Kreeta: tuli pari muuttujaa

Blogiin tuli julkaisutauko hetkeksi, koska läksin lomalle Kreetalle. Mun instaa seuraavat varmaankin tiesivät asian etukäteen, mutta blogiin en heippalappua ehtinyt kirjoittaa – tai siis olisin varmaan ehtinyt, jos ajanhallinta olisi realiteetti elämässäni. Olin reissussa poikaystävän kanssa ja odotin matkaa ihan järjettömän paljon! Varattiin reissu jo tammikuussa ja pieni breikki tässä hektisessä syksyssä tuli tarpeeseen.

Majoituttiin Bella Vista Village -nimisessä hotellissa ja se oli kyllä nappivalinta. Hotelli on kukkulan päällä ja sieltä on mahtavat näköalat vuorille, oliivilehtoihin ja merelle. Niissä näkymissä aamupalaa syödessä tunsi todella elävänsä, ja vastaavasti sitten päivän kuumimpaan aikaan hotellille kiivetessä pelkäsi kuolevansa, niin että tunteiden koko kirjo tuli kyllä esiin :D Hotelli on tarkoitettu vain aikuisille joten se oli tosi rauhallinen ja oikea keidas Agia Marinassa, joka muiden rannan lomakylien tapaan oli jo paikka paikoin aika ränsistynytkin. Bella Vista Village on vasta remontoitu, piha-alue on vehreä, ja hotelli on todella siisti ja kaikin puolin miellyttävä paikka.  Suosittelen lämpimästi!

Kevyen kierrepallon tälle reissulle heitti Thomas Cook, joka rysähti konkurssiin kesken meidän matkan ja tottahan toki meidän matka oli Tjäreborgin kautta varattu… Naiivisti kuvittelin kyllä että kun konkurssi tuli sunnuntaina ja meidän lähtöpäivä oli torstai, asiat ehtisivät lutviutua ennen lähtöä, mutta ehei. Torstaiaamuna herättiin auringonnousun aikaan, luovutettiin huone pois ja mentiin nakottamaan hotellin parkkipaikalle lentokenttäkuljetusta odottamaan, mutta hiljaista oli. Ihmeteltiin siinä että miten kukaan muu ei ole lähdössä samaan aikaan ja miksei kuljetusta näy eikä kuulu. Soitto Tjäreborgille paljasti, että lento oli rankasti myöhässä ja kuljetus peruttu. Asiasta oli kuulemma lähetetty tekstiviesti, jota me ei oltu saatu. Kuluvan vuorokauden aikana tulikin sitten todella selväksi se, että ne tekstiviestit ei tosiaan tule meille perille. Laukottiin vähän väliä suomalaisseurueiden luona kysymässä onko uutta tietoa lennosta, koska me ei saatu tietoa muuten mistään. Päätettiin pysytellä hotellin läheisyydessä ja nautiskella ylimääräisestä loma-ajasta. Jossain vaiheessa iltapäivällä ihmeteltiin että kas kun on tässä allasalueella pelkkiä norjalaisia, että missähän ne suomalaiset on, ja sitten selvisikin että meidän hotelli on vaihtunut ja lentokenttäkuljetus lähtee sieltä toisesta hotellista. JAA. No me sitten suhattiin taksilla sinne toiseen hotelliin eli Sunset Suitesiin, joka oli aivan järkyttävä läävä. Oon varma, että siinä mestassa on kuvattu kaikki 1970-luvun aikuisviihde-elokuvat ja hyvä jos on sen jälkeen kerran siivottu. Vessanpönttö vuosi, vessan ovea ei uskaltanut laittaa kiinni koska sitä ei enää auki olisi saanut ja suihkukaapin virkaa toimitti muovinen, rikkinäinen haitarioviviritys. Ilmastoinnista ei tarvinnut edes haaveilla ja pihalla haisi itsepintaisesti aika rehellinen paska, joten ei kauheasti houkuttanut pitää parvekkeen oveakaan auki.

Aluksi lähinnä naureskeltiin läävähotellille, koska meidän oli määrä päästä matkaan vielä samana iltana joten hotellin kunnolla ei ollut paljoa enää väliä. Käytiin syömässä erinomainen illallinen ja valmistauduttiin lähtöön. Ja sitten tuli tekstiviesti (ihme kyllä!) että lähtöaika on siirtynyt jälleen, tällä kertaa seuraavaan aamuun. Siinä kohtaa mun positiivinen asenne alkoi kyllä pahasti rakoilla. Aamupäivällä lähinnä ilakoin siitä että saatiin vielä yksi lomapäivä, ja vaikka puhtaat vaatteet oli loppu, suihkuun en koko päivänä päässyt, yöunet olivat jääneet tosi vähäisiksi, oli hirvittävän kuuma päivä ja oltiin oltu aamuyhdeksästä saakka ilman hotellihuonetta (ja sitten lopuksi kamalassa huoneessa) eikä tarkasta lähtöajasta ollut tietoa, ajattelin että ei niillä jutuilla ollut väliä koska päästäisiin jossain vaiheessa yöllä kuitenkin Suomeen. Kun se kuvitelma romuttui, ajauduin välittömästi aivan puhtaan epätoivon partaalle, varmaankin osittain myös siksi että olin niin älyttömän väsynyt ja lämpöhalvauksen partaalla ja haisin cacalle ja se hotelli oli niin karsea. No, hetki siinä kiroiltiin, kunnes todettiin että ei kai se auta kuin mennä nukkumaan ja toivoa ettei saada huoneesta jotain satiaisia. Päätettiin vielä hakea kaupasta vettä ennen nukkumaanmenoa ja onneksi tehtiin niin, sillä törmättiin sillä reissulla suomalaisiin jotka informoivat, että Tjäreborgin tekstarijärjestelmä oli jotenkin seonnut eikä meille tullut viesti pitänyt paikkaansa vaan lähtö olisi edelleenkin to-pe -välisenä yönä. Jaa. Hitto mua kylmäsi ajatus siitä, että oltais menty vaan nukkumaan ja sitten missattu meidän lento!

Long story short, ei se sovittu lentokenttäkuljetuskaan sitten koskaan tullut ja lopulta ahtauduttiin neljän hengen ja miljoonan matkalaukun voimin taksiin ja mentiin nilkka suorana lentokentälle ja ehdittiin kuin ehdittiinkin lennolle. Oltiin kotona lopulta perjantaina aamulla lähes vuorokauden valvomisen jälkeen (voin kertoa että lennolla ei paljoa tarvi kuvitella nukkuvansa, kun siellä on yliväsyneitä lapsiparkoja jotka huutavat väsymystään ja jännitystään koko lennon ajan). Eikä siinä vielä tietty kaikki, sillä poikaystävä sai sitten Suomessa end of days -tasoisen ruokamyrkytyksen ja/tai vatsataudin. Toki mä pääsin siinä helpommalla kuin hän, mutta yhteenvetona ja yksityiskohtiin menemättä voidaan todeta, että kovin levänneenä ja pirteänä en töihin sitten palannut :D

Lähtöhässäkkä oli kuitenkin pientä siihen nähden, kuinka paljon lomasta nautin, eikä Thomas Cookin konkurssi ollut ainoa asia joka teki tästä lomasta erilaisen ja ikimuistoisen. Instaseuraajat tietävät jo tämänkin: mua kosittiin meren rannalla ja hetkeäkään epäröimättä vastasin kyllä. The easiest ’yes’ I’ve ever said.  Mua mietityttää oikeastaan vaan yks asia: miten tällä organisointikyvyllä, kärsimättömyydellä ja töhöilyalttiudella voi MITENKÄÄN saada aikaiseksi onnistuneet häät?? :D Sanon jo nyt, että tästä projektista pitäis kyllä realitysarja tehdä. Ei muutako talla pohjaan, katotaan mitä tulee! Cheers!

Continue Reading