Kosmetiikkakaaosta selättämässä, osa 2

Edellisessä epäjärjestystä käsitelleessä jutussa kirosin kaappien syviä ja hankalia hyllyjä, jotka ovat epäkäytännöllisiä sekä kosmetiikan että vaatteiden säilyttämiseen. Moni ehdottikin hyllyjen muuttamista vetolaatikoiksi, mutta budjetti ei venynyt elfan tyyppisten ratkaisujen hankintaan. Sitten sain kuitenkin kaverilta muuttotyhjennyksen yhteydessä Ikean Antonius-korihyllyjä neljä ”tornia” ja olin niin mielissäni että meinasin haljeta! Mitatkin täsmäsi mun kaappeihin. Yksi hyllykkö vie noin puolet kaapin korkeudesta, joten laskin että saan yhden kosmetiikkakaappiin, yhden siivouskaappiin ja kaksi päällekkäin vaatekaappiin.

Haettiin hyllyköt Sissin kanssa ja Sissi paukutti hyllyköt kumivasaran avulla palasiksi ja nippuun (ja osti siinä sivussa kaveriltani hermeettisen kokoisen taulun, mutta se on toinen tarina). Sitten vaan auto täyteen ja hyllyköt kotiin ja juhlimaan sitä kuinka oon strong and independent woman.

Kai tää ois jossain todellisuudessa voinut mennä niin, että olisin koonnut korihyllyt, laittanut ne kaappiin, täyttänyt laatikot kosmetiikalla ja esitellyt blogissa organisoitua kosmetiikkavarastoani. Mutta koska nyt puhutaan mun elämästä, niin reisillehän se meni.

Ensimmäinen ongelma tuli jo kokoamisvaiheessa. Metalliset rimat piti laittaa sivulaitojen väliin pitämään hyllykön kehikon koossa. Helppoa, ei ruuveja eikä mitään. Osa rimoista upposi paikoilleen kuin vanhaan ihmiseen mutta osa ei loksahtanut kohdilleen vaikka mitä perkelettä ois huutanut. Ensin meni maltti ja sitten rima. Sain siis halkaistua tuollaisen metalliväkäsen irtipoikki ja toki vielä niin, että puolet väkäsestä on riman sisällä. Pysyvästi.

Seuraavia rimoja en yrittänyt enää nitkuttaa tai työntää paikoilleen, vaan hakkasin ne vasaralla kohdilleen. Veikkaan että purkamista nää ei enää käsittelyni jälkeen kestä. Tosin suurempi huoli lienee se kuulovaurio, jonka itselleni (ja naapureille) aiheutin hakkaamalla metallikiskoja tavallisella vasaralla. Se kumivasara ois ollut ehkä ihan jees.

No mutta, yksi rikkinäinen ja yksi ehjä kehikko koottuna tyhjensin kaksi kaappia kehikoita varten. Tuli vaan pari muuttujaa. Joku saatanan neropatti on keksinyt, että kaapin viidestä hyllystä vain kaksi on irrotettavia ja muut kiinteitä. MIKSI!!! Arvatkaa vaan olinko tajunnut tätä ennenkuin tyhjensin koko helvetin kaapin. Siinä meni se mun ajatus a) kosmetiikkakaapista b) siististä vaatekaapista.

Infernaalinen vitutus alkoi hiipiä ohimoon, mutta pidin itseni rauhallisena ja muutin joustavasti suunnitelmaa: laitan korihyllykön kaappiin, jossa on vain vaatetanko.

Paitsi että EN NÄKÖJÄÄN LAITAKAAN.

Tässä kohtaa latelin ilmoille kaikki tietämäni kirosanat. Haluaisin ensinnäkin haastaa noiden kaappien suunnittelijan oikeuteen ja toisekseen heittää nuo korihyllyköt parvekkeelta, mutta ei ne varmaan mahtuis siitä parvekkeenkaan ovesta.

Ehkä ei ois ihan näin iso tatti otsassa, jos olisin huomannut hylly- ja saranaongelmat ENNEN kuin tyhjensin kaapit ja kasasin tilaa vievät korihyllyköt. Luovutin ja menin lattialle makaamaan ja miettimään elämän ihanuutta.

Tässä vaiheessa Riehakin katsoi järkeväksi tulla apuun ja tuli makaamaan mun päälle ja hönkimään naamalle. Kiitos.

Tää huone on nyt niin sekaisin ja täynnä, että en esimerkiksi pääse käsiksi mun työpöytään lainkaan. Kirjoitan nytkin tässä lattialla, puristuneena sivupöydän ja korihyllykön ja koiran väliin. Kello on miljoona, en ole syönyt, pyykit mätänee koneeseen ja korvissa soi. Tekis mieli heittää joku käsikranaatti olan yli tähän huoneeseen.

Mitäs sitä sitten keksis?

Translation: sometimes everything works out just the way you want. And sometimes it really, really doesn’t.

Kurkkasitko jo nämä?

19 kommenttia

  1. Mulla ei hermo kestä minkään mööpelin kasaamista, ei kerta kaikkiaan. Tulisi kyllä itku ja parku ja hammasten kiristys heti, kun jokin menisi vinksalleen ja ainahan menee. Nostan hattua, että ryhdyit hommaan:)
    Ja ryhmäkannetta vaan kehiin huonoa suunnittelua vastaan;)

  2. Ai että kun tuollaisia päivä osuu kohdalle… Päässä humisee ja jos olisi se käsikranaatti – taatusti sitä käyttäisi! Itse ole kirveellä ja vasaralla tuhonnut yhtä sun toista raivopäissäni. Lattiassa olevia reiät kertovat kohteen ohi menneistä hudeista. :D
    Jotenkin kuitenkin lohdullista lukea, että muillakin on tuollaisia päiviä, kohtalotoverien löytäminen lohduttaa, haha.
    Voi tuota hauvelia, hän selvästi huomasi tuskasi ja lempeällä katseella yritti ottaa osaa. Tsemppiä mitä ilmeisimmin vielä jatkuvaa koitokseen. :)

    1. Kiva kuulla että jollain muullakin menee joskus kuppi nurin :D mä hakkasin kerran raivopäissäni hajonneen tiskikoneen kanteen kunnon reiät vasaralla. Mut puolustaudun sillä että siinä vaiheessa kone oli jo roudattu pihalle kaatista odottamaan eikä henkilövahinkoja sattunut :D

  3. ”Tekis mieli heittää joku käsikranaatti olan yli tähän huoneeseen.” Kiitos tästä mielikuvasta, nyt vaan räkätän täälä… :D

  4. Voi ei, kylläpä vastustaa. Toimiskohan noihin kaappeihin kaapin seinään kiinnitettävät kiskot koreille. Meillä oli vanhassa kodissa semmoiset. Ei siis sitä telinettä, vaan ne kiskot korille. Silloin ei hyllyt ja saranat haittaisi.

  5. Varovasti täältä sivusta huutelen, et jokin pehmuste siinä vasaran ja metallin välissä olis ollut hyvä kun sitä kumivasaraa ei ole käytettävissä…..vaikka pala pahvia tai jotain. Miksiköhän mä en lainannut omaani? En jotenkaan ajatellut asiaa niin pitkälle, vaan mun mielestä homma oli pulkassa kun olin osani tehnyt:D Sori.

    Täällähän meni sit taulun kanssa tunnetuin seurauksin, kun olin katkassu yhden poranterän ja seinään jäi karseat jäljet siitä, lapsi totesi tyynesti ”no nyt ainakin näkee, mihin kohtaan pitää porata sit kun on kunnon terä”. JEP. Tota taulua ei voi ikinä enää siirtää mihinkään tai pitää maalata koko seinä.

  6. Voi ApuWa ja anteeksi, tää ei tietty oo naurun asia, mut silti nauratta :D. Hyvähän sitä on täältä ruuduin takaa naureskella. Siis tota korihäkkyrää ei saa noihin kaappeihin ku irrottamalla saranat kaapista… voi kiesus mikä homma. Kaikki sympatiat on kyllä sun puolella! Nyt sun tarttee löytää joku avulias kaveri tuohon hoitaan homma loppuun asti, sillä yksin sä et tosta selviä. Tsemppiä!

    1. Siis tiäkkö ees se saranoiden irrottaminen ei auta, koska kaappi ei mene kiinni jos häkkyrä on sisällä kaapissa, kun saranat ei sitten mahdu liikkumaan. ARRRGGGHH.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.