Kun IT-tuki kynnet lakkasi

Lila Lakka haastoi IT-tuen ja minut blogeissa kiertävään haasteeseen, jossa miehen on lakattava bloggaajan kynnet. Säännöt ovat seuraavat:

1. Vain mies saa koskea kynsilakkapulloihin. 
2. Miehelle ei saa antaa neuvoja.
3. Tyyli on vapaa, käske miestä tekemään vaikka ranskalainen manikyyri, jos siltä tuntuu!
4. Valokuvaa lopputulos, ja mielellään kuvia myös prosessin aikana!
5. Lakkaukset saa poistaa heti kuvien oton jälkeen, jos siltä tuntuu.
6. Mies, joka ei suostu haasteeseen on lössö nussukka. (:D)
7. Muistakaa nauraa!

Olin kuumotellut IT-tukea haasteesta jo jokusen viikon, joskaan yhtään suostuttelua tämä haaste ei vaatinut. Herra ilmoitti suurella itsevarmuudella, ettei aio olla ainakaan huonoin. Suunnitelma koristelujen suhteen oli leimaus, koska ”miten vaikeaa se nyt voi olla?” (…niin…) Kynsilakkalipaston hartaan kaivelun jälkeen käyttöön valikoitui seuraavat tuotteet:

.

OPIn Nail Envy aluslakaksi, China Glaze White on White, GinaTricotin Black ja China Glazen Liquid Leather, Konadin oranssi leimauslakka, m20-laatta, koristeluteipit sekä Seche Vite päällyslakaksi. Leimauslaatan valinta oli pitkällinen prosessi, koska IT-tuen suureksi järkytykseksi yhtäkään leimauslaattaa ei oltu pyhitetty kuningaslajille, eli jalkapallolle. Ilme kirkastui huomattavasti, kun yhdestä fauxnad-laatasta sentään löytyi pieni jalkapallon kuva.

.

Toim.huom. Välivaiheiden kuvat on otettu puhelimella, koska järkkärin käyttö ei olis mitenkään onnistunut siinä kikatellessa.

Ensiksi sudittiin aluslakkaa kauhean mellastuksen kera: ”miten tästä voi mitenkään tietää paljonko tätä pitää laittaa?! Tämähän on kirkasta niin ei sitä määrää ees nää!”

.
.

Kaikki hyvin vielä tässä vaiheessa. Aluslakan kuivumista odotellessa piti kuivaharjoitella leimaamista, joka paljastuikin, yllätys yllätys, odotettua vaikeammaksi.

.
.

Huomatkaa scrapan täysin pystysuora asento…

.

”HÄH?! Tähän ei jää mitään kuvaa!” Tämä prosessi jatkui hyvän tovin ja kuvan nosto leimasimeen onnistui minusta jo ihan hyvin, mutta mitään kuvaa ei kelpuutettu kynnelle. Lopputulema oli se, että ”jalkapallon kuva on rikki, mä otan sitte ton ankan”.

.

Muuten hyvä, mutta se värilakka unohtui. Yritin kyllä sanoa, ettei leima varmaan oikein paljaalla kynnellä näy, mutta mua ei kuunneltu. Leimaamisen jälkeen mies sitten hiiltyi: ”Toi ei näy ees! Ja sen nokka ei ees oo kynnellä! Miksi sä et sanonu ettei sitä voi tehä näin?!” ”Ihan sama, mä lakkaan tohon päälle.”

Sitten lakattiin, ja ihan Pohojammaan kautta lakattiinkin. Lakkaa oli sudissa vähintäänkin reilu määrä. Asiaa ei helpottanut toista päivää jatkuvan pikkujoulukrapulan aiheuttama käsien tärinä, joka muistutti paikallista epilepsiakohtausta.

.
.

Jokohan sitä olis riittävästi? ”Joo tää ei kato peitä yhellä kerroksella, mä laitan vielä toisen.” …kiitos

Välillä oli pakko käyttää Seche Viteä, koska n. 13 litran lakkakerros ei ehkä muuten olisi tämän illan aikana kuivunut. Sen jälkeen leimattiin ankkakuvat kynsille. Harmitus oli kova, kun kaikilta ankoilta jäi takaraivo puuttumaan ankarasta treenaamisesta huolimatta :(

.
.

Mulla on kyllä etusormikin, mutta sitä ei valitettavasti näy kaiken tuon lakan alta. Olen tosi pahoillani kuvien laadusta, mutta mua nauratti niin helvetisti että tarkentaminen oli aika haastavaa.

Seuraava vaihe oli aika rosvosektoriosastoa. Leimaaminen kesti pienen iäisyyden, ja kun se viimein onnistui, IT-tuki päätti lätkiä koristeteippiä leimattujen kynsien päälle ja siihen musta lakka vielä päälle. ”Sit se ankka niinku kurkistaa sieltä.” Selvä.

.

Ennen lakkaamista IT-tuki varmisteli, että peittäähän Liquid Leather yhdellä kerroksella. Kerroin, etten ole lakkaa vielä käyttänyt, niin en osaa sanoa. ”Ai, no sit mä voin niinku swatchata tän tässä samalla, sit sun ei tartte.”

.

Kahden kynnen jälkeen arvio oli valmis: ”tää on ihan PASKA. Kirjota sinne blogiin että tää on paska. Ei kyllä peitä yhdellä kerroksella. Tän voi laittaa sinne kynsikoristekirppikselle myyntiin.”

Tämän syväluotaavan arvion jälkeen koristeteipit repäistiin irti, kaikki kerralla tietysti. Pettymys oli karvas, kun mies oli sielunsa silmin nähnyt ankan kurkkivan teippiraitojen välistä, mutta todellisuus oli hiukan toisenlainen. ”EI! nyt se ei ole edes tunnistettavissa ankaksi enää! Miks se jalkapallokuva oli rikki, pallon olis tunnistanut!” Mua säälitti ihan kauheasti, kun raukka oli pistänyt kaiken peliin niiden leimojen kanssa, ja sitten hieno koristeluidea meni pieleen.

.

Silminnähden kiihtyneenä tästä harmittavasta takaiskusta IT-tuki jatkoi projektia toiseen käteen, tällä kertaa Gina Tricotin mustalla lakalla, joka saikin hyväksyvän arvion. ”Kato nyt, heti peittää. Joo tää on hyvä, myyt ton toisen.”

Toisen käden teippailussa kohdattiin uusia haasteita. Teippien raivokas poistaminen aiheutti mustan lakan leviämisen jo entisestään tunnistamattoman ankan päälle. Suru oli suuri, mutta mies kokosi itsensä ja totesi, että GT:n lakka ”selkeästi vaatii hieman kuivumisaikaa ennen näiden teippien poistoa”.

.

Vastoinkäymisten sarja latisti koristeluintoa, mutta urheasti mies päätti teippailla loputkin kynnet.

.

Mun oli pakko syödä välissä, koska projekti tuntui loppumattomalta.

.

Koiratkin väsyi..

.

…mutta mies se vaan jatkoi. Vuorossa oli viimein kynsinauhojen siistiminen, vaikka kuulinkin kommentteja joiden mukaan ”saan ihan just migreenin” ja ”mielestäni kynsinauhoilla ei kyllä mitenkään merkittävästi ole tuota lakkaa”.

.

Tässä viimein lopputulos, ta-dah:

.
.

Kuulin vielä pitkään urakan päättymisen jälkeen jupinaa mm. seuraavista aiheista: ”miksei muka voi olla jalkapalloaiheisia leimauslaattoja”, ”sulla pitäis olla edes yks laatta missä on hyvä pallo”, ”pallon kuva olis varmasti ollu ihan tunnistettava teippien altakin”, ”miks sä nauroit koko ajan, siks se lakkaus oli niin vaikeeta”, ”tää ois pitäny tehä semmosena päivänä kun mun kädet ei tärise”, ”miks noi kaikki aineet haisee niin pahalle”, ”siis mun migreeniherkkyydellä mä olisin ihan hyvin voinu saada migreenin”, ”mä oon ihan varma että oon nähny sulla laatan jossa on semmonen pallo minkä mä olisin tarvinnut”. Tämä palloasia selkeästi kaihersi eniten. Mitä siis opimme tästä? Kaikki olisi hyvin, jos leimauslaatoissa olisi hyviä palloja.

Minä menen näiden kynsien kera huomenna töihin ja kannan näitä ylpeydellä! Mitä tykkäsitte?

Translation: This is the day when hell froze over and my boyfriend did my nails. Respect.

Kurkkasitko jo nämä?

31 kommenttia

  1. Suloisethan nuista tuli:’D Hienosti onnistu teippaukset!(: Vitsi mä oon toivonu että joku haastaisi mutkin mukaan,mutta ehkä liityn sitte kutsumattomana vieraana..

  2. Voi luoja XD Ihan loistava postaus, ja hatunnosto miehelle, kun moisen urakan jaksoi kunnialla vetää läpi. Tavoite saavutettu: TAATUSTI ei ollut huonoin :D

    1. Niinpä, mä en edes muista koska olen itse viimeksi käyttänyt noin paljon aikaa kynsien laittoon saati suorittanu sitä noin suurella pieteetillä :D

  3. Noin normaalitilanteessa pienimmät alat joita maalaan on vähintään useamman neliömetrin kokoisia ja maaliakin ostan minimissään 20l pöniköissä, joten aiheutti jonkinasteista haastetta arvioida kuinka paljon tuohon sutiin pitäisi sitä maalia nostella :P

      1. Melkein uskaltaisin väittää, että kynsilakkapullon koko ja suti ovat kokonsa puolesta suoraan verrannollisia kynsien pinta-alaan…
        Haluan vielä mainita, että Liquid Leather on ihan paras musta lakka, mitä oon ikinä sutinut. Hieman haastellinen ChG -koostumus siinä on, mutta sen kanssa kun oppii toimimaan, niin se on ihan parasta. =)

        1. En oikeestaan voi ottaa kantaa muutaku siihen, et ekalla maalilla homma oli hankalaa ja tokalla onnistu huomattavasti paremmin!

  4. Oota vähän, mä kerron ku lopetan nauramisen. Ihana, kiitos tästä. IT-tuki pelasti päivän (once again). :D

  5. hahahahahahah kiitos päivän nauruista (hyvin kirjotettu ja hmm hyviä oivalluksia) :D mut oli kyllä hieno lopputulos, vaikka ankkaa ei näkynykkään :)

  6. Kuolin nauruun. Päivä pelastettu.
    Ja sitä paitsi mun mielestä noi on ihan hienot! Mullekin käy usein niin, että saan jonkun idean tyyliin ”kurkistava ankka”, mutta se ei toimikaan ihan niinkuin piti… :)

Vastaa