Blogireissu Signe Seebidille

Hahaa, mä selvisin kuin selvisinkin lauantaista jalkani kanssa! Victory! Sain siis Bona Valeren Cathylta kutsun tulla tutustumaan Tallinnaan Signe Seebidin kosmetiikkapajaan hyvässä bloggaajaseurassa, ja tottakai ilmoittauduin mukaan. Jalan säälittävä törmäysmurtuma uhkasi reissua, mutta onneksi pääsin reissuun traagisesta onnettomuudestani huolimatta.

Signe Seebid on monelle varmaan jo tuttu, vähintäänkin mikäli on kauneusmessuilla ollut silmät auki :) Itse tutustuin tähän virolaiseen luonnonkosmetiikkamerkkiin ensimmäistä kertaa Tallinnan kauneusmessuilla kaksi vuotta sitten. Merkin vartalonkuorinnat on tulleet erityisen tutuiksi ja niistä oonkin kirjoitellut esim. täällä ja vastikään hehkutin ostamaani käsivoidetta, joka on syrjäyttänyt jopa Lushin Lemony Flutterin. Oli siis erittäin mielenkiintoista päästä tuotteiden alkulähteille. Oli myös varsin bueno kokemus matkustaa Tallinnaan Tallink Megastar -laivan Comfort Classissa! Meille paremmille ihmisille oli nääs varattu oma alue, jossa oli pientä naposteltavaa ja juotavaa, oma vessa ja koska meitä oli iso ryhmä reissussa, meillä oli myös oma kabinetti Comfort Class -alueella. Mahtavaa. Menomatka oli tosin mun osalta hieman ankea, koska onnistuin saamaan hullun matkapahoinvoinnin vaikka meri oli liki peilityyni. Alkumatkasta messusin kuinka ei edes huomaa että laiva liikkuu, mutta sitten kävin pienen mutkan tax freessa, enkä muutamaan minuuttiin nähnyt ulos ja lopputuloksena vatsalaukussa alkoi aaltoilla koko Itämeren edestä. Onneksi Sallalla oli pahoinvointilääkettä jemmassa, se pelasti mut. Pahoinvoinnin lieventyessä alkoi päänsärky, johon taas Linda tarjosi särkylääkkeet. Life hack: kun käy napsimassa erinäisiä pillereitä joka toiselta vastaantulijalta, alkaa olo normalisoitua. Ilmainen vinkki. Paluumatkalla oli myös aluksi paha olo, mutta se helpotti onneksi itsekseen. Tallink oli kämmännyt meidän varauksen eikä saatu omaa kabinettia enää paluumatkalla, mikä harmitti tosi paljon koska olisi ollut kiva hengailla koko lössin kanssa vielä se paluumatka. Asian korjaamiseksi ei tehty Tallinkin puolelta mitään, mikä harmitti oikeastaan vielä enemmän kuin se alkuperäinen virhe. No, turha siitä on enää rutista joten mennään itse asiaan.

Cathy matkusti meidän kanssa Suomesta Tallinnaan ja satamassa vastassa oli myös itse Signe. Posotettiin autoilla Mustamäen alueelle Signe Seebidin tehtaalle, joka on aiemmin toiminut kenkätehtaana ja nyt rakennuksen tiloissa on useampia pienyrityksiä. Signe Seebidin tuotteet tehdään alusta loppuun käsin, mikä on tänä päivänä harvinaista. Tilatkin ovat siis kompaktit ja ”tehdas” onkin ehkä vähän huono sana kuvaamaan Signen kosmetiikkapajaa. Oli tosi mielenkiintoista kuulla luonnonkosmetiikan valmistuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Signe aloitti Signe Seebid -merkin taipaleen ihan kotikeittiössään ja myi valmistamiaan saippuoita silloin tällöin torilla. Ihmiset ihastuivat tuotteisiin ja nyt merkkiä on saatavana Virossa käytännössä kaikkialla, ja Suomessakin tosi laajasti. Tuotteiden saanti kauppoihin on hidasta, sillä uutta tuotetta testataan ensin itse puoli vuotta, ja kun se on hiottu haluttuun kuntoon ja toimii toivotulla tavalla, se lähetetään virallisille tahoille testattavaksi ja analysoitavaksi, jotta voidaan varmistua tuotteen turvallisuudesta. Tuotteen pääsy myyntiin kestää keskimäärin kaksi vuotta, ellei enemmänkin. Luonnonkosmetiikka on Virossa nykyään valtavan suosittua ja tänä päivänä virolaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä on jo yli sata. Signe on siis raivannut omalta osaltaan tietä muillekin.

Signe Seebidin tuotteet ovat täysin luonnonmukaisia eikä niissä ole mitään synteettisiä ainesosia. Myös pakkauksissa ajatellaan ekologisuutta ja siksi tuotteet on pakattu joko lasiin tai kierrätettävään pahviin. Lasipurkit ovat niin kauniita, että niitä voi kotona hyvin jatkokäyttää joko säilytyksessä tai esimerkiksi kynttiläkippoina. (Ilmainen vinkki nro 2.)

Signen myydyin tuote sekä Suomessa että Virossa on appelsiinikuorinta, enkä ihmettele. Se tuoksu on jotakin ihan uskomatonta! Merkin valikoimassa on sata tuotetta, joten jokaiselle löytynee jotakin. Suosittelen appelsiinikuorinnan ja käsivoiteiden lisäksi myös miesten tuotteita, sillä niissä on ihana sitruunan ja patsulin tuoksu, sekä suihkepulloon pakattua hierontaöljyä jossa tuoksuna on aivan täydellinen verigreippi + pippuri. Hierontaöljyä voi toki käyttää myös ihon kosteutukseen tavallisen vartaloöljyn tapaan, joten ei hätää jos kotoa ei löydy aina aulista hierojaa käytettäväksi.

Vierailun lomassa päästiin itsekin tekemään vartalokuorinta. Aloin tehdä itselle magnesiumpitoista kuorintaa ajatellen sen helpottavan lihasjumeja. Kuorintaan tuli epsomsuolaa, porkkanaöljyä väriaineeksi, soodaa, viinirypäleensiemenöljyä, glyseriiniä, kehäkukkia ja eteerisiä öljyjä.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä ihan hyvin

Aluksi homma sujui kuin tanssi, kunnes aloin harmitella että kuorinta on liian kuivaa ja karkeaa ja lisäsin reilusti glyseriiniä. Välittömästi sen jälkeen kuulin huoneen toiselta puolelta ohjeen ”jos kuorinta on liian kuivaa, älkää lisätkö glyseriiniä”. …………jaa, no sitten vain korjausliike suolalla. Ylikorjasin, joten jouduin lisäämään öljyä. Koostumus alkoi muistuttaa enemmän möykkyistä sorbettia kuin kuorintaa ja jatkuvien korjausliikkeiden vuoksi mun purkista alkoi loppua tilavuus kesken ja olisin seuraavaksi tarvinnut kuorinnalleni ämpärin. Hyväksyin epämääräisen koostumuksen ja siirryin eteeristen öljyjen pariin, joilla tuotteiden tuoksut saadaan aikaan. Valitsin tietysti sitrustuoksuja: verigreippiä, sitruunaa, makeaa appelsiinia. Sitä makeaa appelsiinia halusi moni muukin ja multa loppui maltti, joten ajattelin odotellessani laittaa sekaan pari tippaa sitruunaruohoa. Ehdin mämmeltää kuorintamössööni neljä tippaa sitä, kunnes mua valistettiin että meille ”oli juuri äsken kerrottu” että sitruunaruohon tuoksu on tosi vahva ja sitä pitää käyttää varoen. En tiedä miten en rekisteröinyt sitä ohjetta, ehkä siksi että mulla oli suuontelo koko ajan täynnä juustoja ja viinirypäleitä ja kuulin vain oman mässytykseni. Sen kyllä muistin, että nyrkkisääntönä oli että noin 5 tippaa per tuoksu ja yhteensä suurinpiirtein 20 tippaa per kuorinta (tuoksumaailmasta riippuen). Aattelin, että 4 tippaa sitruunaruohoa olis ihan ok, mutta ei. Se peitti alleen ihan kaiken muun, ja siinä vaiheessa opin että en hirveästi pidä sitruunaruohon tuoksusta. Oli siis aika (yli)korjata. Tein kaikkeni, mutta en saanut enää mieleistäni tuoksua aikaan. Loppuviimein mun kuorinnassa oli varmaan vähintään kaksinkertainen määrä eteerisiä öljyjä ja se olis varmaan aiheuttanut astmaatikoille keskivaikean shokin. Harmitti, mutta olisin kyllä kokeillut kuorintaa, ellen olisi sunnuntaiaamuna kotona huomannut että purkki on vuotanut reppuun ja glyseriinit, porkkanaöljyt ja ne noin 700 eteeristä öljytippaa oli pitkin lattiaa ja reppua ja kaikkia tavaroita puolen metrin säteellä. EI SITTE. Ehkä mä jätän jatkossakin nää kosmetiikkakemistin hommat ammattilaisille.

Reissun lopuksi meillä oli vielä vapaata hengailuaikaa Tallinnassa ja sainkin ostettua kaikki ostoslistallani olleet asiat. Esittelen ne sekä Signeltä mukaan saadut tuotteet erikseen, koska innostuin taas avautumaan ja tämä postaus on hullun pitkä. MUTTA sen sanon että kyllä kirsikkana kakussa oli se, että löysin maailman parasta valkoviiniä Superalkosta!!!!! Melkein kiljaisin. Viime Tallinnan reissulla en sitä löytänyt, mutta en ollutkaan siinä isoimmassa Superalkossa. Ostin neljä pulloa, olisin ostanut enemmän jos oisin jaksanut kantaa. Nuohan riittää siis neljäksi päiväksi. :D

vasemmalla Cathy, oikealla Signe

KIITOS Bona Valeren Cathy ja tietysti Signe ja hänen miehensä, oli todella ilo tavata! Signe on muuten juuri sellainen kuin hänen tuotteensakin: kaunis kuin karkki, helposti lähestyttävä, sympaattinen ja aito. Samaa voi sanoa Cathysta. Tällaisia ihmisiä ja yrityksiä on ilo ja kunnia tukea :) Kiitos myös bloggaajakollegoille mainiosta seurasta, mun lääkinnästä ja toki myös vipuvartena toimimisesta (en olisi ylettynyt valkoviinipulloihin ilman Sissiä).

Myöhemmin sitten niitä saatuja ja ostettuja juttuja! Palataan! :)

Translation: I got to visit Signe Seebid cosmetics factory last weekend. We had an amazing day! 

Continue Reading

Intopiukeana Tammer-Tukussa

En yleensä kirjoita blogiin juurikaan pr-tapahtumista, vaan ennemminkin niissä esitellyistä tuotteista. Nyt on kuitenkin pakko poiketa tavanomaisesta linjasta, koska olin juuri Tammer-Tukun bloggaajatapahtumassa joka oli sen verran innostava ja tapahtumarikas, ettei pari instakuvaa riitä mitenkään sitä kattamaan. Jutun kuvat eivät ole järkkäriä nähneetkään, kunhan nyt vain räpsin kännykällä, mutta ehkä kestätte.

Tammer-Tukun tapahtumat ovat aina olleet älyttömän kivoja. Ihmiset ovat hauskoja ja mukavia, ruoka on hyvää, esillä on ihania sisustus- ja keittiötuotteita ja tapahtuma järjestetään Flamingossa Outlet Tukku -liikkeessä, joka on pullollaan edullista ja söpöä sisustustavaraa. Hyvät lähtökohdat siis. Tällä kertaa esillä oli ihanan energisoivia, tropiikista ja rantalomista innoituksensa saaneita värikkäitä sisustustuotteita, Katri Helenan kanssa yhteistyössä tehtyjä Suomi100-juhlatuotteita, uusia grillejä ja Maku Kitchen Lifen keittiötuotteita, joiden ulkomuoto vetoaa muhun vuodesta toiseen.

Maku Kitchen Lifen Sous Vide -laite oli isosti esillä ja tapahtumassa järjestettiin arvonta, jossa yksi onnekas voitti itselleen kyseisen laitteen. Mun edellisessä kodissa oli sous vide ja sillä sai kyllä tehtyä ihan mielettömän hyvää ruokaa. Laitteen idea on se, että liha tai kala kypsennetään vakuumipakkauksessa vedessä. Ruoka kypsyy vesihauteessa tasan siihen ideaalilämpötilaan eikä yhtään enempää tai vähempää. Lihasta tulee ihan mielettömän mureaa, eikä itse tarvitse tehdä ruoan kypsennysprosessin aikana yhtään mitään. Ravintoloissa näitä käytetään ihan suvereenisti, mutta vasta viime vuosina laitteet on löytäneet tiensä myös kuluttajien koteihin. Myönnän, etten koskaan sitä edellistä sous vide -laitetta käyttänyt, mutta toimintaperiaate on tiedossa, samoin se maukas lopputulos. Tapahtumassa käytiin läpi laitteen toimintaa ja käyttöä, mutta enhän mä sitä kovin tarkasti kuunnellut, koska keskityin syömiseen ja yleiseen häröilyyn. Toki olin kuitenkin osallistunut sous viden arvontaan kuten kuka tahansa itseään kunnioittava suomalainen ämpärinjonottaja.

Mun huomion varasti syömisen lisäksi BubbleCap, uusi suomalainen innovaatio, joka tekee Soda Streamista ja muista hiilihapotuslaitteista turhia. Pieni pallero toimii välikappaleena hiilihapotuspullon ja veden/mehun/minkä tahansa juoman välillä, eikä mitään muita laitteita tarvita. Kuplia mihin tahansa juomaan ilman isoja laitteita?! HELLO LOVER. Olen vissyn suurkuluttaja ja oma Soda Stream on käytössä jatkuvasti, mutta asunnon keittiö on niin surkean pieni, että vissylaite vie ihan liikaa laskutilaa. Ehdin juuri juhlia sitä, että pääsen eroon Soda Streamista, kun yhtäkkiä kuulin ihmisten huutavan mun nimeä. Voitin sen sous vide -laitteen! WHAT?! Siis nyt tiedän miltä Oscarin voittavista näyttelijöistä tuntuu. Kiittelin perhettäni, akatemiaa, jumalia ja muita tukijoita salamavalojen räiskeessä (no okei, joku otti ehkä yhden kuvan puhelimella, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin) ja olin ihan intohiessä. Mun maailma mullistui parissa minuutissa: mun tietoisuuteen oli saatettu loppumattomasti kuplajuomaa generoiva pallero JA voitin jotakin. Uskomatonta. Vähemmästäkin pieni ihminen menee sekaisin.

Naurettiin kyllä Sissin kanssa aika makeasti koko jutulle – mun kokkaustaidot rajoittuu lähinnä valmiin ruuan lämmittämiseen mikrossa ja juuri sadattelin keittiön laskutilan puutetta, ja sitten menen voittamaan ravintolatasoisen hifistelykokkauslaitteen, joka vie enemmän tilaa kuin se mikro :D No mutta, ehkä nyt alkaa uusi elämäni masterchefina!

Olin niin tuhinoissani kaikesta että siinä vaiheessa kun suuntasin Outlet Tukun puolelle, mulla oli tosiaankin ostoshousut jalassa ja teinkin kaupassa tuhoa ihan kohtuullisesti. Koska musta nyt tulee se gourmet-aterioita luova masterchef, ostin myös höyrykattilan. Siinä sitten höyryttelen hienoja kasviksia sisäfilepihvien kaveriksi all day every day. Koska hyvästä lopputuloksesta ei ole takeita, ostin varmuuden vuoksi myös roskiksen. Lisäksi mukaan tarttui käsipyyhkeitä, ihana kuultovalkoinen tarjotin (kuvausalustaksi tietenkin) ja Maku Kitchen Lifen pieniä säilytyspurkkeja. Mullahan on sivellinpurkkeina saman sarjan isompia purkkeja, ja nyt kun saatavilla oli uusia kuoseja ja söpöjä kokoja, niin pitihän niitä saada. Säilytyspurkkeja on kyllä nyt niin paljon että en varmaan edes omista tarpeeksi materiaa niitä kaikkia täyttämään, mutta jokaisella on heikkoutensa. Joillain useampia kuin toisilla.

Tuohon BubbleCapiin palaan vielä, kunhan saan aikaiseksi hommata täyden kaasupullon ja pääsen kokeilemaan sitä käytännössä. Aion kuplituttaa KAIKEN.

Onko sous vide -konsepti teille tuttu? Jos, niin antakaa nyt hyvät ihmiset jotakin vinkkejä :D

Translation: Some pr-events are more awesome than others. Today I won a sous vide machine from a pr event giveaway, so I’d say this particular event was pretty damn awesome :D Thank you Tammer-Tukku!

Continue Reading

Vinkki Kauneuskoulusta!

Mun vakiokampaamoni 7 vuoden ajalta ja sittemmin myös yhteistyökampaamoni Bombón lanseeraa nyt tammikuussa ihan huippukivan jutun, nimittäin Kauneuskoulun! Halusin ehdottomasti vinkata tästä teille, koska musta tää nyt vaan on kiva juttu :D Kauneuskoulun ideana on tarjota täsmäoppeja hiustenlaittoon, ihonhoitoon ja meikkaamiseen. Jokaista aihealuetta käsitellään yhdellä tapaamisella, eli mistään pitkästä koulutuksesta ei ole kyse. Tarkoitus on jakaa ammattilaisten vinkkejä, neuvoja ja opastusta matalalla kynnyksellä. Ensimmäinen osa on Kasvot kauniiksi, jossa teemana on, nimen mukaisesti, kasvojen meikkaaminen ja ihonpuhdistus. Kertaluonteisella kurssilla opastetaan ihonhoidon perusteet, jotka pohjautuvat kurssilla tehtävään ihokonsultaatioon, sekä päivämeikin teko. Kurssilla tehdään asiat itse ja opastusta saa ihan kädestä pitäen.

Yhdelle kerralle mahtuu maksimissaan viisi henkilöä ja kurssin kesto on noin kaksi tuntia. Opastajina kurssilla ovat kosmetologi Iida Toivoniemi ja meikkitaiteilija Laura Madekivi. Ihonhoito tehdään Ekopharman tuotteilla ja meikkihommat hoidetaan Jane Iredalen tuotteilla. Kurssille ei siis tarvitse tuoda omia meikkejä, vaan tuotteet ja välineet saa kurssin ajaksi lainaan. Jos tuotteita haluaa ostaa itselleen, niitä voi hankkia 10 prosentin alella kurssin aikana. Yksi kurssikerta maksaa 65 euroa ja paikan voi varata numerosta 09-8745969. Voit myös ottaa yhteyttä Kauneuskoulun yhteydenottolomakkeen kautta, jos haluat tiedustella vaikkapa mahdollisuutta osallistua kokonaan omalla porukalla. Lomake löytyy Kauneuskoulun sivun alalaidasta. Bombón sijaitsee Vantaalla Tikkurilassa ja kursseja järjestetään noin kerran kuussa, yleensä keskiviikkoisin.

Tulevilla kursseilla on tosiaan tiedossa myös esimerkiksi kampausten teon opetusta, joka ainakin mulle tulis TODELLA tarpeeseen. Osaan laittaa hiukset suttunutturalle tai pitää niitä auki, ja siinäpä se oikeastaan onkin :D Musta tää ”minikurssitus” on tosi hyvä idea. Joskus taannoin meikki-innostuksen herätessä googlettelin erilaisia meikkausopastuksia, mutta niitä oli tarjolla lähinnä kahdenlaisia: joko niin että ammattilainen meikkaa asiakkaan, tai sitten tuhansien eurojen oikeat, ammattiin valmistavat meikkaus- ja maskeerauskoulut. Tällaiselle matalan kynnyksen opetukselle luulisi olevan kysyntää. Tää on minusta myös ihana vinkki vaikkapa ystävänpäivälahjaksi ystävälle, tai synttärilahjaksi, tai ihan vaan itselle…tai pienelle polttariporukalle esimerkiksi! Kannattaa seurailla Bombónin Facebook-sivuja, siellä tiedotetaan Kauneuskoulunkin asioista.

Eka kurssikerta on 25.1.2016 ja sinne on vielä paikkoja jäljellä, vink vink! Ystävänpäivähän on ihan kohta :)

Voisitko itse osallistua tällaiselle kurssille tai ostaa lahjaksi? Mua harmittaa että Kauneuskoulu on siskojen ja äidin näkökulmasta väärällä paikkakunnalla, koska muuten ois aika selvää mitä ostaisin heille lahjaksi seuraavan kerran kun lahjoille ois tarvetta :D

(Kuvat: Bombón/ Iida Toivoniemi)

Continue Reading