Luonnollisempaa hiustenhoitoa

Mulla on ollut testattavana pari uutta luonnonmukaista kosmetiikkasarjaa. Molemmista on ollut testattavana hiustuotteita ja molemmat on sen verran kiinnostavia brändejä että halusin kirjoittaa näistä molemmista samassa jutussa. Kyseessä on Natura Siberica ja O’Right. (Tämä juttu meinasi muuten jäädä ihan lähtötelineisiin ja postauksen lopussa selitän miksi.)

O’right on taiwanilainen yritys, jolla on lukuisia sertifikaatteja liittyen tuotantoprosessien ekologisuuteen. Pakkaukset esimerkiksi valmistetaan täysin maatuvista ainesosista, kuten käytetyistä kahvinpuruista, hedelmä- ja vihannestärkkelyksestä, villiriisin kuoresta ja sokeriruokojätteestä. Yrityksen erikoisuutena on Tree in a Bottle -pakkaukset, joissa maatuvaan pakkaukseen on upotettu jonkin kasvin tai puun siemen ja kun pullo tyhjänä haudataan maahan, se maatuu ja suotuisissa olosuhteissa tilalle kasvaa puu. Aika vinkeä idea :) Pakkausten korkit ovat bambua ja painomusteenakin käytetään soijamustetta. Tuotteiden ainesosien luonnollisuusprosentti vaihtelee 63-98,8 % välillä, shampoot ovat yli 90-prosenttisesti luonnollisia ja eniten synteettisiä ainesosia on hiusnaamioissa.

En päässyt O’rightin Suomilanseeraukseen, mutta kävin QHairin pisteellä viime kauneusmessuilla ja siellä eräs QHairin henkilö (en valitettavasti muista hänen nimeään) valitsi mulle nämä kolme O’rightin tuotetta kokeiltavaksi. Mun hiukset on käsitellyt ja aika kuivat, ja siksi mulle valikoitui Bamboo-sarjan kosteuttavat shampoo ja hoitoaine, sekä Anti-Gravity Nature Gel -muotoilugeeli.

Anti-Gravity Nature Gel on erityisen hyvä luonnonkiharalle hiuslaadulle. Se tuo varsin paljon esiin jopa minun kuontalon kevyttä luonnonlainetta, vaikka en missään nimessä kiharahiuksinen ole. Jos kaipaat apua kiharoiden erotteluun ja pörröisyyden tainnuttamiseen, kokeile tätä. Mun hennolle hiuslaadulle geeli oli aika jytyä, ja käytön jälkeen mun oli pakko laittaa tukka kiinni koska se näytti aika omituiselta sellaisilla osalaineilla :D Hyvän pohjan tämä geeli kuitenkin kampauksille antaa, koska nostetta tulee runsaasti.

Bambusarjan shampoo ja hoitoaine tuoksuvat aivan ihanalle! Tuoksu on todella raikas ja miellyttävä. En osaa erotella mille tuotteet tuoksuvat, mutta hyvin kevyt ja virkistävä tuoksu joka tapauksessa on. Shampoo ja hoitoaine yhdessä tekevät hiuksista todella sileät ja hyväkuntoisen tuntuiset. Koska mulla on aika ohuet hiukset, vaikutus on vähän turhankin tehokas ja kaipaan hiuksiin jotakin tekstuuria, jotta ne eivät menisi ihan päätä myöten.

Natura Siberican tuotteet olen saanut oletkaunis.fi -verkkokaupalta. Natura Siberica on venäläinen kosmetiikkasarja, joka hyödyntää karun pohjoisen luonnon ainesosia tuotteissaan ja markkinoinnissaan. Sarjassa on tuotteita sekä ihon että hiusten hoitoon. Merkillä on useita sertifikaatteja, kuten Ecocert, Icea, Cosmos ja BDIH, mutta käsittääkseni näitä luonnonkosmetiikan sertifikaatteja on myönnetty vain osalle tuotteista. Sarjalla on siis sekä luonnonkosmetiikan tuotteita että synteettisiä ainesosia sisältäviä tuotteita valikoimissaan. Näistä minun tuotteistani shampoolla on luonnonkosmetiikan sertifikaatti, mutta hoitoaineella ei.

Natura Siberica Volumizing and Nourishing Shampoo antaa tosi paljon nostetta ja volyymia hiuksille ja pitää hiukset myös pidempään puhtaana kuin kosteuttavampi O’right Bamboo. Tuoksu on syötävän hyvä: shampoo tuoksuu anikselle eli lakumaiselle! Tuoksu ei ole ollenkaan karkkinen tai esanssinen vaan tosi napakka ja raikas. Rasvoittuvalle hiuspohjalle tämä shampoo voisi sopia hyvin, sillä mun päänahkaa jatkuva käyttö tuntuu vähän kuivattavan.

Oblepikha Siberica -linjaan kuuluu monia shampoita ja hoitoaineita. Tämä oma yksilöni on tuuheuttava hoitoaine. Se tekee hiuksista täyteläisen tuntuiset ja helposti selvitettävät, mutta jättää ne myös hieman pörröisiksi – sehän on usein se hinta jonka tuuheuttavista hiustuotteista joutuu maksamaan. Hoitoaine tuoksuu reilusti ja aidosti tyrnimarjalle, mikä on mun mielestä aika iso miinus – kiitos vaan mummilleni joka pakotti mut teininä juomaan aina aamuisin tyrnimehua ja se maistui ihan oksennukselle :D

Hiukseni siis kaipaavat sekä kosteutta että volyymia, joten olen käyttänyt O’rightin ja Natura Siberican tuotteita mix&match -tyylillä ja yhdistellyt kosteutus- ja volyymitehoja. Se on osoittautunut tosi toimivaksi kombinaatioksi! Olen napannut shampoon toisesta ja hoitoaineen toisesta sarjasta vähän fiiliksen ja hiusten kunnon mukaan, ja välillä käyttänyt ikäänkuin kosteutuskuurina pelkkää Bamboo-sarjaa.

Pakko muuten vielä sanoa, että tämä postaus meinasi jäädä kokonaan kirjoittamatta ihan siitä syystä, että mulla kärähti käpy heti kättelyssä tähän luonnonkosmetiikka – synteettinen kosmetiikka -jaottelun vaikeuteen. En ole erityisesti perehtynyt luonnonkosmetiikkaan vaikka sitä todella mielelläni käytänkin. En ole selvillä sertifikaateista, niiden perusteista, inceistä, eri brändien tuotantoprosesseista ja niin edelleen. Vaikka olen jokseenkin harjaantunut kosmetiikkaviidakossa samoilija, en siltikään saanut ilman mittavaa selvitystyötä selville että ovatko nämä merkit luonnonkosmetiikkaa vaiko eivät. Voin vain kuvitella kuinka vaikea tehtävä se olisi henkilölle, jolla ei ole yhtäläistä harrastuneisuutta asiaan kuin mulla on. Minä sentään pystyin laittamaan bloggaajakollegoille raivopäisen ”MITÄ NÄÄ SERTIFIKAATIT ON MILLÄ TERMEILLÄ NÄITÄ PITÄÄ KUTSUA AARGH” -viestipurkauksen ja silti mulla meni melkein tunti ennenkuin sain blogin tekstikenttään sanaakaan. Markkinointimateriaalijargonista ei todellakaan ole helppo poimia kaikkia faktoja, eikä aina ole ollenkaan selvää haluaako yritys vaikuttaa luonnolliselta vai onko se sitä oikeasti. Sertifikaatteja on n+1, osa niistä ottaa myös tuotantoprosessit huomioon, osa vain sen, osa sallii synteettisiäkin aineita, osa ei, osalle kelpaa jos tietty prosentti myynnissä olevista tuotteista on luonnollisia jjjjja niin edelleen. Pitäis varmaan ottaa puolen vuoden virkavapaa jos haluaisi päästä täysin selvyyteen kaikista luonnonkosmetiikkaan liittyvistä kommervenkeistä. Ja minä kun vain haluaisin löytää ja käyttää kivoja tuotteita.

Älkää ymmärtäkö väärin, oon oikeasti todella kiinnostunut luonnonkosmetiikasta ja käytän sitä paljon. Mun kiinnostus luonnonkosmetiikkaan ei vaan oo näkynyt blogissa kovin vahvasti, koska koen siitä kirjoittamisen niin vaikeaksi. Tuntuu myös että luonnonkosmetiikka on aihe jossa tavallista helpommin tulee sohaistua muurahaispesään ja alta aikayksikön saa jonkun fundamentalistin mellastamaan kommenttiboksiin milloin mistäkin. Yksikin väärä termi, niin joku nostaa metelin :D Ehkä liioittelen hieman, mutta jos olette ikinä seuranneet somessa yhtään luonnonkosmeen liittyvää keskustelua, tiedätte varmaankin mitä tarkoitan. Joskus tuntuu siltä, että luonnonkosmetiikasta kirjoittamiseen vaaditaan ihan next level -perehtyneisyyttä, kun taas synteettisestä kosmetiikasta saa kirjoittaa ihan puhtaalla mutulla eikä se harmita ketään. Toki olen oppimiskykyinen hahmo ja pystyisin omaksumaan massiiviset määrät tietoa sertifikaateista ja muusta asiaan liittyvästä niin halutessani, mutta rehellisesti sanottuna en ole kokenut sitä niin tärkeäksi että olisin sen vaivan nähnyt. Tietysti jokainen kirjoittamani juttu vaatii jotakin taustatyötä ja sen kautta tietoa omaksun tipoittain lisää, mutta yhden asian ihmiseksi tai ekosaarnaajaksi minusta ei ole. En erityisesti suosi luonnon- enkä synteettistä kosmetiikkaa, käytän vain niitä tuotteita mistä pidän ja pyrin esittelemään blogissa tuotteita mahdollisimman laajalla skaalalla. Siksikään mulle ei ole hirveän merkityksellistä se, onko tuotteen ainesosissa synteettisiä juttuja vai ei. Synteettinen ainesosa ei automaattisesti tarkoita terveyshaittaa tai muutakaan pahuutta, eikä luonnonkosmetiikka ole automaattisesti allergiavapaata, hyvää tai kaikille sopivaa. Jos jossain vaiheessa muutan asumaan vanhaan kansakouluun ja rupean värjäämään lampaanvillaa sipulinkuorilla, saatan olla eri mieltä. Siihen asti samoilen monipuolisessa purkkimeressä tyytyväisenä ja kannan sertifikaattitollon lippua ylväänä.

Ajatuksia?

(Tuotteet saatu. O’rightia myy QHair ja Natura Sibericaa mm. oletkaunis.fi sekä Stockmann. Stockan linkki on mainoslinkki.)

Continue Reading

Ongelma, johon vain kynsilakkahullut voivat samaistua

Mulla on ongelma, jota en vielä pari vuotta taaksepäin voinut kuvitellakaan kohtaavani. Mun mielestä tämä on osoitus elämänhallinnan romahduksesta.

MUN SWATCH-TIKUT ON IHAN SEKAISIN!!!

Kun lakkakokoelma alkoi kasvaa, tein kuten muutkin alan harrastajat eli tilasin swatchtikkuja isot läjät ja lakkasin jokaisen lakan omalle tikulleen ja nimesin ne huolellisesti. Pysyin näppärästi perillä siitä, millaisia lakkoja omistan, mikä lakka on duplikaatti millekin lakalle ja samalla näin mistä lakoista voin luopua, jos vaikkapa löysin samanvärisen mutta parempilaatuisen lakan. Se oli sitä aikaa kun kynsilakkakirppis kävi kuumana ja postikulut oli sen verran kohtuulliset, että kaupanteossa oli jotain järkeäkin. Mä myös tykkäsin lakkojen tikuttamisesta tosi paljon, se oli jotenkin terapeuttista. Hyvä sarja pyörimään, kahvikuppi nokan eteen ja tikuttamaan uusia lakkoja. Ah!

…mutta kuten aina, something came up. Jonkun muuton yhteydessä tipuin kärryiltä ja uusia lakkoja jäi tikuttamatta, kohta en enää tiennyt mitkä oli tikuttamatta ja mitkä ei, sitten tuli toinen muutto ja kolmas ja jossain siinä välissä karsin lakkoja mutta en eliminoinut pois annettujen lakkojen tikkuja jjjja kaaos oli valmis. Ottakaa huomioon että lakkoja on useita satoja, joten tää ei oo mikään pikkujuttu tai todiste mun huonosta muistikapasiteetista.

Itse asiassa tätä viimeisintä muuttoa edeltävinä kuukausina yritin ottaa tilanteen haltuun. Toinen siskoistani auttoi. Toinen meistä nosti lakkalaatikosta pullon ilmaan, lausui juhlallisesti sen nimen ja toinen etsi sen lakan swatchtikun ja merkitsi siihen tussilla jäljen. Tarkoitus oli selvittää mitkä lakat on tikuttamatta ja mistä lakoista olen jo luopunut mutta tikku on jäänyt jäljelle. Se oli hyvä ja systemaattinen idea, joka kuivui kasaan sillä sekunnilla kun sisko lähti kotikonnuilleen. Sen jälkeen tilanne on eskaloitunut uudestaan: en enää muista mitkä lakat on käyty läpi siskon kanssa ja lakkoja on tullut lisää ja poistunut lisää ja mitään en ole tikuttanut.

AARRRRRGGHHHH

Mulla on tikkunippuja ihan jäätävä määrä, mutta lakkoja ei varmasti ole yhtä paljoa. Nyt en enää tiedä mitä omistan ja mitä en ja ääh!

Kysymys kuuluukin, että MITÄ TEEN? Iso osa musta haluaisi vaan heittää kaikki tikut menemään ja aloittaa alusta. Jos tikuttaisin kaikki lakat, joutuisin väkisin käymään kokoelmani kunnolla läpi ja voisin samalla karsia ylimääräisiä, huonolaatuisia, pilalle paksuuntuneita tai muuten epämieluisia lakkoja pois. Toisaalta tuntuu typerältä heittää roskiin valmiita tikkuja ja tehdä sama työ kahteen kertaan…mutta se tikkujen läpikäynti on aivan sairaan hidasta ja _tylsää_. Pliis auttakaa! Hylkäänkö koko tikkubisneksen, tikutanko lakat uudestaan, yritänkö käydä valmiita tikkuja läpi ja täsmätä niitä lakkoihin? Tä?

Plz send help.

Continue Reading

Järkeä menettämässä

Mä oon tänään miettinyt, että voikohan sään takia seota. Siis puhtaasti ja totaalisesti menettää järkensä. Alan taipua siihen että kyllä voi, ja alan olla lähellä sitä murtumispistettä. Pääkaupunkiseutu on kesällä ihana ja täynnä mahdollisuuksia, mutta yli puolet vuodesta tää alue on yks helvetinkolo, jossa on yksinomaan paskaa säätä. Täällä on satanu valehtelematta nyt melkein kolme kuukautta putkeen. KOLME KUUKAUTTA MÄ SANON

Pk-seudulla on ollut kunnon talvi viimeksi joskus vuonna 2010 about. Loput vuosista on ollut mustaa, paskaa, loskaa, paskaa, sohjoa, vettä, vettä, vettä, vettä, paskaa. Ei sää varmaan ihan näin paljoa menisi tunteisiin jos mulla ei olisi isoa koiraa, joka vaatii paljon liikuntaa ja saa sitä liian vähän, koska mä en kykene parempaan. En kertakaikkiaan löydä itsestäni sitä voimaa joka saisi mut rämpimään pilkkopimeässä ja loppumattomassa vesisateessa joka päivä töitten jälkeen kahta tuntia. EI PYSTY. Ja sitten koen syyllisyyttä aina niinä päivinä kun lenkit jää liian lyhyiksi. Salla kirjoittikin tästä sääasiasta eilen ja olen samaa mieltä: jos rakastaa syksyä, tuskin omistaa koiraa.

Muttakun nyt ei ole enää syksy. Ei olisi pitänyt olla enää pitkään aikaan. Kohta ollaan joulukuussa, ja täällä on reilusti plussaa koko ajan ja lunta on nähty vain parina päivänä. Tätä kaikista karseinta keliä, jota pohjoisessa joutuu sietämään yleensä vaan joitakin viikkoja, on jatkunut täällä jo kuukausia ja tulee jatkumaankin varmaan sinne huhtikuulle saakka.

Asiaa pahentaa sekin, että mulla ei edes ole kunnon ulkoilukamppeita tällä hetkellä. Mutta vaikka olisikin, olisin ihan yhtälailla naama mutterilla koska ei ne vaatteet sitä säätä ja valon vähyyttä miksikään muuta – ja se kurainen koira sotkee kämppää joka tapauksessa ihan hulluna vaikka mä itse olisin päästä varpaisiin goretexillä vuorattu. Jos mä oon ihan rehellinen niin siitä on jo aika kauan aikaa, kun koiran omistaminen olisi viimeksi tuntunut piristävältä ja voimauttavalta asialta. Näillä säillä se on lähinnä lisärasite, josta tuun vaan huonolle tuulelle. Puhun lähinnä siitä ulkoilutuksesta siis, onhan tuo otus näin sisätiloissa oikein söpö. Oikeassa talvessa ulkoilutus on PALJON kivempaa ja helpompaa, eikä sitä sotkuakaan tule kotiin niin paljoa. Toki kovat pakkaset on sitten eri tavalla hankalia, mutta aika harvoin sellaisia ihan järkyttäviä paukkupakkasia on. Tuntuu että ihan mikä tahansa olis parempi kuin tämä nykyinen säätrendi. (….toisaalta muistutan itseäni liki päivittäin siitäkin, että olen todella onnekas kun mun suurimpia kestohuolia on sää. Silloin on asiat varmaan varsin hyvin.)

Kysyn vaan että miten tätä jaksaa ensi kevääseen taas? Ja nyt jos joku tulee tunnelmoimaan kuinka ihanaa syksyllä on kun voi kääriytyä vilttiin ja katsella kynttilöitä, niin mä heitän teitä märällä koiralla :DD

Kynsillä on muuten OPI Icelandin Krona-logical Order (tietty) ja neulekuvio on leimattu MoYou Londonin Fashionista 02 -laatasta (tietty) Dashican beigellä. Oon jumittunut todella rankasti tähän Islantikokoelmaan ja neulekuvioihin…

Peeäs: hyödynsittekö Black Friday -tarjouksia? Mä hyödynsin. Arvaatteko mitä ostin? Jep, vedenpitävät kengät. MITÄS MUUTAKAAN.

Translation: I’m stuck. OPI Iceland Collection polishes are the only ones I use anymore! What’s happening to me?!

Continue Reading