Somelöytö menneisyydestä

Heippa! Mun viime viikko oli aivan tolkuttoman kiireinen enkä kertakaikkiaan ehtinyt blogin pariin vaikka olisin halunnut, pahoitteluni siitä. Mun piti tänään julkaista jotakin kosmetiikkaan liittyvää, mutta luiskahdin memory lanelle ja mun on _pakko_ jakaa tää teidän kanssa! Muistatteko sen ajan, kun Facebook oli aika vasta tullut suuren yleisön tietoisuuteen ja siinä ei ollut oikein mitään järkeä? Facebookissa haalittiin kavereita, heitettiin niitä kavereita lampailla, tökittiin, tarjottiin virtuaalioluita ja pelattiin pelejä. En oikein tajunnut koko sivuston ideaa hetkeen, mutta muistan pelanneeni ihan mielissäni erilaisia pelejä ja täyttäneeni n+1 erilaista ”mikä leipä olisit” -tyyppistä kyselyä. Liityin Facebookiin 2007 ja silloin oman seinän kustomointi ja rakentaminen oman näköiseksi oli hillittömän tärkeää, sillä kaikki keskustelu fb-kavereiden välillä käytiin omilla seinillä ja se seinä oli kuin oman itsen käyntikortti. Omaa Facebook-identiteettiä rakennettiin erilaisten fanituskohteiden ja verkostoryhmien kautta (elokuvat, kirjat, musiikki, koulut…). Ryhmät muistuttivat silloin enemmänkin Irc-Galleriasta tuttuja ryhmiä, joiden sisällä ei varsinaisesti tapahtunut mitään, mutta joiden nimet tulivat näkyviin omalle sivulle ja kertoivat siten käyttäjästä erilaisia asioita. Muistan kuuluneeni Irc-Galleriassa esimerkiksi hyvin tärkeään ”miksi banaaneissa on naruja :(((” -ryhmään, mutta ei nyt mennä Galtsuaikoihin sen enempää :D

Muistiinpanot oli tosi iso juttu myös, ja muistiinpanojen kautta kiersi supersuosittuja kyselyhaasteita. Vähän kuin lapsuuden ystäväkirjat. 25 satunnaista faktaa itsestäsi -kiertokirje oli varmaan suosituin muistiinpanojen kyselyhaaste koskaan, ja pari päivää sitten FB:n muistot-toiminnallisuus toi tän yli 10 vuotta vanhan kiertokirjeen mun silmien eteen. Aattelin että pakko jakaa teidän kanssa muutama poiminta tuosta kiertokirjeestä. Sanoisin, että valitettavan vähän oon vuosikymmenessä muuttunut :D

”Kerron avoimuuspäissäni lähes vieraille ihmisille asioita itsestäni, joita heidän ei missään nimessä tarvitsisi minusta tietää. Olen avoimuuspäissäni usein. (toim huom nykyisyydestä: tämä ei viittaa alkoholinkäyttöön vaan sellaiseen valheelliseen luottamuksen tunteeseen. Pasilaa katsoneet tietävät tän termin.)

Luotan liikaa ihmistuntijan taitoihini, koska kuvittelen ettei kukaan sellainen ihminen voi olla epäluotettava m*lkku, jolla on hauska nauru. —> johtaa kohtaan 1.

Olen vakuuttunut siitä, että ihmisillä joilla on ärsyttävä nauru, on myös huono huumorintaju. Ja että he ovat muutenkin ihmisinä jokseenkin tylsiä.

Inhoan monia asioita, kuten kolikoita, lokkeja, puluja, kovaa tuulta, tulostimia (koska ne ei ikinä toimi) ja ylipäänsä tavaroita jotka ei toimi, kiljumista, puhumista ruoka suussa, laukkuja joiden pohjalla on hiekkaa tai muuta paskaa ja niin edelleen. Nii ja koruja. En käytä koruja, paitsi jos koruilla tarkoitetaan nahkaisia asioita jotka laitetaan ranteeseen.

Arvostan hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta. Silti mun jutut on keskimäärin törkeitä ja loukkaavia ja muutenkin hyvän maun tuolla puolen. Valitettavasti en myöskään aina osaa pitää naamaani kiinni silloin kun pitäisi. Kompensoin sitä pitämällä ihmisille ovia auki, teitittelemällä ikäihmisiä ja tsillai. Jos on oikeissa tilanteissa hyväkäytöksinen, saa lopun aikaa vittuilla vapaasti.

Minun on äärimmäisen vaikeaa kestää sitä, jos joku on minuun tyytymätön tai jos olen tuottanut pettymyksen jollekulle. Paitsi jos se joku on ärsyttävä ja typerä muutenkin.

Olen kohdan 8 mukaisessa tilanteessa usein, koska olen aina myöhässä, nukun säännöllisesti pommiin, unohdan KAIKEN useista muistutuksista huolimatta ja saamattomuuskin vaivaa. Myöhästyn silloinkin, kun tapaaminen on minulle tärkeä, ja unohdan nekin asiat, jotka merkitsevät minulle paljon. 

En hahmota aikaa enkä osaa käyttää sitä tehokkaasti. Mun maailman aika vaan valuu johonkin mustaan aukkoon. Siksi en ikinä ehdi tehdä mitään, vaikka en yleensäkään tee yhtään mitään. Elämäni paradoksi.

Mun huumorintaju venyy lähes mihin tahansa, mutta jekuissa menee raja. Suutun ns. vitusti, jos joku tekee mulle jekkuja tai muita huijauksia ja muut nauraa mun kustannuksella. Minusta se vaan on nöyryyttävää. En myöskään tee jekkuja itse kenellekään. Kylläpä jekku onkin muuten ärsyttävä sana.

Olen mallikas suomalainen, koska olen asunut koko elämäni kuuden kilometrin säteellä, rakastan Lappia, olen tosi kateellinen kaikille kaikesta ja arvostan luterilaista työmoraalia ja vaatimattomuutta. Jostain syystä kuitenkin koen, että ansaitsisin määrättömästi rahaa tekemättä mitään sen eteen. Harmi ettei realiteetit oo mun kanssa samaa mieltä. En myöskään haluaisi asua Lapissa, koska siellä ei ole mitään. Sitäpaitsi inhoan murtsikkaa enkä pidä graavilohesta. Oikeastaan olen aika huono suomalainen. 

Syön noin 5-6 kertaa päivässä, koska olen nälkäisenä toimintakyvytön raivohullu (hyvä yhdistelmä) ja tiputan kaikki tavarat käsistäni. Ei oo varaa sellaiseen.

Varpaat on todella ällöttäviä ja mun mielestä ihmisten olisi pitänyt syntyä sukat jalassa.

Olen asunut reilun vuoden Ruotsissa. Opin yhden ruotsinkielisen sanan ja ajoin pyörällä postilaatikkoon pahki, kun joku perkele oli ottanut mun pyörästä apurattaat pois. Onneksi siinä pyörässä oli sellainen iso oranssi huomioviiri, niin postilaatikko näki jo kaukaa lähestyvän tuomiopäivän.

En uskalla katsoa kauhuleffoja. CSI on siinä rajoilla. Sain elämäni trauman kun katsoin Paholaisen asianajajan luullen sen olevan normaali oikeussalidraama. Lukiossa katoin Kuudennen aistin enkä nukkunu kolmeen yöhön. Kuulin vauvan itkua joka paikassa ja kun yritin nukkua, kuvittelin että joku seisoo mun sängyn vieressä ja valaisee mua taskulampulla. Pahin leffan kohtaus oli se, kun se nuori kuollut jätkä näytti ensin ihan normaalilta ja sit kun se käänsi selän, sen takaraivo oli ammuttu ihan tohjoksi. Alleni meinasin paskoa. Puuh.

Mun mielestä ruokaa voi syödä lattialta, jos ruoka on ollut siinä alle 5 sekuntia.”

Muistan ihan tosi monta muutakin kiertokirjekyselyä joille oon vuosien jälkeen ihan hiessä nauranut, mutta moni on kyllä poistunutkin erilaisten sovelluspoistojen (tai omien siivoustoimieni) vuoksi. Mitä te muistatte vanhasta Facebookista? Jos joku muukin löytää Facebookistaan tämän saman 25 kohtaa -kyselyn ja kopioi siitä pikku pätkän kommenttiboksiin, annan aplodit ja oon iloinen koko päivän! :D

Continue Reading

Värikäs kattaus: Marimekko Kestit

Astiahöpötystä osa kaksi, olkaa hyvä! Ensimmäinen osa löytyy täältä. Kuten tuossa edellisessä jutussa jo kerroin, mun perusastiasto koostuu pitkälti mustavalkoisista yksilöistä, mutta on mulla ässä hihassa pirteää kesäkattausta varten: Marimekon Kestit!

Marimekon Kestit on astiasarja, jota on tehty yksinoikeudella Stockmannille. Sarjaa on myyty tietääkseni neljässä eri värissä: keltaisena, vaaleanpunaisena, mintunvihreänä ja vaaleansinisenä, ja jokainen väri on aina rajoitettu erä. Keltaista on myyty kahteen otteeseen, ensimmäinen erä oli vaaleampaa keltaista ja toinen tummempaa.

Mua harmittaa todella paljon että missasin vaaleanpunaiset Kestit, koska ne olisivat sopineet täydellisesti yhteen vaaleanpunaisten Räsymattojen kanssa. Mutta se juna meni, ja Torissa vaaleanpunaisista Kesteistä pyydetään yleensä ihan järjettömiä summia (silloin harvoin kun niitä on myynnissä). Koska astiat on mulle kuitenkin ensisijaisesti käyttötavaroita, en suostu maksamaan niistä aivan tähtitieteellisiä summia…ainakaan toistaiseksi. Kyllä mä aina säännöllisin väliajoin etsin Torista niitä vaaleanpunaisia Kestejä, mutta en ole kovin luottavainen sen suhteen että ikinä niitä omakseni saisin.

Onneksi kuitenkin olin hereillä keltaisten ja mintunvihreiden Kestien kohdalla! Itse asiassa niin hereillä, että piti ihan kuumeen kourissa mennä niitä Stockalta hakemaan kun myyntiin tulivat. Että voi kyllä sanoa, että todella henkeni kaupalla oon näitäkin astioita hankkinut :D Mutta voiko kesäisempää ja iloisempaa astiastoa enää ollakaan? Sisäinen lapsi minussa ilahtuu aina kun nään nämä astiat kaapissani. Kaivan Kestit esiin yleensä keväällä auringonvalon lisääntyessä, ja erityisesti kesällä nämä on kovassa käytössä. Tykkään kierrättää astioita vähän vuodenajan mukaan, niin en kyllästy eikä sitten tule myöskään niin herkästi himotuksia ostaa uusia. Ja eihän keskellä kesää kertakaikkiaan VOI juoda kahvia mistään talvimukista!

Kestien joukossa näkyy myös keltainen Oiva Puketti -lautanen, jonka ostin ihan vasta kirppikseltä. Haluaisin löytää sille parin ja ostaa kaveriksi kaksi mustaa Oiva Räsymatto -lautasta. Ne sopisivat niin kivasti yhteen sekä mun muiden Räsymattojen että näiden Kestien kanssa! Kuulin, että tuota keltaista Pukettia on myyty vain Citymarketeissa ja vain rajoitetun ajan, joten kaupasta en lautasta voi enää mennä hakemaan. Tietenkään. Mulla on kyllä joku uskomaton taipumus ihastua astioihin joita on liki mahdoton löytää: Piilopaikka, vaaleanpunaiset Kestit, tuo keltainen Puketti, pinkki-mustat Räsymatot, jotkut yksittäiset Muumimukit…lista on näemmä loputon.

Kestit olisivat nimensä mukaisesti loistavat tarjoiluastiat juhliin, mutta mulla on niitä liian vähän sellaiseen tarkoitukseen. Astioiden mitoituskin on hieman haasteellinen ja se onkin suurin syy, miksi Marimekkoa on mulla vain ikäänkuin mausteena, mutta ei pääastiastona: suorakulmion malliset lautaset ovat liian pienet kahdelle leivälle, ja jokainenhan tietää että leivät syödään aina parillisina määrinä. Pullalle nuo pikkulautaset ovat kyllä optimaalisen kokoiset. 2,5 dl pikkukulhot ovat liian pieniä rahkajugurtille (jota syön päivittäin), muroille, puurolle tai jätskille, mutta esimerkiksi tortillatäytteiden tai pikkunaposteltavien tarjoiluun ne sopivat hyvin (ja sitten taas ne isommat kulhot, joita ei Kesteissä kylläkään ole, ovat vetoisuudeltaan puoli litraa ja liian suuria välipalatarkoitukseen). Halkaisijaltaan 20-senttinen lautanen, kuten tuo kuvan Puketti, taas puolestaan on liian suuri leipälautaseksi ja liian pieni pääruualle. Ymmärtänette miksi kallistuin ruoka-astioita valitessani Arabian ja Iittalan suuntaan?

No, Kestejä en olekaan ostanut järkisyyt mielessä, vaan silkan ilon vuoksi. Nämä astiat on kuin tehty höpötysnaposteltaville, pullille, karkeille, muffinsseille ja leivoksille – kaikille niille, mitä äiti varoitti syömästä liikaa. Esimerkkinä kuvissa Leivontalaboratorio -blogin Kirsin tekemiä ihania minileivoksia! Minikuppikakkuja oli oikeasti enemmänkin, mutta siinä vaiheessa kun sain kameraan virrat päälle, niitä oli enää yksi jäljellä. Oli pakko täydentää lautasta appelsiinilohkoilla, joita oli  vielä runsain mitoin syömättä (ylläri). :D

Keltaisia, mintunvihreitä ja vaaleansinisiä Kestejä on edelleen näkynyt Stockmanneilla monessakin liikkeessä, joten yhä on mahdollista hypätä Kestien kelkkaan. Jos olisin tiennyt, että näitä riittää vielä vuonna 2019 myytäväksi asti, en välttämättä olisi rynninyt kuumehoureissani kaupoille…mutta en ehkä myöskään arvostaisi astioita yhtä paljon kuin nyt, kun ne on omasta selkänahasta revitty :D

Pakko nyt myöntää, että on mulla muitakin värikkäitä astioita, nimittäin muumimukeja. En millään mittapuulla pidä itseäni muumimukikeräilijänä saati fanina, mutta sisäpiirihuumorista lähtenyt mukiostos on nopeasti eskaloitunut tähän:

Ups. En tiedä mitä sanoa edes. Tämä on entiselle muumimukivihaajalle jo melkoinen määrä :D Olen oikeastikin huomattavasti hillitymmän tyylin ystävä, mutta melkein jokaiseen näistä muumimukeista liittyy jokin tarina, muisto tai anekdootti joka huvittaa joka kerta kun mukin nään. Muumiaiheet on meidän laajennetun perheen yhteistä läpänheittoa ja aina kun ollaan toistemme luona vierailulla, pitää huolella valita kuka juo mistäkin muumimukista ja miksi. Muumit tulevat siis lisääntymään jatkossakin, ennustan ma. Ja on mulla tossa jokunen aika arvokaskin yksilö :) Takavuosien raidallisia kesämuumimukeja kaipailisin lisää, sillä ne on oikeasti tosi suloisia, mutta niiden kohdalla hintapyynnöt ovat aikaa sitten ylittäneet kipukynnykseni. Mutta onpahan syy pitää silmät auki kirppiksillä!

Mitäs pidätte Kesteistä? Ja onko Muumimukit out vai in sun huushollissa?

P.s. Jos jollakulla lojuu ylimääräisenä keltainen Pukettilautanen tai vaaleanpunaisia Kestejä ja haluaisi niitä myydä, ota ihmeessä yhteyttä joko kommenttiboksissa tai suoraan mailiin (wastinglifestyle@gmail.com) :)

Continue Reading

Kauneimmat astiat: Marimekko Siirtolapuutarha ja Arabia Piilopaikka

Julkaisin Instassa tovi sitten kuvan mun uusista Marimekon Siirtolapuutarha-astioista, ja kiinnostuneen palautteen perusteella päätin tuoda astiahulluuteni julki blogissakin. Marimekon astiat sekä Iittalan ja Arabian tuotteet ovat esineitä, jotka ilahduttavat mua jokapäiväisessä arjessa todella paljon ja joihin olen valmis vähän satsaamaankin.

Astiat oli mulle pitkään sellainen aika merkityksetön juttu, enkä oikein voinut ymmärtää miksi kukaan käyttäisi astioiden hankkimiseen aikaa ja rahaa. Jossain vaiheessa mun asenne kuitenkin muuttui ja keräsin itselleni brändeiltään sekalaisen, mutta kokonaan mustavalkoisen astiaston. Kerroinkin siitä jo pari vuotta sitten teille tässä postauksessa. Sittemmin astioiden määrä on moninkertaistunut kuin varkain. Kaikki alkoi Arabian mustavalkoisesta Piilopaikka-sarjasta, jonka olemassaoloon heräsin näppärästi vasta siinä vaiheessa kun sarjan tuotanto lopetettiin. Retrohenkinen, mustavalkoinen kuvitus ihastutti niin paljon, että metsästin astioita itselleni Torista ja Facebookin kirppiksiltä varsin hyvällä menestyksellä.

Näitä astioita käytän ihan joka päivä, lautasia erityisesti. Kaikkia en kuviin kasannut, mutta olen onnistunut löytämään kaikkia kuvien lautasia 6-8 kappaletta. Multa puuttuu kuitenkin edelleen lettikuvioidut pienemmät kulhot, joita en ole onnistunut metsästämään mistään (vielä). Vaikka astioissa on paljon kuviota, en ole kyllästynyt niihin edelleenkään vaan oikeastaan pidän näistä koko ajan enemmän. Mulla on kuitenkin käytössä myös kosolti valkoista Teemaa, sillä siihen voi yhdistää mitä tahansa, myös noita Marimekon värikkäämpiä astioita. Astioita on määrällisesti yli varsinaisen tarpeen, mutta en ole halunnut valkoisista Teemoista silti luopuakaan. Se on ehkä arkinen astiasto, mutta älyttömän toimiva. Yksivärisillä, eleettömästi muotoilluilla astioilla pystyy helposti rauhoittamaan kattausta jos homma meinaa yltyä kovinkin levottomaksi ja kuviolliseksi. Ja voihan olla, että joskus kyllästyn kuviollisiin astioihin kokonaan.

Marimekon astioihin hurahdin aika vastikään, mutta nyt olenkin jo korviani myöten ihastunut. Marimekon Siirtolapuutarha on tällä hetkellä mun ylivoimainen suosikki. Oiva-sarjan muotoilu yhdistettynä Siirtolapuutarhakuosiin on aiiiivan ihana! Mulla on kaksi kaupunkikuosista Oivamukia, kaksi Siirtolapuutarhamukia (ja –kulhoa) ja kaksi pinkki-mustaa Räsymattomukia, joille on kaverina myös kaksi kulhoa samassa väriyhdistelmässä. Pinkki-mustaa Räsymattoa myytiin vain hetken aikaa rajoitettuna eränä, ja onnistuin kalastamaan itselleni niitä Herttoniemen Marimekon Outletista. Ne on mun aarteita. Isoa Räsymattopurkkia käytän maljakkona ja uusin tulokas on joululahjaksi saamani 1,5 litran Räsymattokulho. Sormet syyhyäisi hankkia vielä mustavalkoinen Räsymattomuki ja sille kaveriksi mustavalkoinen Tasaraita :)

Arkiastiastoni muodostaa siis valkoinen Teema, mustavalkoinen Piilopaikka ja Marimekko. Akilleen kantapääni on pitkään ollut juomalasit, sillä en millään meinannut löytää juomalaseja jotka olisivat paitsi kauniita, myös kohtuuhintaisia ja kestäviä. Iittalan Kartioita ostin Outletista ison kasan, mutta niiden laatu on ollut tosi huono (olivat jotain III-laatuisia) ja lasien reunaan tulee jatkuvasti lohkeamia. Kun Kartiot alkoivat hajota käsiin, oli pakko keksiä jotakin muuta.

Kuvissakin näkyviä Hobstarin laseja mulla oli jo entuudestaan neljä. Ne ovat kauniit, mutta kuviollisiin lautasiin yhdistettynä ehkä vähän turhan levottomat ja toisekseen myös tosi painavat. Viinilasit ovat Iittalan Essence-sarjaa, ja kun siihen sarjaan tehtiin myös juomalaseja, olin jo varma että mun lasiongelmat on ohi. Essencen juomalasit tuntuivat kuitenkin livenä sitten niin hurjan ohuilta, etten uskaltanut sijoittaa niihin. Laseja kuitenkin tarvitaan paljon, joten rahanmeno olisi ollut huomattavaa ja ohuet lasit olisivat mun toheloissa käsissä hajonneet varmaan viikossa. Sitäpaitsi iso Essence oli liian iso ja pienempi liian pieni, joten no dice. Ratkaisu löytyi sitten Ikeasta!

Ikean Ivrig-juomalasi on muotoilultaan samanhenkinen kuin Essencet, mutta minusta oikeastaan vielä kauniimpi. Lasit tuntuvat kestäviltä, niitä voi käyttää myös viinilasina, ja vaikka lasin isompi koko ei näytä ollenkaan massiiviselta, se nielaisee sisäänsä liki puoli litraa nestettä. Kaiken huipuksi ne maksavat peräti 1,99 euroa kappaleelta :D Huippulöytö!

 

Myönnän, että mulla on enemmän astioita kuin kahden hengen talous tarvitsee – kameran eteenhän eivät päässeet Teemat eivätkä ne aiemmin esitellyt mustavalkoiset sekalaiset astiat. Astioiden hankkiminen ei silti minusta tunnu huonolta rahankäytöltä, varsinkin kun näemmä pidän lähinnä sellaisista astioista, joiden arvo ei laske käytettynäkään (viittaan nyt noihin LE-astioihin ja jo lopetettuihin tuotesarjoihin). Miksi ihmeessä en satsaisi esineisiin, joita käytän, katselen ja tarvitsen ihan joka ikinen päivä? Tunnen aitoa iloa, kun voin viikonloppuaamuisin valita mistä ihanasta mukista hörpin aamukahvini, tai voin tarjoilla vieraille isommatkin ateriat kauniista astioista. Olen valinnut kaikki mun astiat sitä silmälläpitäen, että niitä voi yhdistellä toisiinsa aika vapaasti ja silloin niitä kaikkia myös tulee käytettyä. Suurimman osan astioistani oon ostanut alesta, Outleteista tai kirppiksiltä/Torista, tai pyytänyt esimerkiksi joululahjaksi. Koitan olla aina hereillä hyvien alennusten kohdalla ja selailen Toria säännöllisesti jos multa jokin astia puuttuu. Marimekon astioita harvoin löytää hyvistä alennuksista, mutta Makujakauppa -verkkokaupasta olen tehnyt kyllä löytöjä siinäkin suhteessa. Samoin Iittalan tuotteita olen ostanut Makujakaupasta hyvillä aleprosenteilla. Toki nuo rajoitettujen erien astiat ovat sellaisia, että niiden kohdalla ei alennuksia voi alkaa odotella jos mielii omansa saada ja niistä olenkin pulittanut ihan mukisematta täyden hinnan.

Mutta hei, tässä ei suinkaan ollut vielä kaikki. Seuraavassa jutussa esittelen mun lemppariastiat värikkäämpää kattausta varten :)

Mikä teidän suhde astioihin on? Yhdentekevää vai tärkeää? Onko jotain astiasarjaa, josta haaveilet tai jota jo keräät?

(Kaikki kuvien esineet on ostettu itse tai saatu läheisiltä lahjaksi. Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden klikkailusta en hyödy, mutta joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Mahdolliset komissiot käytetään blogin palvelinkulujen kattamiseen.)

Continue Reading