Provocalips, kestotesti ja hissidraama

Ennenkuin alan kertoa postauksen varsinaisesta aiheesta, mun on pakko vähän tilittää. Jäin nimittäin muutama päivä sitten jumiin Stockan hissiin. En tykkää muutenkaan asioida Helsingin keskustan Stockalla, koska se on sellanen sekava Narnia ja tuun aina ulos eri ovesta kuin mistä oli tarkoitus. En myöskään löydä sieltä mitään ja koko ajan on sellainen eksymisen fiilis päällänsä. Noh, nyt olin Stockalla koska IT-tuki halusi Herkusta sämpylöitä. En muistanut reittiä Herkkuun, vaan päädyin apteekkiin ja tuhlasin rahaa ja lompakon turvallisuuden vuoksi päätin mennä Herkkuun lopulta hissillä ja myös poistuin sieltä samaa reittiä. Se oli virhe. Heti kun hissi lähti liikkeelle, kuului iso rysäys, hissi heilahti ja tärisi, meni hetken ylöspäin omituisten äänten saattelemana ja sitten pysähtyi eikä ovet auenneet.

Niinhän sitä kuvittelee että pysyisi tiukassa tilanteessa rauhallisena, mutta voin kertoa että syke pomppasi huippulukemiin heti sen ensimmäisen rysähdyksen kohdalla ja sitten kun ovetkaan eivät auenneet, oli mielessä kyllä aika maailmanlopun meininki. Ja siis minähän olin ypöyksin siellä hississä (sekin on aika outoa, keskimäärin on nimittäin todennäköisempää voittaa lotossa kuin päätyä Helsingin Stockan hissiin yksin). Ensimmäinen reaktio: FAK FAK FAK FAK MITÄ MÄ TEEN ja täydellinen jäätyminen. Toinen reaktio 2 sekuntia myöhemmin: hakkaan joka ikistä hissin nappia raivokkaasti ilman mitään tulosta. Kolmas reaktio: aivot alkaa hiljalleen raksuttaa ja nojaan varmaan puoli minuuttia hälytysnappiin. Eikä mitään tapahdu. Se muutamia kymmeniä sekunteja kestänyt hiljaisuus hälytysnapin painamisen jälkeen oli kyllä painostavin koskaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kuulin puhetta kaiuttimesta ja sopersin että oon jumissa Stockan hississä ja täysi hysteria on ihan nurkan takana. Naisääni kertoi mulle ikäänkuin rauhoittavasti, että ”älä huoli, hissi ei ole ilmatiivis joten et voi ainakaan tukehtua sinne”. Rauhoittavaksi tarkoitettu lause ei kyllä ihan ajanut asiaansa, koska mä en ollut edes ehtinyt päästä kauhuskenaarioissani sinne saakka että happi voisi loppua siitä kuolemanloukosta. Mulle kerrottiin että apua on pyydetty mutta aikataulua ei osata nyt vielä antaa. Eipä rauhoita sekään.

Soitin paniikkipuhelun IT-tuelle, jonka ensimmäinen kysymys oli, että sainko ostettua ne sämpylät ennenkuin jäin jumiin :D IT-tuki selitti kyllä myöhemmin kysyneensä asiaa vain sen vuoksi etten keskittyisi pelkkään panikointiin, mutta oon aika varma että se oli ihan oikeasti huolissaan niistä herkkusämpylöistään…puhuin IT-tuen kanssa puhelimessa niin kauan että apu saapui ja yritin keskittyä järkevään hengittämiseen. Oli ihan kamalaa kuulla koko ajan ympäriltä räminää ja rytinää ja hissien ääniä, kun ei nähnyt ulos eikä tiennyt mitä ympärillä tapahtui. Kerkesin aika monta kertaa kuvitella syöksyväni kohta hissikuilun pohjalle varmaan kuolemaan (todellisuudellahan ei ole mitään sijaa paniikkikuvitelmissa, joten pieni liioittelu kauhuskenaarioissa lienee luonnollista). Lopulta ovelta kuului rapinaa ja kaksi virkailijaa alkoi kammeta jumittuneita ovia auki. Lopetin puhelun dramaattisesti sanoihin ”NÄEN VALOA!!! moikka” mikä IT-tuen mukaan kuulosti siltä kuin olisin ollut viikkokausia sortuneessa kaivostunnelissa. No siltä se tuntuikin kyllä. Oli tosi lähellä etten kapsahtanut vartijaparkojen kaulaan nyyhkyttäen, mutta sain hillittyä itseni eli pelkästään kailotin ”OUMAIGAAD EN OO KOSKAAN ILAHTUNUT IHMISTEN NÄKEMISESTÄ NÄIN PALJON HUHHUH SAATANA HIRVEETÄ”. Halaaminen olis kyllä melkein ollut hillitympää. Sain käteeni 5 euron kahvilipukkeen korvaukseksi traumatisoitumisesta (aika halvalla meni) ja ostin koko rahalla Mövenpickiä ja mätin jäätelöä naamaani tärisevin käsin ja päätin, että ne kalorit palaa ihan perinteisesti portaissa. Huhhuh.

Kylläpä helpotti avautua, nyt päästään jopa asiaan. Oon vähän surkimus mitä tulee huulimeikkeihin, sillä vaikka joka aamu jotakin huulilleni laitan, en juuri koskaan muista tai viitsi lisäillä huulipunaa tai -kiiltoa päivän mittaan ja siksi etsin aina mahdollisimman pitkäkestoisia vaihtoehtoja. Bernerin bloggaajatapahtumassa tänä keväänä mulle laitettiin huulille Rimmelin Provocalips -huulituotetta, ja kun sitä oli mun huulilla vielä seuraavana aamunakin, laitoin heti Bernerille viestiä ja sanoin että näistä mä haluan kirjoittaa. Sain sitten testattavaksi kolme sävyä, tulenpunaisen Kiss Me You Foolin, vaaleanpunaisen Dare to Pinkin ja mauven sävyisen I’ll Call Youn.

rimmel provocalips review
.
.
.

Provocalipsit toimivat siten, että huulille laitetaan ensin hylsyn toisesta päästä väriä, annetaan aavistus kuivahtaa ja sitten lisätään kirkas ”päällyskerros” huulille toisesta päästä. Tämän yhdistelmän luvataan kestävän huulilla 16 tuntia. Provocalipsit ovat varsin räyheän sävyisiä, mutta hillitympääkin tulosta saa aikaiseksi kun töpöttelee sävyä huulille ja pyyhkii liiat värit applikaattorista pois ennen levitystä. Muista, että huulten pitää olla puhtaat ja kuivat ennen levitystä – älä siis laita primeria, puuteria, meikkivoidetta saati huulirasvaa Provocalipsien alle.

Tein havainnollistavan kestotestin siten, että levitin sävyjä kämmenelle ja kuvasin kättä pitkin päivää. Sävyt olivat mun kädessä ihan tavallisena työpäivänä, joten pesin käsiä ahkerasti enkä muutenkaan varonut kättä mitenkään. Sen toki tein että vältin kyseisen kohdan rasvaamista, sillä Provocalipsit lähtevät pois öljypitoisella putsarilla ja lisäksi huulirasvat ja jopa hyvin rasvaiset ruuat ovat Provocalipsien vihollisia.

Tässä värit ovat juuri levitetty eivätkä ole vielä edes kuivuneet (kuva on otettu eri päivänä kuin kestotestin muut kuvat, koska en työaamun hötäkässä ehtinyt kuvata swatcheja tuoreeltaan).

.
Moments after applied

Tässä värit 7,5 tunnin kuluttua…

.
after 7,5 hrs

17 tunnin kuluttua…

.
after 17 hrs

ja 36 tunnin kuluttua.

.
after 36 hrs

Ihan uskomaton tulos, eikö! Oon käyttänyt I’ll Call You -sävyä ihan älyttömän paljon, sillä se sopii lähes mihin tahansa meikkiin. Dare to Pink on mulle liian vaalea ja huulet katoaa kokonaan, ja Kiss Me You Fool ei ole ihan arkipäivän sävy mulle, mutta I’ll Call You on ihan täydellinen.

Lopuksi vielä arkistakin arkisempi kuvaräpsäys, jossa I’ll Call You on tositoimissa (tosin hyvin kevyesti töpöteltynä ja siksi sävykin näyttää vaaleammalta). Kuva on otettu joskus keväällä pitkän työpäivän jälkeen. En ole koskenut huulimeikkiin aamun jälkeen ja kuvassa I’ll Call You on ollut huulilla runsaat 10 tuntia.

.
.

Provocalipsit maksavat 9,90 euroa, joten kalliista tuotteesta ei tosiaan ole kysymys. Hinta-laatu -suhde on ihan ällistyttävän hyvä. Ainoan miinuksen annan sävyvalikoimasta: tarjolla on näiden kolmen sävyn lisäksi voimakkaan fuksian sävyinen Little Minx ja rusehtava Skinny Dipping. Vähän pehmoisemmat ja ns. helpommat sävyt puuttuvat miltei kokonaan, ja minä tietysti korallifriikkinä toivoisin valikoimaan myös jotakin oranssihtavaa tai persikkaista sävyä. Joka tapauksessa, suosittelen Provocalipseja ihan varauksetta, jos vain itselle sopivan sävyn löydätte.

Joko olette kokeilleet? Ja onko kukaan muu koskaan juuttunut hissiin? :D

Translation: Lip products are somewhat problematic to me. I use lipstick or lip gloss every day but nearly always forget to re-apply them, so most of the time I just do my lip make-up in the morning, enjoy it for a few hours and then it’s gone. That’s why I’m always looking for long-lasting lip products. Rimmel Provocalips are so far the best I’ve found. They last so long on the lips it’s ridiculous :D In order to demonstrate this I swatched three Provocalips lip colours (press samples) on my hand and took pictures after 7,5 hrs, 17 hrs and 36 hrs. Look how well they lasted! I washed my hands countless of times and didn’t try to be extra careful or anything. The bottom pic shows Rimmel Provocalips I’ll Call You on my lips after more than 10 hrs. The shade is still clearly visible even though I applied it really lightly and didn’t do any touch-ups. AMAZING. 

Kurkkasitko jo nämä?

43 kommenttia

  1. Saat sympatiaa täältä, hissiin juuttuminen on kamalaa!! Joskus lapsena jäin kaverin kanssa, ja käytänkin hissiä vain kun on pakko. Nyt vaunujen kanssa ei ole vaihtoehtoja, ja etenkin just Stocka on aika raivostuttava; pari rappusta siellä, pari rappusta täällä, epämääräisiä hissejä jotka menee aina vaan kerrokseen X asti, ja tottakai ne on AINA täynnä. Vaikka muuten Stocka taitaa olla mun lempikauppa, niin nyt vähän välttelen sitä, tai ainakin pitää olla paaaaaaljon aikaa (ja hermoja) sinne mennessä. :’D

    Multa löytyy Provocalipseista vaan Skinny Dipping, joka jaksaa ällistyttää mua kestollaan, mutta ikävä kyllä ei näy mun huulillla yhtään. Tuosta kirkkaanpunaisesta haaveilen, se ratkaisisi varmaan mun huulipunaongelmat töissä! :)

  2. Hui kauhee! Mä jäin penskana kotitalon hissiin jumiin ja näen edelleen painajaisia tuosta hissistä, joka vie mun unissa aina jonnekin muualle kuin pitäisi. Mä en suostu koskaan käyttämään keskustan Stockan hissiä mutta lähinnä siksi, että se on aina niin ylibuukattu täyteen jengiä. Haluaisin todellakin tietää miten onnistuit eksymään hissiin yksin :). Tuo oli kyllä aikamoinen kauhutarina mutta sä nyt kirjoitat aina niin hauskasti, että ei tässä voinut muuta kuin repeillä spontaanisti. ”Muistitko mun sämpylät?” on kyllä aika klassikkoainesta. Jospa se veikkonen kysyi sen takia, ettet vallan kuole nälkään sinne hissiin mikäli olit jo saanut ostokset tehtyä?

    Niin, joo huulipunista! Mä oon ihan hulluna kaikkiin kestäviin puniin mutta näitä en ole vielä testannut. Kävin kyllä hiplaamassa sävyjä mutta jotenkin ne oli vähän outoja eikä mikään pompannut silmille. Jos joukossa olisi ollut joku oranssihtava niin olisin sen varmaan ostanut, koska sellainen puuttuu itseltäni kokonaan.

    1. Mä en KÄSITÄ miten siellä ei ollu ketään :DD ehkä sen takia että lähdin ihan alimmasta kerroksesta?
      Mä kans haluaisin aatella, että huoli sämpylöistä liittyi mun uhkaavaan nälkäkuolemaan. Sovitaan niin. :D

      Jep, toivotaan että sävyjä tulee lisää!

  3. Olipas taas niin nauruhermoja kutkuttava avautuminen sen ”traagisuudesta” huolimatta :D Luojan kiitos en ole jäänyt hissiin jumiin! Mulla nimittäin on lievä ahtaanpaikan kammo olemassa, ja voisin kuvitella joutuvani jonkin asteiseen paniikkiitilaan tuollaisessa tapauksessa. Varsinkin jos hissi olis kovin ahdas. No, kyllä mä silti surutta hisseillä ajelen, ja harvemmin tulee mietittyä sitä tilannetta et, mitä jos tää jumittuiskin.

    Olen just samanlainen huulipunan/kiilteen käyttäjä kuin säkin, joten tää Provocalips olis varmasti sopiva huulituote mullekkin, mut noi värit on vähän njääh… :P

    1. Olihan se näin jälkikäteen ajateltuna aika huvittava tilanne, vaikka akuuttivaiheessa kuvittelinkin menehtyväni yksin hissiin :D

      Me punatukkaiset tarvittais kyllä joku koralli-oranssi-persikka -akselin sävy!

  4. Se on kyllä harmi, että Provocalipsien kaikki värit ei ole Suomessa myynnissä. Googlettamalla löysin niitä enemmänkin. Itselläni on käytössä Little minx. Ei mikään arkipuna, mutta tykkään todella paljon.

  5. Hui, hissiin jumituminen olisi yksi pahimmistä painajaisista. Jo nyt niiden käyttö on hirveää ahtaanpaikankammon takia ja jos vielä jumittuisi… :D Provocalipsit ovat kyllä aivan ihania, minulla on se kirkkaanpunaisin ja se kyllä pysyy oikein hyvin.

  6. Mun syke nousi jo tarinaa lukiessa. Hermorakenteeni tietäen suostun jatkossakin asumaan vain korkeintaan ensimmäisessä kerroksessa ja muutenkin vältellä hissien käyttöä.
    Sain LivBoxista Skinny Dippingin mutta miksiköhän en ole käyttänyt sitä? Täytyy korjata tilanne.

  7. Ite joskus kaupassa laitoin provocalipsiä käteen kanssa ja se taisi olla kevyesti yli 48h siinä kunnes meni hermo ja pyyhin meikinpoistoaineella pois :D itsekin jynssään käsiä sen verran usein, että kyllä puna vakuutti ja kävin nappaamassa itselleni tuon I’ll call youn :)

  8. Hissiin juuttuminen on mun pahin pelko veneestä/laivasta putoamisen ohella. En uskalla edes alkaa kuvittelemaan sun fiiliksiä! Onneksi pääsit pois suht nopsasti? Ootko käynyt hississä sen jälkeen??

    Nää huulihommelit on mulle tuttuja sen verran, että olen nähnyt ne Pauliinan huulilla tositoimissa ja tuo tumma punainen ainakin vaan pysyi ja pysyi ja pysyi… Itse käytän neutraaleja sävyjä.

    1. Siis tuo veneestä/laivasta putoaminen!!!!!!!!!! Mulla on niin karsee pelko siitä et huhhuh!! (olin muuten silti tällä viikolla kaksi päivää veneilemässä, go me!)

      Kävin mä Riehan kasvattajan luona ja olin pakotettu käyttämään hissiä. Täytyy kohdata pelkonsa :D

      Sulle vois se Skinny Dipping sopia, se on nude mutta ei siis mikään peitepuikkovaalea :D

  9. Hui kamala! En oo koskaan jäänyt hissiin jumiin, muistaakseni? Mutta jonkinsorttisen ahtaanpaikan kammon takia oon vältellyt teini-ikään asti hissejä kuin ruttoa ja vasta muutamia vuosia sitten kotihoidossa työskennellessä oli pakko opetella menemään hisseihin, kun iltasin oli jalat niin hapoilla ku kipus ties miten monta tuhatta porrasta päivän aikana ku parhaillaan kipitteli useamman kerran päivässä 11. kerrokseen ja vastaavaa :’D Mut oisko se sit parempi vai pahempi, että se hissi ois niin täynnä ihmisiä et ei mahu ees kääntymään, kuten yleensä Stockan hisseissä?

    Provocalipsit on parhautta, mulla on niitä kolme ja ne onkin ahkerassa käytössä. Kohta varmaan pitää jo ostaa uusia, kun loppuvat varmaan jossain vaiheessa :D

    1. Portaiden kiipeäminen on kyllä mahdottoman hyvää liikuntaa, mut kieltämättä se vähän rajottaa elämää jos ei voi käyttää hissejä :D kyllä se sillipurkkiahtaus olis pahempaa, siinä tulis varmaan lisäksi se pelko hapen loppumisesta…

  10. No hyi olkoon! Mä oon ollut tosi pitkään ihan superhissikammoinen, mutta jotenkin pikkuhiljaa pääsin sen yli (ehkä vanhan kerrostalon rämähissi yhdistettynä yläkerroksissa sijaitsevaan asuntoon auttoi tätä). Jotain ihan kauheaa joutua jumiin hissiin! Kerran tapahtunut omalle kohdalle ja se oli vielä LAIVALLA. Lisäksi hissikopissa oli mun lisäksi semipäihtyneitä keski-ikäisiä miehiä, joiden mielestä hissi olisi voinut lähteä liikkeelle helpointen kun vähän hyppii….

  11. Siis KIITOS huulikiiltovinkistä! Toivoinkin, että Minnan esittelemästä YSLn huulikiillosta olisi edullisempi vaihtoehto..

    Ja aivan järkyttävä tilanne tuo hissiepisodi, en (onneksi, koputtaa puuta) ole tuollaista kokenut. Mutta kuten siun mahtavat tekstit yleensäkin, nauroin ääneen :D yritin tarinaa lukea tuolle miun IT-tuelle (jota itseasiassa oikeestikin työkseen tekee), niin en naurultani saanut luettua, johon mies tylsästi vaan totesi ettei tuo nyt niin hauska ole – miehet…
    Pahoitteluni kärsimyksesi aiheuttamasta naururemakasta, toivottavasti itseäkin se jo hieman hymyilyttää :)

  12. Ai kamala tuota hissiepisodia! Mä en ole koskaan jäänyt hissiin jumiin, mutta aikoinaan valitsin lähes aina rappuset hissin sijasta jos olin yksin liikenteessä, pelkäsin tosiaan sitä ajatusta hissiin jumiin jäämisestän YKSIN. Nyt olen päässyt tuosta pelosta eroon ja kröhöm, menekin hissillä melkein aina kun voin :D Olisko iän mukanaan tuomaa laiskuutta.

    Mun ystävä vannoo Provocalipsien nimiin ja on niitä mullekin suositellut. Kyllä mun nyt täytyy ainakin yks käydä hakemassa ihan mielenkiinnosta. Mä käytän yleensä vain voimakkaasti sävytettyjä huulirasvoja, sillä mulla on luonnostaan suht suuret ja punaiset huulet ja tuntuu että näytän pusukalalta jos laitan voimakasta huulimeikkiä :D Tai sitten sellaiselta duckface-tyrkyltä. Pusukala-ankkanaama. Vaatii siis totuttelua :D

    1. Mä kans valitsen laiskuuttani aina hissin, mutta kieltämättä tän episodin myötä aloin ajatella että ehkä vois joskus käyttää myös portaita :D

      Hehe, mulla on päinvastainen ongelma, huulet on niin ohuet että jos on kauheen räikeetä ja peittävää huulipunaa, näytän ilkeältä/ylimeikatulta/transulta. Että silleen. :D

  13. Hissiin jumiin jääminen on jotain ihan hirveetä! Mä olin yhden kauppakeskuksen vaateliikkeessä harjottelussa ennen joulua ja jäin siellä huoltokäytävän tms. tavarahissiin jumiin. Hissi kyllä liikku, kun tarpeeksi hakkasin niitä kaikkia nappeja, mut se jäi seilaamaan kahden kerroksen väliin sillee et näin aina joku puol metriä ovesta ja taas hissi lähti toiseen suuntaan. Mul ei ollu edes puhelinta mukana :D. Just ku meinas paniikki iskeä ja melkee painoin sitä hälytysnaappii ni hissi lähtikin taas normaalisti liikkeelle. Iha kauheeta! Sanoin sit myymäläpäällikölle asiasta ja se hissi on kuulemma jo kauan tehny tollasta, mut kukaan ei vaan oo vielä korjannu sitä.

  14. Mä en periaatteessa pelkää hissejä joten oli avartavaa kerran huomata työpaikan hissni jumahtaessa (ihan vain muutamaksi sekunniksi ihme narinan kera) kuinka kuitenkin syke hyppäsi korkeuksiin ja sydän kurkkuun. Enkä tiedä miten olisin handlannut pidemmän tilaisuuden jumiutuneessa hissikorissa, voi hyvinkin olla että samaan tyyliin kuin sinä…? :/ Mutta noin niinkuin teoriassa mua ahdistaa enemmän hirveä väenpaljous hississä kuin ajatus sen mahdollisesta jumiutumisesta.

  15. Multa meni nyt tuotearvostelu ihan ohi, kun meinasin kuolla nauruun tätä lukiessa. En halua vähätellä tilannetta, mutta sun kirjoitus on vaan niin hillitön ?

  16. Voi jösses mikä hissikatastrofi! Kaikki sympatiat sinne, aivan kamalaa varmasti :/ Koskaan en ole jäänyt hissiin jumiin, mutta monesti kun matkustan hitaammassa/pienemmässä/kovaäänisemmässä hississä kauhukuvat hissin hajoamisesta kyllä myllertävät päässä. Eli olen kyllä mieleni sisällä kokenut vastaavan, joten tunnen täysin tuskasi! :’D

    Ja vitsit mikä huipputuote, onneksi kirjoitit tästä! Mulla oli aikanaan vakikäytössä muistaakseni L´orealin vastaava, jota rakastin ihan maasta taivaaseen, mutta sitä ei ole enää kaupoissa näkynyt. Nyt tiedänkin, mitä ostan seuraavaksi :)

    1. no siis ei ne ollu mitään tiettyjä, vaan herkkusämpylöillä tarkotettiin tässä yhteydessä mitä tahansa tuoretta Bakeryn tuotetta :D Oli kyllä heikko leipätarjonta sillä kerralla, päädyin sitten johonkin slow-baked maalaissämpyläjuttuun. Ihan hyviä olivat, mutta ei hissiin juuttumisen arvoisia :D

  17. Mua naurattaa edelleen tää hissitarina :’DDD NÄEN VALOA hahahaha! Putosin myös täydellisesti tuolle HUHHUH SAATANA HIRVEETÄ haaaaaaaaaahahahaa. <3 Lav juu bejbe!

  18. *huutonaurua* voi sua ja sun arjen huippuhetkiä :D
    Ei oikeesti sais nauraa toisen oikealle jänskähädälle, mut en voinu mitään, kun sä kirjoitat niin hyvin. Muksut vieressä räkättivät kaivoskuilulle, joten uppoat myös 2000-luvun genreen!!

    Ai niin joku sananen huulimaaleista. Mulla ei vielä ole, mutta kuten Kikaltsu sanoi, YSL:n rinnalle olis kiva saada joku toinenkin ”tintsi” inasen alemmasta hintaluokasta. Olisikohan sävyjö toivomalla mahdollisuutta vaikuttaa tuleviin sävyvalikoimiin…?

    1. Aina saa nauraa :D ja hei mahtavaa kuulla että sukupolvesta toiseen naurattaa! :D

      Kyllä maahantuoja varmaan palautetta kuuntelee, laita vaikka Rimmel Suomen fb-sivuille viestiä? Mua ihmetyttää miks kaikki sävyt ei tullu Suomeen :o

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.