Origamikynnet ja ressihässäkkää

Niinhän sitä luulis että kun muuttaa kolmannen kerran kolmen vuoden sisään, niin olis jotenkin hanskassa se prosessi ja tietäisi mitä pitää tehdä, milloin ja missä järjestyksessä. Mutta ei näköjään. Jokainen tekemistä odottava asia tulee ihan yllätyksenä ja vaikka oon tiennyt muutosta jo jonkin aikaa, niin silti tuntuu että aika loppuu kesken. Se tosin lienee vaan orastavan stressin aiheuttama fiilis, sillä oikeasti mulla on ajankäytön suhteen pullat ihan hyvin uunissa. Oon ensimmäistä kertaa onnistunut siinä, että oon karsinut tavaraa _ennen_ pakkaamisen aloittamista. Ihan kohta olen siinä pisteessä, että jokainen kaappi on käyty läpi ja kun on aika aloittaa pakkaaminen, kämpässä on vain niitä tavaroita jotka lähtevät mukaan. Oletan että se nopeuttaa prosessia huomattavasti, koska se karsiminen ja tavaroiden läpikäyminen on ylivoimaisesti hitain osuus.

Oon aikaisemmin asunut pk-seudun mittakaavassa aika leveissä neliömäärissä, mutta nyt neliöt ei lisäänny nykyisestä ja lisäksi säilytystila vähenee. Kellarikomeroa ei enää ole käytettävissä, ja vaatekaappien määrä vähenee kuudesta kahteen. Vaatehuonekin on nykyistä pienempi. Tulin siihen tulokseen, että on huomattavasti taloudellisempaa vähentää tavaraa kuin maksaa neliöistä. Sitäpaitsi ihan naurettavan iso osa mun omistamasta kamasta on ollut ihan turhaa. Ero tietysti vähensi tavaroita samantien puoleen, mutta joka tapauksessa arvioisin että omistan nyt ehkä kolmanneksen siitä tavaramäärästä mikä mulla oli hallussa kolmen vuoden takaisessa muutossa. Enkä edes elä mitenkään askeettisesti todellakaan :D Aiemmin muuttolaatikoita on ollut 1 per neliö ja lisäksi jätesäkkejä, pusseja ja kasseja ja tällä kertaa tilasin muuttolaatikoita vähemmän kuin puolet aikaisemmista määristä. Oon myös melko luottavainen että se riittää. Paikallisella Fb-kirppikselläkin pari ostajaa jo kysyi että myynkö mä kaiken omaisuuteni :D No, vaatteita oli kertynyt ihan helvetillinen määrä koska en vaan ikinä jaksanut käydä niitä läpi ja alkaa kirppistellä tai lahjottaa niitä mihinkään. Nytpä jaksoin! Ja kieltämättä se rahapino motivoi ihan kiitettävästi. Oon jo tienannut todennäköisesti riittävän summan uuteen kämppään tarvittaviin maaleihin, mikä olikin mun kuningasajatus tässä. Tosin en tiedä yhtään mitä maalit maksaa, mutta tuskin ihan miljoonia.

Vielä pitäis selvittää sähkösopimus- ja kotivakuutusasiat, mulla kun on jonkin aikaa kaksi asuntoa ja muutan pikkuhiljaa (koska muuttofirma olis ollut ihan tolkuton kustannus) niin tarvitsen vakuutuksia ja sähköä parin viikon ajan molemmissa asunnoissa. En tiedä miten pitää toimia. Raha-asiatkin pikkusen kiristää vannetta pään ympärillä, koska muuttaminen maksaa, laatikot maksaa, maalit maksaa, ja haluaisin myös rempata keittiötä ja sehän se vasta maksaakin. Mutta ei siinä vielä kaikki, koska mun vuosia palvellut vahvistin hajosi juuri ja hampaita kiristellen tuhlasin uuteen vahvariin monta sataa euroa. Arvatkaa toimiiko uusi vahvistin? Ei. Telkkarista katoaa ääni ja kuva vähän väliä jos katsoo Apple TV:n kautta mitään. Arvatkaa onko yritys vastannut reklamaatioon? Ei. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä toissapäivänä huomasin että mun silmälasien sankojen ruuveja pitää kiristää ja tein niin. Käyttämäni väline vaan valitettavasti PIKKUSEN LIPSAHTI ja kolahti lasien linssiin. Huokaisin helpotuksesta kun mitään jälkeä ei linssissä näkynyt, jatkoin hommaa, ja sitten pikkusen lipsahti uudelleen ja tällä kertaa linssiin tuli ihan kunnon naarmu. Parhautta! Silmälasien uusiminenhan onkin pirun halpaa hommaa, oikein ilokseen sitä kyllä ihmiset tekee. No, siitä saan sentään pikkusen kipurahaa kotivakuutuksesta mutta en tietenkään tarpeeksi. Olin silti iloinen korvauksesta, koska kesälomareissulla lainassa ollut 1200 euron kuvauskopteri sammui ilmassa ja tippui mereen, eikä vakuutus korvannut penniäkään. Kyllä ei lainassa tavara parane, joten harkitkaa tarkkaan lainaatteko tämännäköiselle emännälle ikinä mitään. -.-

Oon eksynyt todella kauas postauksen aiheesta, jos mitään varsinaista aihetta ikinä olikaan. Ai niin noi kynnet. Oon ihan vallan ihastunut MoYou Londonin Origamilaattaan, vaikka hyvin epäileväisenä sen tilasin. Sehän onkin tosi kiva! Leimauslaattaa katsomalla on jotenkin tosi vaikea hahmottaa miltä henkäyksenohuet kuviot kynsillä näyttävät, joten tämänkin lakkauksen lopputulos oli kiva yllätys. Lakkana käytin essien Baguette Me Notia ja leimauksessa Dashican neonviolettia.

Tulipahan taas hölistyä. Nyt meen kyllä nukkumaan, koska huomenna mun pitää töiden lisäksi soittaa mm. sähköyhtiöön ja saan keskivaikeaa ihottumaa pelkästä ajatuksesta. Mo!

Translation: I’m moving again and I’m stressed out and MoYou London Origami 03 is super fun to use. That’s my life in a nutshell :D

Continue Reading

Kolmet neonit

Mulla on taas, kuten joka kesä, ollut neonkynsihullutus päällä ja neutraalit sävyt ei ole juurikaan käyttöön eksyneet. Arkistoon on tallentunut kolmet neonkynnet ja kokosin ne tähän samaan juttuun. Yhdetkään näistä ei tosin onnistunu ihan sillä tavalla kuin alunperin kuvittelin, mutta ainakin ovat kirkkaita.

Mä en tunnu lainkaan kyllästyvän lakkauksiin, joissa on valkoinen pohja ja neonsävyinen leimaus. Sellaisia voisin pitää vuoden ympäri, ja ne myös kerää yleensä kovasti huomiota ja kehuja ihmisiltä. Näissä kynsissä käytin yhtä mun suosikkileimauskuvioista, koukeroista kukkaa, joka löytyy Konadin Square 01 -laatasta. Leimauksessa käytin pinkkiä, oranssia ja keltaista neonlakkaa Dashicalta. Keskelle töpöttelin vielä pinkkiä neonmattaglitteriä InDecisive -indielakkamerkiltä. Pohjalla on Avonin valkoinen lakka, joka on ihan hullun peittävä ja hyvälaatuinen valkoinen.

Kokeilin myös toista niistä saamistani Color Clubin Coated-lakoista! East Austin on pökerryttävän kirkas neonkoralli, ja omistan tän sävyn myös tavallisena lakkana. Se ei ole kovin helppo lakattava ja tämä Coated-versio oli huomattavasti helpompi, mutta en minä silti yhdellä kerroksella selvinnyt. Peittävyys riittäisi siihen yhteen kerrokseen, mutta en saa levitettyä lakkaa niin tasaisesti että tulos olisi hyvä. Lakka on koostumukseltaan aika paksua, mikä oli oletettavaakin. Paikkailin lakkausta toisella ohuella kerroksella ja niin sain täysin tasaisen lopputuloksen. Sissi kokeili vasta näitä Coated-lakkoja leimauksessa hyvällä menestyksellä, joten täytyy minunkin kokeilla tätä leimaushommissa… en vaan oikein tiedä mikä olis hyvä pohjasävy näin vaalealle mutta superkirkkaalle lakalle. Hmm. Oisko ehdotuksia?

Nimettömään lakkasin piiiiitkästä aikaa tekstuurilakalla aksenttikynnen, tuli suorastaan nostalginen olo :D käytin mun paraslaatuista kultaista tekstuuria, Pretty Seriousin Dimension X:ää. Tosi peittävä ja hyvätapainen muutenkin. Leimakuvio on uudenkarheasta MoYou Londonin Flower Power 21 -laatasta. Graafisuutta ja perinteisempää kukka-aihetta yhdistelevä kuvio ei tietenkään yhtään päässyt oikeuksiinsa mun minikynsillä, mutta tulipa tuuskattua. Leimauksen keskellä on NCLA:n glitterlakkaa nimeltä Valet My Carriage.

Nämä viimeiset oli vähän fail. Rupesin hevostelemaan pystysuuntaisen liukuvärin kanssa, valitsin heikkopigmenttiset ja liian lähellä toisiaan olevat sävyt enkä lopettanut vaikka huomasin hyvin nopeasti ettei hommasta tuu lasta eikä banaania. No, hyväntahtoisin silmin voi ehkä nähdä kynsien keskellä vihreän pystyraidan.

Siis mähän tietysti kuvittelin että vihreä väri osuu juuri leimakuvion peikonlehtien kohdalle, jolloin niistä tulee automaagisesti vihreät ja sitten raitojen alue on selkeästi keltainen. Hah, melkein! :D väriero oli liian pieni ja leimakuviokin sitten aika sekava. Kestin näitä yhden päivän ja vaihdoin toisenlaiseen lakkaukseen. Mutta en mä vielä luovuta tuon pystyliukuvärin suhteen!

Ai niin, lakat olivat China Glazen Whip It Good ja Lime after Lime, ja leimauskuvio on MoYou Londonin laatasta Tropical 28.

Mikä lakkaus on teidän suosikki? Ja millaisen lakan päälle koittaisin East Austinilla leimailla?

(East Austin ja NCLA saatu CesarsShopista. Postaus ei sisällä mainoslinkkejä.)

Translation: Neon nails all the way! …until the lovely dark shades of the Fall season start pouring in… :)

Continue Reading

Vesimarmorointia leimaamalla

Oon harrastanut kynsien koristelua rattoisat kuusi vuotta ja sinä aikana olen kokeillut vesimarmorointia kerran siskoni avustuksella (kesäkuu 2016 never forget) ja yksin tasan nolla kertaa. Mut on haastettukin vesimarmoroimaan lukuisia kertoja mutta mä en vaan kykene motivoitumaan siihen hommaan. Liian vaikeaa, hidasta, työlästä, sotkuista ja onnistumisestakaan ei oo ikinä mitään takeita. Ei kiitos, psyyke ei kestä. Vesimarmorointikuviot on kuitenkin (taitavissa käsissä) ihan valtavan kauniita, joten oon erittäin onnellinen että meille laiskureille ja hienomotorisesti rajoittuneille on keksitty oikoteitä. Itehän haluan mennä siitä mistä aita on rikki, joten leimauslaatta täynnä vesimarmorointikuvioita sopii mulle paremmin kuin hyvin.

Puhun tietenkin Whats Up Nailsin Water Marble to Perfection -laatasta, jonka sain CesarsShopista.

Kuva ei ehkä oo maailman edustavin, mutta ainakin näkee että olen laattaa käyttänyt! Tähän mennessä oon värkännyt neljät kynnet laatan avulla, toivottavasti saatte vähän inspistä näistä.

Eka kokeilu on tässä. Pohjalla on piCture pOlishin Holo Sphere, musta hologlitterlakka. Valitsin ekaan lakkaukseen sen kaikista klassisimman vesimarmorointikuvion, ja väreinä käytin essencen Yes We Pop! -kokoelman lakkoja Hello Hipsters (sininen) ja Grab This Hype (minttu) sekä Rican keltaista Mellow Yellow -leimauslakkaa. Leimausmiekkani oli ollut tupessaan varmaan liian kauan, koska en onnistunut liu’uttamaan värejä toisiinsa toivotulla tavalla ja lopputulos oli muutenkin liian sekava mun makuun, mutta tulipahan tehtyä.

En lannistunut liukuvärileimauksen epäonnistumisesta, vaan koitin samaa tekniikkaa uudestaan eri lakoilla ja eri kuvioilla.

Ei se liuku onnistunut tässäkään ja kun yritin sekoitella kahta leimauslakkaa ”liitoskohdasta” jo laatalla ja sitten skrapata lakat varovasti pois, oli lopputulemana epätarkka ja vähän levinnyt tuhnuleimaus. Tuo sydänkuvio on kyllä kiva. Pohjalla on essien Sweet Soufflé ja leimauslakkoina Dashican pinkki ja Rican kirkas persikka Ain’t It Peachy (en muistanut kyseisen lakan nimeä ja käytin juuri 30 minuuttia elämästäni nimen googlaamiseen, tai siis en löytänyt vastausta ja eksyin lukemaan Just Ricardan blogia ja sitten oman blogini vanhoja juttuja sen sijaan että olisin nostanut äässini sohvalta ja mennyt katsomaan tuon lakan nimen, vaikka lopulta kuitenkin jouduin sen tekemään…ja tällaisten asioiden vuoksi mulla menee yhden postauksen kirjottamiseen aina iäisyys).

En lannistunut levinneestä leimauksesta ja epäonnistuneesta väriliu’usta vaan koitin samaa tekniikkaa uudestaan eri lakoilla ja leimauskuviolla. Toistanko itseäni?

Pohjasävynä on essencen Grey Zone, ja olipahan muuten hemmetin hyvä lakka! Peitti melkein yhdellä kerroksella ja liukui kynsille liki itsestään. Leimauslakkoina käytin Dashican pinkkiä (taas), Rican Ain’t It Peachya (taas) ja Dashican minttua. Värien liu’uttaminen toisiinsa ei onnistunut. Yllättyneet lukijat voivat tässä vaiheessa mennä siistiin parijonoon.

Oppimiskäyräni on aika loiva ja kun olin kolmen lakkauksen verran härkäpäisesti toistanut samaa reseptiä siinä onnistumatta, lannistuin viimein tarpeeksi ja palasin turvalliseen yksiväriseen leimaukseen. Nämä kynnet esittelinkin jo aiemmin täällä, mutta pikakertauksena: pohjasävynä CND Vinylux Jelly Bracelet ja leimauslakkana Dashican papaijansävyinen lakka.

Mikäs lakkaus on teidän suosikki?

Kävin muuten Cesarsissa pyörähtämässä tällä viikolla ja kyyläsin, että tätä vesimarmorointilaattaa ei enää ihan hirveästi ollut jäljellä, joten jos mielitte tän saada niin vipinää kinttuihin!

(CND, essie, harmaa essence ja leimauslaatta saatu. Postaus ei sisällä mainoslinkkejä.)

Translation: Here’s my take on the Whats Up Nails Water Marble to Perfection stamping plate (press sample)! It has been on a heavy rotation for the past few months and I’m still not fed up with it :)

Continue Reading