pääsiäismunia, hirvittävän huono ruokavalio, ravintolassa syöntiä, makuunin irtokarkkeja, mämmiä, Monopolia _ilman riitoja_ (ja saatiin jopa sovellettua sääntöjä niin että pelilaudalle mahtui pubi ja perheyritys), visiitti merenrannalle, viiniä ja pään kokoinen lommo yhteen autoon (ei asiayhteyttä, eikä henkilövahinkoja).

Katottiin myös kaks elokuvaa. Toinen niistä oli Lobster, ja oli muuten niin huono että teki mieli tökkiä itteä haarukalla silmään ennemmin kuin katsoa leffa loppuun. Sopii tietty pääsiäisen kärsimysteemaan, että sikäli hyvä. Leffa oli aivan kamalaa tekotaiteellista kuraa höystettynä ylenpalttisella raakuudella. Siis oikeasti, jos leffassa on kohtaus jossa ihmiset huojuu/tanssii täydessä hiljaisuudessa metsässä minuuttitolkulla ilman mitään vuorosanojakaan, niin eihän se kovin hyvä voi olla. On tietysti mahdollista että olen vain jotenkin pässi tai olin väärässä mielentilassa, mutta loppuun saakka en kyseistä teosta saanut saateltua. Ilmeisesti dystopiagenre ei ole mun juttu. Sitäpaitsi koin tärkeäksi alkaa puuhata hodareita muille katsojille kesken elokuvan, koska kyseinen leffa oli mun valitsema ja sillä perusteella ajattelin ettei mun pisteet olleet perheen sisällä kovin korkealla. No hodarisämpylöitäkin oli sitten liian vähän ja lisäksi olin onnistunut valitsemaan kaupasta maailman tulisimman ketsupin, joka korvensi sisuskaluja mennen, tullen ja palatessa. Tulisuusaste havaittiin tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun ketsuppia oli käytetty hodareihin yhtä hövelisti kuin perusHeinzia. Seuraavana päivänä intialaisessa ravintolassa kyseltiinkin sitten, että kuinka tulinen tää keskivahva annos on verrattune Felixin Hellfire-ketsuppiin :D

Toinen leffa oli hyvin extemporepäätös. Keksittiin tämä leffaanlähtöidea 20 minuuttia ennen elokuvan alkua ja oltiin siinä vaiheessa 10 kilometrin päässä lähimmästä elokuvateatterista (ja mulla oli höppelöhousut jalassa). Ahtauduin farkkuihin, kaahattiin kahdella autolla elokuvateatteriin ja soiteltiin matkan aikana toisillemme yrittäen päättää MITÄ leffaa edes mennään katsomaan. Vastakkain oli joku räkäscifikauhupläjäys eli Life ja parhaan elokuvan Oscarin voittanut Moonlight. Voitte varmaan arvata kumpi mua kiinnosti…tätä Jaakobin painia käytiin vielä tiskilläkin mutta päädyttiin luojan kiitos siihen Moonlightiin. Vaatii muuten tietynlaista kylmäpäisyyttä väitellä leffavalinnasta tiskillä klo 20:46 kun molempien leffojen alkamisaika oli 20:45. Joka tapauksessa, Moonlight oli loistava. Erilainen, verkkaisesti etenevä, dialogiin pohjautuva, mielenkiintoinen ja ihana. Ja parempi kuin La La Land. Suosittelen. Lobsteria suosittelen pahimmille vihamiehillenne.

Nyt yritän päästä takaisin arkeen kiinni. Oon tehnyt vähän korjauksia ruokavaliooni tässä kevään aikana, mutta ne jutut lensi ikkunasta ulos heti kun pääsin kotikonnuilleni. Nyt pitäisi päästä takaisin kärryille. Aika hyvin sujuu, söin nimittäin tiistaina ihan fiksusti ja VASTA keskiviikkona menin Mäkkäriin. Ihailtavaa mielenlujuutta, etten sanois.

Mites teidän pääsiäinen sujui?

Continue Reading