Ette ehkä usko silmiänne, mutta tänään tarjolla on ihan kuulkaa koristeltu lakkaus! Huhhuh, aikamoista. Mähän olen siis tehnyt koristeltuja lakkauksia viimeisen kuukauden aikana säälittävät kaksi kappaletta. KAKSI. Se on aivan älyttömän vähän siihen nähden, että viimeisen kolmen vuoden aikana en yleensä koskaan ole ollut yksivärisillä lakkauksilla.
Aikaani on vienyt ensin työkiireet ja muut harrastukset, sitten työkiireet, harrastukset ja koiranpentu, ja nyt palapeliin on tullut lisäksi vielä sairaus nimeltä asuntokuume. Asuntoasioissa olen oikeastaan jo kroonikko ja intohimo asuntosivusurffailuun ja sisustukseen on tullut kyllä ihan verenperintönä, mutta nyt ollaan IT-tuen kanssa ihan oikeasti etsimässä uutta kotia. Ja se muuten vie aikaa. Ne tunnit viikosta jotka normaalisti käytän blogien lukemiseen, menee nyt moninkertaisina asuntosivustojen selaamiseen ja lainalaskureiden epätoivoiseen rämpyttämiseen. (Jännä että ne rahavarat ei yhtään lisäänny vaikka kuinka laskisi.) Vaikeuksia tuottaa se, että tässä(kään) asiassa mun maku ja varallisuus ei ihan kohtaa. Voin kertoa että jos ensin selaa ”ihan vaan ajankuluksi” 12 miljoonan euron edustustaloja merenrantatonteilla, niin ne paskanruskeilla muovimatoilla ja möykkyisillä nahkasohvilla sisustetut itähelsinkiläiset kopit ei enää ihan hirveästi säväytä :D
Jos mulla olisi valtavasti rahaa, ostaisin Lammin kivitalon ja palkkaisin jonkun pesemään niitä viisimetrisiä ikkunoita ja loputtomia lasipintoja. Ja puutarhurikin pitäis varmaan sitten saada…ja talonmies. Noh, isoon kivitaloon ei pääkaupunkiseudulla ole varaa, mutta toiveissa olis valoisa, avara ja käytännöllinen pitkäaikainen koti. Tarpeeksi suuri siihen että koti venyy erilaisiin käyttötarkoituksiin ja elämäntilanteisiin, muttei mikään yletön halli jota kukaan ei jaksa siivota saati maksaa lämmityskustannuksia. Remontoijan unelmatkaan ei nyt enää kiinnosta, sillä tämä meidän ensimmäinen omistusasunto oli ihan pommikunnossa ostohetkellä ja uusi remontointiurakka ei todellakaan napeksi. Tykkään ihan hirveästi 60- ja 70 -luvulla tehtyjen asuntojen pohjaratkaisuista, isoista ikkunoista, atriumpihoista ja suurista huoneista, mutta niissä on sitten omat miinuksensa kuten surkeat tai puuttuvat vesieristeet, nurkan takana odottavat putkirempat ja rumat julkisivut. Kunnostetut funkkiskämpät maksaa hunajaa ja niissä halvemmissa kasvaa flooraa ja faunaa sisällä. Ei kiitos. Nii joo ja siis toki mulla on pakkomielteenä sekin että asunnon pitää olla _persoonallinen_ mutta en osaa määritellä mitä se tarkoittaa, mutta luotan että tunnistan sen persoonallisuuden kun se vastaan kävelee. Mieluiten sen pitäis kävellä vastaan heti eikä huomenna. En kyllä haluais olla itseni kanssa asuntokaupoilla.
Ollaan siis viime viikkoina juostu näytöissä, selattu netistä lukemattomia vaihtoehtoja, neuvoteltu pankkien ja välittäjien kanssa, sommiteltu tarjouksia, stressattu, innostuttu, petytty ja innostuttu taas. Ennustan saman vuoristoradan jatkuvan vielä hyvän tovin. Ennustan myös, että meille tyypillisesti päädytään johonkin järjettömään tilanteeseen, kuten siihen että myydään oma kämppä ilman mitään suunnitelmaa seuraavasta asuinpaikasta ja sit asutaan vuosi jossain teltassa parkkipaikalla. En ihmettelis yhtään. Silleen me muutettiin Helsinkiinkin, että löydettiin sattumalta edullinen asunto, tehtiin siitä kaupat ja sitten ruvettiin miettimään että jaa, pitäis vissiin sit muuttaa toiselle puolelle maata ja hankkia jotkut työpaikatkin :D
Saas nähdä miten meidän käy, pidän teidät kyllä ajan tasalla jos jotain ihania uutisia tulee kerrottavaksi. Toivottavasti tulee ja PIAN, koska olen kärsimätön ja haaveilen jo omasta harrastushuoneesta!
Pari sanaa kynsistäkin voisi varmaan sanoa. Yhdistin samaan lakkaukseen kaksi uudehkoa China Glazea, jotka ostin CesarsShopista. Kumpaakaan en alunperin aikonut hankkia, mutta kun näin lakat livenä, niin molemmat livahti kassalle ennenkuin ehdin niiden tarpeellisuutta yhtään miettiä. I Brake for Color on punaisen ja oranssin välimaastoon asettuva herkku ja tuo neonpersikka kantaa nimeä More to Explore (arvatkaa vaan, näyttääkö se kuvissa oikeanlaiselta…). Molemmat löytyvät Road Trip -kokoelmasta. En ole pitkään aikaan ostanut China Glazelta mitään, ja olin jo autuaasti ehtinyt unohtaa kuinka karsea Chinan suti on. En ymmärrä miksi siitä ei voi tehdä vähän leveämpää. I Brake for Colourin koostumus oli ihan siedettävä, mutta More to Explore oli todella rasittava tapaus. Lakkasin molempia lakkoja kolme kerrosta kun en oikein osannut toimia sudin kanssa.
Nimettömän leima on MoYou Londonin laatasta Pro Collection 06 ja aksenttikynnen lisäksi ainoat koristelut löytyvät lakkatippojen muodossa pikkurillistä ja keskisormesta. Olipa kuulkaa mukavaa leimailla pitkästä aikaa ja melkein piti istua käsien päällä etten vaan olis innostuksissani leimannut kaikkia kynsiä.
Tuohon leimaan kukan terälehden viereen tuli muuten joku tollanen valkoinen…asia, en oikein tiedä mikä se on mutta en saanut sitä poiskaan tuhoamatta leimausta. Se ei ole reikä tuossa leimauksessa vaan ehkä joku paperinpala o.O
Onko teidän joukossa ketään asuntokuumeilijoita vai joko asutte unelmakodissanne?
Translation: I finally got around doing some nail art! I’ve been super busy this last month so it was really fun to do a proper mani and not just a swatch! I used China Glaze More to Explore & I Brake for Colour and MoYou London Pro Collection 06 plate. Both China Glaze polishes are from the Road Trip collection. The orange-red I Brake for Colour was ok in terms of application but More to Explore was a pain….I got away with three coats though. Thanks for visiting!