Sohvapöytä 1 – minä 0

Siitä onkin jo aikaa kun oon viimeksi telonut itseni, joten piti äkkiä keksiä jotakin kroppani päänmenoksi. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvaattekaan, nimittäin ihan omasta sohvapöydästä! Kyseessä on vasta ostamani Hay Tray -pöytä, jossa on kätevä metallikehikko runkona. Semmoseen metallirimaan kun nasevasti monottaa jalkansa, niin se rima sopii just eikä melkein varpaiden väliin ja pääsee taittamaan ne varpaat epäinhimilliseen ilmansuuntaan ja siirtämään törmäysenergian jalkapöytään.

Nii että nyt mulla on sitten murtuma siinä jalassa. :D Ei jumankauta, kyllä tää on hienoo. Syyllinen on sekä peilissä että ylläolevassa kuvassa.

Ois tietysti kutkuttavaa päästä kertomaan jotakin sankaritarinaa siitä kuinka pelastin vanhukset, lapset ja eläimet yhdellä kädellä metsäpalosta ja mursin samalla jalkani, mutta ei tällä kertaa. Ihan vaan olin tuomassa muistikorttia sohvalle läppärin luokse enkä ilmeisesti kyennyt hahmottamaan etäisyyksiä tai sitä, että sohvapöytä on mun kulkuväylällä. Sattu muuten niin maan helevetisti, että ei mitään järkeä. Silmämunat kellui kyynelnesteestä ja haukoin henkeä kuin manaatti lenkillä. Aivan kauheaa. Tietenkään mulla ei ollut mitään kylmägeelipussiakaan joten käärin jalkani kotimaisia mustikoita sisältäneeseen pussiin. Nehän onkin niin halpoja että mielellään tuhlaa yhden pussin varpaanvälien viilentämiseen.

Töhöilyni sattui lauantai-iltana enkä lauantain aikana kyennyt varaamaan painoa jalalle ihan yhtään, hypin yhdellä jalalla ympäri kämppää. Sunnuntaina jalka näytti tuolta kuin ylläolevassa kuvassa, mutta sittemmin tilanne on edennyt hieman värikkäämmäksi:

Maanantaina könkkäsin töihinkin kyllä, mutta varasin sitten lääkäriajan kun jomotus äityi koko ajan pahemmaksi. Kävin röntgenissä ja joo, murtumahan siellä TIETENKIN on, niin pikkuvarpaassa kuin jalkapöydänkin puolella. SPLENDID!

Luojan kiitos mun sisko sattuu olemaan täällä muutenkin, niin voin ottaa sen omaksi Tuhkimoksi ja kotihoitajaksi. Buah. Ja onpahan päivisin sitten seuraa, niin voidaan tuijottaa Netflixistä sarjoja hiljaisuuden vallitessa. Paljon parempaa kuin tehdä sitä yksin :D

Vähän kyllä semmonen homma kuumottaa että mun pitäisi olla lauantai Tallinnassa blogitapahtuman merkeissä eli silloin pitäis kyllä pystyä vähän jalalle jo varaamaan. Ja sairasloma loppuu perjantaina, eli VIRALLISESTI mun pitäis siis olla kunnossa lauantaina :D Argh. No, ehkä Sissi voi kantaa mua siellä ympäriinsä.

No mites teidän viikko on sujunut? :D

Psst p.s. jos hiustuotteet kiinnostelee, niin kirjoittelin Sugar High’n puolelle yhdestä hyvästä volyymimoussesta. Juttuun pääset tästä.

Translation: I bought a new coffee table and then smashed my foot on it. It’s broken. The foot I mean. The coffee table survived without a scratch. 

Continue Reading

Mitäpä kuuluu?

Tein taas ilmoittamattoman muutaman päivän mittaisen katoamistempun blogista, joten antakaa ny kun mää selitän. Ensinnäkin, oon elänyt ihan kädestä suuhun postausten kanssa, kun en oo yhtään ehtinyt etukäteisvalmistella mitään juttuaihioita enkä kuvata uutta matskuakaan hirveästi. Oon ollut Oulussa, töissä eletään kevään kiireisintä aikaa, sisko miehensä kera tuli kylään, sitten pinkaisin Tallinnaan ja sieltä palattuani heti seuraavana päivänä tuli toinen sisko miehensä kanssa vierailulle ja heidät saan pitää melkein viikon! Eli hässäkkää on, mutta semmosta ihanaa hässäkkää.

Mulla on ollut Rieha seuranani tässä valtaosan keväästä, joten yritän ottaa kaiken irti niistä päivistä kun Riepuli on toisessa kodissaan. Koiran kanssa sitä on kuitenkin tosi sidottu kotiin ainakin arkisin. Tallinnan reissuun tarjoutui mahis koiran ollessa poissa ja ootinkin sitä reissua ihan hulluna. Olin niin kade kaikille tutuille jotka ovat reissanneet vähän väliä jonnekin ja halusin itekin edes pienen irtioton.

Olin Tallinnassa L’Ermitage -hotellissa ja sen sijainti avasi ihan uudenlaisen Tallinnan mulle. Ihan keskustan liepeillä hotelli kyllä on, mutta THE suomalaispesäkkeen (eli Sokos Hotel Virun) ja L’Ermitagen väliin jää koko vanha kaupunki, mikä tarkoitti sitä että tuli sitten käyskenneltyä muuallakin kuin siinä Virukeskuksessa ja vanhan kaupungin pääaukiolla, jotka on ihan jo hintatasoltaankin suomalaisia. Keskustan laitamilta löytyi ravintoloita ja baareja, jotka oli sentään paikallista hintatasoa eli edullisia.

Viime vuosina Tallinnan reissut on rajoittuneet shoppailu- ja kauneusmessujuttuihin, ja tajusin etten ole varmaan lukion jälkeen edes käynyt vanhan kaupungin muureilla lyllertämässä. Nytpä kävin. Tallinna on jotenkin liian arkinen ja tuttu näin suomalaisen näkökulmasta, ja sitä ihan unohtaa että kyseessä on oikeasti aika nätti ja vähän rappioromanttinen kaupunki.

Pakko muuten suositella taas ravintola Mixiä. Oon puhunut siitä blogissa aiemminkin. Kävin nyt toista kertaa ko. ravintolassa ja voi elämä miten huippu kokemus se taas oli! Ravintola tarjoaa yllätysmenua, johon voi halutessaan yhdistää myös viinipaketin (totta helvetissä otin sen). Yllätysmenu koostuu ruokalajeista joita ruokalistassa ei ole ollenkaan, eikä juuri mitään illan ruokavaliosta saa tietää etukäteen. Allergiat toki kysyttiin, samoin esim. se että haluaako alkuruuaksi meren antimia ja pääruuaksi lihaa vai toisinpäin. Sitten vaan jännittämään mitä eteen tuodaan :D Otin yllätysmenun edelliselläkin kerralla ja tykkäsin ihan valtavasti, eikä tämäkään kerta ollut todellakaan pettymys! Ainoa haasteellinen ruokalaji oli mustekala-carpaccio höystettynä yrttijäätelöllä ja lentokalan mädillä, koska tieto siitä että söin mustekalaa oli mulle vähän liikaa ja koostumus oli kans aika raffi. Sen sijaan lentokalan mäti wasabilla maustettuna oli ihmeen hyvää, vaikka aluksi pelkäsin etten pysty edes maistamaan mitään epäilyttäviä mätiknölläreitä. Tuo yrttisen suolainen jäätelö oli ihan mielettömän hyvää juurikin carpaccioon yhdistettynä!

Loput ruokalajit olikin sitten yksinomaan herkullisia ja upeita, ja viinit sopi jokaiseen ruokaan just eikä melkein. En olis ikinä tilannut listalta niitä ruokalajeja mitä söin, mutta sehän se yllätysmenun pointti onkin. Sain uusia elämyksiä ja kokemuksia. Henkilökunta Mixissä on supermiellyttävää (viimeksihän halasin tarjoilijaa ruokailun päätteeksi, koska olin niin vaikuttunut..) ja miljöö kaunis, joten helppo 5/5 tälle. Hinnatkin on kohtuullisia, yllätysmenu maksaa 39 euroa ja siihen viinipaketti lisäksi taisi olla jotain 30 euron luokkaa (ehkä, en muista enää). Sitäpaitsi join Mixissä parasta valkoviiniä IKINÄ. Piti pyytää tarjoilijaa tuomaan pullo takas, että saisin ottaa kuvan :D viini tuoksui karviaismarjoille ja maistui kesälle. Mun ON SAATAVA tuota jostakin. Viron alkokaupoista en tuota löytänyt, mutta ostin sitten _lukuisia_ pulloja samoilla spekseillä siinä toivossa että joku niistä osuisi edes lähelle.

Kauheen alkoholivoittoisia muutenkin nää mun kuvat :D mutta hei nythän on melkein kesä ja Tallinnassa kesäsäät, joten pitihän sitä kesäisiä drinksujakin maistella.

Suosittelen lämpimästi myös Pööbel -nimistä ravintelia, löytyy L’ermitagea vastapäätä pienestä puutalosta. Siellä join niin hyvän drinkin, että vieläkin suu nappasee kun sitä muistelen. Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta drinkin nimi on Fast Grapefruit. Maistui verigreipille. Kertokaa multa terveisiä tilatessanne. Ei ne ihmiset mua tunne, mutta onhan terveisiä aina kiva saada.

Telliskiven alue on kans näkemisen arvoinen. Vanhalle teollisuusalueelle on putkahtanut hipster-henkinen alue pop-up -kauppoineen, kahviloineen ja kirpputoreineen. F-Hooneen burgerit on kuuluisia, mutta siellä en tällä kertaa käynyt, koska oon hamppari- ja pitsalakossa. Söin pitsaa tosin just eilen. Eli oon hampparilakossa. -.-

All in all, nyt on aika hyvä fiilis. Viime syksy oli niin hirvittävä, että tämä elämänilo on tosi tervetullutta vaihtelua :D ja tuo aurinko, voi että kuinka se voi pientä ihmistä piristää! Ei harmita edes Leijonien takkuileva peli.

Täällä siis kaikki hyvin, mites siellä? Mitä kuuluu?

Translation: My last few weeks in pictures :)

Continue Reading

Pääsiäinen paketissa

Noni, pääsiäisestä selvitty! Jotenkin koko pyhä onnistui tulemaan ihan puun takaa, ainakin siinä mielessä että mitään postauksia en taaskaan ehtinyt loman ajaksi ajastaa. En edes viimeisimmässä jutussa ilmoittanut mitään lomahiljaisuudesta, koska tietenkin taas KUVITTELIN että kyllähän minä ehdin kirjoittaa juttuja varastoon. Hahhah, kyllä sitä on ihminen naiivi.

Oli ihanaa viettää aikaa perheen kanssa pääsiäisenä, vaikka Oulussa olikin joku törkeä takatalvi. Muutaman päivän vierailuun mahtui shoppailua, minireissu mökille, pääsiäismunia, hirvittävän huono ruokavalio, ravintolassa syöntiä, makuunin irtokarkkeja, mämmiä, Monopolia _ilman riitoja_ (ja saatiin jopa sovellettua sääntöjä niin että pelilaudalle mahtui pubi ja perheyritys), visiitti merenrannalle, viiniä ja pään kokoinen lommo yhteen autoon (ei asiayhteyttä, eikä henkilövahinkoja).

Katottiin myös kaks elokuvaa. Toinen niistä oli Lobster, ja oli muuten niin huono että teki mieli tökkiä itteä haarukalla silmään ennemmin kuin katsoa leffa loppuun. Sopii tietty pääsiäisen kärsimysteemaan, että sikäli hyvä. Leffa oli aivan kamalaa tekotaiteellista kuraa höystettynä ylenpalttisella raakuudella. Siis oikeasti, jos leffassa on kohtaus jossa ihmiset huojuu/tanssii täydessä hiljaisuudessa metsässä minuuttitolkulla ilman mitään vuorosanojakaan, niin eihän se kovin hyvä voi olla. On tietysti mahdollista että olen vain jotenkin pässi tai olin väärässä mielentilassa, mutta loppuun saakka en kyseistä teosta saanut saateltua. Ilmeisesti dystopiagenre ei ole mun juttu. Sitäpaitsi koin tärkeäksi alkaa puuhata hodareita muille katsojille kesken elokuvan, koska kyseinen leffa oli mun valitsema ja sillä perusteella ajattelin ettei mun pisteet olleet perheen sisällä kovin korkealla. No hodarisämpylöitäkin oli sitten liian vähän ja lisäksi olin onnistunut valitsemaan kaupasta maailman tulisimman ketsupin, joka korvensi sisuskaluja mennen, tullen ja palatessa. Tulisuusaste havaittiin tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun ketsuppia oli käytetty hodareihin yhtä hövelisti kuin perusHeinzia. Seuraavana päivänä intialaisessa ravintolassa kyseltiinkin sitten, että kuinka tulinen tää keskivahva annos on verrattune Felixin Hellfire-ketsuppiin :D

Toinen leffa oli hyvin extemporepäätös. Keksittiin tämä leffaanlähtöidea 20 minuuttia ennen elokuvan alkua ja oltiin siinä vaiheessa 10 kilometrin päässä lähimmästä elokuvateatterista (ja mulla oli höppelöhousut jalassa). Ahtauduin farkkuihin, kaahattiin kahdella autolla elokuvateatteriin ja soiteltiin matkan aikana toisillemme yrittäen päättää MITÄ leffaa edes mennään katsomaan. Vastakkain oli joku räkäscifikauhupläjäys eli Life ja parhaan elokuvan Oscarin voittanut Moonlight. Voitte varmaan arvata kumpi mua kiinnosti…tätä Jaakobin painia käytiin vielä tiskilläkin mutta päädyttiin luojan kiitos siihen Moonlightiin. Vaatii muuten tietynlaista kylmäpäisyyttä väitellä leffavalinnasta tiskillä klo 20:46 kun molempien leffojen alkamisaika oli 20:45. Joka tapauksessa, Moonlight oli loistava. Erilainen, verkkaisesti etenevä, dialogiin pohjautuva, mielenkiintoinen ja ihana. Ja parempi kuin La La Land. Suosittelen. Lobsteria suosittelen pahimmille vihamiehillenne.

Nyt yritän päästä takaisin arkeen kiinni. Oon tehnyt vähän korjauksia ruokavaliooni tässä kevään aikana, mutta ne jutut lensi ikkunasta ulos heti kun pääsin kotikonnuilleni. Nyt pitäisi päästä takaisin kärryille. Aika hyvin sujuu, söin nimittäin tiistaina ihan fiksusti ja VASTA keskiviikkona menin Mäkkäriin. Ihailtavaa mielenlujuutta, etten sanois.

Mites teidän pääsiäinen sujui?

Continue Reading