Kootut vinkit Teneriffalle

Edellinen Teneriffa-juttuni oli ikäänkuin rönsyilevä johdanto tähän vinkkipostaukseen. Costa Adejesta, meidän hotellista ja muusta sellaisesta löytyy juttua siis täältä. Nämä vinkit on vain mun omia havaintoja viikon reissulta, eli mikään kanariansaarikonkari en toki ole. Here goes:

Palvelu, hintataso ja tipit
Kanariansaarilla palvelu on pidättyväisen ystävällistä. Sellaista ylitsevuotavaa iloa ja lämpöä kohtasin vain pari kertaa, muutoin palvelu oli vähäeleistä. Ei missään nimessä töykeää kuitenkaan. Englannilla pärjää mainiosti, mutta kohtelias matkaaja toki opettelee edes perusfraasit kohdemaansa kielellä. Espanja on onneksi suomalaiselle helppo kieli lausua :) Hintataso Teneriffalla on hieman Suomea halvempaa, mutta ei missään nimessä sellaista hullunhalpaa. Hinnat myös vaihtelee melko paljon; Playa El Duquen uudella luksusalueella ravintoloiden hinnat ei eroa Suomen hinnoista mitenkään, mutta puolen kilometrin päässä Costa Adejen ja Fañaben alueella hinnat on jo selvästi edullisemmat. Américasin kiihkeimmillä turistialueilla hinnoissa on taas ilmaa, mutta sitten vaikkapa Los Gigantesissa on jo suorastaan halpaa. Alkoholi, erityisesti viini ja olut, on merkittävästi edullisempaa. 4-5 eurolla saa ravintolassa puoli pulloa viiniä (mikä monesti onkin se pienin tarjoiltava annos :D) ja halvimmillaan oluen saa eurolla tai parilla. Ravintolassa saa pihviannoksen keskimäärin 15 eurolla, salaatin 5-7 eurolla. Paikallisista supermarketeista ja viinakaupoista kannattaa ostaa paikallisia viinejä ja muuta alkoholia jos sitä kaipaa, sillä hinnat ovat niissä huomattavasti halvemmat kuin Teneriffan lentokentillä.  Tipit eivät kuulu hintaan, sopiva tipin määrä on palvelusta riippuen 8-10 prosenttia laskun loppusummasta.

Puerto de la Cruz

Ruoka
Jäin kovasti kaipaamaan laadukkaita tapaspaikkoja ja autenttisempaa ruokaa. Suosittelen Tripadvisorin ahkeraa käyttöä ravintoloita etsiessä. Rantakaduilla tuntui jokaisessa lafkassa olevan samanlainen mitäänsanomaton ruokalista (pastaa, pitsaa, pihvejä eri peruskastikkeilla ja kanaa samoilla kastikkeilla). Britit tykkäsi, itse en oikein vaikuttunut. Olisi pitänyt samoilla enemmän jossain kauempana suosituimmilta alueilta, mutta nälän yllättäessä helppous usein voitti. Kanarialaisittain tehdyt perunat on todella hyviä, sopivat alkuruuaksi tai välipalaksi. Kalaa on ihan kiitettävästi tarjolla, saarella kun ollaan.

Shoppailu
Urheiluvaatteet ja urheilumerkkien kengät (Nike, Adidas jne) ovat halvempia kuin Suomessa. Myös hajuvedet, korut ja kellot ovat edullisempia kuin kotomaassa ja tarjontaa niissä on valtavasti. Parfumerioita on kaikkialla, joten erityisesti hajuvesien ystävien kannattaa varata aikaa ja rahaa em. liikkeiden koluamiseen. Erityisesti alennusmyyntien aikaan kannattaa olla ostohousut jalassa – tammi-helmikuun vaihteessa mm. Superdryn vaatteita, merkkilenkkareita, selektiivistä kosmetiikkaa, hajuvesiä ja urheiluvaatteita myytiin 30-60 prosentin alennuksilla. Paras shoppailutarjonta on pääkaupungissa Santa Cruzissa, jonne pääsee etelärannikolta bussilla tai vuokraamalla auton ja posottamalla suoraa moottoritietä 80 kilometrin verran. Myös Playa de las Américasin alueella on oikein hyvät shoppailumahdollisuudet ja pienempiä ostoskeskittymiä on siellä täällä turistirannikoilla. Siam Mall -ostoskeskukseen pääsee etelärannikon turistialueilta ilmaisella bussilla, vink vink! Ammattimaiset shoppaajat suuntaavat tietty pääkaupunkiin Santa Cruziin.

Sää
Säätietoihin ei voi luottaa yhtään, ei edes saman päivän ennusteeseen. Todennäköisesti etelässä on kuitenkin aurinkoista ja lämmintä ympäri vuoden, illalla viilenee selkeästi. Talvikaudella pohjoisessa on sateista ja huomattavasti kylmempää kuin etelässä, ero voi olla helposti kymmenen astetta tai enemmän.

Liikkuminen
Älä jää mähöttämään pelkkään majapaikkaasi ympäröivään alueeseen! Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan saareen laajemmin. Me käveltiin varmaan kymmenen kilsaa päivässä :D kävellen pääsee lähikohteisiin aika kivuttomasti, sillä välimatkat on lyhyitä. Julkinen liikenne busseilla on selkeää ja toimivaa ja liput edullisia. Liput voi ostaa bussista. Me esimerkiksi vietettiin kiva päivä menemällä bussilla Los Christianosiin ja käveltiin sieltä ranta-alueita pitkin takaisin Costa Adejeen ja poikettiin kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin mitä välillä näkyi. Koko päivä siinä rattoisasti vierähti! Auton vuokraus on ehdoton juttu, jotta pääsee riekkumaan ympäri saarta miten lystää. Taksia en muuten käyttänyt kertaakaan koko reissulla! :o

El Teide
Teneriffan korkein tulivuori Teide on näkemisen arvoinen. Sinne tehdään ohjattuja retkiä ja julkinen bussikin kulkee, mutta me mentiin vuorelle omatoimisesti vuokratulla autolla ja sitä uskallan suositella. Kunnon vuoristoteitä kaipaaville suosittelen reittiä joka kulkee Vilaflorin vuoristokylän kautta, mutta jos matkapahoinvointiin on taipumusta, tarjolla on myös helpompi ja suorempi tie (tosin tiet voi olla poikki milloin vaan, kannattaa seurata tilannetta netistä Teiden sivuilta tai Google mapsista). Matkan varrella Vilafloriin on viinitiloja ja ravintoloita, joissa me ei tosin poikettu, mutta ne näytti tosi kivoilta. Autolla pääsee vajaan 3000m korkeuteen ja siitä ihan Teiden huipulle pääsee kaapelihisseillä, jotka on auki säävarauksella ja ovat tietysti maksullisia. Meidän vierailupäivänä hissit oli luojan kiitos kiinni, en olis varmaan uskaltanut mennä kyytiin :D Teide on keskellä kansallispuistoa ja vaellusreittejä löytyy reippailijoille. Näin heitä autoni ikkunasta. :D

Los Gigantes

Los Gigantes
Pieni ja mäkinen entinen kalastajakylä sijaitsee vuorenrinteiden tiukassa halauksessa. Kylässä on toki hotelleja ja ne perinteiset rantakadun putiikit, mutta kylässä asuu myös paikallisia enemmän kuin hotellialueilla yleensä. Tunnelmassa on jotain autenttista ja hidastempoista, turisteja on vähemmän kuin muualla ja koko kylä oli äärimmäisen sympaattinen ja kaunis. Ranta-alue on pieni mutta ihana. Löydettiin myös todella kiva lounaspaikka, pikkuruinen ravintola hieman keskustasta sivussa. Paikan nimi on Alfonso’s Bar ja suosittelen lämpimästi paikan kanarialaisia perunoita mojo-kastikkeella. NAM. Kokkikin laulaa loilotti koko ajan töitä tehdessään, eli ilmeisesti työntekijöilläkin oli siellä hyvä fiilis :D Los Gigantesiin pääsee bussilla, mutta suosittelen autoilua ihan vain jotta pääsee puikkelehtimaan komeilla vuoristoteillä. Rauhaa kaipaaville Los Gigantes on mainio tukikohta yöpymiseenkin.

Los Gigantesin kujilla

Los Christianos
Los Christianosin alue oli ainakin päivävisiitin perusteella jotenkin espanjalaisempi kuin muut etelärannikon pitäjät. Tapasravintoloita oli useita ja suurin osa ravintoloista tarjosi menu del diaa 10 eurolla, eli kolmen ruokalajin lounas kybällä. Sellaisia yritettiin Costa Adejestakin etsiä, mutta ei löytynyt. Tasca Entre Tapas -nimisestä ravintolasta saatiin Christianosissa tosi hyviä tapaksia!

Tasca Entre Tapas -ravintolan tapaslautanen Los Christianosissa

Fañabe ja Américas
Stereotyyppistä Teneriffaa etsiville sekä bilettäjille. Américasissa on hyvät shoppailumahdollisuudet. Itse en näihin majapaikkaani pystyttäisi koska nämä jos mitkä on karseita turistirysiä, ja hotelleissa alkaa ikä todellakin näkyä, ainakin ulospäin. Semmonen aikamatka 80-luvulle (tai johonkin brittiteinien tosi-tv -sarjaan). Tosin Américasia on ilmeisesti viime vuosina laajennettu, ainakin ne ostoskadut näytti uudemmilta kuin rantaa lähempänä olevat alueet.

Mitä olisin vielä halunnut tehdä?
Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin käynyt Teneriffan edustalla olevalla La Gomeran saarella, veneretkellä delfiinejä tai valaita bongaamassa ja olisin viettänyt enemmän aikaa myös saaren vehreällä pohjoispuolella. Kuuluisa eläintarha Loro Parque jäi näkemättä, koska olen katsonut Netflixin Blackfish -dokumentin enkä kyennyt päättämään, onko täysin moraalitonta ja selkärangatonta mennä mihinkään eläintarhaan enää ikinä. Joten emme menneet. Olisin myös kävellyt vielä enemmän etsimässä niitä THE ravintoloita. Ja olisin juonut vielä vähän useamman mojiton. Voisin hyvin mennä Teneriffalle vielä uudestaankin! Se ei ehkä ole maailman katu-uskottavin matkakohde (kuka on ikinä lähtenyt etsimään itseään Teneriffalle?), mutta onneksi tuollaisesta ei tarvitse kenenkään välittää. Ainakaan minun. Teneriffalle on helppo mennä, se on turvallinen, rento, tuttavallinen ja hallittavan kokoinen. Ei liikaa kaikkea, vaan juuri sopivasti monenlaista.

Kiitos Teneriffalle ihanasta viikosta ja hyvää matkaa kaikille sinne matkustaville!

Continue Reading

Mainettaan parempi Teneriffa

Hola! Kotiuduin jokunen päivä sitten talvilomalta, jota odotin ihan hulluna. Aloin olla ihan ihmisraunio vesisateiden, lumipyryjen, kylmyyden ja pimeyden takia, joten oli pakko päästä jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Matka suuntautui Teneriffalle ja se saari kyllä yllätti mut todella positiivisesti! Olen joskus lapsena ollut Lanzarotella, mutta muuten Kanariansaaret oli mulle ihan vieraat. Olisin esimerkiksi sijoittanut ne kartalle ihan päin helevettiä :D Mun mielikuva Kanariansaarista oli aika klassinen, eli turvonneita, kännisiä suomi- ja brittituristeja turistirysissä ostamassa rihkamaa ja syömässä lihapullia. Lueskelin matkakohteita etsiessäni aika paljon kaikkea Kanariffasta ja tuumin, että ehkä mun on korkea aika vähän päivittää tuota omaa mielikuvaani. Se oli hyvä tuumaus, sillä pidin saaresta tosi paljon ja vietin siellä aivan mahtavan viikon!

Teneriffa on Kanariansaarista suurin ja lukemani perusteella myös sopivin sellaiseen aktiiviseen lomailuun, joten siksi valitsin sen. Isosta paikasta ei todellakaan ole kysymys, mutta silti ilmasto on aivan erilainen pohjois- ja eteläpuolella saarta. Saaren keskiosaa hallitsee vuoret, isoimpana tulivuori El Teide, ja nämä vuoret jakavat saaren kahteen erilaiseen ”ilmastoon” erityisesti talvella. Pohjoisessa on paljon vehreämpi luonto, mutta siellä on myös kylmempää ja sateisempaa. Etelässä on lämmintä ja aurinkoista suurimman osan vuotta, toki talvella ei mitään superhelteitä ole odotettavissa. Mun lomaviikon aikana etelässä oli lämpöä päivisin 18-26 astetta, pääosin aurinkoista eikä vettä tullut kertaakaan, ja samaan aikaan pohjoisessa oli helposti kymmenen astetta kylmempää, pilvistä ja vettä satoi melkein päivittäin. Meidän majapaikka oli Costa Adejessa, joka on ihan saaren eteläkärjessä. Costa Adejen, La Caletan ja Playa del Duquen alueilla on Teneriffan ylellisimmät hotellit ja ne ovat erittäin hyvin pidettyjä ja rauhallisia paikkoja (käytännössä kaikki kolme ovat Costa Adejen aluetta). Vieressä on Playa de Fañabe sekä Playa de las Américas, jotka on juurikin niitä old school -turistialueita. Américasissa on kyllä todella hyvät shoppailumahdollisuudet ja hienoja baareja, mutta kumpaakaan aluetta en majapaikaksi suosittelisi. Siellä oli kiva käydä päivisin haahuilemassa mutta en todellakaan jaksaisi olla kummassakaan paikassa montaa päivää putkeen. Toki jos haluaa tutustua suomalaisiin lapsiperheisiin ja brittiläisiin tekoripsiteineihin niin sitten Américas on the place to be.

Costa Adeje näytti olevan varttuneemman väen suosiossa, varmaan osittain senkin takia että hotellit on siellä uudempia, tasokkaampia ja siten myös kalliimpia. Itehän lähdin tälle vauras eläkeläinen -linjalle ja varasin huoneen GF Gran Costa Adejesta, joka on viiden tähden hotelli. Hotelli ei ole uusi eikä sisustukseltaan mitenkään päin moderni, mutta siellä on aivan mieletön aamupala, kiva henkilökunta, katseilta suojassa oleva iso allasalue, tilavat huoneet, K18-kattoterassi uima-altaineen ja nudistialueineen (JEP :D), näkymät huoneista on joko merelle/altaille tai vuoristoon, melua huoneisiin ei tule liikenteestä ollenkaan ja joka paikassa on siistiä ja puhdasta. Hotellin massiivisessa aulassa on baari josta saa törkeän hyviä gin&toniceja ja siellä on melkein joka ilta joku show stand-up -koomikoista vatsatanssiin ja coverbändeihin. Allasbaarista saa sikahyviä mojitoja sitäpaitsi. Semmosta varsinaista luksusfiilistä hotellissa ei ole, mutta kaikki toimii.

Näkymä hotellin 4.kerroksesta allasalueelle
Gf Gran Costa Adejen aula, nuo katon ”ikkunat” ovat uima-altaan pohja :)
Näkymää hotellin huonekerroksista

Kun tultiin hotelliin, siellä ei takuulla ollut yhtään ainoaa alle 50-vuotiasta asukasta meidän lisäksi ja hetken jo aattelin että mihin palvelutaloon mä oon meidät lykännyt, mutta ikäjakauma ehkä omalta osaltaan takasi sen että kaikki käyttäytyi siivosti eikä mitään ördäämistä tai sekoilua tarvinnut katsella koko viikkona. Suomea en kuullut kertaakaan, sillä hotellissa (ja ylipäänsä Costa Adejessa) oli ilmeisesti lähinnä brittejä ja muutama saksalainen.  Hotlan henkilökunta ja hotellin viihdykkeet jäi mulle vähän etäisiksi, koska oltiin tietty muualla kuin hotellissa kaikki päivät. En oikein tajua semmosia all inclusive -tyyppejä jotka ei poistu hotellin alueelta ollenkaan koko loman aikana, mitä järkeä…

Teneriffalla kannattaa ehdottomasti vuokrata auto. Päiväksi auton saa noin 50-60 eurolla (siis semmosen tehoiltaan pölynimuria vastaavan pikkuauton). Teneriffalla on selkeät opasteet, aika vähän liikennettä, todella hyväkuntoiset tiet ja asiallinen liikennekulttuuri, joten siellä on helppo liikkua autolla. Poikkeuksena on vuoristotiet, joilla koin ihan aitoa kuolemanpelkoa :D Lähdettiin kiertämään saarta autolla ja matka Costa Adejesta pääkaupunkiin Santa Cruziin oli valheellisen helppoa, suoraa moottoritietä vaan. 80 km matka meni hujauksessa, kun nopeusrajoitus oli melkein koko ajan 120km/h. Paluumatka toiseen suuntaan piti kulkea ”kivalla rantatiellä”, mutta valitettavasti meidän kartassa ei ollut merkittynä mitään korkeuseroja eikä tajuttu että koko hiton saarihan on pelkkää vuoristoa, joten se ”kiva rantatie” kulki keskimäärin pari kilsaa rannan yläpuolella. No ei siinäkään mitään, mutta ennenkuin tajuttiin että tie vie meidät vuoristoon, ehti tulla jo pimeä ja siellä korkeuksissa oli vieläpä hirvittävä sumu. Voin kertoo että hirveästi ei naurattanut kun näkyvyys oli ehkä viisi metriä, tiet järjettömän mutkaisia ja kapeita ja auton ja satojen metrien pudotuksen välillä oli vain näön vuoksi pystytetty matala pikkuaita. Jotain ehkä kertoo se, että noin 90 kilsan matkaan meiltä kului jotain neljä tuntia :D Toisaalta, jos sumua ei olisi ollut ja oltais nähty tarkasti se järkyttävä pudotus tien vieressä, ei oltais varmaan uskallettu edetä lainkaan ja meidän fossilisoituneet ruumiit olis löytyneet vuosia myöhemmin jostain vuorenkolosta.

Se kuuluisa kartta…

Pari päivää piti siitä koettelemuksesta toipua ennenkuin uskallettiin vuokrata auto uudestaan ja lähdettiin päivänvalon aikaan ajamaan El Teiden huippua kohti. Vahingosta viisastuneena etsittiin inhimillinen reitti tarkoin ja säästyttiin toiselta near death experienceltä. Maansortumien ja kunnostustöiden vuoksi osa vuoristoteistä on aika usein suljettuna, joten reitti kannattaa tarkistaa etukäteen Google Mapsista tai Teiden nettisivuilta. Opittiin tämä ekana autonvuokrauspäivänä, kun oltiin ajeltu henkemme kaupalla Vilaflorin vuoristokylään ja jouduttiin kääntymään siellä takaisin kun loput tiestä olikin suljettu…

Koluttiin viikon aikana sen verran tehokkaasti Teneriffaa, että ajattelin koota tätä kirjoitusta loogisemman ja koherentimman vinkkijutun heille, jotka harkitsevat matkaa kyseiselle saarelle. Rehellisesti sanottuna tämän postauksen piti olla se vinkkijuttu, mutta horisin tän pilalle :D Palataan lomatunnelmiin siis vielä toisessa jutussa! Kiitos ja anteeksi :D

Continue Reading

Hengissä vielä

Kyllä ei taas asiat menny suunnitelmien mukaan, huoh. Valittelin jo 2,5 viikkoa sitten että sain flunssan juuri siinä vaiheessa, kun vanhassa kämpässä pakkaushommat olisi pitänyt olla kuumimmillaan. No, mähän olen EDELLEEN kipeä! Tiedän että flunssa voi jatkua viikkoja ilman että se on mitenkään epänormaalia, mutta en muista mitään toista kertaa jolloin olisin flunssan vuoksi ollut _työkyvytön_ viikkokausia.

Olin aluksi sairaslomalla sellaisessa normiflunssassa neljä päivää (plus siihen väliin osunut viikonloppu, eli yhteensä 6 päivää sairastamista). Sitten palasin töihin, olo oli puolikuntoinen mutta kuitenkin sellainen että aattelin olevani tervehtymässä. Ehdin olla yhden päivän töissä, torstain, ja heti pe-aamuna heräsin kovaan kurkkukipuun sekä siihen, että ääntä ei tullut pihaustakaan. Menin silti töihin, mutta olo huononi niin radikaalisti että lähdin pois parin tunnin jälkeen. Seuraavana aamuna eli lauantaina oli muutto, ja heräsin muuttopäivään kuumeessa. Kurkku oli niin kipeä, että ITKIN kun yritin nieleskellä. Sain syötyä vasta sitten kun 800g Burana alkoi vaikuttaa ja silloinkin pystyin nielemään vain jugurttia. Laitoin hysteerisiä itsesääli- ja avunpyyntöviestejä parille lääkärikaverille, koska en tiennyt oisiko mun pitänyt lähteä päivystykseen angiinamahdollisuuden vuoksi vai voisinko kitua maanantaihin. Sain käskyn syödä särkylääkkeitä maksimiannoksella ja ohjeen lähteä päivystykseen jos tulee kova kuume. Täytyy sanoa että olo oli aika epätoivoinen siinä vaiheessa kun tiesi että muuttoporukka tulee hetkenä minä hyvänsä ja mä oon niin huonossa kunnossa että hyvä kun jaksoin pukea vaatteet päälle. En voinut tietenkään rehkiä yhtään, ja kaikki kommunikointi oli ihan onnetonta pihisevän ääneni kanssa. Iso kiitos siis muuttoporukalle avusta ja kärsivällisyydestä…

Muuton jälkeen oon käynyt lääkärillä kahdesti ja ollut sairaslomalla koko tän ajan. Olin lähes täysin ilman ääntä melkein viikon. Yskä oli niin hirvittävä, että nukuin keskimäärin 2-3 tuntia yössä ja senkin puoli-istuvassa asennossa sohvalla. Heti kun menin makuulle, sain yskänkohtauksen johon pelkäsin tukehtuvani. Ihan karseeta! Unenpuute ja se aivan infernaalinen kurkkukipu otti kyllä ihan tosissaan psyyken päälle. Edelleen mulla on kurkkukipua, nuhaa, yskää ja ääni painuksissa. Oon ollut niin hirvittävän kipeä, että päivät on menneet aikalailla sohvalla maatessa ja niinpä täällä huushollissa on edelleen tavaroita hujanhajan ja asiat kesken. Yllättävän hyvin silti asiat on lutviutuneet ja muuttolaatikot tyhjentyneet olosuhteista huolimatta. ONNEKSI olin myynyt melkein kaiken ylimääräisen kaman jo etukäteen ja tavaraa ei ihan loputtomasti ollut. Pitäis kyllä vielä ottaa vahinko takas jollain hermeettisellä Ikeareissulla, mutta saa nähdä milloin se onnistuu. Pitää alkaa jo varautua henkisesti. Töihin pitäisi päästä keskiviikkona, ahdistaa jo valmiiksi kaikki se työmäärä mikä siellä odottaa, rästihommat ja KAIKKI. Eih.

Kuvittelin että tässä vaiheessa olisin jo päässyt ihan kunnolla blogihommien pariin, mutta ei toivoakaan. Tänään tosin pystytin kuvauspisteeni, eli askeleen lähempänä ollaan. Valitettavasti kynnet on tuhannen päreinä ja työpöydän pintaa ei edes näy kaiken tavaran alta, mutta ehkäpä muutaman päivän sisään löydän esim kynsiviilan ja pääsen taas elämän syrjään kiinni. Siihen saakka pyydän teiltä kärsivällisyyttä. Ja teetä ja sympatiaa. :D

Translation: I managed to catch the worst flu in the world, to put it mildly. I’ve been sick for 2,5 weeks and still am. And oh I also moved in the midst of all this. I’m so tired! Anyway, I’ll get back to blogging full speed as soon as I can. 

Continue Reading