Koti

Tajusin äskettäin, että en ole jakanut blogissa yhtään kuvaa nykyisestä kodistani. Haluaisin kovasti jakaa upeita, sisustusblogityyppisiä kuvia huushollistani, mutta mulla ei kertakaikkiaan ole sellaista kuvauskalustoa millä saisin huoneita kuvattua. Ei sillä että mulla olisi sisustuskaan Avotakka-materiaalia, mutta kuitenkin :D Kamerani linsseillä saa lähinnä yksityiskohtia kuvattua, ei kokonaisia huoneita. Mutta tässä kuitenkin pieniä palasia kodistani, jossa olen nyt noin puolitoista vuotta asustellut.

Artekin ruokapöytä (tai oikeastaan kaksi puolikasta pöytää) on ”lainassa” vanhemmiltani. Artekilla on erityinen paikka mun sydämessä, mutta valitettavasti niiden hintalaputkin on sen verran erityisiä että enempää Artekia ei vielä taloudestani löydy. Haaveilen erityisesti Artekin valaisimista, mutta toistaiseksi jäävätkin haaveeksi.

Ruokapöydän tuolit ovat ihan eri tyyliä kuin mun muut kalusteet, mutta ne ovat edesmenneen pappani tekemiä ja siten tärkeämpiä kuin mitkään ostetut kalusteet. Maalasin tuolit viime kesänä uudestaan, kun vanha maali oli jo tosi huonossa kunnossa.

Portaiden alla majailee tämän talon tärkein taulu :) Kastelukannu ja kukkaruukku on Jyskistä. Tykkään ihan älyttömästi tuon kastelukannun muotokielestä!

Portaiden alla on myös tämä sivupöytä, joka on oikeasti Jyskin kenkähylly. Mulla on näitä itseasiassa kaksi, toinen on eteisen vaatekaapissa tekemässä oikeaa kenkähyllyn työtään, mutta minusta tämä malli on niin näpsäkkä että turhaan tällaista kaapissa piilottelee!

Olohuone ja ruokailutila on samaa tilaa, joten yritän pitää pikkutavaran määrän suht vähissä ettei tila mene levottomaksi. Mulla on kuitenkin paha tapa ihastua kuosillisiin tekstiileihin. H&M Homen tyynynpäälliset on yksi heikoista kohdistani. Mulla on tietenkin omat tyynynpäälliset joka vuodenaikaa varten….myös kuvissa näkyvä ruosteenpunainen torkkupeitto on H&M Homesta.

Muuttovaiheessa asunnosta maalattiin kaikki seinät ja lisäksi vaihdoin keittiöstä kaappien ovet. Asunto on vain jokusen vuoden vanha, joten keittiön rungot ja laitteet oli käytännössä uusia, mutta kaapinovina oli karseat harmaanvihreät ”ikkunakuvioidut” ovet jotka sai keittiön näyttämään 90-luvulla tehdyltä. Myin vanhat ovet Torissa ja ostin keittiöfirmalta uudet ovet ja vetimet. Tuo keittiön välitila on edelleen vaiheessa – en pidä tuosta vaaleanpunertavasta sävystä enkä laattamallista, mutta en oikein tiedä mitä sille kannattaisi tehdä. Olen miettinyt laattojen maalausta, mutta se ei pelasta tuota laattamallia enkä muutenkaan ole ihan vakuuttunut siitä että maalattu laatta näyttäisi hyvältä. Lieden ja laattojen välillä on niin vähän tilaa, ettei välitilalevykään ole vaihtoehto ja laattojen poistaminen on liian kallis ja suuri duuni, siinä kun menisi valaistuskin uusiksi. Äh. Ehkä pohdin asiaa vielä toiset 1,5 vuotta…

Makkari on tiukan mustavalkoinen, mitä nyt mun possuilunurkkaus vähän rikkoo simppeliä linjaa :)

Siinä nyt joitakin nurkkia! Kiinnostaako teitä nämä kodin palaset, vaikkei tämä varsinaisesti sisustusblogi olekaan?

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja tsempataan yhdessä toisiamme maanantaiaamua varten, kun pitää repiä itsensä ylös KESÄAJASSA. :D EDIT: kiitos tarkkanäköisten lukijoiden, sain oppitunnin sekä päivämääristä että googlettamisesta….palataan siihen kesäaika-asiaan sitten viikon kuluttua :D

Continue Reading

Somelöytö menneisyydestä

Heippa! Mun viime viikko oli aivan tolkuttoman kiireinen enkä kertakaikkiaan ehtinyt blogin pariin vaikka olisin halunnut, pahoitteluni siitä. Mun piti tänään julkaista jotakin kosmetiikkaan liittyvää, mutta luiskahdin memory lanelle ja mun on _pakko_ jakaa tää teidän kanssa! Muistatteko sen ajan, kun Facebook oli aika vasta tullut suuren yleisön tietoisuuteen ja siinä ei ollut oikein mitään järkeä? Facebookissa haalittiin kavereita, heitettiin niitä kavereita lampailla, tökittiin, tarjottiin virtuaalioluita ja pelattiin pelejä. En oikein tajunnut koko sivuston ideaa hetkeen, mutta muistan pelanneeni ihan mielissäni erilaisia pelejä ja täyttäneeni n+1 erilaista ”mikä leipä olisit” -tyyppistä kyselyä. Liityin Facebookiin 2007 ja silloin oman seinän kustomointi ja rakentaminen oman näköiseksi oli hillittömän tärkeää, sillä kaikki keskustelu fb-kavereiden välillä käytiin omilla seinillä ja se seinä oli kuin oman itsen käyntikortti. Omaa Facebook-identiteettiä rakennettiin erilaisten fanituskohteiden ja verkostoryhmien kautta (elokuvat, kirjat, musiikki, koulut…). Ryhmät muistuttivat silloin enemmänkin Irc-Galleriasta tuttuja ryhmiä, joiden sisällä ei varsinaisesti tapahtunut mitään, mutta joiden nimet tulivat näkyviin omalle sivulle ja kertoivat siten käyttäjästä erilaisia asioita. Muistan kuuluneeni Irc-Galleriassa esimerkiksi hyvin tärkeään ”miksi banaaneissa on naruja :(((” -ryhmään, mutta ei nyt mennä Galtsuaikoihin sen enempää :D

Muistiinpanot oli tosi iso juttu myös, ja muistiinpanojen kautta kiersi supersuosittuja kyselyhaasteita. Vähän kuin lapsuuden ystäväkirjat. 25 satunnaista faktaa itsestäsi -kiertokirje oli varmaan suosituin muistiinpanojen kyselyhaaste koskaan, ja pari päivää sitten FB:n muistot-toiminnallisuus toi tän yli 10 vuotta vanhan kiertokirjeen mun silmien eteen. Aattelin että pakko jakaa teidän kanssa muutama poiminta tuosta kiertokirjeestä. Sanoisin, että valitettavan vähän oon vuosikymmenessä muuttunut :D

”Kerron avoimuuspäissäni lähes vieraille ihmisille asioita itsestäni, joita heidän ei missään nimessä tarvitsisi minusta tietää. Olen avoimuuspäissäni usein. (toim huom nykyisyydestä: tämä ei viittaa alkoholinkäyttöön vaan sellaiseen valheelliseen luottamuksen tunteeseen. Pasilaa katsoneet tietävät tän termin.)

Luotan liikaa ihmistuntijan taitoihini, koska kuvittelen ettei kukaan sellainen ihminen voi olla epäluotettava m*lkku, jolla on hauska nauru. —> johtaa kohtaan 1.

Olen vakuuttunut siitä, että ihmisillä joilla on ärsyttävä nauru, on myös huono huumorintaju. Ja että he ovat muutenkin ihmisinä jokseenkin tylsiä.

Inhoan monia asioita, kuten kolikoita, lokkeja, puluja, kovaa tuulta, tulostimia (koska ne ei ikinä toimi) ja ylipäänsä tavaroita jotka ei toimi, kiljumista, puhumista ruoka suussa, laukkuja joiden pohjalla on hiekkaa tai muuta paskaa ja niin edelleen. Nii ja koruja. En käytä koruja, paitsi jos koruilla tarkoitetaan nahkaisia asioita jotka laitetaan ranteeseen.

Arvostan hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta. Silti mun jutut on keskimäärin törkeitä ja loukkaavia ja muutenkin hyvän maun tuolla puolen. Valitettavasti en myöskään aina osaa pitää naamaani kiinni silloin kun pitäisi. Kompensoin sitä pitämällä ihmisille ovia auki, teitittelemällä ikäihmisiä ja tsillai. Jos on oikeissa tilanteissa hyväkäytöksinen, saa lopun aikaa vittuilla vapaasti.

Minun on äärimmäisen vaikeaa kestää sitä, jos joku on minuun tyytymätön tai jos olen tuottanut pettymyksen jollekulle. Paitsi jos se joku on ärsyttävä ja typerä muutenkin.

Olen kohdan 8 mukaisessa tilanteessa usein, koska olen aina myöhässä, nukun säännöllisesti pommiin, unohdan KAIKEN useista muistutuksista huolimatta ja saamattomuuskin vaivaa. Myöhästyn silloinkin, kun tapaaminen on minulle tärkeä, ja unohdan nekin asiat, jotka merkitsevät minulle paljon. 

En hahmota aikaa enkä osaa käyttää sitä tehokkaasti. Mun maailman aika vaan valuu johonkin mustaan aukkoon. Siksi en ikinä ehdi tehdä mitään, vaikka en yleensäkään tee yhtään mitään. Elämäni paradoksi.

Mun huumorintaju venyy lähes mihin tahansa, mutta jekuissa menee raja. Suutun ns. vitusti, jos joku tekee mulle jekkuja tai muita huijauksia ja muut nauraa mun kustannuksella. Minusta se vaan on nöyryyttävää. En myöskään tee jekkuja itse kenellekään. Kylläpä jekku onkin muuten ärsyttävä sana.

Olen mallikas suomalainen, koska olen asunut koko elämäni kuuden kilometrin säteellä, rakastan Lappia, olen tosi kateellinen kaikille kaikesta ja arvostan luterilaista työmoraalia ja vaatimattomuutta. Jostain syystä kuitenkin koen, että ansaitsisin määrättömästi rahaa tekemättä mitään sen eteen. Harmi ettei realiteetit oo mun kanssa samaa mieltä. En myöskään haluaisi asua Lapissa, koska siellä ei ole mitään. Sitäpaitsi inhoan murtsikkaa enkä pidä graavilohesta. Oikeastaan olen aika huono suomalainen. 

Syön noin 5-6 kertaa päivässä, koska olen nälkäisenä toimintakyvytön raivohullu (hyvä yhdistelmä) ja tiputan kaikki tavarat käsistäni. Ei oo varaa sellaiseen.

Varpaat on todella ällöttäviä ja mun mielestä ihmisten olisi pitänyt syntyä sukat jalassa.

Olen asunut reilun vuoden Ruotsissa. Opin yhden ruotsinkielisen sanan ja ajoin pyörällä postilaatikkoon pahki, kun joku perkele oli ottanut mun pyörästä apurattaat pois. Onneksi siinä pyörässä oli sellainen iso oranssi huomioviiri, niin postilaatikko näki jo kaukaa lähestyvän tuomiopäivän.

En uskalla katsoa kauhuleffoja. CSI on siinä rajoilla. Sain elämäni trauman kun katsoin Paholaisen asianajajan luullen sen olevan normaali oikeussalidraama. Lukiossa katoin Kuudennen aistin enkä nukkunu kolmeen yöhön. Kuulin vauvan itkua joka paikassa ja kun yritin nukkua, kuvittelin että joku seisoo mun sängyn vieressä ja valaisee mua taskulampulla. Pahin leffan kohtaus oli se, kun se nuori kuollut jätkä näytti ensin ihan normaalilta ja sit kun se käänsi selän, sen takaraivo oli ammuttu ihan tohjoksi. Alleni meinasin paskoa. Puuh.

Mun mielestä ruokaa voi syödä lattialta, jos ruoka on ollut siinä alle 5 sekuntia.”

Muistan ihan tosi monta muutakin kiertokirjekyselyä joille oon vuosien jälkeen ihan hiessä nauranut, mutta moni on kyllä poistunutkin erilaisten sovelluspoistojen (tai omien siivoustoimieni) vuoksi. Mitä te muistatte vanhasta Facebookista? Jos joku muukin löytää Facebookistaan tämän saman 25 kohtaa -kyselyn ja kopioi siitä pikku pätkän kommenttiboksiin, annan aplodit ja oon iloinen koko päivän! :D

Continue Reading

Värikäs kattaus: Marimekko Kestit

Astiahöpötystä osa kaksi, olkaa hyvä! Ensimmäinen osa löytyy täältä. Kuten tuossa edellisessä jutussa jo kerroin, mun perusastiasto koostuu pitkälti mustavalkoisista yksilöistä, mutta on mulla ässä hihassa pirteää kesäkattausta varten: Marimekon Kestit!

Marimekon Kestit on astiasarja, jota on tehty yksinoikeudella Stockmannille. Sarjaa on myyty tietääkseni neljässä eri värissä: keltaisena, vaaleanpunaisena, mintunvihreänä ja vaaleansinisenä, ja jokainen väri on aina rajoitettu erä. Keltaista on myyty kahteen otteeseen, ensimmäinen erä oli vaaleampaa keltaista ja toinen tummempaa.

Mua harmittaa todella paljon että missasin vaaleanpunaiset Kestit, koska ne olisivat sopineet täydellisesti yhteen vaaleanpunaisten Räsymattojen kanssa. Mutta se juna meni, ja Torissa vaaleanpunaisista Kesteistä pyydetään yleensä ihan järjettömiä summia (silloin harvoin kun niitä on myynnissä). Koska astiat on mulle kuitenkin ensisijaisesti käyttötavaroita, en suostu maksamaan niistä aivan tähtitieteellisiä summia…ainakaan toistaiseksi. Kyllä mä aina säännöllisin väliajoin etsin Torista niitä vaaleanpunaisia Kestejä, mutta en ole kovin luottavainen sen suhteen että ikinä niitä omakseni saisin.

Onneksi kuitenkin olin hereillä keltaisten ja mintunvihreiden Kestien kohdalla! Itse asiassa niin hereillä, että piti ihan kuumeen kourissa mennä niitä Stockalta hakemaan kun myyntiin tulivat. Että voi kyllä sanoa, että todella henkeni kaupalla oon näitäkin astioita hankkinut :D Mutta voiko kesäisempää ja iloisempaa astiastoa enää ollakaan? Sisäinen lapsi minussa ilahtuu aina kun nään nämä astiat kaapissani. Kaivan Kestit esiin yleensä keväällä auringonvalon lisääntyessä, ja erityisesti kesällä nämä on kovassa käytössä. Tykkään kierrättää astioita vähän vuodenajan mukaan, niin en kyllästy eikä sitten tule myöskään niin herkästi himotuksia ostaa uusia. Ja eihän keskellä kesää kertakaikkiaan VOI juoda kahvia mistään talvimukista!

Kestien joukossa näkyy myös keltainen Oiva Puketti -lautanen, jonka ostin ihan vasta kirppikseltä. Haluaisin löytää sille parin ja ostaa kaveriksi kaksi mustaa Oiva Räsymatto -lautasta. Ne sopisivat niin kivasti yhteen sekä mun muiden Räsymattojen että näiden Kestien kanssa! Kuulin, että tuota keltaista Pukettia on myyty vain Citymarketeissa ja vain rajoitetun ajan, joten kaupasta en lautasta voi enää mennä hakemaan. Tietenkään. Mulla on kyllä joku uskomaton taipumus ihastua astioihin joita on liki mahdoton löytää: Piilopaikka, vaaleanpunaiset Kestit, tuo keltainen Puketti, pinkki-mustat Räsymatot, jotkut yksittäiset Muumimukit…lista on näemmä loputon.

Kestit olisivat nimensä mukaisesti loistavat tarjoiluastiat juhliin, mutta mulla on niitä liian vähän sellaiseen tarkoitukseen. Astioiden mitoituskin on hieman haasteellinen ja se onkin suurin syy, miksi Marimekkoa on mulla vain ikäänkuin mausteena, mutta ei pääastiastona: suorakulmion malliset lautaset ovat liian pienet kahdelle leivälle, ja jokainenhan tietää että leivät syödään aina parillisina määrinä. Pullalle nuo pikkulautaset ovat kyllä optimaalisen kokoiset. 2,5 dl pikkukulhot ovat liian pieniä rahkajugurtille (jota syön päivittäin), muroille, puurolle tai jätskille, mutta esimerkiksi tortillatäytteiden tai pikkunaposteltavien tarjoiluun ne sopivat hyvin (ja sitten taas ne isommat kulhot, joita ei Kesteissä kylläkään ole, ovat vetoisuudeltaan puoli litraa ja liian suuria välipalatarkoitukseen). Halkaisijaltaan 20-senttinen lautanen, kuten tuo kuvan Puketti, taas puolestaan on liian suuri leipälautaseksi ja liian pieni pääruualle. Ymmärtänette miksi kallistuin ruoka-astioita valitessani Arabian ja Iittalan suuntaan?

No, Kestejä en olekaan ostanut järkisyyt mielessä, vaan silkan ilon vuoksi. Nämä astiat on kuin tehty höpötysnaposteltaville, pullille, karkeille, muffinsseille ja leivoksille – kaikille niille, mitä äiti varoitti syömästä liikaa. Esimerkkinä kuvissa Leivontalaboratorio -blogin Kirsin tekemiä ihania minileivoksia! Minikuppikakkuja oli oikeasti enemmänkin, mutta siinä vaiheessa kun sain kameraan virrat päälle, niitä oli enää yksi jäljellä. Oli pakko täydentää lautasta appelsiinilohkoilla, joita oli  vielä runsain mitoin syömättä (ylläri). :D

Keltaisia, mintunvihreitä ja vaaleansinisiä Kestejä on edelleen näkynyt Stockmanneilla monessakin liikkeessä, joten yhä on mahdollista hypätä Kestien kelkkaan. Jos olisin tiennyt, että näitä riittää vielä vuonna 2019 myytäväksi asti, en välttämättä olisi rynninyt kuumehoureissani kaupoille…mutta en ehkä myöskään arvostaisi astioita yhtä paljon kuin nyt, kun ne on omasta selkänahasta revitty :D

Pakko nyt myöntää, että on mulla muitakin värikkäitä astioita, nimittäin muumimukeja. En millään mittapuulla pidä itseäni muumimukikeräilijänä saati fanina, mutta sisäpiirihuumorista lähtenyt mukiostos on nopeasti eskaloitunut tähän:

Ups. En tiedä mitä sanoa edes. Tämä on entiselle muumimukivihaajalle jo melkoinen määrä :D Olen oikeastikin huomattavasti hillitymmän tyylin ystävä, mutta melkein jokaiseen näistä muumimukeista liittyy jokin tarina, muisto tai anekdootti joka huvittaa joka kerta kun mukin nään. Muumiaiheet on meidän laajennetun perheen yhteistä läpänheittoa ja aina kun ollaan toistemme luona vierailulla, pitää huolella valita kuka juo mistäkin muumimukista ja miksi. Muumit tulevat siis lisääntymään jatkossakin, ennustan ma. Ja on mulla tossa jokunen aika arvokaskin yksilö :) Takavuosien raidallisia kesämuumimukeja kaipailisin lisää, sillä ne on oikeasti tosi suloisia, mutta niiden kohdalla hintapyynnöt ovat aikaa sitten ylittäneet kipukynnykseni. Mutta onpahan syy pitää silmät auki kirppiksillä!

Mitäs pidätte Kesteistä? Ja onko Muumimukit out vai in sun huushollissa?

P.s. Jos jollakulla lojuu ylimääräisenä keltainen Pukettilautanen tai vaaleanpunaisia Kestejä ja haluaisi niitä myydä, ota ihmeessä yhteyttä joko kommenttiboksissa tai suoraan mailiin (wastinglifestyle@gmail.com) :)

Continue Reading