Miksi aina minä

picture polish salt water

Mä tarvisin jonkun henkilökohtaisen avustajan tai edunvalvojan tai holhoajan kun ei tästä tavallisesta elämästä näytä tulevan yhtään mitään. Perjantaina mun piti vetää sellainen koulutustyyppinen tilaisuus töissä klo 8:30 ja ajattelin jo edellisenä iltana, että olispa kyllä karseaa jos sattuisi nukkumaan pommiin. NOH KAPPAS VAAN, heräsin 8:05. Se on jännä miten sitä tietää nukkuneensa pommiin jo ennen kuin ehtii katsoa kelloa. Räjäytin itseni ylös sängystä, kaavin päälleni ensimmäiset käsiin osuneet vaatekappaleet (harmittavasti käsi osui ensimmäisenä likapyykkiin, mutta sen asian rekisteröin vasta töissä kun näin paidassa olevat tahrat ja haistoin itseni..), syöksyin alakertaan, ruokin koiran heittämällä nappulat kuppiin ja raejuustopurkin lutsivoltilla lattialle, harjasin hiukset ja pesin samalla hampaita (tässä kohtaa vanhan rumpalin motoriikasta oli kyllä hyötyä) ja rynnin autoon ihan maantiekiitäjänä. Olin töissä reteästi minuuttia ennen tilaisuuden alkamisaikaa ja tulin tervehtimään osallistujia vessaharjan näköisenä ja tyynyn kuva naamassa. Itse tilaisuus oli aika ruumiistairtautumiskokemus enkä siis paljoakaan höpinöistäni muista, ja veikkaan että kukaan osallistujista ei tajunnut sitäkään vähää. Tilaisuuden jälkeen pitikin lähteä kaahaamaan takaisin kotiin käyttämään koira ulkona, kun en aamulla sitä ehtinyt tehdä. Sain onneksi työkavereilta aamiaiseksi sitruunakakun palasen. Se oli ekalla haukulla oikein hyvän makuinen ja sitten tiputin sen lattialle. No, sain maistettua sentään. Rieha oli kotona onneksi siivonnut sen raejuustoräjähdyksen, jotain hyötyä siis Riehastakin joskus on. Juoksin koiran kanssa karseeta munaravia peruslenkin (oli muuten kirjaimellisesti juosten kustu) ja sudin takaisin töihin, ja loppupäivä menikin räjähtänyttä aikataulua paikkaillessa. Tosi semmonen rentouttava aamu.

picture polish salt water
.

Viikonloppu meni kaverin polttareissa humpatessa, ja siksi ei postauksiakaan ilmestynyt. Maanantaina olin aivan valmis ottamaan uuden viikon avosylin vastaan, heräsin ajoissa, hyvillä mielin lähdin töihin ja nakkasin taloyhtiön sekajäteastiaan iloisessa kaaressa sekä koirankakkapussin että auton avaimet.

Siinä ois heikompaa väestönosaa voinut alkaa kevyesti vituttaa. Ja alkoikin. Voin kertoa että ole mitään hyötyä olla täsmällisesti aikataulussa siinä vaiheessa kun täyden sekajäteastian _pohjalla_ kimmeltää auton avaimet. Semmosta aikataulua ei olekaan mikä sen kestäis, eikä psyykettä.

.
.

Ajattelin ensin että no ei tässä mitään, pyydän apua joltakulta minua pidemmältä ihmiseltä ja homma hoituu. Harmi vaan että taloyhtiössä ei ollut ketään paikalla ja kaduillakin kulki pelkkä tuuli. Siinä saa aika tavalla joogata jos aikoo tämmösellä 160 cm varrella yltää roskiksen pohjalle kurottamaan ja vaikka mä kuinka olin asanoissa ja vedin napaa selkärankaan niin ei siitä tullut lasta eikä banaania. En päässyt lähellekään avaimia, mutta jouduin ottamaan epämiellyttävän läheisen katsekontaktin etanaan ja sotkin vaatteeni aivan totaalisesti pihkaan ja johonkin muuhun eloperäiseen mähmään, jonka alkuperää en edes halua tietää. Siinä vaiheessa alkoi jo mennä pata jumiin ja juoksin takaisin kotiin hakemaan jotain kättä pidempää. En oikein osaa selittää sitä ajatusketjua jonka lopputuloksena palasin roskakatokselle vasaran kanssa. Ei se kyllä kovin voittava konsepti ollut.

.
.

Tässä vaiheessa huomasin pahaa-aavistamattoman mummelin viereisen taloyhtiön pihalla ja säikäytin hänet pahanpäiväisesti juoksemalla kohti vasaraa heiluttaen. Sain kuitenkin asiani selitettyä ja mummeli lähti hakemaan apujoukkoja. Ilmeisesti valinnanvaraa ei juuri ollut, koska hän palasi takaisin mua lyhyemmän papparaisen kanssa, joka oli arvatenkin nähnyt molemmat sodat ja oli ketterä kuin kirjahylly. Tilanne oli kaikin puolin absurdi, sillä pappa ei puhunut mulle sanaakaan koko aikana, lähti vain suinpäin sohimaan roskista sauvakävelysauvalla aivan järkeä vailla. Mä oikeasti odotin koko ajan että mulle kerrotaan että olen piilokamerassa. Sauvasohimisesta ei juuri tulosta tullut mutta pappa ei myöskään reagoinut millään tavalla mun ehdotuksiin avainten olinpaikan tarkastamisesta, sauvan kumitupin poisottamisesta tai ylipäänsä jollain tavalla koordinoidusta toiminnasta. Lopputulema oli se, että tuuskasin papan kanssa samalla neliömetrillä kiusallisen lähekkäin pari pitkää minuuttia ja lopulta mulla oli ne hiton avaimet kädessä. Pappa lähti pois sanomatta mitään. Kovasti kyllä kiittelin.

Kiva oli sitten olla töissä jätteenhajuisena ja pihkan peittämänä. Hitto mitä ydinasekamaa se pihkakin on, sillä varmaan liimais vaikka tapetit seinään ja tulos säilyis äidiltä tyttärelle. Ainakin mun mekko liimaantui todella aggressiivisesti rintakehään. Unohtakaa ne tissiteipit iltapuvuista, pihka hoitaa homman!

.
.

Mä en oikein tiedä mitä pitäisi loppuviikolta odottaa. Taidan vetää kaikki töpselit irti seinistä ja heijata itseäni nurkassa.

Ai niin, kynsillä on edellisessä postauksessa esitelty Picture Polishin Salt Water. Leimat on MoYoun seilorilaatoista ja ne on leimattu Picture Polishin uudella kirkkaalla jättileimasimella, joka on PALJON helpompi käyttää kuin pienemmät kirkkaat leimasimet. Mutta siihen asiaan palaan joskus seuraavassa jaksossa, kun olen hieman koonnut itseäni.

Pysykää turvassa, ystävät. Maailma on uhka.

P.s. Miten pihkan saa pois vaatteista? Ei ainakaan pesemällä, sen totesin jo.

(Leimasin saatu CesarsShopista.)

Translation: Picture Polish Salt Water continues to wow me and the new humongous clear stamper (press sample) doesn’t fall far behind either. Works like a charm!

Kurkkasitko jo nämä?

48 kommenttia

  1. Voi ei, mitä tapahtumia! Ei käy kateeks ei. Se nurkassa heijaaminen voisi olla turvallinen vaihoehto ;)
    Mutta kyllä toi sun taito kirjoittaa on niin loistava, kiitos aamun nauruista :D

  2. MÄ KUOLEN! Mun mies väittää aina mua sähläksi ja käskee ottaa rauhallisesti, mutta silti mulle ei koskaan tapahdu mitään. Viime viikolla naureskelin Minäkö keski-ikäinen blogin Tiialle, että en voisi koskaan olla lifestyle-bloggaaja, koska mun elämässä ei oikeasti tapahdu yhtään mitään kirjoittamisen arvoista. Samana aamuna kun Tiia oli melkein heittänyt voltit portaissa, kun päätti keskittyä enemmän kuppikakkuunsa. Tän sun tekstin jälkeen päätin, että aina kun mun mies alkaa väittämään mua sähläksi, kaavin esiin sun tai Tiian postauksia. :D

    Mut hei kynnet on upeat, love!

  3. Voi ei, kyllä on elämä taas kaltoin kohdellut. Kynnet on toki hienot. Pihka taitaa liueta öljyyn, sitä vois kokeilla. Sitten tietty tahranpostoainetta, että saa öljyn pois… Ei oo siis helppoo.

  4. Mä kuolen nauruun. Työkaverit pitää mua varmaa vähä-älyisenä (jos eivät sitä aiemmin ole jo pitäny) ku hirnun tässä ääneen itekseni. Sulla ei oo kyl tylsä elämä :D

  5. Apua! :D Kuulostaa ihan mun päivältä! Mulla oli eilinen taas tätä luokkaa, että huh heijaa! Mut kiva tietää, etten ole ainoa, jolle sattuu ja tapahtuu ;) Ainakaan elämä ei ole tylsää, mut myönnetään, osan näistä päivistä skippaisin kyllä enemmän mielelläni…

  6. Voi Emma, sä olet ihan paras! Nauroin itseni ihan kipeäksi XD Parasta näissä sun jutuissa on, että sä et vaan lannistu ikinä! <3
    Mäkin saan vihdoin mun Salt Waterin, mahdollisesti ensi viikolla!

    1. ihana kommentti, mä en ollenkaan osannut ajatella tätä siltä kantilta että mä en lannistu ikinä! :D taidan tatuoida ton itteeni.

  7. Voi apua! Oli pakko naamioida töissä hallitsematon naurunpyrskähdys yskimiseksi eikä siitä sitten meinannutkaan loppua tulla. Voit siis lohduttaa itseäsi, että ainakin tämä kommellusten jakaminen on ilahduttanut kanssaihmisiä. :D Ja aivan ihanat kynnet!

  8. Sä oot kyllä ihan mahtava :D Pihkan poistoon kannattaa kokeilla rasvaa, niin kuin joku tuossa ylempänä sanoikin. Ihan vaikka ruokaöljyä, sillä liuottelet pihkan pois ja huuhtelet lämpimällä vedellä, ja sen jälkeen päälle sappisaippuaa tai jotain tahranpoistoainetta ja pesuun.

    Tuosta leimasimesta tulikin mieleen, että olisiko mahdollista että tekisit jonkun sellaisen leimaaminen for dummies-tyyppisen postauksen? Joo, onhan niitä netti täynnä, mutta lähinnä kaipaisin sellaista what to buy-ohjeistusta jos on aloittelijana liikenteessä. Ostin joskus aikoinaan jonkun mysteerimerkkisen leimaussetin, katsoin tyyliin kaikki ohjeet ja videot ja ei, ei vaan onnistu. Veikkaan, että vika on välineissä, koska itsehän en mitenkään voi olla onneton… ;) Ja nyt kun valikoimaa on miljoona kertaa enemmän kuin mitä silloin kun leimaaminen oli uusi juttu, niin olis kiva jos sun kaltainen guru kertois että mitä kannattaa hankkia. Koska tällä hetkellä mieluummin vesimarmoroin (!!) kuin edes lähden opettelemaan leimamista… :D

    1. jotenki ei tuntunu kovin mahtavalta :DD Hei kiitos vinkistä, pitää urakoida joku päivä. En oo toistaiseksi oikein motivoitunut asiaan ku ärsyttää niiden vaatteiden näkeminenkin…

      Okei toi on jo aika paha tilanne jos mieluummin vesimarmoroit :D mä oon itseasiassa miettinytkin jotain ton tyyppistä postausta, mutta se kyllä melkein vaatis videomateriaalia kun sitä leimausta on niin vaikea kuvata tai kuvien kautta selittääkään. Koitan selvitellä miten saisin helpoiten videohommat toimimaan!

      1. Joo tiedän ton tunteen. Kyllähän sitä järki sanoo että parempi olisi tahrat putsata ja reiät korjata heti kun niitä tulee, mutta mutta… Pihkassa on kyllä se hyvä/huono puoli, että se ei todellakaan karkaa minnekään vaikket heti motivoituisi. :D

        Kiitos, se olis ihan mahtavaa :) Koska olen aivan ummikko, en uskalla lähteä ostamaan mitään leimausvälineitäkään. Jos tekisin (taas) hutiostoksia, niin luovuttaisin lopullisesti… Ja siksi olisi kiva saada sulta jotain vinkkejä, mitkä on sun omia lempparivälineitä ja mitä suosittelisit tällaisen onnettoman hankkivan :D

  9. Jokseenkin lohdullista, et muillekin tapahtuu. Luin nauraen ja melkee itkien, toi vois niin sattuu myös miulle ?

  10. Voi ei :D Ei sais nauraa, mutta täytyy kyllä myöntää, että toi mummeli-kohta oli mulle jo liikaa, ei voinut muuta kuin puhjeta nauruun. Tsemppiä loppuviikkon ;)

  11. Outs, taas sulle on kyllä sattunut >.< Tsemiä kuitenkin alkaneeseen viikkoon, kynnet ovat sentään jälleen kerran kohdillaan <3

      1. Ja jos sivuluisu jatkuu, niin ainakaan ei blogista materiaali lopu ;) Näitähän on siis hillittömän hauska lukea, mutta välillä melkein tulee jo paha mieli, et miten sua koetellaan. Huh. Mut oon kyllä tän postauksen ottanu opetuksen kannalta ja kuljetan autonavaimia kotoa lähtiessäni niin, puitteet tälläselle katastrofille olisi olemassa munkin aamuissa..

  12. IHANAT KYNNET <3! Kamala päivä, montakin – vaikka nöin lukijan kannalta hauskaa luettavaa (minuakin on sähläriksi syytetty, mutta jäin selvästi toiseksi ;) !)
    Pihkasta joku tais joskus kertoa, että voi auttaa…? Siitä vaan taitaa jäädä omakin jälkensä ainakin herkempään vaatteeseen eli varovaisuutta suosittelen, ettei tule lisää postattavaa… parempaa tätä viikkoa toivotellen, Pöivi

    1. kiitos! joo oli aika raskaita hetkiä mut kaikesta selviää :D

      Tässä on kyllä katastrofin ainekset kasassa ku alan säätää voin, öljyn, kynsilakanpoistoaineen ja tahranpoistoaineiden kanssa :’D

  13. Ei hitto tota sun elämää :D Hirnuin vedet silmissä tätä lukiessa ja esimieheni tuli ihmettelemään et mikäs nyt noin hauskaa on, niin enhän mä voinut muuta ku kehottaa häntäkin lukemaan tän sun postauksen ja niin me naurettiin sun epäonnelle täällä yhdessä :D Voi apua ja anteeksi! P.s Kynnet on kauniit ja Salt Water on ihana <3

  14. Voi ihana! :D ♡ Täällä kans toinen epäonnen lapsi ja koheltaja,miten sitä on ees selvinny hengissä näin kauan.. :D

Vastaa