Hengissä vielä

Kyllä ei taas asiat menny suunnitelmien mukaan, huoh. Valittelin jo 2,5 viikkoa sitten että sain flunssan juuri siinä vaiheessa, kun vanhassa kämpässä pakkaushommat olisi pitänyt olla kuumimmillaan. No, mähän olen EDELLEEN kipeä! Tiedän että flunssa voi jatkua viikkoja ilman että se on mitenkään epänormaalia, mutta en muista mitään toista kertaa jolloin olisin flunssan vuoksi ollut _työkyvytön_ viikkokausia.

Olin aluksi sairaslomalla sellaisessa normiflunssassa neljä päivää (plus siihen väliin osunut viikonloppu, eli yhteensä 6 päivää sairastamista). Sitten palasin töihin, olo oli puolikuntoinen mutta kuitenkin sellainen että aattelin olevani tervehtymässä. Ehdin olla yhden päivän töissä, torstain, ja heti pe-aamuna heräsin kovaan kurkkukipuun sekä siihen, että ääntä ei tullut pihaustakaan. Menin silti töihin, mutta olo huononi niin radikaalisti että lähdin pois parin tunnin jälkeen. Seuraavana aamuna eli lauantaina oli muutto, ja heräsin muuttopäivään kuumeessa. Kurkku oli niin kipeä, että ITKIN kun yritin nieleskellä. Sain syötyä vasta sitten kun 800g Burana alkoi vaikuttaa ja silloinkin pystyin nielemään vain jugurttia. Laitoin hysteerisiä itsesääli- ja avunpyyntöviestejä parille lääkärikaverille, koska en tiennyt oisiko mun pitänyt lähteä päivystykseen angiinamahdollisuuden vuoksi vai voisinko kitua maanantaihin. Sain käskyn syödä särkylääkkeitä maksimiannoksella ja ohjeen lähteä päivystykseen jos tulee kova kuume. Täytyy sanoa että olo oli aika epätoivoinen siinä vaiheessa kun tiesi että muuttoporukka tulee hetkenä minä hyvänsä ja mä oon niin huonossa kunnossa että hyvä kun jaksoin pukea vaatteet päälle. En voinut tietenkään rehkiä yhtään, ja kaikki kommunikointi oli ihan onnetonta pihisevän ääneni kanssa. Iso kiitos siis muuttoporukalle avusta ja kärsivällisyydestä…

Muuton jälkeen oon käynyt lääkärillä kahdesti ja ollut sairaslomalla koko tän ajan. Olin lähes täysin ilman ääntä melkein viikon. Yskä oli niin hirvittävä, että nukuin keskimäärin 2-3 tuntia yössä ja senkin puoli-istuvassa asennossa sohvalla. Heti kun menin makuulle, sain yskänkohtauksen johon pelkäsin tukehtuvani. Ihan karseeta! Unenpuute ja se aivan infernaalinen kurkkukipu otti kyllä ihan tosissaan psyyken päälle. Edelleen mulla on kurkkukipua, nuhaa, yskää ja ääni painuksissa. Oon ollut niin hirvittävän kipeä, että päivät on menneet aikalailla sohvalla maatessa ja niinpä täällä huushollissa on edelleen tavaroita hujanhajan ja asiat kesken. Yllättävän hyvin silti asiat on lutviutuneet ja muuttolaatikot tyhjentyneet olosuhteista huolimatta. ONNEKSI olin myynyt melkein kaiken ylimääräisen kaman jo etukäteen ja tavaraa ei ihan loputtomasti ollut. Pitäis kyllä vielä ottaa vahinko takas jollain hermeettisellä Ikeareissulla, mutta saa nähdä milloin se onnistuu. Pitää alkaa jo varautua henkisesti. Töihin pitäisi päästä keskiviikkona, ahdistaa jo valmiiksi kaikki se työmäärä mikä siellä odottaa, rästihommat ja KAIKKI. Eih.

Kuvittelin että tässä vaiheessa olisin jo päässyt ihan kunnolla blogihommien pariin, mutta ei toivoakaan. Tänään tosin pystytin kuvauspisteeni, eli askeleen lähempänä ollaan. Valitettavasti kynnet on tuhannen päreinä ja työpöydän pintaa ei edes näy kaiken tavaran alta, mutta ehkäpä muutaman päivän sisään löydän esim kynsiviilan ja pääsen taas elämän syrjään kiinni. Siihen saakka pyydän teiltä kärsivällisyyttä. Ja teetä ja sympatiaa. :D

Translation: I managed to catch the worst flu in the world, to put it mildly. I’ve been sick for 2,5 weeks and still am. And oh I also moved in the midst of all this. I’m so tired! Anyway, I’ll get back to blogging full speed as soon as I can. 

Kurkkasitko jo nämä?

20 kommenttia

  1. Päivä-/ ja viikkokausien sairastaminen on todella kurjaa, varsinkin jos joutuu lillumaan jossain epätietoisuuden rajamailla, että onko mitään valoa tunnelin päässä:( Ei voi kuin toivoa, että helpottaa kohtuu pikaisesti:( Ja muuttokin vielä, no on sulla ollut kestämistä. Voimia!

    1. niinpä, ja siihen vielä lisäksi se ettei pysty ITSE tekemään asioita joita on pakko tehdä vaan joutuu jatkuvasti kinuamaan apua joltain taholta. Argh! Kiitos!

  2. Huh, onpa sinnikäs tauti. :( Peukut pystyyn, että nyt alkaisi mennä koko ajan parempaan eikä takapakkia tulisi, toihan vie voimat ihan täysin ja sitten vielä unen puute tuohon niin huh.

  3. Paranemisia! Itsekin taidan jo neljättä viikkoa olla sairauslomalla – jouduin tosin vatsakipujen takia leikkauspöydällekin pyörähtämään, mutta sinne onneksi pahimmat kivutkin jäivät. Tämä ja ensi viikko vielä parannellaan oloa ja sitten pitäisi olla valmiina palaamaan töihin – pelottaa itseäkin mikä määrä rästihommia on tehtävänä, vaikka akuutit hommat työkaverit ovatkin alta hoitaneet..

    1. Ai kamala!!! Ihan hävettää kitistä jostain flunssasta tuon rinnalla. Onneksi leikkaus auttoi. Voimia toipumiseen!

  4. Kaikki sympatiat saat! Mäkin olin melkein viikon ihan vuoteen oma, ja toista viikkoa sairastetaan täälläki :( On kyllä sitkeä tauti, mut nyt pitää yrittää himmailla ettei tulis mitään jälkitautia. Sillä alkaa vähän tuntua siltä että tästä selvitään elävien kirjoihin.

  5. Melkein tekisi jo mieli sanoa, että tätä ei voi tapahtua kenellekään muulle kuin sulle! :( Toivottavasti alat pikkuhiljaa parantua ja pääset takaisin elävien kirjoihin!
    Mä en edes uskalla ajatella mitä tapahtuis, jos mä saisin tuollaisen kuolemantaudin ja pitäisi olla pidempi aika pois töistä. Mun työ on melkein kuin yrittäjänä olemista, eli ei parane kyllä tulla sairaaksi. :/

  6. Kääk, ei kuulosta kovin kivalta! Hyvä, jos olet tervehtymään päin. Meilläkin on muutto tulossa näillä näkymin marraskuussa ja todellakin toivon pysyväni loppuvuoden terveenä *koputtaa puuta*. Onneksi olet päässyt asettumaan uuteen kotiin!

    1. Joo muutto ja sairastuminen ei tosiaan oo hyvä yhdistelmä, joten toivottavasti pysyt terveenä!
      Kyllähän tässä kotiutuu kun ei voi kotoaan paljo poistua :D

  7. Siis apua, miten sulle aina sattuu ja tapahtuu!:D Todella saat mun kaikki sympatiat ♥♥ Nyt vaan parantelet itsesi rauhassa ja palailet blogin pariin sitten pikkuhiljaa, kun vointi antaa periksi ja kynsiviila löytyy :)

  8. No huh. Pitkä sairastaminen syö miestä myös henkiseltä puolelta. Joskus tuntuu, että v*ttu tää ei lopu IKINÄ. Mutta sen jälkeen oppii arvostamaan terveitä aikoja.. Toivottavasti ne tulee sulle pian takaisin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.