Mulla oli jännä päivä eilen. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, kävin geelikynsikoulutuksessa. Tilaisuudesta saan kiittää mun kampaajaa Outia, jonka käsittelyyn oon uskonut kuontaloni jo kolmen vuoden ajan (enkä muuten vaihda Outia keneenkään!). Outi pyörittää Bombon-kampaamoa Vantaan Tikkurilassa. Bombonista löytyy myös tuccapalveluiden lisäksi solarium, kosmetologipalvelut ja kynsisalonki. Kynsiä Bombonissa tekee Kaja, ja ja Outi järkkäsi Kajan kanssa mulle privaattikoulutuksen (:D) mun kynsiharrastuksesta kuultuaan. Eilen koulutuksessa opettelin tekemään geelikynnet tipeillä, parin viikon päästä toisessa koulutuspäivässä opetellaan sitten huolto ja koristelujen tekeminen.
Mä taas kuvittelin, että oisin joku luonnonlahjakkuus tässä. ”Ei kai se kovin vaikeeta voi olla”. NO VOI SE. Tai siis, tietysti jos rima on matalalla ja kelpuuttaa ranskalaisen manikyyrin joka näyttää silmille vedetyltä leipurinhatulta, ni kai se sitten on helppoa. Kaja oli onneksi todella tarkka eikä päästänyt mitään kardinaalimunauksia läpi sormien. Mallina mulla oli tietysti mun sister from another mother, Helena.
Istuttiin Bombonissa rattoisat 5 tuntia, jonka jälkeen Helenan käsissä komeili tällaiset:
Kynnet tehtiin tipeillä. Helena ei halunnut kovin pitkiä kynsiä ja toiveena oli suhteellisen neliskanttinen muoto.
Muutamia asioita realisoitui mulle aika nopeasti koulutuksen aikana. Ensimmäisenä se, että mä olen ihan surkea viilaamaan kynsiä. Kajan ilme oli todella järkyttynyt kun aloitin viilaamisen, ilmeisesti mä tein parhaani pilatakseni kynnet lopullisesti :D liikaa voimaa, liian vähän koordinaatiota. Lopulta olin niin sekaisin ohjeista etten osannut enää edes pidellä viilaa. Pikkuhiljaa tajusin kuitenkin, ettei viilalla ole tarkoitus porata tietä Kiinaan, vaan vähän kerrallaan muotoilla tai karhentaa kynnen pintaa. There’s a slight difference….:D Toisena tajusin, miksi niin monet geelikynnet näyttää a) lankuilta b) puolipalloilta. Sopivan paksuuden ja muodon saaminen kynnen pintaan on todellakin tekniikkalaji. Seurattiin Kajan työskentelyä tälleen:
Kaja on todella taitava työssään ja mua tietysti harmitti vietävästi, etten ollut samantien yhtä hyvä. Tästä alkaakin masentava harjoitteluvaihe ennen geelikynsien teon täydellistä hallintaa. Masentava siksi, että mun pitäis aina olla kaikessa hyvä HETI. Minäkö muka kärsimätön?
Loppujen lopuksi olen kyllä tyytyväinen ensimmäisiin geelikynsiini. Sain kotiläksyksi käskyn tehdä mahdollisimman monet geelikynnet ennen seuraavaa koulutuspäivää, joka on siis kahden viikon päästä. Koulutuksen hintaan on sisällytetty Kajan tilaamat materiaalit, joten kaikki on valmiina harjoittelua varten. Tänään tulee ensimmäinen koekaniini käymään, ja oon nyt jo aika paniikissa, koska oon näköjään unohtanut jo puolet kaikista välivaiheista ja neuvoista. Juuri nyt mietin kuumeisesti, missä hiton välissä camouflage-geeliä piti laittaa vai pitikö ollenkaan…argh, miksi en tehnyt muistiinpanoja??
Okei mä meen nyt kaivamaan tarvikkeet esiin ja haen Helenan tänne henkiseksi tueksi. Laters!
Translation: My hair dresser Outi was kind enough to organize a gel nail training session for me in her hair salon BomBon. My ”personal trainer” was Kaja, hugely talented lady who was patient with my mess-ups and tried to teach me all the tricks needed. Man it was difficult. In these pictures you see my first gel nails done for Helena. I was quite happy with the end result, but now it seems I have forgotten everything I learned yesterday and I’m supposed to do another set of nails in an hour…oh gosh. Google, here I come.
6 kommenttia
Hei vau! Noi näyttää oikeasti nätiltä. Musta tuntuu, että usein geelikynnet (mitä oon netissä nähnyt), näyttää jotenkin.. kököiltä. Mutta nämä on kauniit :) Ehkä ootkin luonnonlahjakkuus?
Voi kiitos! Mulla on itselläkin ollu joskus aikoja sitten geelikynnet ja ne oli HIRVEÄT. Semmoset paksut puolipallot. Eli mulla on ollu geelikynsistä aika sama fiilis kuin sulla, mutta nyt alkaa mieli muuttua – taitaa salaisuus olla hyvässä kouluttajassa (ja toisaalta kai mun itsepäisessä luonteessa :D)
Mustakin noi näyttää tosi kauniilta ja luonnollisilta! Joskus itsekin miettinyt sitä, että kävis koulutuksen, mutta en kuitenkaan taida haluta sitä. Oon hirvittävän tarkka (mutta en taitava) muotojen suhteen ja viilailisin niitä varmaan loputtomiin enkä silti olisi niihin tyytyväinen. :D Mulle taitaa riittää nämä luonnonkynsien koristelemiset kun omat kynnet kuitenkin kasvaa nätisti ja muille en paljon tee kynsiä. Mielenkiinnolla jään odottamaan kuitenkin lisää postauksia tästä aiheesta. :)
Voi kiitos :) En minäkään itselleni ole geelejä halunnut, mutta ihan hauska niitä on kavereille värkätä. Toki kallista se touhu tuppaa olemaan, halvemmalla pääsee kun pitäytyy kynsilakoissa :D Mä oon tehnyt geelejä kymmeniä käsipareja, mutta koska en muista ikinä kuvata ”asiakkaiden” kynsiä, on geelikynsien osuus jäänyt blogissa varsin vähäiselle huomiolle…koitan tsempata :)