Mun kontribuutio kynsihommissa on tarjota Emmalle lähinnä riittävän suuri pinta-ala harjoittelua varten. No, kerrankin on jotakin hyötyä näistä lapion kokoisista käsistä ja kynsistä.
Mutta asiaan. Tiedätkö sellaset ihmiset, jotka aina keksii kaikenmaailman projekteja ja ideoita, aloittaa ne, mutta ei saa koskaan valmiiksi? No, mä olen juuri sellainen ihminen. Musta on kiva tehdä käsillä asioita, vaikka en mitenkään erityisen taitava käsistäni ole. Sen voi päätellä jo katsomalla meidän _melkein_ loppuun asti remontoitua portaikkoa. Tämänkertainen ideahan lähti siis siitä, että keväällä keksin haluta kesäpyöräksi Jopon. Se oli vielä ennen kun tiesin, kuinka naamattoman kalliita ne on. Oikeasti, miten voi sellainen pikkuinen pyörä maksaa niin paljon?!? Lucky me, sukulaisten nurkista löytyi täydellinen, ruikunruskea, parhaat päivänsä nähnyt retro-Jupiter. Ennen-kuvaa en hoksannut ennen täydellistä makeoveria napata, mutta tässä ollaan menossa.
Eli voitonpuolella jo ollaan ja onneksi yksin en ole hiomista ja purkamista joutunut tekemään. Jospa tolla vielä ennen syksyä pääsisi ajelemaankin. Paljosta vetoa? Ps. kuvat olen napannut mun uudella Nokian N9:llä, johon olen ihan headoverheels rakastunut.
So I wanted to get a nice bike for the summer. Since Jopo´s have become so damn fashionable they also cost incredibly much for their size. Luckily enough, I found this really old retro-Jupiter just lying around in the backyard of my relatives, waiting to be polished up. A lot of dismantling, rust sanding and painting later, it looks like this. Fingers crossed that I´ll be able to ride it before it´s fall.
