Pääsiäinen paketissa

Noni, pääsiäisestä selvitty! Jotenkin koko pyhä onnistui tulemaan ihan puun takaa, ainakin siinä mielessä että mitään postauksia en taaskaan ehtinyt loman ajaksi ajastaa. En edes viimeisimmässä jutussa ilmoittanut mitään lomahiljaisuudesta, koska tietenkin taas KUVITTELIN että kyllähän minä ehdin kirjoittaa juttuja varastoon. Hahhah, kyllä sitä on ihminen naiivi.

Oli ihanaa viettää aikaa perheen kanssa pääsiäisenä, vaikka Oulussa olikin joku törkeä takatalvi. Muutaman päivän vierailuun mahtui shoppailua, minireissu mökille, pääsiäismunia, hirvittävän huono ruokavalio, ravintolassa syöntiä, makuunin irtokarkkeja, mämmiä, Monopolia _ilman riitoja_ (ja saatiin jopa sovellettua sääntöjä niin että pelilaudalle mahtui pubi ja perheyritys), visiitti merenrannalle, viiniä ja pään kokoinen lommo yhteen autoon (ei asiayhteyttä, eikä henkilövahinkoja).

Katottiin myös kaks elokuvaa. Toinen niistä oli Lobster, ja oli muuten niin huono että teki mieli tökkiä itteä haarukalla silmään ennemmin kuin katsoa leffa loppuun. Sopii tietty pääsiäisen kärsimysteemaan, että sikäli hyvä. Leffa oli aivan kamalaa tekotaiteellista kuraa höystettynä ylenpalttisella raakuudella. Siis oikeasti, jos leffassa on kohtaus jossa ihmiset huojuu/tanssii täydessä hiljaisuudessa metsässä minuuttitolkulla ilman mitään vuorosanojakaan, niin eihän se kovin hyvä voi olla. On tietysti mahdollista että olen vain jotenkin pässi tai olin väärässä mielentilassa, mutta loppuun saakka en kyseistä teosta saanut saateltua. Ilmeisesti dystopiagenre ei ole mun juttu. Sitäpaitsi koin tärkeäksi alkaa puuhata hodareita muille katsojille kesken elokuvan, koska kyseinen leffa oli mun valitsema ja sillä perusteella ajattelin ettei mun pisteet olleet perheen sisällä kovin korkealla. No hodarisämpylöitäkin oli sitten liian vähän ja lisäksi olin onnistunut valitsemaan kaupasta maailman tulisimman ketsupin, joka korvensi sisuskaluja mennen, tullen ja palatessa. Tulisuusaste havaittiin tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun ketsuppia oli käytetty hodareihin yhtä hövelisti kuin perusHeinzia. Seuraavana päivänä intialaisessa ravintolassa kyseltiinkin sitten, että kuinka tulinen tää keskivahva annos on verrattune Felixin Hellfire-ketsuppiin :D

Toinen leffa oli hyvin extemporepäätös. Keksittiin tämä leffaanlähtöidea 20 minuuttia ennen elokuvan alkua ja oltiin siinä vaiheessa 10 kilometrin päässä lähimmästä elokuvateatterista (ja mulla oli höppelöhousut jalassa). Ahtauduin farkkuihin, kaahattiin kahdella autolla elokuvateatteriin ja soiteltiin matkan aikana toisillemme yrittäen päättää MITÄ leffaa edes mennään katsomaan. Vastakkain oli joku räkäscifikauhupläjäys eli Life ja parhaan elokuvan Oscarin voittanut Moonlight. Voitte varmaan arvata kumpi mua kiinnosti…tätä Jaakobin painia käytiin vielä tiskilläkin mutta päädyttiin luojan kiitos siihen Moonlightiin. Vaatii muuten tietynlaista kylmäpäisyyttä väitellä leffavalinnasta tiskillä klo 20:46 kun molempien leffojen alkamisaika oli 20:45. Joka tapauksessa, Moonlight oli loistava. Erilainen, verkkaisesti etenevä, dialogiin pohjautuva, mielenkiintoinen ja ihana. Ja parempi kuin La La Land. Suosittelen. Lobsteria suosittelen pahimmille vihamiehillenne.

Nyt yritän päästä takaisin arkeen kiinni. Oon tehnyt vähän korjauksia ruokavaliooni tässä kevään aikana, mutta ne jutut lensi ikkunasta ulos heti kun pääsin kotikonnuilleni. Nyt pitäisi päästä takaisin kärryille. Aika hyvin sujuu, söin nimittäin tiistaina ihan fiksusti ja VASTA keskiviikkona menin Mäkkäriin. Ihailtavaa mielenlujuutta, etten sanois.

Mites teidän pääsiäinen sujui?

Continue Reading

Essence My Must Haves, osa 2

Muistatte varmaan kun viikko takaperin kirjoittelin teille essencen uusista My Must Haves -palettiaihioista ja niihin ostettavista meikkituotteista? No niinhän siinä sitten kävi, että lietsoin itse itseni ostohysteriaan ja heti alkuperäisen jutun julkaisupäivänä marssin pankkikortti tanassa läheiselle Tokmannille tyhjentämään essencehyllyä. Tyhjät paletit ja niihin saatavat napit vakuuttivat mut niin totaalisesti että suuruudenhulluudelta ei ollut välttyminen.

Mulla ei oikein ollut suunnitelmaa siitä mitä sävyjä haluaisin, lähinnä menin katsomaan livenä eri vaihtoehtoja. Koska tuotteet ei maksa paljon mitään, en sitten hyllyjen edessä ihmeemmin jäänyt valkkaamaan vaan otin innosta hikisiin kätösiini vähän kaikkea mikä näytti kiinnostavalta. Ostin sitten lopulta myös neljän ja kahdeksan napin paletit, koska aattelin että sitten on helppo muokata paletteja tarpeen mukaan, ja samalla on helppo säilöä niitä nappeja jotka eivät aktiivisessa käytössä ole. Kätevämpi ne on napsutella tyhjään palettiin talteen kuin pitää irrallisina pyörimässä siellä täällä. Nyt mulla on siis molempia tyhjiä paletteja kahdet kappaleet.

Ostin viisi luomiväriä ja kaksi poskipunaa. Ylärivin sävyt vasemmalta oikealle ovat Apricotta, Raspberry Frosting ja Cotton Candy. Keskirivillä on Black is Back sekä Miss Foxy Roxy. Alarivin sävyt ovat poskipunia, shimmerinen yksilö (vasemmalla) on Strawberry Smoothie ja mattaversio on It’s Berry Time.

Ylläolevassa swatch-kuvassa on Apricotta, Cotton Candy ja Raspberry Frosting. Kaksi ekaa ovat satiininhohtoisia ja aika samankaltaisia keskenään. Apricotta on shampanjansävyinen ja lämpimämpi kuin viileänvaalea Cotton Candy. Raspberry Frosting näytti pelottavan glitteriseltä pannussa, mutta kuten edellisessä jutussa esitelty korallisävykin, tämäkin oli överikimalteleva vain päältä. Pyyhin päällimmäisen kerroksen pois ja alta paljastui maltillisemmin pirskahteleva vadelmanpunainen söpöliini. Sopisi ehkä poskipunaksikin!

Black is Back on mattamusta, vähän kuivahko ja hailakka luomiväri jonka ostin lähinnä rajauksia varten. Pronssisen Miss Foxy Roxyn valkkasin vähän puolihuolimattomasti mukaan, mutta HERRANJUONES miten hieno se onkaan! Multa pääsi suusta sellainen spontaani ”…MITÄ?!” kun pyyhkäisin Foxy Roxya kämmenselälle. Pigmenttiä on ihan hurja määrä ja koostumus on ihanan pehmeä ja samettinen! Ihan mieletön, suosittelen lämpimästi.

Siinä vielä poskipunatkin. Strawberry Smoothie on mun iholle vähän turhan kylmäsävyinen, mutta kaikkea pitää kai koittaa…mattainen It’s Berry Time on suorastaan liian pigmenttinen, tän kanssa saa olla aika varovainen. Suosittelen hyvin harvaa ja pörheää sivellintä, tai tuloksena on vaikeasti häivytettäviä väriplänttejä poskilla :D

Muokkasin nyt mun arkipalettia niin, että mukana on valkoinen viimeistelypuuteri, varjostuspuuteri, viisi kivointa luomiväriä ja musta luomiväri rajauksia varten.

Neljän napin paletissa on korostuspuuteri ja kolme poskipunaa.

Loput luomivärinapit jemmasin toiseen kahdeksan napin palettiin ja yksi neljän napin paletti jäi tyhjäksi.

Molemmat paletit ja 7 uutta sävyä kustansivat yhteensä pyöreät 17 euroa. Ei paha :) Ehkä nämä swatchit ja jorinat auttaa teitä valinnoissanne mikäli päädytte näitä hommaamaan. Toivottavasti sävyjä tulee lisääkin vielä, koska kuten tiedämme, enemmän on enemmän (ja mulla on yks paletti tyhjänä) :D

Translation: Remember when I showed you essence My Must Haves palettes? Well, I went back for more :D

Continue Reading

NCLA Pressed Collection Swatches

Nyt kun terveysruoka, puhtaat raaka-aineet, erilaiset tuorepuristetut mehut ja raakaruuat ja kaikki tämmöset ituhippi-ihanuudet on hienosti pinnalla, ei ole mitään syytä miksei tämä trendi voisi näkyä kynsilakoissakin! NCLA:n Pressed-kokoelma on saanut inspiraationsa juurikin tuorepuristetuista terveysmehuista.

(Itekin muuten lähin vähän tähän juttuun mukaan ja tein mm. lehtikaalisipsejä. Maistuivat palaneelle leivinpaperille ja vanhalle kaalille. Koko kämppä lemusi kaalikaasulta tuntikausia. Dippi oli hyvää.)

24 Carrots, crelly, 3 coats

24 Carrots on vaaleahko mutta päräyttävän kirkas oranssi crelly. Koostumus hieman jellymäinen eli vähän tahmea. 3 kerrosta. Ihanan piristävä ja iloinen!

Banana Almond Blonde, creme, 4 coats

Banana Almond Blonde on hyvin vaalea keltainen creme. Raidoittuu tosi helposti, työläs yksilö. Lakkasin lopulta neljä ohutta kerrosta.

Low Cal, So Cal, crelly, 2 coats

Low Cal, So Cal on superkirkas kylmä punainen crelly. Todella miellyttävä koostumus! Lakkasin 2 kerrosta, jolla tämä jäi vielä hieman läpikuultavaksi, mutta niin on tarkoituskin.

Fairykale Ending, creme, 2 coats

Fairykale Ending on murrettu harmaanvihreä creme. Täyteläinen, ihana koostumus. Tämä oli yllättävän kiva siihen nähden että en yleensä ollenkaan sporttaa näitä vihreitä! Itseasiassa mulla on nytkin tää kynsillä :) Tasan vihersmoothien värinen!

Sweet as Agave, jelly, 3 coats

Sweet as Agave on vaalea nude jelly. Hieman raidoittuu ja siksi lakkasin 3 kerrosta. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen, koska lakka on ihanan kiiltävä ja sävy on tosi kaunis. Tämän ei ole tarkoituskaan olla täysin peittävä, joten kolmellakin kerroksella jää läpikuultava tulos. Tällä saa sellaiset mannekiininukkekädet :D

Avocado Bravado, pearly shimmer, 3 coats

Avocado Bravado on vaalea harmahtava mintunvihreä, mukana hienojakoista helmiäisshimmeriä. Erikoinen sävy, näitä näkee harvoin! Koostumus oli ihan hyvä, ei ollut rasittava mutta sen verran tuli raitaa, että 3 kerrosta päädyin lakkaamaan.

Tämä kokoelma on nimenomaan kokonaisuutena ihana. On helppo tavoittaa se terveysmehuinspiraatio näiden sävyjen takana. Harmaina päivinä oli kiva lakkailla tällaisilla! Mun suosikki on Fairykale Ending, koska se on niin erikoinen ja jännä ja koostumuskin oli niin hyvä. Myös 24 Carrots viihtyi mun kynsillä useamman päivän. Kokoelman heikoin lenkki on Banana Almond Blonde harmillisen työlään koostumuksensa vuoksi.

Kokoelma on nyt myynnissä CesarsShopissa, josta lakat sain. NCLA-lakkoja myydään myös Sokoksilla (tosin valikoima on siellä pienempi kuin Cesarsilla).

Iskikö teihin?

(Lakat saatu.) 

Continue Reading