Provocalips, kestotesti ja hissidraama

Ennenkuin alan kertoa postauksen varsinaisesta aiheesta, mun on pakko vähän tilittää. Jäin nimittäin muutama päivä sitten jumiin Stockan hissiin. En tykkää muutenkaan asioida Helsingin keskustan Stockalla, koska se on sellanen sekava Narnia ja tuun aina ulos eri ovesta kuin mistä oli tarkoitus. En myöskään löydä sieltä mitään ja koko ajan on sellainen eksymisen fiilis päällänsä. Noh, nyt olin Stockalla koska IT-tuki halusi Herkusta sämpylöitä. En muistanut reittiä Herkkuun, vaan päädyin apteekkiin ja tuhlasin rahaa ja lompakon turvallisuuden vuoksi päätin mennä Herkkuun lopulta hissillä ja myös poistuin sieltä samaa reittiä. Se oli virhe. Heti kun hissi lähti liikkeelle, kuului iso rysäys, hissi heilahti ja tärisi, meni hetken ylöspäin omituisten äänten saattelemana ja sitten pysähtyi eikä ovet auenneet.

Niinhän sitä kuvittelee että pysyisi tiukassa tilanteessa rauhallisena, mutta voin kertoa että syke pomppasi huippulukemiin heti sen ensimmäisen rysähdyksen kohdalla ja sitten kun ovetkaan eivät auenneet, oli mielessä kyllä aika maailmanlopun meininki. Ja siis minähän olin ypöyksin siellä hississä (sekin on aika outoa, keskimäärin on nimittäin todennäköisempää voittaa lotossa kuin päätyä Helsingin Stockan hissiin yksin). Ensimmäinen reaktio: FAK FAK FAK FAK MITÄ MÄ TEEN ja täydellinen jäätyminen. Toinen reaktio 2 sekuntia myöhemmin: hakkaan joka ikistä hissin nappia raivokkaasti ilman mitään tulosta. Kolmas reaktio: aivot alkaa hiljalleen raksuttaa ja nojaan varmaan puoli minuuttia hälytysnappiin. Eikä mitään tapahdu. Se muutamia kymmeniä sekunteja kestänyt hiljaisuus hälytysnapin painamisen jälkeen oli kyllä painostavin koskaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kuulin puhetta kaiuttimesta ja sopersin että oon jumissa Stockan hississä ja täysi hysteria on ihan nurkan takana. Naisääni kertoi mulle ikäänkuin rauhoittavasti, että ”älä huoli, hissi ei ole ilmatiivis joten et voi ainakaan tukehtua sinne”. Rauhoittavaksi tarkoitettu lause ei kyllä ihan ajanut asiaansa, koska mä en ollut edes ehtinyt päästä kauhuskenaarioissani sinne saakka että happi voisi loppua siitä kuolemanloukosta. Mulle kerrottiin että apua on pyydetty mutta aikataulua ei osata nyt vielä antaa. Eipä rauhoita sekään.

Soitin paniikkipuhelun IT-tuelle, jonka ensimmäinen kysymys oli, että sainko ostettua ne sämpylät ennenkuin jäin jumiin :D IT-tuki selitti kyllä myöhemmin kysyneensä asiaa vain sen vuoksi etten keskittyisi pelkkään panikointiin, mutta oon aika varma että se oli ihan oikeasti huolissaan niistä herkkusämpylöistään…puhuin IT-tuen kanssa puhelimessa niin kauan että apu saapui ja yritin keskittyä järkevään hengittämiseen. Oli ihan kamalaa kuulla koko ajan ympäriltä räminää ja rytinää ja hissien ääniä, kun ei nähnyt ulos eikä tiennyt mitä ympärillä tapahtui. Kerkesin aika monta kertaa kuvitella syöksyväni kohta hissikuilun pohjalle varmaan kuolemaan (todellisuudellahan ei ole mitään sijaa paniikkikuvitelmissa, joten pieni liioittelu kauhuskenaarioissa lienee luonnollista). Lopulta ovelta kuului rapinaa ja kaksi virkailijaa alkoi kammeta jumittuneita ovia auki. Lopetin puhelun dramaattisesti sanoihin ”NÄEN VALOA!!! moikka” mikä IT-tuen mukaan kuulosti siltä kuin olisin ollut viikkokausia sortuneessa kaivostunnelissa. No siltä se tuntuikin kyllä. Oli tosi lähellä etten kapsahtanut vartijaparkojen kaulaan nyyhkyttäen, mutta sain hillittyä itseni eli pelkästään kailotin ”OUMAIGAAD EN OO KOSKAAN ILAHTUNUT IHMISTEN NÄKEMISESTÄ NÄIN PALJON HUHHUH SAATANA HIRVEETÄ”. Halaaminen olis kyllä melkein ollut hillitympää. Sain käteeni 5 euron kahvilipukkeen korvaukseksi traumatisoitumisesta (aika halvalla meni) ja ostin koko rahalla Mövenpickiä ja mätin jäätelöä naamaani tärisevin käsin ja päätin, että ne kalorit palaa ihan perinteisesti portaissa. Huhhuh.

Kylläpä helpotti avautua, nyt päästään jopa asiaan. Oon vähän surkimus mitä tulee huulimeikkeihin, sillä vaikka joka aamu jotakin huulilleni laitan, en juuri koskaan muista tai viitsi lisäillä huulipunaa tai -kiiltoa päivän mittaan ja siksi etsin aina mahdollisimman pitkäkestoisia vaihtoehtoja. Bernerin bloggaajatapahtumassa tänä keväänä mulle laitettiin huulille Rimmelin Provocalips -huulituotetta, ja kun sitä oli mun huulilla vielä seuraavana aamunakin, laitoin heti Bernerille viestiä ja sanoin että näistä mä haluan kirjoittaa. Sain sitten testattavaksi kolme sävyä, tulenpunaisen Kiss Me You Foolin, vaaleanpunaisen Dare to Pinkin ja mauven sävyisen I’ll Call Youn.

rimmel provocalips review
.
.
.

Provocalipsit toimivat siten, että huulille laitetaan ensin hylsyn toisesta päästä väriä, annetaan aavistus kuivahtaa ja sitten lisätään kirkas ”päällyskerros” huulille toisesta päästä. Tämän yhdistelmän luvataan kestävän huulilla 16 tuntia. Provocalipsit ovat varsin räyheän sävyisiä, mutta hillitympääkin tulosta saa aikaiseksi kun töpöttelee sävyä huulille ja pyyhkii liiat värit applikaattorista pois ennen levitystä. Muista, että huulten pitää olla puhtaat ja kuivat ennen levitystä – älä siis laita primeria, puuteria, meikkivoidetta saati huulirasvaa Provocalipsien alle.

Tein havainnollistavan kestotestin siten, että levitin sävyjä kämmenelle ja kuvasin kättä pitkin päivää. Sävyt olivat mun kädessä ihan tavallisena työpäivänä, joten pesin käsiä ahkerasti enkä muutenkaan varonut kättä mitenkään. Sen toki tein että vältin kyseisen kohdan rasvaamista, sillä Provocalipsit lähtevät pois öljypitoisella putsarilla ja lisäksi huulirasvat ja jopa hyvin rasvaiset ruuat ovat Provocalipsien vihollisia.

Tässä värit ovat juuri levitetty eivätkä ole vielä edes kuivuneet (kuva on otettu eri päivänä kuin kestotestin muut kuvat, koska en työaamun hötäkässä ehtinyt kuvata swatcheja tuoreeltaan).

.
Moments after applied

Tässä värit 7,5 tunnin kuluttua…

.
after 7,5 hrs

17 tunnin kuluttua…

.
after 17 hrs

ja 36 tunnin kuluttua.

.
after 36 hrs

Ihan uskomaton tulos, eikö! Oon käyttänyt I’ll Call You -sävyä ihan älyttömän paljon, sillä se sopii lähes mihin tahansa meikkiin. Dare to Pink on mulle liian vaalea ja huulet katoaa kokonaan, ja Kiss Me You Fool ei ole ihan arkipäivän sävy mulle, mutta I’ll Call You on ihan täydellinen.

Lopuksi vielä arkistakin arkisempi kuvaräpsäys, jossa I’ll Call You on tositoimissa (tosin hyvin kevyesti töpöteltynä ja siksi sävykin näyttää vaaleammalta). Kuva on otettu joskus keväällä pitkän työpäivän jälkeen. En ole koskenut huulimeikkiin aamun jälkeen ja kuvassa I’ll Call You on ollut huulilla runsaat 10 tuntia.

.
.

Provocalipsit maksavat 9,90 euroa, joten kalliista tuotteesta ei tosiaan ole kysymys. Hinta-laatu -suhde on ihan ällistyttävän hyvä. Ainoan miinuksen annan sävyvalikoimasta: tarjolla on näiden kolmen sävyn lisäksi voimakkaan fuksian sävyinen Little Minx ja rusehtava Skinny Dipping. Vähän pehmoisemmat ja ns. helpommat sävyt puuttuvat miltei kokonaan, ja minä tietysti korallifriikkinä toivoisin valikoimaan myös jotakin oranssihtavaa tai persikkaista sävyä. Joka tapauksessa, suosittelen Provocalipseja ihan varauksetta, jos vain itselle sopivan sävyn löydätte.

Joko olette kokeilleet? Ja onko kukaan muu koskaan juuttunut hissiin? :D

Translation: Lip products are somewhat problematic to me. I use lipstick or lip gloss every day but nearly always forget to re-apply them, so most of the time I just do my lip make-up in the morning, enjoy it for a few hours and then it’s gone. That’s why I’m always looking for long-lasting lip products. Rimmel Provocalips are so far the best I’ve found. They last so long on the lips it’s ridiculous :D In order to demonstrate this I swatched three Provocalips lip colours (press samples) on my hand and took pictures after 7,5 hrs, 17 hrs and 36 hrs. Look how well they lasted! I washed my hands countless of times and didn’t try to be extra careful or anything. The bottom pic shows Rimmel Provocalips I’ll Call You on my lips after more than 10 hrs. The shade is still clearly visible even though I applied it really lightly and didn’t do any touch-ups. AMAZING. 

Continue Reading

Lumenen kevät- ja kesäuutuuksia

*This post is only in Finnish, sorry!*

Olin keväällä Glitterin blogi-illassa ihastelemassa heidän uusia kampaustuotteitaan ja muita kesäisiä uutuuksia, ja lahjakassissa oli kasa Lumenen tuotteita. Lumene on jäänyt mulla jotenkin unholaan loistavaa CC-voidetta ja kulmakarvageeliä lukuunottamatta, joten olen testaillut tuotteita nyt hämmentyneen ihastuksen vallassa. Nuorempana käytin Lumenea paljonkin, mutta sitten se vaan jotenkin jäi. Vuosien saatossa pakkaukset ovat uudistuneet ja niin on tuotteiden sisältökin. Poimin nyt tähän postaukseen mun suosikit testaamistani tuotteista.

.
.

Heleyttävä BB-vartalovoide on hauska keksintö. Voiteessa ei ole aurinkosuojaa eikä itseruskettavia ominaisuuksia, mutta se tasoittaa ihon sävyä ja tuo kaunista kuulautta ja kimmellystä iholle. Voide näyttää aluksi todella kimaltavalta ja epäilin voinko käyttää sitä näyttämättä Twilightin vampyyrilta auringossa, mutta levitettäessä kimallus taipuu hillityksi hohteeksi ja voide sulautuu hyvin vaaleaankin ihoon. Ruskettuneella iholla efekti olisi varmasti aivan upea. Minähän siis en rusketu, mutta punertavan kirjavana pysyn vuodenajasta toiseen, joten BB-voiteen ihonsävyä tasoittava ominaisuus tulee tarpeeseen. Aion lotrata voidetta täysin holtittomasti koko kesän käsivarsiin ja sääriin, näytti hyvältä tai ei. BB-voiteessa on kiva hedelmäinen tuoksu, veikkaisin appelsiinia. Ihana!

.
BB-vartalovoide

Skin Tone Perfector eli ihonsävyn heleyttäjä on tavallaan BB-vartalovoidetta vastaava tuote kasvoille. Voidetta voi käyttää meikkivoiteeseen sekoitettuna, jolloin tuloksena on kuulas ja kevyt meikkipohja, tai paikallisesti korostustuotteena kulmaluulle, poskipäille ja otsalle. Aina kun meikkituotteessa mainitaan kuulaus tai heleys, alan kaivaa lompakkoa esille, joten ei ole yllätys että pidän tästäkin – varsinkin kun tämäkin voide tuoksuu appelsiinille! Allaolevassa kuvassa näkyy jotenkuten, että tuotteen heleyttävä efekti on hienovarainen ja tasainen. Kuvaa varten toki käytin Skin Tone Perfectoria todella paljon, mutta normikäytössä ei tarvitse pelätä näyttävänsä pronssipatsaalta. Hyvin pieni määrä riittää kauniiseen lopputulokseen.

Skin Tone Perfector
Skin Tone Perfector

Lumenen sävyttävä kulmakarvageeli on ollut mun meikkipussin vakioasukas jo vuosia, ja olen käyttänyt loppuun lukemattomia pakkauksia. Nyt kulmatuotteet ovat uudistuneet hieman. Vanhanmallisessa kulmakarvageelissä harja oli suuren mascaraharjan kokoinen, mutta näissä uusissa on järkeistetty harjan kokoa pienemmäksi. Koostumuskin on muuttunut vahamaisemmaksi ja tuotteen nimikin on nykyään Eyebrow Shaping Wax. Uudistunut koostumus on pitävämpi kuin vanha, mistä myöskin plussaa. Sävy on sama hillitty keskiruskea, joka varmasti suurimmalle osalle sopii. Väritönkin versio löytyy, ja se kulkee nimellä Eyebrow Fixing Gel. En ole käytössä huomannut juuri eroa vahan ja geelin välillä, molemmat pitävät kulmat hyvin ojennuksessa.

.
.

Kulmakynissä olin jumittunut Dermosilin Medium Browniin, joka on niitä harvoja kulmakyniä joiden sävy ei ole punaiseen taittava, ja ilokseni huomasin että Lumenen kulmakynä sävynumerolla 4 on hyvin samanlainen Dermon Mediumin kanssa. Kynä on juuri sopivan pehmeä ja irrottaa väriä tasan sen verran kuin haluankin ja niinpä se on ollut käytössä joka päivä siitä asti kun sen sain :)

.
.

Huulituotteistakin vähän innostuin! Mulla on hieman haasteita huulipunien käytössä, koska mun huulet on kokolailla olemattomat, joten läpikuultavat kiiltopunat ja huulikiillot on mun valinta. Huulikiilloissakin on rajoituksensa, koska en voi sietää tahmaisia kiimaliimoja. Hiukset ja kaikki mahdollinen tuulen mukana lentävä nöyhtä tarttuu huuliin ja olo on ku kärpäspaperilla, hyi että. Ei pysty. Lumenen uudet hoitavat huulikiillot on siinä ja siinä että onko ne mun makuun aavistuksen liian tahmaisia, mutta sävyt on niin kivoja ja helppokäyttöisiä että on näitä tullut kuitenkin yllättävästi käytettyä. Tuoksu on makea mutta mieto. Muovisesta applikaattorista annan kyllä vähän satikutia. Ensin on ilahduttavaa katsella huulikiillon kipuamista läpinäkyvän applikaattorin suulle, mutta pidemmän päälle muovinen puikko sotkeentuu helposti ja käyttömukavuuden kannalta sellainen ”tyyny” olisi miellyttävämpi.

.
.
.
.
.
.

Huulipunatkin ovat pigmenttisyydeltään helppokäyttöisiä: niillä saa kevyesti töpöttelemällä hentoa mutta tasaista väriä huulille, mutta kerrostamalla saa intensiivisemmänkin lopputuloksen. Koostumus on pehmeä ja huulipuna tuntuu hoitavalta, eikä kuluessaan kuivata huulia. Iso plussa siitä, että punat ovat lähes tuoksuttomia.

.
.

Sävyt vasemmalta oikealle: Fireweeds / Horsmien meri – Blooming Field / Kukkia niityllä – Bouquet / Kukkien tuoksua.

.
.

Ykkössuosikkini säästin viimeiseksi: Artic Sun Highlighter eli hohdeaurinkopuuteri sävyssä Warm Natural Glow. Sävyn nimi kertoo oikeastaan kaiken oleellisen. Tämä on ihan mahdottoman hyvä korostustuote myös niille, jotka eivät aikaisemmin ole korostustuotteiden käyttöön perehtyneet. Pigmenttiä ei ole tolkuttomasti vaan juuri sen verran, että summittainen huiskuttelu ympäri naamaa saa aikaan ihanan kullanhehkuisen hohteen. Haluaisin hieroa koko naamaani tuohon pannuun, mutta toistaiseksi olen hillinnyt itseni ja sipaissut hohdetta poskipäille, otsaan ja nenänvarteen. Nimessä olevaa aurinkopuuteri-sanaa ei kannata kavahtaa, kyseessä on minusta selkeästi korostustuote eikä niinkään aurinkopuuteri. Muistiinpanoihin olin tämän kohdalle kirjoittanut tikkukirjaimilla ”IHANA” ja alleviivannut sen monta kertaa, joten kyllä, tykkään! Harmi vaan että kansi hajosi kun irrotin sinettiä, joten nyt en voi kuljettaa pakkausta mukanani mihinkään :(

.
.
.
.

Seuraavassa Lumenepostauksessa vuorossa on kynsilakkoja sekä arvonta, joka sisältää muutamia suosikkejani Lumenelta. Arvontoja on luvassa useampia, sillä Wasting Lifestyle täytti tällä viikolla kolme kokonaista vuotta! Ujutan arvontoja vähän sinne tänne ilman sen kummempaa kuuluttamista, joten olkaa tarkkoina :)

Nyt mä haluaisin kuulla teidän suosikit Lumenelta! Mitä mun kannattaa mennä ostamaan kun kosmetiikannälkä iskee?

(Tuotteet saatu goodie bagista.)

Continue Reading

Livbox-aarrejahti oululaisille!

*This post is only in Finnish, sorry!*

Livboxin aarrejahtikampanja on kiertänyt tällä viikolla jo useammassa kaupungissa ja tänä vuonna myös pohjoisempi Suomi on edustettuna. Kyse on kampanjasta, jossa bloggaajat tuunaavat yhden Livboxin ja piilottavat sen valitsemaansa paikkaan. Instassa julkaistaan piilotuspäivänä video, jossa annetaan vihje boksin olinpaikasta. Sitten halukkaat rynnivät boksia etsimään ja ensimmäinen löytäjä saa pitää! Tällä viikolla Ilona piilotti boksin Helsinkiin, Päivi Turkuun ja Anniina Tampereelle. Tänään Livboxin Sofian piilottamaa boksia etsitään Vantaan Tikkurilasta (tsekkaa tiedot Livboxin blogista!). Huomenna on sitten Oulun vuoro! ONNEA OULU! *Dressmann-ääni*

Oulussa en itse enää asu, mutta kotiseuturakkautta on sen verran että innostuin värväämään siskoni piilotusagenteiksi. Täytyyhän pohojoseenki aarrejahti saada! Siskot oli heti innolla mukana jutussa ja ovat ideoineet piilotuspaikan itse. Minä tuunasin boksin, lähetin sen Ouluun, teen vihjevideon huomiseksi ja siskot toimittaa boksin piiloonsa.

Jos Livbox on konseptina vieras, tässä boksin idea lyhyesti: Livbox on kosmetiikkaloota, joka tulee tilaajille kotiin kerran kuussa. Laatikossa on 4-6 kosmetiikkatuotetta, kaikki tietysti yllätyksiä eli tilaaja ei tiedä sisältöä etukäteen. Seassa on sekä markettituotteita että selektiivistä kosmetiikkaa ja kaikkea siltä väliltä. Boksi maksaa 15,90 euroa kuussa ja sen voi tilata Livboxin sivuilta. Itse olen tilannut Livboxia jo yli vuoden ja oon myös lahjonut äitiäni tilauksella. Oon tykännyt boksista kovasti ja siksi halusin tähän kampanjaankin mukaan :)

.
.

Piilotettava boksi on helmikuun loota, jossa on Garnierin tuuheuttava hiussuihke, Nivean misellivesi, Eucerinen suihkuvoide, Paesen luomiväri, Lumenen uutuusmeikkivoide, Iberon koru ja bonuksena vielä 3 kuukauden ilmaiskoodi Ruutu + -palveluun. Tuotteet on kaikki aika kookkaita, mikä muodosti mulle yllättäen ongelman: boksi oli kuin ammuttu täyteen jo valmiiksi, eikä pehmusteiden poistaminen oikein ollut vaihtoehto, koska laatikon sisällön piti kestää vielä postitus Ouluun. Hylkäsin siis alkuperäiset suunnitelmani ja valkkasin laatikkoon kaikkea pientä ja söpöä.

Onneksi on tullut pienenä pelattua Tetristä. Siitä oli hyötyä, kun Spartaa huutaen ninjailin täyden boksin ilmarakoihin kuusi pientä kynsilakkaa, minipalasaippuan, paketillisen Invisibobbleponnareita ja BeautyBayn ripsivärin. VICTORY! Edelleen olen tosin aika katkera siitä, että Fazerin popcornsuklaalevy oli aivan liian leveä laatikkoon.

Moni muu bloggaaja on tuunannut boksin ulkokuorenkin kauniiksi ja huolitelluksi. Itsehän tyydyin käytännön syistä maanläheisiin sävyihin eli pakkausteippiin. Ei meinaan pysynyt ihan omin voimin enää kiinni tuo loota :D

livbox
.

EIKÖ OLEKIN KAUNIS! Pakkausteipin ilmakuplamääristä voi päätellä, että mä en ala-asteellakaan ollut se tyyppi, jonka koulukirjat oli kontaktoitu sileästi ja nätisti… ”oho hups leikkasin liikaa” -tyylillä muotoiltuun bannerilirpakkeeseen valitsin sentään kaukaa viisaana läpinäkyvää teippiä.

Fiksuna tyttönä kirjoitin korttiin ohjeet, miten pitää toimia kun boksin löytää. Keskittymiskykyni vain tuotti mulle jälleen pettymyksen ja jotenkin se ohjekortti päätyi boksin sisään ja huomasin asian tietysti siinä vaiheessa, kun runttasin viimeistä teipinpalaa paikoilleen. Tuota viritelmäähän ei ilman moottorisahaa auki saa joten lienee aiheellista kirjoittaa ne ohjeet tännekin.

Ensinnäkin, klikkaa itsesi seuraamaan seuraavia Instagramtilejä: @wastinglifestyle , @purkkimafia ja @livboxfi. Seuraaminen ei ole vaatimus osallistumiseen, mutta mahdollistaa sen että näät vihjevideon ynnä muut tärkeät tiedot. Vihjevideo julkaistaan blogin ja Purkkimafian Instassa perjantaina 27.2. klo 17 ja sen jälkeen boksi on vapaata riistaa. Boksin löytäjä ottaa valokuvan itsestään kera boksin ja postaa sen joko Instaan tai Facebookiin, ja tägää kuvaan #purkkimafialivbox , @wastinglifestyle , @purkkimafia ja @livboxfi , niin tiedetään että boksi on löytynyt! Onnea matkaan!

Onko teissä oululaisia ja aiotteko lähteä metsästämään kosmetiikkaa? :)

 

Continue Reading