Somelöytö menneisyydestä

Heippa! Mun viime viikko oli aivan tolkuttoman kiireinen enkä kertakaikkiaan ehtinyt blogin pariin vaikka olisin halunnut, pahoitteluni siitä. Mun piti tänään julkaista jotakin kosmetiikkaan liittyvää, mutta luiskahdin memory lanelle ja mun on _pakko_ jakaa tää teidän kanssa! Muistatteko sen ajan, kun Facebook oli aika vasta tullut suuren yleisön tietoisuuteen ja siinä ei ollut oikein mitään järkeä? Facebookissa haalittiin kavereita, heitettiin niitä kavereita lampailla, tökittiin, tarjottiin virtuaalioluita ja pelattiin pelejä. En oikein tajunnut koko sivuston ideaa hetkeen, mutta muistan pelanneeni ihan mielissäni erilaisia pelejä ja täyttäneeni n+1 erilaista ”mikä leipä olisit” -tyyppistä kyselyä. Liityin Facebookiin 2007 ja silloin oman seinän kustomointi ja rakentaminen oman näköiseksi oli hillittömän tärkeää, sillä kaikki keskustelu fb-kavereiden välillä käytiin omilla seinillä ja se seinä oli kuin oman itsen käyntikortti. Omaa Facebook-identiteettiä rakennettiin erilaisten fanituskohteiden ja verkostoryhmien kautta (elokuvat, kirjat, musiikki, koulut…). Ryhmät muistuttivat silloin enemmänkin Irc-Galleriasta tuttuja ryhmiä, joiden sisällä ei varsinaisesti tapahtunut mitään, mutta joiden nimet tulivat näkyviin omalle sivulle ja kertoivat siten käyttäjästä erilaisia asioita. Muistan kuuluneeni Irc-Galleriassa esimerkiksi hyvin tärkeään ”miksi banaaneissa on naruja :(((” -ryhmään, mutta ei nyt mennä Galtsuaikoihin sen enempää :D

Muistiinpanot oli tosi iso juttu myös, ja muistiinpanojen kautta kiersi supersuosittuja kyselyhaasteita. Vähän kuin lapsuuden ystäväkirjat. 25 satunnaista faktaa itsestäsi -kiertokirje oli varmaan suosituin muistiinpanojen kyselyhaaste koskaan, ja pari päivää sitten FB:n muistot-toiminnallisuus toi tän yli 10 vuotta vanhan kiertokirjeen mun silmien eteen. Aattelin että pakko jakaa teidän kanssa muutama poiminta tuosta kiertokirjeestä. Sanoisin, että valitettavan vähän oon vuosikymmenessä muuttunut :D

”Kerron avoimuuspäissäni lähes vieraille ihmisille asioita itsestäni, joita heidän ei missään nimessä tarvitsisi minusta tietää. Olen avoimuuspäissäni usein. (toim huom nykyisyydestä: tämä ei viittaa alkoholinkäyttöön vaan sellaiseen valheelliseen luottamuksen tunteeseen. Pasilaa katsoneet tietävät tän termin.)

Luotan liikaa ihmistuntijan taitoihini, koska kuvittelen ettei kukaan sellainen ihminen voi olla epäluotettava m*lkku, jolla on hauska nauru. —> johtaa kohtaan 1.

Olen vakuuttunut siitä, että ihmisillä joilla on ärsyttävä nauru, on myös huono huumorintaju. Ja että he ovat muutenkin ihmisinä jokseenkin tylsiä.

Inhoan monia asioita, kuten kolikoita, lokkeja, puluja, kovaa tuulta, tulostimia (koska ne ei ikinä toimi) ja ylipäänsä tavaroita jotka ei toimi, kiljumista, puhumista ruoka suussa, laukkuja joiden pohjalla on hiekkaa tai muuta paskaa ja niin edelleen. Nii ja koruja. En käytä koruja, paitsi jos koruilla tarkoitetaan nahkaisia asioita jotka laitetaan ranteeseen.

Arvostan hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta. Silti mun jutut on keskimäärin törkeitä ja loukkaavia ja muutenkin hyvän maun tuolla puolen. Valitettavasti en myöskään aina osaa pitää naamaani kiinni silloin kun pitäisi. Kompensoin sitä pitämällä ihmisille ovia auki, teitittelemällä ikäihmisiä ja tsillai. Jos on oikeissa tilanteissa hyväkäytöksinen, saa lopun aikaa vittuilla vapaasti.

Minun on äärimmäisen vaikeaa kestää sitä, jos joku on minuun tyytymätön tai jos olen tuottanut pettymyksen jollekulle. Paitsi jos se joku on ärsyttävä ja typerä muutenkin.

Olen kohdan 8 mukaisessa tilanteessa usein, koska olen aina myöhässä, nukun säännöllisesti pommiin, unohdan KAIKEN useista muistutuksista huolimatta ja saamattomuuskin vaivaa. Myöhästyn silloinkin, kun tapaaminen on minulle tärkeä, ja unohdan nekin asiat, jotka merkitsevät minulle paljon. 

En hahmota aikaa enkä osaa käyttää sitä tehokkaasti. Mun maailman aika vaan valuu johonkin mustaan aukkoon. Siksi en ikinä ehdi tehdä mitään, vaikka en yleensäkään tee yhtään mitään. Elämäni paradoksi.

Mun huumorintaju venyy lähes mihin tahansa, mutta jekuissa menee raja. Suutun ns. vitusti, jos joku tekee mulle jekkuja tai muita huijauksia ja muut nauraa mun kustannuksella. Minusta se vaan on nöyryyttävää. En myöskään tee jekkuja itse kenellekään. Kylläpä jekku onkin muuten ärsyttävä sana.

Olen mallikas suomalainen, koska olen asunut koko elämäni kuuden kilometrin säteellä, rakastan Lappia, olen tosi kateellinen kaikille kaikesta ja arvostan luterilaista työmoraalia ja vaatimattomuutta. Jostain syystä kuitenkin koen, että ansaitsisin määrättömästi rahaa tekemättä mitään sen eteen. Harmi ettei realiteetit oo mun kanssa samaa mieltä. En myöskään haluaisi asua Lapissa, koska siellä ei ole mitään. Sitäpaitsi inhoan murtsikkaa enkä pidä graavilohesta. Oikeastaan olen aika huono suomalainen. 

Syön noin 5-6 kertaa päivässä, koska olen nälkäisenä toimintakyvytön raivohullu (hyvä yhdistelmä) ja tiputan kaikki tavarat käsistäni. Ei oo varaa sellaiseen.

Varpaat on todella ällöttäviä ja mun mielestä ihmisten olisi pitänyt syntyä sukat jalassa.

Olen asunut reilun vuoden Ruotsissa. Opin yhden ruotsinkielisen sanan ja ajoin pyörällä postilaatikkoon pahki, kun joku perkele oli ottanut mun pyörästä apurattaat pois. Onneksi siinä pyörässä oli sellainen iso oranssi huomioviiri, niin postilaatikko näki jo kaukaa lähestyvän tuomiopäivän.

En uskalla katsoa kauhuleffoja. CSI on siinä rajoilla. Sain elämäni trauman kun katsoin Paholaisen asianajajan luullen sen olevan normaali oikeussalidraama. Lukiossa katoin Kuudennen aistin enkä nukkunu kolmeen yöhön. Kuulin vauvan itkua joka paikassa ja kun yritin nukkua, kuvittelin että joku seisoo mun sängyn vieressä ja valaisee mua taskulampulla. Pahin leffan kohtaus oli se, kun se nuori kuollut jätkä näytti ensin ihan normaalilta ja sit kun se käänsi selän, sen takaraivo oli ammuttu ihan tohjoksi. Alleni meinasin paskoa. Puuh.

Mun mielestä ruokaa voi syödä lattialta, jos ruoka on ollut siinä alle 5 sekuntia.”

Muistan ihan tosi monta muutakin kiertokirjekyselyä joille oon vuosien jälkeen ihan hiessä nauranut, mutta moni on kyllä poistunutkin erilaisten sovelluspoistojen (tai omien siivoustoimieni) vuoksi. Mitä te muistatte vanhasta Facebookista? Jos joku muukin löytää Facebookistaan tämän saman 25 kohtaa -kyselyn ja kopioi siitä pikku pätkän kommenttiboksiin, annan aplodit ja oon iloinen koko päivän! :D

Kurkkasitko jo nämä?

1 kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.