Ryhmä rämän matkakertomus

Heeeei pitkästä aikaa! Karkasin muutamaksi päiväksi ulkomaille ja lähtöä edeltänyt viikko oli niin hullua härdelliä, etten ehtinyt tehdä blogin eteen oikein mitään, en edes huikata että katoan näemmä noin viikoksi…no, internet näköjään pyörii ilman minuakin, niin shokeeraavaa kuin se onkin :D

Brnon rakennustyyliä

Mun sisko asustelee hetken aikaa Tsekeissä, joten mentiin toisen siskon ja hänen miehensä sekä mun poikaystävän kanssa moikkaamaan pikkusiskoa sinne. Tukikohtana oli Brno, Tsekkien toiseksi suurin kaupunki ja mulle aivan tuntematon kohde. Yleensä mä mehustelen tulevilla ulkomaanmatkoilla pitkään etukäteen, otan selvää kohteesta ja lasken päiviä lähtöön. Tällä kertaa homma meni vähän toisin, sillä töissä ja vapaa-ajalla oli vaan niin jumalattomasti tekemistä, hässäkkää ja kiirettä, etten ehtinyt odottaa matkaa oikeasti ollenkaan. Yritin vain selviytyä lähtöpäivään saakka. Pakkaaminen jäi viimeiseen iltaan (no okei, yöhön) enkä edes ehtinyt lakata kynsiä!! Siitä ymmärtänette kuinka tiukka tilanne oli :D

Meidän reittinä oli lentää Prahaan, mennä siellä bussilla rautatieasemalle ja sitten junalla Prahasta Brnohon. No tässähän oli jo kaikki katastrofin ainekset ja katastrofi siitä tulikin. Lento oli myöhässä, ja aika pian tajuttiin että ei varmaankaan tulla ehtimään siihen bussiin. Pakkohan se oli kuitenkin yrittää. Saatiin laukut hihnalta 11:57 ja bussin lähtöaika oli klo 12. Tsekit ei ole vielä sisäistäneet hyvien opasteiden merkitystä joten juostiin ympäri lentokentän pihaa ku Ellun kanat vailla mitään tietoa mistä bussi lähtee. Lopulta löytyi oikea bussi, joka onneksi oli sekin myöhässä – ja aivan ammuttu täyteen. Jonossa huohottaessamme hoksattiin, että jaa, sähköpostiin tullut lippu pitääkin vaihtaa paperilippuun jossain tiskillä. Selvä. Lisää päätöntä juoksemista ja sitten löytyi tiski…jossa ei ollut ketään töissä. Tässä vaiheessa ei juokseminen enää kauheasti napannut joten käveltiin lähimpään taksiin ja toivotettiin bussiliikenne helvettiin.

Brnon keskustan kirkko…
…ja luuhuone sen alla.

Juna löytyi lähinnä tuurilla. Opin, että juna-asemilla S ei suinkaan tarkoita etelää (as in south), vaan pohjoista. Onneksi tajuttiin se suurinpiirtein ajoissa. Junaa etsiessä hieman vielä kuumotti se, että meille varatusta huoneistohotellimajoituksesta ei ollut kuulunut pihaustakaan varauksen tekemisen jälkeen eikä sieltä vastattu sähköposteihinkaan, mutta luojan kiitos hotellin (tyly) omistaja soitti kun oltiin siellä rautatieasemalla ja saatiin varmistus majapaikasta (ois sen ehkä halunnut saada aiemmin kuin kaksi tuntia ennen saapumista majapaikkaan, mutta aivasssama). Junamatka kesti 2 tuntia ja junaan päästyäni aattelin, että nyt voin viimein huokaista ja aloittaa LOMAN.

NOH, Brno saavutettiin pian ja lähdettiin ulostautumaan junasta. Suomessahan on ihan hyvin aikaa poistua pitkän matkan junista, joten ei käynyt mielessäkään että Tsekeissä junista pitäisi poistua valonnopeudella. Hyppäsin ekana ulos junasta, ovi meni kiinni ja mun sisko alkoi sitä aukaista, mutta sepä ei enää auennutkaan ja samantien juna lähti liikkeelle. Tyrmistys oli aivan totaalinen, kun tajusin olevani yksin asemalaiturilla ja loput kolme matkaseuralaista ovat Wieniin saakka menevässä junassa. Seisoin monttu auki siinä asemalaiturilla muutaman todella pitkän sekunnin.

Brnon keskustaa

Aika pian tajusin myös, että mun rahat on poikaystävän laukussa JA olin seurueen ainoa tyyppi, jolla ei ollutkaan nettiä käytettävissä puhelimessa Suomen ulkopuolella. Ei rahaa, ei nettiä, ei hajuakaan missäpäin Brnota olen tai missä majapaikkamme sijaitsee. Mahtavaa. No, mun sisko oli luvannut tulla juna-asemalle vastaan joten aattelin että ei hätää, mä löydän siskoni pian ja sitten voidaan yhdessä miettiä miten saadaan loput jengistä takaisin Brohon ennenkuin juna ylittää Itävallan rajan. Yritin soittaa poikaystävälle ja siskolle, mutta puhelut ei menneet läpi. Tietenkään. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puheluita. Kävelin asemalle mutta siskoa ei näkynyt. Alkoi epäilyttää, koska koko asema oli ihan kuollut, siellä ei ollut mitään lippuautomaatteja, liikkeitä, henkilökuntaa, taksitolppaa tai muutakaan elämää. Pihalla oli minimaalinen parkkipaikka, joutomaata ja päihteidenkäyttäjiä. Ei ihan vaikuttanut siltä miltä piti. Sitten poikaystävä soitti ja kertoi, että MINÄ olin se joka jäin väärällä asemalla. Kuinka yllättävää. Juna oli jatkanut matkaansa ja pysähtynyt Brnon päärautatieasemalla, jossa myös mun sisko oli vastassa, ja minä jäin jossain lähiössä pois. Eli ei rahaa, ei nettiä, ei puhelinta ellei joku soittanut mulle, ei tietoa sijainnista ja väärä asema. Matkaseurue ei voinut tulla mua taksilla hakemaan, koska huoneistohotellissa oli oltava ihan kohta. TOSI LOMAFIILIS.

Wien

Sain puhelimessa sitten ohjeita kuten ”5 min päästä lähtee juna S678902 TUU SILLÄ”. Ihan hyvä yritys, mutta asemalla oli 6 raidetta, kaikki informaatio tsekiksi, ja yksi ainoa elektroninen näyttö jossa aikataulut oli. Ja se aikataulunäyttö oli ihan eri päässä asemaa kuin ne raiteet joille mun olisi pitänyt suoriutua. Junissa ei ollut mitään tunnuksia eikä niiden saapuminen raiteille täsmännyt MIHINKÄÄN aikatauluun. Niitä saatanan sinisiä purkkeja vaan tuli ja meni ja koska pysähdysaika on sen 10 sekuntia, ei paljoa ehtinyt selvittää että mihinköhän maahan tai kaupunkiin tämä kyseinen juna mahtaa suunnata. Juoksin raiteiden ja aikataulunäytön väliä sen verran monta kertaa, että turvakameroiden nauhoja katselevilla olisi varmaan ollut hauskaa. Mulla ei ollut. Ei myöskään hirveesti houkutellut sillai lotolla hypätä vaan johonkin junaan ilman tsekin kielitaitoa, lippua, rahaa, toimivaa puhelinta tai nettiä. Näin jo itseni virumassa jossain slovakialaisessa vankilassa liputta matkustamisen johdosta. Mulla alkoi parta kärytä jo aika pahoin siihen ”meet nyt vaan johonki junaan” -neuvomiseen ja siinä vaiheessa sisko onneksi tuli puhelimeen, kuuli ilmeisesti äänensävystä että nyt ei oikein motivoi ja ilmoitti samantien että selvä, hän tulee ratikalla hakemaan, menee noin 15 minuuttia. Meni 45, koska sisko meni väärään ratikkaan. :D

Wien

Täytyy sanoa, että kun yli kahden tunnin sekoilun jälkeen pääsin huoneistoomme ja mut talutettiin kattoterassille juomaan skumppaa, en usko että mikään olis voinut enää paremmalle maistua. Huhhuh. Vanhemmatkin kyseli kuulumisia siinä kohtaa ja siskon lakoninen ”ei varmaan tuu tylsää olemaan” -viesti oli kyllä täydellinen vastaus :D

Loppureissu oli, uskomatonta kyllä, huomattavasti rauhallisempi ja puhun varmaan koko porukan puolesta kun sanon että meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Brno on ihana, sympaattinen ja edullinen matkakohde, ja sieltä pääsee edullisesti lähiympäristöön ja naapurimaihin retkille. Me käytiin ex tempore -tyylillä esimerkiksi Wienissä, joka oli 1,5 tunnin bussimatkan päässä, ja reissun viimeinen päivä vietettiin Prahassa. Wien ja Praha oli kyllä molemmat sellaisia paikkoja, joihin ehdottomasti haluan päästä vielä uudestaan. Wien on kuin suoraan sadusta – mahtipontinen, häkellyttävän kaunis, siisti ja täynnä kulttuuria ja historiaa. Päiväretki oli pelkkä pintaraapaisu siinä palatsikaupungissa. Praha oli samaten ihan mielettömän kaunis, romanttinen ja kiinnostava, mutta sellaisella ”arkisemmalla” tavalla kuin Wien. Prahassa näki yllättävänkin paljon rosoisuutta, graffiteja ja sen sellaista, Wien oli enemmän sellainen pompöösi :) Säätkin helli meitä joka päivä, aurinko porotti koko ajan ja lämpötilat huitelivat 26-28 asteessa. AH.

Praha, John Lennon Wall

”Hieman” stressaavasta alusta huolimatta loma oli tosi virkistävä ja tuntui paljon pidemmältä kuin viisi päivää, koska tehtiin niin paljon kaikkea ja oltiin liikenteessä aamusta iltaan joka päivä. Koska kuitenkin mentiin ihan fiilispohjalla, ei päivissä ollut mitään suorittamisen makua. Kiitos vaan täydelliselle matkaseurueelle ja erityisesti Aino-siskolle, joka uskomattoman kärsivällisesti luotsasi tätä häröilevää laumaa ympäri Brnota. Erityisesti opastettu kierros nimeltä ”Brnon oudot patsaat” oli erinomaisen opettavainen! :D Nyt yritän saada arkihärdellistä taas niskalenkkiä ja päästä blogirytmiinkin jopa. Wish me luck.

Continue Reading

Luonnollisempaa hiustenhoitoa

Mulla on ollut testattavana pari uutta luonnonmukaista kosmetiikkasarjaa. Molemmista on ollut testattavana hiustuotteita ja molemmat on sen verran kiinnostavia brändejä että halusin kirjoittaa näistä molemmista samassa jutussa. Kyseessä on Natura Siberica ja O’Right. (Tämä juttu meinasi muuten jäädä ihan lähtötelineisiin ja postauksen lopussa selitän miksi.)

O’right on taiwanilainen yritys, jolla on lukuisia sertifikaatteja liittyen tuotantoprosessien ekologisuuteen. Pakkaukset esimerkiksi valmistetaan täysin maatuvista ainesosista, kuten käytetyistä kahvinpuruista, hedelmä- ja vihannestärkkelyksestä, villiriisin kuoresta ja sokeriruokojätteestä. Yrityksen erikoisuutena on Tree in a Bottle -pakkaukset, joissa maatuvaan pakkaukseen on upotettu jonkin kasvin tai puun siemen ja kun pullo tyhjänä haudataan maahan, se maatuu ja suotuisissa olosuhteissa tilalle kasvaa puu. Aika vinkeä idea :) Pakkausten korkit ovat bambua ja painomusteenakin käytetään soijamustetta. Tuotteiden ainesosien luonnollisuusprosentti vaihtelee 63-98,8 % välillä, shampoot ovat yli 90-prosenttisesti luonnollisia ja eniten synteettisiä ainesosia on hiusnaamioissa.

En päässyt O’rightin Suomilanseeraukseen, mutta kävin QHairin pisteellä viime kauneusmessuilla ja siellä eräs QHairin henkilö (en valitettavasti muista hänen nimeään) valitsi mulle nämä kolme O’rightin tuotetta kokeiltavaksi. Mun hiukset on käsitellyt ja aika kuivat, ja siksi mulle valikoitui Bamboo-sarjan kosteuttavat shampoo ja hoitoaine, sekä Anti-Gravity Nature Gel -muotoilugeeli.

Anti-Gravity Nature Gel on erityisen hyvä luonnonkiharalle hiuslaadulle. Se tuo varsin paljon esiin jopa minun kuontalon kevyttä luonnonlainetta, vaikka en missään nimessä kiharahiuksinen ole. Jos kaipaat apua kiharoiden erotteluun ja pörröisyyden tainnuttamiseen, kokeile tätä. Mun hennolle hiuslaadulle geeli oli aika jytyä, ja käytön jälkeen mun oli pakko laittaa tukka kiinni koska se näytti aika omituiselta sellaisilla osalaineilla :D Hyvän pohjan tämä geeli kuitenkin kampauksille antaa, koska nostetta tulee runsaasti.

Bambusarjan shampoo ja hoitoaine tuoksuvat aivan ihanalle! Tuoksu on todella raikas ja miellyttävä. En osaa erotella mille tuotteet tuoksuvat, mutta hyvin kevyt ja virkistävä tuoksu joka tapauksessa on. Shampoo ja hoitoaine yhdessä tekevät hiuksista todella sileät ja hyväkuntoisen tuntuiset. Koska mulla on aika ohuet hiukset, vaikutus on vähän turhankin tehokas ja kaipaan hiuksiin jotakin tekstuuria, jotta ne eivät menisi ihan päätä myöten.

Natura Siberican tuotteet olen saanut oletkaunis.fi -verkkokaupalta. Natura Siberica on venäläinen kosmetiikkasarja, joka hyödyntää karun pohjoisen luonnon ainesosia tuotteissaan ja markkinoinnissaan. Sarjassa on tuotteita sekä ihon että hiusten hoitoon. Merkillä on useita sertifikaatteja, kuten Ecocert, Icea, Cosmos ja BDIH, mutta käsittääkseni näitä luonnonkosmetiikan sertifikaatteja on myönnetty vain osalle tuotteista. Sarjalla on siis sekä luonnonkosmetiikan tuotteita että synteettisiä ainesosia sisältäviä tuotteita valikoimissaan. Näistä minun tuotteistani shampoolla on luonnonkosmetiikan sertifikaatti, mutta hoitoaineella ei.

Natura Siberica Volumizing and Nourishing Shampoo antaa tosi paljon nostetta ja volyymia hiuksille ja pitää hiukset myös pidempään puhtaana kuin kosteuttavampi O’right Bamboo. Tuoksu on syötävän hyvä: shampoo tuoksuu anikselle eli lakumaiselle! Tuoksu ei ole ollenkaan karkkinen tai esanssinen vaan tosi napakka ja raikas. Rasvoittuvalle hiuspohjalle tämä shampoo voisi sopia hyvin, sillä mun päänahkaa jatkuva käyttö tuntuu vähän kuivattavan.

Oblepikha Siberica -linjaan kuuluu monia shampoita ja hoitoaineita. Tämä oma yksilöni on tuuheuttava hoitoaine. Se tekee hiuksista täyteläisen tuntuiset ja helposti selvitettävät, mutta jättää ne myös hieman pörröisiksi – sehän on usein se hinta jonka tuuheuttavista hiustuotteista joutuu maksamaan. Hoitoaine tuoksuu reilusti ja aidosti tyrnimarjalle, mikä on mun mielestä aika iso miinus – kiitos vaan mummilleni joka pakotti mut teininä juomaan aina aamuisin tyrnimehua ja se maistui ihan oksennukselle :D

Hiukseni siis kaipaavat sekä kosteutta että volyymia, joten olen käyttänyt O’rightin ja Natura Siberican tuotteita mix&match -tyylillä ja yhdistellyt kosteutus- ja volyymitehoja. Se on osoittautunut tosi toimivaksi kombinaatioksi! Olen napannut shampoon toisesta ja hoitoaineen toisesta sarjasta vähän fiiliksen ja hiusten kunnon mukaan, ja välillä käyttänyt ikäänkuin kosteutuskuurina pelkkää Bamboo-sarjaa.

Pakko muuten vielä sanoa, että tämä postaus meinasi jäädä kokonaan kirjoittamatta ihan siitä syystä, että mulla kärähti käpy heti kättelyssä tähän luonnonkosmetiikka – synteettinen kosmetiikka -jaottelun vaikeuteen. En ole erityisesti perehtynyt luonnonkosmetiikkaan vaikka sitä todella mielelläni käytänkin. En ole selvillä sertifikaateista, niiden perusteista, inceistä, eri brändien tuotantoprosesseista ja niin edelleen. Vaikka olen jokseenkin harjaantunut kosmetiikkaviidakossa samoilija, en siltikään saanut ilman mittavaa selvitystyötä selville että ovatko nämä merkit luonnonkosmetiikkaa vaiko eivät. Voin vain kuvitella kuinka vaikea tehtävä se olisi henkilölle, jolla ei ole yhtäläistä harrastuneisuutta asiaan kuin mulla on. Minä sentään pystyin laittamaan bloggaajakollegoille raivopäisen ”MITÄ NÄÄ SERTIFIKAATIT ON MILLÄ TERMEILLÄ NÄITÄ PITÄÄ KUTSUA AARGH” -viestipurkauksen ja silti mulla meni melkein tunti ennenkuin sain blogin tekstikenttään sanaakaan. Markkinointimateriaalijargonista ei todellakaan ole helppo poimia kaikkia faktoja, eikä aina ole ollenkaan selvää haluaako yritys vaikuttaa luonnolliselta vai onko se sitä oikeasti. Sertifikaatteja on n+1, osa niistä ottaa myös tuotantoprosessit huomioon, osa vain sen, osa sallii synteettisiäkin aineita, osa ei, osalle kelpaa jos tietty prosentti myynnissä olevista tuotteista on luonnollisia jjjjja niin edelleen. Pitäis varmaan ottaa puolen vuoden virkavapaa jos haluaisi päästä täysin selvyyteen kaikista luonnonkosmetiikkaan liittyvistä kommervenkeistä. Ja minä kun vain haluaisin löytää ja käyttää kivoja tuotteita.

Älkää ymmärtäkö väärin, oon oikeasti todella kiinnostunut luonnonkosmetiikasta ja käytän sitä paljon. Mun kiinnostus luonnonkosmetiikkaan ei vaan oo näkynyt blogissa kovin vahvasti, koska koen siitä kirjoittamisen niin vaikeaksi. Tuntuu myös että luonnonkosmetiikka on aihe jossa tavallista helpommin tulee sohaistua muurahaispesään ja alta aikayksikön saa jonkun fundamentalistin mellastamaan kommenttiboksiin milloin mistäkin. Yksikin väärä termi, niin joku nostaa metelin :D Ehkä liioittelen hieman, mutta jos olette ikinä seuranneet somessa yhtään luonnonkosmeen liittyvää keskustelua, tiedätte varmaankin mitä tarkoitan. Joskus tuntuu siltä, että luonnonkosmetiikasta kirjoittamiseen vaaditaan ihan next level -perehtyneisyyttä, kun taas synteettisestä kosmetiikasta saa kirjoittaa ihan puhtaalla mutulla eikä se harmita ketään. Toki olen oppimiskykyinen hahmo ja pystyisin omaksumaan massiiviset määrät tietoa sertifikaateista ja muusta asiaan liittyvästä niin halutessani, mutta rehellisesti sanottuna en ole kokenut sitä niin tärkeäksi että olisin sen vaivan nähnyt. Tietysti jokainen kirjoittamani juttu vaatii jotakin taustatyötä ja sen kautta tietoa omaksun tipoittain lisää, mutta yhden asian ihmiseksi tai ekosaarnaajaksi minusta ei ole. En erityisesti suosi luonnon- enkä synteettistä kosmetiikkaa, käytän vain niitä tuotteita mistä pidän ja pyrin esittelemään blogissa tuotteita mahdollisimman laajalla skaalalla. Siksikään mulle ei ole hirveän merkityksellistä se, onko tuotteen ainesosissa synteettisiä juttuja vai ei. Synteettinen ainesosa ei automaattisesti tarkoita terveyshaittaa tai muutakaan pahuutta, eikä luonnonkosmetiikka ole automaattisesti allergiavapaata, hyvää tai kaikille sopivaa. Jos jossain vaiheessa muutan asumaan vanhaan kansakouluun ja rupean värjäämään lampaanvillaa sipulinkuorilla, saatan olla eri mieltä. Siihen asti samoilen monipuolisessa purkkimeressä tyytyväisenä ja kannan sertifikaattitollon lippua ylväänä.

Ajatuksia?

(Tuotteet saatu. O’rightia myy QHair ja Natura Sibericaa mm. oletkaunis.fi sekä Stockmann. Stockan linkki on mainoslinkki.)

Continue Reading

Ongelma, johon vain kynsilakkahullut voivat samaistua

Mulla on ongelma, jota en vielä pari vuotta taaksepäin voinut kuvitellakaan kohtaavani. Mun mielestä tämä on osoitus elämänhallinnan romahduksesta.

MUN SWATCH-TIKUT ON IHAN SEKAISIN!!!

Kun lakkakokoelma alkoi kasvaa, tein kuten muutkin alan harrastajat eli tilasin swatchtikkuja isot läjät ja lakkasin jokaisen lakan omalle tikulleen ja nimesin ne huolellisesti. Pysyin näppärästi perillä siitä, millaisia lakkoja omistan, mikä lakka on duplikaatti millekin lakalle ja samalla näin mistä lakoista voin luopua, jos vaikkapa löysin samanvärisen mutta parempilaatuisen lakan. Se oli sitä aikaa kun kynsilakkakirppis kävi kuumana ja postikulut oli sen verran kohtuulliset, että kaupanteossa oli jotain järkeäkin. Mä myös tykkäsin lakkojen tikuttamisesta tosi paljon, se oli jotenkin terapeuttista. Hyvä sarja pyörimään, kahvikuppi nokan eteen ja tikuttamaan uusia lakkoja. Ah!

…mutta kuten aina, something came up. Jonkun muuton yhteydessä tipuin kärryiltä ja uusia lakkoja jäi tikuttamatta, kohta en enää tiennyt mitkä oli tikuttamatta ja mitkä ei, sitten tuli toinen muutto ja kolmas ja jossain siinä välissä karsin lakkoja mutta en eliminoinut pois annettujen lakkojen tikkuja jjjja kaaos oli valmis. Ottakaa huomioon että lakkoja on useita satoja, joten tää ei oo mikään pikkujuttu tai todiste mun huonosta muistikapasiteetista.

Itse asiassa tätä viimeisintä muuttoa edeltävinä kuukausina yritin ottaa tilanteen haltuun. Toinen siskoistani auttoi. Toinen meistä nosti lakkalaatikosta pullon ilmaan, lausui juhlallisesti sen nimen ja toinen etsi sen lakan swatchtikun ja merkitsi siihen tussilla jäljen. Tarkoitus oli selvittää mitkä lakat on tikuttamatta ja mistä lakoista olen jo luopunut mutta tikku on jäänyt jäljelle. Se oli hyvä ja systemaattinen idea, joka kuivui kasaan sillä sekunnilla kun sisko lähti kotikonnuilleen. Sen jälkeen tilanne on eskaloitunut uudestaan: en enää muista mitkä lakat on käyty läpi siskon kanssa ja lakkoja on tullut lisää ja poistunut lisää ja mitään en ole tikuttanut.

AARRRRRGGHHHH

Mulla on tikkunippuja ihan jäätävä määrä, mutta lakkoja ei varmasti ole yhtä paljoa. Nyt en enää tiedä mitä omistan ja mitä en ja ääh!

Kysymys kuuluukin, että MITÄ TEEN? Iso osa musta haluaisi vaan heittää kaikki tikut menemään ja aloittaa alusta. Jos tikuttaisin kaikki lakat, joutuisin väkisin käymään kokoelmani kunnolla läpi ja voisin samalla karsia ylimääräisiä, huonolaatuisia, pilalle paksuuntuneita tai muuten epämieluisia lakkoja pois. Toisaalta tuntuu typerältä heittää roskiin valmiita tikkuja ja tehdä sama työ kahteen kertaan…mutta se tikkujen läpikäynti on aivan sairaan hidasta ja _tylsää_. Pliis auttakaa! Hylkäänkö koko tikkubisneksen, tikutanko lakat uudestaan, yritänkö käydä valmiita tikkuja läpi ja täsmätä niitä lakkoihin? Tä?

Plz send help.

Continue Reading