Shocking Mint

Ostettiin koirille älypeli tässä yks päivä. Säälitti, kun koirat leikki onnessaan jääkiekkohanskoilla, raukat deprivaatiolapset. Ilmatkin on olleet niin kamalia, että pitkät lenkit ei oikein houkuttele joka päivä, joten jotain aivojumppaa piti elukoille keksiä. Eläinkaupasta löytyikin näitä ihanasti ylihinnoiteltuja Nina Ottossonin aktivointi- ja älypelejä. Myyjä selitti meille pelien eroja ja vaikeusasteita. ”Ai tollanen että pitää vaan nostella puupalikoita ilmaan ja niiden alla on nameja? no LOL aivan liian helppo meidän koirille HAHA”. Niin. Otettiin sitten sellainen pelilauta, jossa koiran pitää liikutella kuonolla laattoja eri suuntiin ja niiden alta sitten paljastuu nameja. Lisäksi pitää nostella syvennyksistä puupalikoita joiden alla on nameja, ja irrottaa kumisia laattoja laudalta, jotta saa ensin mainitut laatat liikkumaan. Kävi ilmi, että yliarvioitiin karvalastemme älykkyys varsin raskaasti.

Mulla oli mielikuva uteliaasti ja sinnikkäästi nuuskuttavista, työhön keskittyvistä noutajista. Tosielämässä koirat muistutti enemmän jotakin psykoottisen oravan, pyörremyrskyn ja uhmaikäisen ihmislapsen sekoitusta. Ensimmäinen haaste koirille oli jo siinä, että namit ei päätyneetkään suuhun suoraan pussista. Kammiovärinän paikka. Seuraava järkytys oli se, että namit _piilotettiin_ vaikka ne olis ihan hyvin voinu vaan sisäänhengittää samantien. Mitä haaskausta!

Kiko 636
Kiko 636

Molemmat koirat kyllä nuuskuttivat pelilautaa täysin maanisesti, mutta ongelmanratkaisukyky loisti poissaolollaan. Toiminta oli tällaista: 1) nuusk nuusk nuusk 2) paikallista namit 3) tuijota omistajaa 4) tuijota omistajaa ja korise kuin olisit kuolemaisillasi 5) nuusk nuusk nuusk 6) aloita sekopäinen kaivaminen molemmilla etutassuilla 7) tuijota 8) masennu ja makaa laudan päällä

Käytännössä molemmat koirat turvautui lähtökohtaisesti tarpeettomaan väkivaltaan. Ei puhettakaan, että laattoja liikuteltaisiin kuonolla, kyllä siinä on kaikki tassut ja kynnet ja hampaat ja ilmalennot mukana. Hienoa. Se palikoiden nostaminen kyllä onnistuu, mutta noutajia kun ovat niin se palikoiden kantaminen kiinnostaa paljon enemmän kuin sen alla oleva nami. Ja uskollisesti ne pässit tuo niitä palikoita mulle odottaen sitten ilahtuneena palkintoa, vaikka se palkinto olis ollut siellä palikan ALLA. Senkin olis ehkä voinut huomata, jos ei olis yrittänyt tukehtua omaan kuolaansa silkasta innostuksesta.

Bobby
aivan normaalisti

Ei ois ehkä kannattanut heti lähteä keulimaan vaikeusasteiden kanssa, varsinkaan kun molemmat koirat pyrkii aina ratkaisemaan kaiken raa’alla voimalla ja/tai itsepäisyydellä. Ei vissiin ihan heti olla mitään Sankarikoiraplakaatteja saamassa tähän perheeseen…

.
.

Yritän peitota tämän pettymyksen koirieni älykkyyden suhteen ja siirryn puhumaan kynsilakoista. Kynsillä on Kikon cremetekstuuri nro 636, identtinen sävy Kikon The Mintun kanssa (Mint Milk, nro 389). Laitoin kolme kerrosta, koska osassa kynsistä näkyi hieman läpikuultavia kohtia kahden lakkakerroksen jälkeen. Koostumus oli ihan ok, mutta huonompi kuin Kikon glittertekstuureissa, sillä tämä lakka tahtoi hieman valua kynsinauhoille. Sävy on myös jokseenkin rasittava kuvata. Väri ei ole noin järkyttävän kirkas kuin kuvissa, eikä luonnossa mun ihokaan näyttänyt siltä että käsissä ei ole veri kiertänyt pariin viikkoon. En tiedä miksi tämä on niin vaikea saada kuvattua.

.
.

Leimasin Kikon päälle pylpyräkuviota Pueenin laatasta nro 47 Konadin valkoisella leimauslakalla. Yllättävän hyvin leimat pysyivät ilman päällyslakkaa, poistin lakkaukset kolmen vuorokauden kuluttua ja leimat eivät olleet mainittavasti kuluneet. Samaa ei voi sanoa Kikon tekstuuripinnasta, joka oli poistohetkellä huomattavasti alkuperäistä sileämpi.

.
.

Ai niin, mainitsinko muuten että maksettiin siitä koirien pelistä lopulta lähes kolminumeroinen summa, kun saatiin parkkisakko ko. ostosreissulla? :D Huoh. Paras idea koskaan.

Translation: We bought a puzzle game for our dogs and although we had high hopes for their intellect, it turned out they are not exactly geniuses. What a disappointment :D Anyhow, nail polish shown here is KIKO 636, a mint creme texture. Ok qualitywise, I’ve seen better textures but the color is to die for. I stamped with Konad special white and Pueen plate number 47.

Kurkkasitko jo nämä?

26 kommenttia

  1. Hahahaa! Mä niin voin kuvitella tuon koirien älypelihetken. :D Meidän suurnero labbis olisi vaan vähän aikaa nuuskutettuaan tuijottanut mua että auta. :D Aikoinaan ostin pari kongia koiralle ja se on riittänyt. Meillä on niin hurjan älykäs koira, että riittää kun laittaa namin lattialle ja kuppi väärinpäin päälle. Se kun ei osaa tuhota enää mitään niin sille tuottaa vaikeuksia päästä kupin alle. :D Näillä keleillä mä oon harrastanut myös namien piilottamista taloon, jolloin koira joutuu käskystä etsimään ne itse. Lunta odotellessa… :)

    Ja kynnetkin on tietty todella kauniit! :)

    1. Nartulle me laitettiin aikoinaan maitopurkkeihin sisään nameja ja se toimikin hienosti, kunnes taloon tuli tuo kodinvaihtajatapaus joka SÖI ne maitopurkit. Siitä piti sitten luopua, en usko että pitemmän päälle sellainen selluloosan määrä tekee koiran mahalle kauheen hyvää. Tuo namien piilotus taloon pitäis varmaan opettaa, kyllähän ne nytkin niitä etsii mutta ei osaa lopettaa. Ja kahden koiran kanssa se leikki on vähän hankalaa, uros on syöny kaikki namit ennenku narttu edes tajuaa mitä sen pitäis tehdä :D

  2. Voi pyhä sylvi sentään. Hassuja haukkuja teillä :D.
    Mun I Love Me -messureissusta tuli muuten samaan tapaan aika tyyris, kun nappasin elämäni ekat ylinopeussakot peltipoliisilta. Onneks oli ilmaisliput messuille ,ha :P.

    Ja kauniit kynnet btw!

    Ps. Tuosta rakastavasta tekstistä puuttui enää se, että sanoit lopulta koirille, et ”Anna äiti auttaa”. ;)

    1. Mä itseasiassa sanoin noin :D

      Voi ei noita sun sakkoja! Mä sain pari viikkoa sitten parkkisakon kun olin treeneissä ja unohdin laittaa kiekon, ja nyt sitten toinen. Tulee kalliiksi tää kotoa poistuminen…

  3. Joo tuli revettyä ääneen tätä lukiessa :D Iihanat koirat, vähän höppänöitä, mun edesmennyt vanhempien koira ois ollut täysin samanmoinen…Ja miten hauska toi juoksemiskuva! Auts toi sakko vielä kaiken päälle, ois voinu edes koirat ilahduttaa älyllään!

    Kivat on kynnet, siisti väri, ja näkyy kauas!

    1. ”vähän” höppänöitä joo :D ja siis kyseessä oli tosiaan toinen parkkisakko parin viikon sisään, sinne meni parin kuukauden lakkaostosrahat sitten….
      Kiitos :)

  4. Mä tein noutajille aikanaan tän klassisen ”minkä kupin alla on nami” -testin ja masennuin täysin. No, onneksi niillä on muita hyviä ominaisuuksia <3

    Oon kans kerran saanut parkkisakot eläinkauppareissulla ja vieläpä TURUSSA. Ratsaakohan lappuliisat jotenkin erityisellä huolellisuudella eläinkauppojen ympäristöä?

    Ps. jos päätät luopua Kikosta jne….ihana:)

    1. Hei mä en ole tehnyt sitä. Pitäisköhän? Ei oo enää kauheesti menetettävää :D

      Mä sanoisin että erityisellä huolella ratsataan tuota mun työpaikan ympäristöä. Kaksi sakkoa kahdessa viikossa. Ei kestä budjetti tämmöstä.

      Toi on aika ihana kyllä, kesäväri :)

  5. Kiitos päivän nauruista :D Kuolin kyllä ihan totaalisesti tälle stoorille teidän sankarihaukuista. Voi apua! Ja onhan tuo lakkakin toki ihana (:

  6. Hahah, voi eii nuo koirat! :D Mä voisin kuvitella Miin ihmettelemässä ja kääntelemässä päätä sen laudan yllä, ja varmasti alkaisi kaivamaan myös. Huoh.
    Mutta jopa on kauniin värinen tuo The Minttu :D Tarvitsenkohan mä sen elämääni?

    1. Jepjep :D oli pakko kieltää se kaivaminen, kun maailman kalleimmasta lautapelistä alko säleet lennellä jo ekoilla minuuteilla. Ei oo ison koiran otteita kestävää matskua ilmeisesti…

      Kyllä mä sanoisin että jos on minttujen ystävä niin kyllä to kyseinen yksilö pitää omistaa :) ei se koostumus täydellinen ole mutta ei siitä huonoimmastakaan päästä.

  7. Minä yskin aiemmin kahvia keuhkoistani, kun erehdyin lukemaan tämän kahvimukin äärellä XD Voin NIIN kuvitella tuon koko tilanteen ja innosta kuolaavat noutajat. Ylpeys taisi käydä nyt omistajan lankeemuksen edellä ;D

    Kynnet on aika shokkimintut tosiaan! Mutta kauniit ne kyllä ovat :)

    1. Olis pitänyt videoida se! Nimenomaan ylpeys kävi lankeemuksen edellä, amen to that…

      Toi lakka ei oo oikeesti ihan noin shokkiminttu! En käsitä miksi en saanut sitä väriä oikein…

  8. räkätin ääneen täällä. Mä oon koittanu vetää ”hajua” meidän labbikselle sisälle, jotta se menis sitä pitkin; ääretön nuuskutus, riehuminen, tilttaus.. vahingossa löytää herkut. Haju, mikä hemmetin haju, kaikkitännemullehetienvarmaanodota! Nykysin myös maahan käsky on mennyt siihen, että herra kierii. Sanot maahan, niin alkaa uskomaton kieriminen. Selvä. Ps kynnet on kivat :)

    1. Huh, en kyllä sekasorron pelossa uskaltais hajua vetää sisälle :D Ulkona nuo molemmat on kyllä hajua seuranneet kovalla tohinalla :) mutta joo, maltti puuttuu aina :D
      Kiitos :)

  9. Oon kyllä ennenkin hymähdellyt ääneen siun mainioille teksteille, mutta tälle nauroin jo ääneen! :’D Voin niin samaistua nimittäin tohon tilanteeseen. Oma russeli hoksaa asiat kyllä nopeesti, mutta sillä ei oo kärsivällisyyttä ollenkaan ja täten on sitä mieltä, että pakkauksen rikkomalla namin saa nopeiten.. ;)
    Ps. Aivan ihana lakkaus, etenkin toi Kikon väri. (Joka muuten on ko. russelin nimi.. :))

  10. Siis voi ei. Näitä juttuja ei voi lukea töissä. Tosin pienen nettitauon jälkeen näiden postausten lukeminen saa työpäivän paljon paremmaksi. Mutta tästä postauksesta sai ainakin kuva, että koirilla oli todella hauskaa =P

    Kynnetkin on hienot! Joka kerta, kun näen sun leimauksia niin vannon, että opettelen itsekin. Taas. Mulle toi leimaaminen on vaan jotenkin yhtä vaikeaa, kun joillekin on namin kaivaminen palikoitten alta =P Pitäisi saada kaikkinytheti ja namin kanssa!

    1. Koirat on niin yksinkertaisia että niillä on aina hauskaa :D

      Ei sitä leimaamista opi ku leimaamalla! Minäki aluksi tuskailin sen kanssa ja välttelin koko touhua, mutta nyt sujuu jo ongelmitta. Etkös sä sanonut että se leimasimen viilaus auttoi ja sit onnistui? Suosittelen koko kynnen kuvia, pikkukuvia en minäkään lähde usein kokeilemaan kun ei niitä saa kohdistettua mitenkään..

  11. Tämä blogi kyllä piristää paskaa päivää nin paljon, että jopa mun kasvoille palasi hymy! Kiitos!

    Todella upeat kynnet, voi kun itsekin osaisi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.