Draamaa ja La Vie en Rose

Mulla on nyt pieni henkilökohtainen draama tässä käynnissä. Meidän koira Rieha on nyt 9 kuukauden ikäinen ja näemmä nyt on uudestaan alkamassa se vaihe, kun vauhtia on enemmän kuin älyllistä kapasiteettia. Ilmeisesti murkkuikä kolkuttelee ovella. Hihnakäytös on ollut aika vaihtelevaa, mutta koirapuistolle päin vievä tie on ollut tasaisesti vaikea. Puistoonhan pitäis Riehan mielestä päästä ihan satasta ja mielellään ilman taluttajaa. Taluttaja taas kulkisi mielellään puistoon pitäen tiiviin katsekontaktin sivulla kauniisti tanssahtelevaan koiraansa. Siinä on ristiriita, joka toissapäivänä oli kaataa tämän hallituksen. Pitkän työpäivän jälkeen lähdin nälissäni (eli lähtökohtaisesti murhanhimoisena) ulkoiluttamaan energiaa pursuavaa koiraa, joka liikkui eteenpäin lähinnä tasajalkahypyin. Oli pimeää ja satoi vettä ja paleli ja väsytti ja vitutti. Paitsi koiraa, joka oli onnensa kukkuloilla tietenkin. Alkumatka menee aina kohtuullisesti, mutta kun tullaan kotitien päähän, Rieha kieltäytyy syömästä nameja (eli sitä ei voi palkita) ja sen aivoissa apinat hakkaa lautasia eikä mikään käsky mene siitä metakasta läpi. Siinä me sitten taivallettiin jotain 300 metrin matkaa puoli tuntia. Rieha sinkoaa hihnan päähän, minä pysähdyn ja odotan että Rieha palaa takaisin, tulee rinnalle ja ottaa katsekontaktin, ja sitten jatketaan matkaa sekunnin ajan kunnes Riehalla taas hihna loppuu kesken, ja taas pysähdyn ja odotan. Kuvio toistui sen verran monta kertaa että oli aika Päiväni murmelina -fiilis. Muutamaa metriä ennen koirapuiston porttia koiralla lopulta paloi sulake (mulla se oli kärähtänyt jo monta sataa metriä aiemmin tosin) ja se teki kuolemaa halveksuvan kamikazeloikan hihnan päähän, repäisi itsensä irti mun otteesta ja samalla repesi keskisormen kynsi puoliksi irti. I kid you not. Teki kuulkaa nannaa. Siinä vaiheessa oli aika Hulk-olo, mutta ei siinä muu auttanut kuin hakea koira takaisin ja aloittaa lähestyminen uudestaan. Ja kyllä, lopulta mentiin portille ilman ryntäilyä, mutta siinä vaiheessa mieliala oli synkkä ku suolampi ja kysyin puistossa olleelta rouvalta, paljollako hän ostaisi nätin urospennun. Vaihdossa tarjouduin ottamaan toisen hänen kauniisti käyttäytyvistä tollereistaan. Kauppoja ei syntynyt, mihin varmaan vaikutti sekin että keskustelun aikana Rieha ryntäili päättömästi pitkin puistoa ja tutki, voisiko mutalätäkön läpi kaivaa itsensä Kiinaan.

Nyt olisi tietenkin hienoa päästä kertomaan, kuinka sinnikkyyteni ansiosta tänään menimme kauniisti yhteistyössä ja nätisti kävellen koirapuistoon ja aurinkokin paistoi, mutta höpönpöppöjä. Sama sää, sama väsymys, sama nälkä ja sama sulakkeen palaminen molemmilla. Erona tosin se, että nyt ennakoin kamikazehypyn paremmin eikä Rieha saanut riuhtaistua itseään vapaaksi JA se ees-taas -jumppaaminen alkoi vasta noin 150 metriä ennen koirapuistoa! Tottiskentät, täältä tullaan ihan kohta…

.
.

Noh, tätä se koiran kasvatus joskus on ja luojan kiitos jokainen lenkki ei ole tuollainen, mutta joka tapauksessa kuvauskäden keskisormen kynsi on ja pysyy niin kamalan revenneenä, että siinä ei mikään paikkakaan kestä, mutta ei sitä voi leikatakaan, kun se on revennyt niin syvältä. Että näin. Uusia lakkauksia saatte siis tovin odottaa ja voi olla että seuraavat viikot on vähän enemmän muuhun kosmetiikkaan ja lifestyleen painottuvia :D onneksi varastossa on kuvia ja onhan mulla jemmassa vielä ne kysymyspostauksen kysymyksetkin, johon en ole vastannut. Jep, en ole unohtanut sitä!

Tällä kerralla tarjolla on kuitenkin juuri nyt kaupoissa oleva uutuuskokoelma, L’Oréal Paris La Vie en Rose, joka sisältää kolme huulipuna- ja kynsilakkaparia. Sävyt on nimetty Jennifer Lopezin, Naomi Wattsin ja Blake Livelyn mukaan.

.
.

Blake’s Delicate Rose -parissa huulipuna on herkullisen karkkipinkin sävyinen ja kynsilakka korallinen pinkki creme. L’Oréal Parisin kynsilakkoja en ole aiemmin koittanut ja yllätyin niiden siveltimestä, joka on liki identtinen Essien leveän siveltimen kanssa. Ehdoton plussa. Näin pitkille kynsille lakka tarvitsi kolme kerrosta peittääkseen täysin. Sävy on aivan ihana.

.
.
.
.

J’Lo’s Delicate Rose -parin puna on tumma magenta, joka huulilla onkin yllättävän kirkas, liki violetti sävy. Kynsilakka taas on tumma viininpunainen. Tämä lakka peitti kahdella kerroksella.

.
.
.
.

Naomi’s Delicate Rose -parin puna on roosa nude, ja kynsilakkaakin voi oikeastaan samalla sanaparilla kuvata. Lakka oli aika ohutta ja vaati kolme kerrosta peittääkseen.

.
.

Kaikki kolme huulipunaa jättää jälkeensä himmeän mattaisen jäljen, joka ei kuitenkaan ole niin ehdottoman kiilloton kuin joissain mattapunissa. Naomin huulipuna on mulle sopiva sävy, mutta kaksi muuta ovat liian kylmiä sävyjä istuakseen tähän naamaan. Mutta mullapa onkin kaksi siskoa, joille ne sopivat täydellisesti :)

.
.

Huulipunan ja kynsilakan sovittaminen toisiinsa on kiva idea ja itsehän olen juuri sellainen tyyppi, joka kiinnittää huomiota tällaisiin asioihin. Siis itsellänihän meikit ja lakat on aina eriparia tietenkin, mutta jos joku muu on hoksannut sovittaa ne yhteen, varmasti huomaan sen ja nostan kuvitteellista hattuani. La Vie en Rose -kokoelman kynsilakat eivät superharrastajalle tarjoa mitään maatamullistavaa, mutta punat ovatkin tämän kokonaisuuden Se Juttu. Nuo hylsytkin on minusta ihan valtavan kauniit.

Noh, olisko jollain rohkaisevia sanoja koirankoulutukseen ja/tai revenneen kynnen kasvatukseen? Anyone? :D

(Tuotteet saatu.)

Continue Reading

Money Well Spent: Rimmel Comfort Serum

Wihii I’m back! Ajankäyttöongelmani ei suinkaan oo ratkenneet, mutta _haluan_ kirjotella tänne. Mulla on postausideoita niin hulluna, että jos en ala purkaa niitä valmiiseen muotoon n-y-t, en saa niitä ennen vuoden vaihtumista ulos (enkä edes sano minkä vuoden). Ihan esimerkkinä, tämä postaus on ollut mulla luonnoksissa 2 kuukautta….ja loput postausideat onkin sitten vain ja ainoastaan mun päässä. Mutta pitemmittä puheitta asiaan: mulla on tällainen Money Well Spent -postaussarjakin! :D Tämänkertainen Aivan Erityisen Mallikelpoinen tuoteporukka on paitsi laadukas, toimiva ja laajasti harrastajia ihastuttanut, myös erittäin huokea. Mikä voisi olla parempaa kuin löytää edullista ja suunnattoman hyvää kosmetiikkaa? No ehkä se että löytäis loppumattoman karkkihanan ja 6 miljoonaa, mutta pysytään nyt näissä realistisemmissa onnenpotkuskenaarioissa.

.
.

Rimmelin Lasting Finish Nude -meikkivoiteesta on kirjoitettu blogeissa todella paljon. Pullo on samanlainen kuin tämän postauksen meikkivoiteessa, mutta korkki on valkoinen. Lasting Finish Nudea on kehuttu aivan valtavasti, ja samaan aikaan tämä Lasting Finish Comfort Serum on kaikessa hiljaisuudessa ujuttautunut kauppojen hyllyille. Olen minä tästäkin postauksia kyllä nähnyt, mutta paljon vähemmän kuin Nudesta. Erona näillä kahdella on se, että Lasting Finish Comfort Serum on ideaali peittävä meikkivoide kuivalle iholle, kun taas Nude istuu paremmin vähän rasvoittuvammalle iholle.

Kuulin Comfort Serumista ensimmäisen kerran RiaG:ltä ja vakuutuin hänen kehuistaan sen verran, että ostin heti oman pullon. Comfort Serum on täyspeittävä meikkivoide, joka ei kuitenkaan jätä kuivakan maskimaista lopputulosta. Yleensä liki mikä tahansa meikkivoide on mulla iltapäivään mennessä kulunut pois nenästä, leuasta ja otsalta ja nätin meikkipinnan on korvannut kuiva, hilseileväkin iho. Comfort Serumin pysyvyys on kuitenkin ihan omaa luokkaansa enkä yleensä koko päivän aikana korjaile meikkiä kuin kerran tai kaksi, ja ilmeisesti meikkivoide kykenee todella myös jotenkin ihon kuivuutta hillitsemään, koska iho ei ala kiristää ja hilseillä. CS ei myöskään uppoa huokosiin tai ole vaikea levittää. Halleluja, mä sanon.

.
.
.
.

Samaan sarjaan kuuluu myös peiteaine ja meikkipuuteri. Peiteaine ei oo lainkaan jankkia, vaikka onkin todella peittävää. Valitsin vain itselleni turhan vaalean sävyn, joten käyttö on jäänyt melko vähälle. Sain muuten tehdä kaksi reissua tätä ostaessa, koska onnistuin ottamaan itselleni kappaleen jota jotkut pikkuapinat olivat klämineet. Palautusreissulla uutta valitessani löysin vain YHDEN kappaleen, joka ei ollut kertaalleen avattu ja lähmitty. Typerät ihmiset. Vaadin kaikkiin pakkauksiin pitäviä sinettejä!

.
.

Tässä on havainnollistava kuva meikkivoiteesta ja peiteaineesta :D ylempi on peiteaine. Ehkä…

.
.

Meikkipuuterin kuluneesta pakkauksesta voitte varmasti päätellä, että kovassa käytössä on ollut. Tämä pieni rasia kulkee mukanani kaikkialle. Puuterilla saa halutessaan erittäin mattaisen tuloksen (jopa liian jauhoisen jos käyttää rasian mukana tulevaa vippaa) ilman että iho kuivuu enempää. Kostutettuna puuteri muuttuu meikkivoidemaiseksi ja SE on tän tuotteen juttu. Meikkipohjan kulumista saa korjailtua paljon paremmin kostutetulla meikkipuuterilla kuin vain puuteroimalla ”paljaan” ihon päälle. Samaten tällä saa nätisti siistittyä huulten rajat, jos haluaa korjailla huulimeikkiään. Pakkauksessa on myös peili ja erillinen lokero vipalle, jossa ilma kulkee ja vippa pääsee kuivumaan.

.
.

Mahtava toveri :)

Tarkkoja hintoja en enää muista, mutta tuskin menee kauheasti pieleen jos sanon että meikkivoide on 13 euron luokkaa ja meikkipuuteri kympin hujakoilla. Peiteaineen hinnasta ei ole hajuakaan, mutta ei se paljoa ollut. Korjatkaa jos tiedätte paremmin.

Onko tuttuja tuotteita? Nämä Comfort Serumit on kyllä itseasiassa varmaan ainoat Rimmelin tuotteet, jotka mulla on ihan vakituisessa käytössä. Todellinen helmi markettituotteiden meressä :)

Translation: If you’re looking for a budget-friendly foundation, check out Rimmel Lasting Finish with Comfort Serum. It’s ideal for dry skin and gives full coverage without a powdery look. I really like the other products in this range too. They are spot on for my dry skin :)

Continue Reading

Everyday Minerals Suomessa!

I Love Me -messuilla näkyi luonnollisesti paljon uutuuksia ja luonnonkosmetiikan puolella yksi oli ylitse muiden: Everyday Minerals saapui viimein Suomeen ja tuotesarja lanseerattiin messuilla. Amerikkalainen mineraalimeikkisarja on ollut maailmalla suosittu jo pitkään, joten jo on aikakin saada se tänne Pohjolaan. Everyday Mineralsin tuotteet ovat täysin vegaanisia, eläinkokeettomia ja ympäristöystävällisiä. Valikoimassa on siveltimiä, meikkipohjia, luomivärejä, poskipunia, rajausvärejä ja peite- sekä korjausvärejä.

Sain ennen kauneusmessuja EDM:ltä paketin, jossa kerrottiin että blogistani on opittu, että yksi mun (lukuisista) heikoista kohdista on poskipunat, ja siksipä paketista löytyi kaksi Everyday Mineralsin poskipunaa ja sivellin. Oli huikeaa saada näppeihinsä jotakin niin uunituoretta, sellaista joka virallisesti näkisi päivänvalonsa Suomessa vasta messuilla. Koko paketti oli niin suloinen, ystävällinen, ilahduttava ja kiva, että melkein tuli tippa linssiin!

.
.

Olen kokeillut aivan valtavan määrän kosmetiikkaa elämäni aikana, mutta myönnän että mineraalimeikkien kohdalla kokemuspohjassani on massiivinen aukko. En oo koskaan kokeillut perinteistä, irtopuuterityyppistä mineraalimeikkipohjaa. Syy ei ole siinä etteikö kiinnostusta olisi ollut, mutta en ole yhtään tiennyt mistä aloittaa ja mitä hankkia ja missä sävyssä ja mitä häh, joten olen antanut asian olla. Olen nyt selaillut Everyday Mineralsin nettisivuja ja kun opin kuinka monia erilaisia meikkipohjia heillä on valikoimassaan, mun kokeilukiinnostus lisääntyi huomattavasti (vaikkakin mielessä on kyllä myös se ajatus, että miten mä ikinä saisin pääteltyä itselleni oikean sävyn, kun ei voi vaan napata ”sitä vaaleinta” :D). Meikkipohjia on kolmea erilaista; matte, semi-matte ja jojoba. Matte on sopiva rasvoittuvalle iholle, semi-matte sekaiholle ja jojoba on tarkoitettu erityisesti kuivalle ja herkälle iholle sekä myös ikääntyvälle iholle. Jokaisessa kolmessa luokassa on 8 erilaista sävyä (0-7) ja jokainen sävy on saatavilla kultaisessa, neutraalissa tai ruusuisessa tyypissä, riippuen siitä onko käyttäjän iho kelta- vai punasävyinen. Eli sävyvalikoima tuskin ihan heti kesken loppuu. Nettisivuilta voi tilata 5 näytettä ilmaiseksi kotiin, joten ihan sokkona ei tarvitse sävyjä valita. Pitäisi ehkä koittaa, koska mineraalimeikkipohjien tarjoama kuulas lopputulos houkuttelisi ja olisi tosi kiva tietää, olisiko kuivan ihon meikkipohja talvi-ihoni pelastus.

Poskipunista tässä kyllä oli tarkoitus puhua, joten palaanpa aiheeseen. Mulle lähetetyt sävyt on Tea Rose ja Peony Petal. Sävyvalinnat osuivat uskomattoman hyvin maaliin, sillä persikkainen Peony Petal on juuri sellainen sävy johon itsekin olisin varmasti ensimmäisenä tarttunut, ja roosa Tea Rose soveltuu kaikkiin tilanteisiin ja kaikenlaisiin meikkeihin. Molemmat poskipunat ovat mattaisia mutta silti kuulaita. Poskipunissa on myös yksi ihan mahtava bonus: ne tuoksuvat vienosti orvokilta, eli hyvin samantyyppiseltä kuin Guerlainin Meteoriitit!

.
.
.
.
.
.

Ylläolevassa kuvassa vasemmalla on Peony Petal ja oikealla Tea Rose.

En ole koskaan käyttänyt muita kun pressattuja poskipunia, joten tällainen jauhoversio (huomaa ammattitermi) jätti mut aluksi aika kysymysmerkiksi. Long Handled Kabuki -sivellin kuitenkin levittää ja häivyttää poskipunan vaivatta ja on muuten yksi pehmeimmistä siveltimistä ikinä. Ihan kuin yksisarvisen turpahaituvilla sutisi. Täysin asianmukainen vertauskuva.

.
.
.
.

Annostelu vaatii kyllä vielä vähän harjoittelua, sillä on jotenkin tosi vaikea arvioida kuinka paljon poskipunaa näille palloposkille oikein tarvitsee – ja miten sen oikean määrän saa nostettua sutiin tai ylipäänsä ulos purnukasta ilman että poskipunaa on sisäänhengitetty koko rahan edestä…onneksi poskipunat häivyttyvät niin nätisti, että ensikokeilujen överitkin sain taltutettua ilman ongelmia :D

Tämä on mun ensikosketus Everyday Mineralseihin, mutta nimenä sarja on ollut tuttu jo tosi kauan. En muista mistä, mutta *jostain* olen kuullut EDM:n Mint Jojoba -korjausväristä, jota todellakin haluan koittaa. Korjausvärin luvataan neutralisoivan punaista ihonsävyä, tasoittavan näppyläistä ihoa ja häivyttävän katkeilleita verisuonia ja couperosaa. HELLO LOVER. Tarvin tuon. Mulla on aina todella punaiset posket ja sen takia usein käytän aika peittäviäkin meikkipohjia, vaikka muuten iho olisikin hyvässä kunnossa. Punaisuus myös lisääntyy ihan eksponentiaalisesti heti kun iho kuivuu (esim. toimistojen koneellinen ilmastointi..), urheilen, kiihdyn, oon ulkona tai teen ylipäänsä yhtään mitään. Myös viinilasillinen menee välittömästi suoraan poskiin :D En varsinaisesti arvosta tätä ominaisuutta naamassani ja mulle on siitä etenkin nuoruusvuosina irvailtukin, mikä ei kauheesti auttanut asiaa. Mint Jojoba kuulostaisi kyllä aika hyvältä ratkaisulta ja ainakin helpompaa kuin poskien vaihto. Obviously.

Onko siellä kommenttiboksin puolella mineraalimeikkitietäjiä ja/tai niiden nimeen vannojia? Kertokaa ihmeessä vinkkejä kiinnostuneelle newbielle! :)

(Tuotteet saatu. Linkkien klikkailusta tai ostoksista en hyödy. )

P.S. Tiesittekö, että huomenna alkaa Allergia- ja astmaliiton masinoima Tuoksuton viikko? Tuoksuttoman viikon tarkoituksena on huomioida tuoksuyliherkät henkilöt, ja sen vuoksi naputtelinkin tuotevinkin sivutoimisen blogini Sugar High’n puolelle. Sugar High pyörii parturi-kampaamo Bombónin ”alaisuudessa”, ja Bombónissa on tarjolla kampaamopalveluita myös hajusteettomilla tuotteilla. Jutun pääset lukemaan tästä.

Translation: Everyday Minerals is now available in Finland. It’s about time :D Look at those cute blushes <3

Continue Reading