Not that I´m counting, but…

Koko kevään ajan olen päivittäin tarkistanut tablettini ruudun alareunasta erään tietyn laskurin statuksen. Laskuri lähti muistaakseni jostain reilusta 80:sta ja nyt ollaan tässä.

TJ2

Jeeeeapuaaaaakäääk! Kahden yön (joina en varmaan jännitykseltäni saa nukuttua ollenkaan) jälkeen tulee mun unelmasta totta. Meikä lähtee New Yorkiin, elämäni ensimmäisen kerran, kokonaiseksi 10 päiväksi!! Oon imenyt kaiken nykiin liittyvän tiedon mitä oon käsiini saanut. Oon opiskellut metrokarttaa, opetellut laskemaan päässä nopeasti tipin määrää, harjoitellut small talkia ja kohteliaisuusfraaseja. Katoin kakkoselta tulleen New Yorkin monet kasvot-sarjan kaikki jaksot melkein putkeen. Lisäksi tietysti oon kattonut kaikki New Yorkiin sijoittuvat leffat mitä tiesin. Niin että, bring it on. Mä olen valmis. Matkaohjelmaa ei sen tarkemmin oo valmiina, vaan joka päivä mennään ihan fiiliksen mukaan. Tietty perusnähtävyydet on todo-listalla.

Koska mennään????

Kaverit odottaa lähtökuopissa pakkausta. Toinen laukku lähtee mukaan käytännössä tyhjänä, jotta on sitten tilaa, jos jotakin pientä sattuu vaikka mukaan tarttumaan sieltä. Toivottavasti luottokortissa on riittävästi limittiä :)

Translation: In just two days a foreverlong dream of mine comes true when we head to New York. It´s my first visit there and therefore I´ve been preparing for the trip by studying the metromap, learning to count the tips fast and the small talk. Luggage are waiting to be packed but I´ll remember to leave enough space for just a little bit of shopping. Hopefully there´s enough limit on my credit card.

Continue Reading

Project summer cottage

Vaihteeksi jotain muuta kuin kynsijuttuja :)

Tehdäänpä jotain selväksi heti alkuun: en osaa remontoida. Mun taitoihin ei ylipäänsä kuulu mikään vähänkään hyödyllinen. Mussa kuitenkin elää vahvana kuvitelma siitä, että kyllä mä olen kätevä käsistäni ja puusepäksihän tässä olis pitäny ruveta ja entisöinti on ihan mun juttu ja kuinka vaikeeta se ny voi olla ja ehän sole poika mikhän ko met vähä maalia läpsäytämmä tuohon pinthan.

Osittain näistä harhakuvitelmista johtuen olen ainakin alustavasti ajautunut erään kesämökin kunnostusprojektiin. Mielessä siintää puhdas, raikas mökki, lintujen laulu, kepeästi liplattavat laineet, minä hulmuavassa kesämekossa juttelemassa hempeitä pelargonioille ja hoitamassa kaunista puutarhaa eteerinen hymy naamallani.

Todellisuus on tässä:

on se mökkikin tuolla jossain
there it is…

Saanen huomauttaa, että kuvienottohetkellä pihaa oli jo siistitty…harmi ettei kuvista välity jatkuva hyttysten ininän kakofonia.

Jotain kertoo sekin, että mökki on tiettömän taipaleen päässä, autolla pääsee noin puolen kilsan etäisyydelle. Veneellä pääsis ihan mökin kupeeseen, mutta ihanko meillä venettä olis. Mökille tullessa tilanne oli se, että piha oli kasvanu käytännössä umpeen haapaa, pihlajaa ja muuta sontaa. Samoiltiin ovelle vain huomataksemme että meillä oli mukana yksi avain ja ovessa kaksi lukkoa. Tässä vaiheessa meinas ruveta vähän harmittamaan, sillä takana oli hyvä tovi ruokakassien ja muiden kamojen raahaamista umpimetsässä (”kyl tässä joskus oli polku”) sääskien riivaamana. Piti sitte murtautua sisään, onneks oli saha käden ulottuvilla (mä en siihen koskenut, taitoihin ei kuulu myöskään mökkimurrot). Nii joo ja grillissä oli pari ampiaispesää, joten ei paljo ruuanlaittokaan enää hotsittanut.


Mökki on mahtavalla paikalla ja alkujärkytyksen jälkeen arvioin miljöötä uusin silmin. Siitä sais tosi hienon jos jaksais laittaa –> ajatusketju pyörähti takaisin siihen ”kuinka vaikeeta se ny voi olla”-kohtaan.

Koirilla oli oma silja linet käynnissä

Alotettiin pihasta, koska sen kunto häiritsi eniten. Menin periaatteella ”se mitä en tunnista, saa lähteä” eli jäljelle jäi lähinnä koivut ja ruoho :D Revittiin irti noin 30 nuorta haapaa ja pari pihlajaa sekä vuorenkilpiä jotka levis joka paikkaan.

overcompensating much?

Lopulta ryteikön keskeltä alkoi näkyä pikku mökkikin :)

se näkyy jo!

saunarakennuksen laiturilta

Vielä ollaan aika kaukana pelargonioitten hivelyistä ja eteerisistä hymyistä, varsinkin kun en varmaan edes tunnistais pelargoniaa muista horsmista. Mutta silti oon perinteisesti epärealistisen innostunut tästä. Itse työ ei juuri nappaa, mutta mökin oon mielessäni sisustanu jo varmaan kolmeen otteeseen. How typical. Ehkä nimitän itteni suoraan työnjohtajaks? Muut voi tehä raskat duunit ja minä kiertelen sisustuspuoteja kaupungissa. Joo. Kuulostaa suunnitelmalta.

Translation: Long story short, we are starting a project: summer cottage renovation. I know basicly nothing about cottage renovation and have absolutely no skills needed, but that hasn’t stopped me before. Just look what we did to that garden in just two days :) We had to break in to the cottage because of a missing key, grill had bee nests in it, garden was filled with aspens, hay and other unrecognisable crap and the amount of gnats was beyond reasonable….nevermind all that. It’s going to be beautiful someday. I already have a plan: other people can do all the work, I’m going to be shopping cute decoration items in the city. Flawless plan!

Continue Reading

DIY Jupiter

Mun kontribuutio kynsihommissa on tarjota Emmalle lähinnä riittävän suuri pinta-ala harjoittelua varten. No, kerrankin on jotakin hyötyä näistä lapion kokoisista käsistä ja kynsistä.

Mutta asiaan. Tiedätkö sellaset ihmiset, jotka aina keksii kaikenmaailman projekteja ja ideoita, aloittaa ne, mutta ei saa koskaan valmiiksi? No, mä olen juuri sellainen ihminen. Musta on kiva tehdä käsillä asioita, vaikka en mitenkään erityisen taitava käsistäni ole. Sen voi päätellä jo katsomalla meidän _melkein_ loppuun asti remontoitua portaikkoa. Tämänkertainen ideahan lähti siis siitä, että keväällä keksin haluta kesäpyöräksi Jopon. Se oli vielä ennen kun tiesin, kuinka naamattoman kalliita ne on. Oikeasti, miten voi sellainen pikkuinen pyörä maksaa niin paljon?!? Lucky me, sukulaisten nurkista löytyi täydellinen, ruikunruskea, parhaat päivänsä nähnyt retro-Jupiter. Ennen-kuvaa en hoksannut ennen täydellistä makeoveria napata, mutta tässä ollaan menossa.

Oh why didn´t I just buy the frigging Jopo.
Kuivumisjärjestyt

Eli voitonpuolella jo ollaan ja onneksi yksin en ole hiomista ja purkamista joutunut tekemään. Jospa tolla vielä ennen syksyä pääsisi ajelemaankin. Paljosta vetoa? Ps. kuvat olen napannut mun uudella Nokian N9:llä, johon olen ihan headoverheels rakastunut.

So I wanted to get a nice bike for the summer. Since Jopo´s have become so damn fashionable they also cost incredibly much for their size. Luckily enough, I found this really old retro-Jupiter just lying around in the backyard of my relatives, waiting to be polished up. A lot of dismantling, rust sanding and painting later, it looks like this. Fingers crossed that I´ll be able to ride it before it´s fall. 

Continue Reading